Harjoittelun päätös ja loman alku

Huom: blogauksen kuvat ovat hävinneet bittiavaruuteen blogin siirryttyä uudelle palvelimelle. Niin se vaan kuusi kuukautta hurahti aivan huomaamatta ohi. Olisipa ollut kiva, jos Finprolla olisi saanut olla pidempäänkin, mutta valitettavasti sinne ei ole mahdollista työllistyä. Mieltä lämmittää kuitenkin se, että Finpron senior consultant jo kyseli, että olisinko halunnut jäädä projektiluontoisesti vielä töihin siksi aikaa kunnes lähden. Ilmeisesti työni laatu on ollut sen verran mieleen, että hän olisi uskonut minulle lisääkin hommaa. Päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että minun on pidettävä vähän lomaa, sillä tämä on siihen käytännössä ainoa mahdollisuus, ennen kuin syksyllä alkaa taas hulluus koulun ja toivottavasti jonkin sortin osa-aikatöiden muodossa. Toivon todellakin että olin vientikeskuksessa enemmän hyödyksi kuin haitaksi. Tärkeitä kontakteja ainakin tarttui mukaan, joka onkin yksi tärkeimpiä asioita mitä harjoittelusta jäi käteen hyödyllisen opin lisäksi. Monelta taholta onkin tullut mielenkiintoisia ehdotuksia jatkon suhteen, mikä on hieno asia, sillä näillä nuorisotyöttömyysprosenteilla kaikenlainen apu on aina tervetullutta. Tänään on siis virallisesti ensimmäinen lomapäiväni ja minulla on jo nyt vähän tylsää. On hankalaa tehdä mitään järkevää, sillä ulkona on taas satanut pari päivää putkeen. Kun ei sada, on tietysti tukalan kuuma, jolloin myös tekemiset täytyy miettiä sen mukaan, että mikä on inhimillisellä sietokyvyllä mahdollista. Suunitelmissa siis vaan olla tiiviisti Jongzen kanssa ja käydä Seoulissa vielä sellaisissa paikoissa jossa emme ole vielä käyneet. Ehkä mahdollisesti käymme Jongzen mummon luona rannikolla vähän riehumassa merimaisemissa. Joka tapauksessa, minulla on enää vajaa kuukausi taas jäljellä aikaa Koreassa…

Perjantaina töiden jälkeen menimme viettämään läksiäisiäni sekalaisella Korea-Suomi porukalla, johon kuului työkavereideni lisäksi myös hyviä korealaisia kavereitani, jotka ovat olleet Suomessa vaihtareina. Menimme viettämään iltaa 따루주막 -nimiseen ravintolaan (Taruchumak) Hongdaeen. Toinen baarin omistajista on suomalainen nainen nimeltään Taru. Hän on asunut Koreassa vuosia ja puhuu koreaa erittäin hyvin (ja erittäin nopeasti). Taru on täällä kuuluisuus, sillä hän on säännöllisesti televisiossa ja radiossa puhumassa kaikesta Koreaan liittyvästä ulkomaalaisen näkökulmasta. Taru on magkeolli-intoilija, joten ravintolasta löytyykin montaa erilaista maistuvaa magkeollia (korealaista riisiviiniä).

Olin la-su Jongzen vanhempien luona Suwonissa. Yökin siellä piti ihan viettää. Hieman pelkäsin tätä tapaamista taas, sillä korealaiset vanhemmat ovat mitä on. Lisäksi 98% keskusteluista käytiin koreaksi, joten tämä tietysti oli myös yksi hätäilyn aihe. Sain kuitenkin kehuja kehittyyneestä koreastani ja ymmärsin hyvin suuren osan perheen keskusteluista. Vaikka tiedän Jongzen äidin olevan hyvin määrätietoinen, hän tuntuu silti pitävän minusta. Vein perheelle purnukat suomalaista luomu mustikka- ja lakkahilloa tuliaisiksi. Tiedän Jongzen äidin ainakin olevan hulluna mustikkaan, joten ehkä mustikkahilloa osataan arvostaa siinä taloudessa. Lakasta en ole varma. Korealaiset eivät juuri tunnu ymmärtävän sen päälle, johtunee ehkä siitä että lakan siemenet ovat jotenkin outo raksuva tunne hampaissa oudon maun lisäksi? Jongzen sisko myös tuntuu pitävän minusta vaikka meillä onkin kommunikaatiovaikeuksia. Tapasin myös Jongzen muuta sukua ja tuntui siltä että hänen tätinsä ei ensisilmäyksellä oikein pitänyt minusta tai sitten en ymmärtänyt hänen puheitaan ollenkaan. Hankala sanoa mistä kiikasti.

Kävimme Jongzen kanssa muutama viikko sitten Daemyung resort Vivaldi Park -nimisessä lomakylässä (대명리조트 비발디파크) pienellä kesälomareissulla. Saimme huoneistohotellista Jongzen äidin työpaikan VIP-kortilla ison hienon huoneiston aivan pilkkahintaan. Maksoimme yhdestä yöstä 77000 wonia, kun taas normaalisti huone maksaa melkein 500 000 wonia per yö. Muuten kaikki kyseisessä paikassa sitten olikin niin hemmetin kallista, että rahaa kului ihan liikaa. Ruokien hinnat olivat kaksinkertaiset verrattuna Seouliin ja kaikki muu aktiviteetti vaihteli kertoimella kolmesta viiteen… Seoulissa tunti PC-huoneessa maksaa 1200 wonia kun taas tuolla se maksoi 4000 wonia, joka on aivan järkyttävä riistohinta. Reissun tarkoitus oli käydä Ocean World -nimisessä vesipuistossa, joka on siis osa kyseistä lomakeskusta. Satuimme paikalle juuri oikeaan aikaan, sillä heti seuraavana päivänä ihmisiä olikin sitten hirveästi ja edeltävänä päivänä tyhjänä ammottava parkkipaikka oli täynnä busseja ja henkilöautoja. Ocean Worldissa pisin jonotus oli VAIN tunnin, mikä tarkoittaa sitä että olimme hyvin hyvin onnekkaita. Heinäkuussa kaikki huvipuistot ja vesipuistot ovat aivan liian ruuhkaisia ja jonot saattavat olla useita tunteja. Talvella kyseinen paikka toimii laskettelukeskuksena.

Meillä oli muutama suomalainen yritys vieraana Koreassa parisen viikkoa sitten, joiden vierailusta olin vastuussa. Osallistuimme Import Goods Fair -nimisille messuille COEX:n messukeskuksessa, jota varten olin suunnitellut ja teetättänyt meille Suomea mainostavan bannerin ja Team Finland T-paidat. Kyllä täytyy vaan sanoa, että vaikka äiti joskus aikoinaan valitteli että kun nuori tyttö istua kyhnöttää koneen ääressä monta tuntia päivässä, oli siitä loputtomasta Photoshopilla ja vastaavilla ohjelmilla harrastelusta hyötyä. Töissä olen päässyt hyödyntämään kykyjäni graafisen suunnittelun muodossa jo useampaan otteeseen ja jättänyt siitä ihan konkreettisia todisteita jälkeeni.

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri ja teen töitä Koreassa projektimanagerina ja Scrum Masterina kansainvälisessä ohjelmistokehitysprojektissa. Olen ollut Korean kanssa tekemisissä vuodesta 2011 aina tähän päivään asti ja blogaan kokemuksistani nuorena ulkosuomalaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä nuorena naisena perinteisesti miesvaltaisella IT-alalla. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni (sekä tyylilleen uskollisesti usein sarkastisia tai itseironisia) eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

2 Comments

  • Avatar

    Anna

    11.07.2013 at 15:26

    Kumma se täti ihminen! :<
    Höhöö missä te söitte tota pohjaan palanutta riisiä? Itselle oli tarjolla kun vikaa kertaa syötiin Ryanin vanhempien kanssa :D

    Vastaa
    • Pesukarhu

      Pesukarhu

      11.07.2013 at 16:22

      Anna! <3 Syötiin ihan 명동 jossain 찜닭 paikassa. Siellä oli lounastarjous että saa sitä kaupan päälle. En kyllä halua sitä velliä ees kaupanpäälliseks vaikka kuinka ois ilmasta ruokaa :'D

      Vastaa

Vastaa