Asumaan asettautumista

Huom: blogauksen kuvat ovat hävinneet bittiavaruuteen blogin siirryttyä uudelle palvelimelle. Noniin. Nyt starttaa neljäs päivä yliopiston asuntolassa. Ihanaa päästä ihmisten ilmoille! Guesthousella oli välillä vaan niin ikävää, kun ne taiwanilaiset eivät oikein puhuneet englantia. Tapasin tosin viimeisenä iltana kaksi kanadalaista miestä, jotka olivat olleet Koreassa opettamassa englantia. Toiseen heistä, Maxiin, tutustuin paremmin ja jutustelin hänen kanssaan niitä näitä guesthousen terassilla varmaan melkein kolmisen tuntia. Oli aikamoinen puheripuli, kun en ollut jutellut kenenkään kanssa kasvotusten kunnolla moneen päivään. Max ja hänen kaverinsa lähtivät myös sitten seuraavana aamuna samaan aikaan lentokentälle ja menimme samaa matkaa metroasemalle, josta he jatkoivat Incheoniin ja minä Ewhan kampukselle. Max on tulossa tänne takaisin jonkin ajan kuluttua ja alustavasti vähän juttelimme, että joku päivä voisi pistäytyä vaikka lounaalla.

Pääsin tosiaan yliopiston asuntolaan maanantaina. Satuin vielä onnekkaasti tapaamaan metrossa pari hollantilaista vaihtaria, jotka nousivat myös Hongdaessa metroon. Tulin sitten heidän kanssaan tänne samaa matkaa ja yksi heistä auttoi minua onneksi laukkujeni kanssa.

Asuntola on siisti ja on ainakin toistaiseksi ollut hyvin hiljainen. Vastapäätä on päiväkoti, josta kantautuu aamuisin ja päivisin lasten kiljahtelua ja leikkimisen ääniä. Aasialaiset lapset ovat kyllä uskomattoman suloisia, varsinkin kun he tuijottavat meitä länsimaalaisia täysin häpeilemättä monttu auki ja silmät suurina (luulen että osa paikallisista aikuisistakin tekisi näin jos se ei olisi niin epäkohteliasta). Joskus lapset jopa uskaltavat vilkuttaa meille takaisin päiväkodin ikkunasta, heh. Meitä tuli tänne Jyväskylän yliopistosta kolme tyttöä opiskelemaan ja toinen heistä (Eliisa) on kämppikseni. Jouduimme/pääsimme siis molemmat Graduate Student Dormitoryyn, joka on iHousea vastapäätä. iHouse on siis kansainvälinen asuntola, jossa asuu pelkästään vaihtareita. Kuulemma siellä elämä onkin sitten sen mukaista. Tässä meidän asuntolassa asuu myös korealaisia opiskelijoita, joten täällä täytyy olla aika hiljaa. Oikeastaan tämä on mukavampaa näin, sillä voimme aina mennä iHousen katolle möykkäämään muiden vaihtareiden kanssa ja sitten kun alkaa väsyttää, voimme palata tänne hiljaiseen GSD-asuntolaan nukkumaan. Tässä muutamia kuvia:

Kuvaa ovelta. Huone on siis about suomalaisen kortepohjan yksiön kokoinen huone, jossa toisella puolella on vaan toisen ihmisen sänky ja toisella toisen. Mitään yksityisyyttä ei siis erityisemmin ole. Kaitpa tähänkin tottuu.


Vessa ja peilistä kurkisteleva Salla. Vessan “seinä” on siis lasiseinä, joka on vain noin päälaen korkeudelle himmennettyä lasia. Seinän yläosa on tavallista lasia ja yöllä vessassa käyminen on todella ärsyttävää, sillä kun valot laittaa päälle, ne valaisevat koko muunkin kämpän ja yritäppä siinä sitten nukkua… Jonkun fiksun insinöörin keksintö tuokin taas. Ovessa ei ole lukkoa tai mitään eikä suihkulle ole mitään erillistä suihkutilaa vaan suihkussa täytyy käydä keskellä vessaa. Tämän jälkeen lattia lainehtii ja suihkutteleminen vessassa on muutenkin ärsyttävää, sillä kaikki tavarat kastuvat. Päätimme Eliisan kanssa suosia enimmäkseen yleisiä suihkutiloja, jotka ovat aivan tuossa nurkan takana. Sinne kävelee ihan samalla vaivalla ja siellä on kunnolliset suihkukopit ja tilat ovat muutenkin siistit.

Seuraavaksi paljon ruokakuvia. Näissä paikoissa kävin henkilökohtaisen tutorini kanssa syömässä. Tutorin (tai täällä heitä sanotaan Ewha PEACE buddyiksi) tehtävänä on auttaa vaihto-opiskelijoita sopeutumaan korealaiseen elämään ja tutustuttaa meitä kulttuuriin.


Seollungtang. Tämä oli siis eräänlainen korealainen keitto, jossa lillui manduja eli korealaisia nyyttejä. Keiton liemi oli hyvin mietoa, mutta maukasta. Liemi oli keitetty ilmeisesti naudanluista ja kääryleissä oli sitten täytteenä naudanlihaa ja jotain kasviksia.


Lounaan jälkeen ajelimme bussilla Hongdaesta Ewhaan ja kävimme Ewhan lähellä olevassa kahvilassa jälkkärillä. Tämä kyseinen paikka oli ilmeisesti joku italailaisvaikutteinen vohvelimesta, sillä valikoimissa näytti olevan ainakin italialaista jäätelöä. Näissä kahviloissa on hyvin hankala vastustaa kiusausta, sillä ruuat on laitettu houkuttelevasti esille. Vitriinissä olevat herkut taitavat tosin pääosin olla muovisia…


Maanantai-iltana kävin tutorini kanssa isolla porukalla syömässä korealaisessa grillipaikassa. Tämä oli erittäin maukasta. Liha (tässä tapauksessa porsas, tuo oli käytännössä maustettua pekonia) ja valkosipuli paistetaan pöydässä tuollaisella ritilällä, jonka jälkeen jokainen poimii omilla puikoillaan lihaa salaatinlehdelle. Lihaa voi kastella chilisoossissa, jos siitä pitää. Itse kulutin tulisemman kastikkeen jo alta aikayksikön loppuun, vaikka korealaiset varmistelivat minulta että pystynhän syömään tulista ruokaa. Joko minulla on tavallista länsimaalaista kovempi toleranssi chilinsyöntiin tai sitten se ei oikeasti ollut niin tulista kuin peloiteltiin. Salaatinlehdelle nostetaan lisäksi tulisia ituja ja tämän jälkeen koko komeus tungetaan suuhun. Kyllä maistui.


Etualalla oleva mössö oli jonkin sortin munakasta. Ilmeisesti munat oli vain kuumennettu tuossa saviastiassa ja päälle oli ripoteltu porkkanaa ja jotain muuta kasvista. Maistui munakokkelilta.


Ruuan jälkeen jatkoimme isolla porukalla iHousen katolle juomaan olutta, juttelemaan ja tutustumaan toisiimme. iHousen katto on ilmeisesti sellainen paikka, jonne vaihtarit kokoontuvat aina ryyppäämään, erityisesti baarin jälkeen. Kuvassa ranskalainen Vincent (vasemmalla) ja amerikkalainen Jacob. Jacobin kanssa meistä taisi tulla ihan hyviäkin kavereita.


Kuvia vaihtaribileistä. Sisäänpääsy oli 12000KRW eli noin 8 euroa. Tähän maksuun kuului siis kolme drinkkiä. Täällä ei baarissa paljon mittailla alkoholia. Baarimikot näyttivät kaatavan täysin vapaalla kädellä ja siltä ne drinkit välillä maistuivatkin.


Baarin jälkeen tuli tietysti nälkä ja aika moni ruokapaikka lähistöllä oli mennyt jo kiinni, koska oli kuitenkin arki-ilta. Käytiin sitten katukojulta hakemassa takoyakia. En tiedä miltä aito japanilainen takoyaki maistuu, mutta ainakin tämä oli ihan mukiinmenevää.

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri ja teen töitä Koreassa projektimanagerina ja Scrum Masterina kansainvälisessä ohjelmistokehitysprojektissa. Olen ollut Korean kanssa tekemisissä vuodesta 2011 aina tähän päivään asti ja blogaan kokemuksistani nuorena ulkosuomalaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä nuorena naisena perinteisesti miesvaltaisella IT-alalla. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni (sekä tyylilleen uskollisesti usein sarkastisia tai itseironisia) eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

5 Comments

Vastaa