Elämää jakkupuvussa

Huom: blogauksen kuvat ovat hävinneet bittiavaruuteen blogin siirryttyä uudelle palvelimelle. Heippa taas täältä Seoulin kamaralta. Kaksi ensimmäistä työviikkoa Finprolla on ohi ja kolmas pian edessä. Itseasiassa tulin juuri reilu tunti sitten töistä. Pomoni pyysi minua hakemaan muutamia suomalaisia vieraita lentokentältä ja varmistamaan, että he pääsevät hotellille ongelmitta. Saan tästä hyvästä sitten lomailla vähän joku toinen päivä jollakin viikolla (tällaiselle vapaapäivälle onkin suunniteltu Lotte World -treffit Jongzen kanssa, sillä viikonloppuisin huvipuistossa on liikaa porukkaa) Ensimmäinen viikko Finprolla oli aika paljon sellaista käsien heiluttelua ja tuolilla pyörimistä, sillä opittavaa oli jonkin verran ja ei oikein tiennyt mistä aloittaa, mitä tehdä jne. Nyt kuitenkin alkaa kuviot selkenemään ja odotan innolla että pääsen johonkin projektiin kunnolla mukaan. Työt tulevat kuulemma olevaan hyvin vaihtelevia riippuen täysin päivästä ja tulen varmasti tapaamaan paljon sellaisia ihmisiä, joiden tuntemisesta voi tulevaisuudessa sitten työtä hakiessa olla kovasti hyötyä. Täällä siis yritän nyt verkostoitua tuhannen auringon voimalla, että voisi tulevaisuudessakin tulla tänne takaisin. Vielä kun löytäisi sellaisen ihmisen tai tahon joka jostain kumman syystä haluaisi sponsoroida kieliopintoni loppuun jossain kielikoulussa, niin olisin erittäin erittäin onnellinen. Tällä hetkellä vaihtoehdot näyttävät tosin olevan vähäiset, joten voi olla että ainoa vaihtoehto kielenopiskelun suhteen on mennä takaisin Suomeen suorittamaan yliopisto loppuun, paiskimalla samalla jotain osa-aikatöitä (helpommin sanottu kuin tehty, sillä gradu + muut opinnot + aika huono työtilanne Jyväskylässä) ja toivomalla että tienaisi vuodessa sen verran että on varaa tulla tänne opiskelemaan uudestaan. Aika mission impossible kyllä näyttäisi olevan, mutta ehkä voin yrittää voittaa lotossa tai jotain.

Minulla on tosiaan nyt kiva pieni kämppä Seoulissa ihan 10 minuutin kävelymatkan päässä Sinchonista. Oikein mukavalla paikalla vähän syrjässä hulinoista mutta kuitenkin mainioiden kulkuyhteyksien varrella. Vuokra on aika korkea, mutta toisaalta kämppä on aivan älyttömän kiva, turvallinen, puhdas ja uusi. Ewhassa meni hermot siihen, kun asuntolan henkilökunta ei kunnioittanut yksityisyyttäni ollenkaan. Tällä kertaa asuntoni on sellainen että tänne ei kyllä noin vaan marssita sisään ilman mitään avaimia. Asunnossa on lisäksi intercom, jolla voi katsoa kuka soittaa ovikelloa ennen kuin ketään päästää sisään. Jos tulee joku hätätapaus, voi yhdellä napinpainalluksella kutsua paikan vartijan apuun. Eli kaikin puolin mukavan oloinen kämppä ja viihdyn täällä hyvin. Täällä oli valmiiksi kaikki mahdolliset kalusteet, joten tavallaan korkea vuokra kompensoi sitä, ettei mitään laitteita tai huonekaluja tarvinnut ostaa. Rahaa on kuitenkin palanut paljon, sillä pieniä ostoksia on tarvinnut tehdä paljon jotka yhteen summattuina kuitenkin tulivat maksamaan aikalailla vaikka ostinkin halvinta mahdollista laatua. Ei mahda mitään, muuttaminen on lähes aina kallista hommaa.

Olen tosiaan ollut aika kiireinen nämä kaksi viikkoa. Olen töissä arkipäivisin 9-17/18 ja työmatkoihin kuluu aina yhteensä vähintään tunti. Työmatkani on sinänsä ihan mukava, koska minun tarvitsee vaihtaa metroa vain kerran. Bussilla pääsisin varmaan suoraan, mutta koska olen menossa töihin samaan aikaan kuin pari miljoonaa muutakin soulilaista, en halua mennä bussilla joka voi ihan hyvin jumittua ruuhkaan ties kuinka pitkäksi aikaa. Lisäksi inhoan korealaisissa busseissa seisomista, koska bussikuskit ajavat niin holtittomasti että meinaan lentää aina rähmälleni niissä. Ensimmäinen viikko meni täysin jet lagin kanssa painiessa, sillä en ennen matkaa oikeastaan nukkunut kunnolla 72:een tuntiin, joten olo oli aika koomainen tänne päästyäni. Lentoni oli aivan karmea. Se oli täynnä jatkuvasti pälättäviä ja valittavia ranskalaisia. Edessäni joku poika piereskeli jatkuvasti, joten lentokoneen valmiiksi vähäinen happi tuntui entistäkin vähäisemmältä kun sisällä oli yksi ylimääräinen suihkumoottori… Katsoin siis elokuvia Finnairin hienosta viihdejärjestelmästä koko lennon ajan ja kärsin orastavasta migreenistä koko seuraavan päivän. Sisäinen kello heitti aivan häränpyllyä ensimmäisen viikon vaikka kuinka yritin mennä järkeviin aikoihin nukkumaan. Nyt on kuitenkin aikaerostakin päästy yli ja päivärytmi on tasoittunut. Töiden jälkeen olen usein yllättävänkin väsynyt ja kouluhommien tekeminen maistuu aika huonosti enää siinä vaiheessa. Teen Jyväskylän yliopistoon tällä hetkellä yhtä kurssia ja maaliskuusta lähtien toivottavasti sitten vähän enemmänkin. Harmittaa jo, että muutamat opettajat sanoivat etten saa suorittaa itsenäisesti heidän kurssejaan. Jos olisin saanut suorittaa itsenäisesti kaikki kevään kurssit, olisin voinut yrittää valmistua ensi jouluun mennessä mutta kun ei niin ei…

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri ja teen töitä Koreassa projektimanagerina ja Scrum Masterina kansainvälisessä ohjelmistokehitysprojektissa. Olen ollut Korean kanssa tekemisissä vuodesta 2011 aina tähän päivään asti ja blogaan kokemuksistani nuorena ulkosuomalaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä nuorena naisena perinteisesti miesvaltaisella IT-alalla. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni (sekä tyylilleen uskollisesti usein sarkastisia tai itseironisia) eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

Vastaa