Kesäelämää

Huom: blogauksen kuvat ovat hävinneet bittiavaruuteen blogin siirryttyä uudelle palvelimelle. Niin loppui lukukausi ja arvosanatkin olivat taas loistavia, kuten yleisesti ottaen muillakin vaihtareilla. Lähes kaikki kaverit palasivat kotimaihinsa. On surullinen sekä helpottunut olo. Monta kivaa ihmistä lähti pois mutta toisaalta myös jokusesta ärsyttävästä tyypistä pääsi eroon. Eipä niitä montaa ollut, mutta tässä viimeaikoina kaksi vaihtaripoikaa kiristi hermojani niin pahasti että en ole vähään aikaan ollut pinna niin kireällä kuin tässä viikko pari takaperin. Tähän päälle vielä älytön univelka ja koestressi niin vähemmästäkin meinaa napsahtaa. Nyt on kuitenkin untakin saatu palloon ja nämä mölyapinat ovat palanneet kotikonnuilleen, joten iHousessa voi taas nukkua ilman että joku tulee ovesi taakse soittamaan jotain ihmeen sumutorvea kuudelta aamulla kun sinulla on seuraavana päivänä kaksi koetta… Kyllä, tämä ihan oikeasti tapahtui.

Ja sitten mukavampiin aiheisiin. Kaksi erittäin hyvää ystävääni lähtivät Koreasta viime viikolla. Tätä ennen päiviimme mahtui kuitenkin monia mukavia hetkiä yhdessä. Hienointa tässä on se, että tulen varmasti näkemään näitä ihmisiä tulevaisuudessa useamman kerran joko Suomessa, Saksassa tai täällä Koreassa. Katsotaan minne itse kukin päätyy.

Uudet kesäkoululaisetkin ovat tulleet, mutta suoraan sanottuna olen jo liian väsynyt ja epäkiinnostunut tekemään uusia tuttavuuksia enää tässä vaiheessa. Jotenkin se tuntuu jo niin turhalta tässä vaiheessa kun jäljellä on enää vajaa kaksi kuukautta (herran pieksut!). Korean kolmostasokin on alkanut sen vaikeudesta huolimatta sujua paremmin ja huolet sen suhteen ovat vähentyneet. En edelleenkään tiedä, pystynkö pääsemään kolmostasoa läpi, sillä minulla tuntuu olevan aika paljon vaikeuksia sanaston muistamisen suhteen. Tulee päivittäin niin paljon uusia sanoja etten pysy mukana. Kakkostasoltakin on vielä paljon sellaisia sanoja jotka eivät vain jääneet päähän. Ei tässä itku auta markkinoilla, pakko vaan yrittää takoa ne jotenkin päähän.

Enpä ajatellut tässä kyseisessä postauksessa erityisemmin pälistä vaan ajattelin keskittyä enemmän kuviin. Listaan tähän vain muutamat random ajatukset ja faktat viime viikoilta:

  • Kohta täällä alkaa 장마 eli sadekausi. Se on kuulemma oikeastaan jo myöhässä. Yleensä tähän aikaan vuodesta tulee jo vettä päivittäin. Ehkä onnekasta minun kannaltani ettei sadekausi ole vielä alkanut. Koko heinäkuun tuleekin sitten varmaan vettä nonstoppina.
  • Täällä on päivisin todella tukalaa. Erityisesti metro voi olla aikamoinen uuni. Erityisesti ruuhka-aikaan metrolla ajaminen on aika epämiellyttävä kokemus jos joudut pakkautumaan jonkun hikisen kainalon alle.
  • Minulla on niin kauhea ikävä kermaviiliä! Ruisleipä -ja juustoikävästä pääsin jo yli mutta kermaviilidippiä tekee niin älyttömästi mieli. Täällä ei juuri happamia maitotuotteita käytetä, lukuunottamatta jugurttia (ja sekin on yleensä niin ylisokeroitua että meinaa tulla yöks sitä syödessä).
  • Ensimmäinen paikka, jossa aijon syödä, kun pääsen Jyväskylään on ehdottomasti Kebab House!
  • Vanhempani ostivat juuri uuden talon keskeltä korpea. Lähimpään kauppaan ei lähdetä ihan yhden maitopurkin takia, sillä se on useamman kymmenen minuutin automatkan paikka. Pyysin vanhempia hankkimaan uudelle talolle mato-ongen jotta voin yrittää onkia kalakukkokalat. Pitäisi noin viikko Seoulista paluun jälkeen viihtyä luonnon helmassa. Saattaa tulla aikamoinen käänteinen kulttuurishokki kun metsän keskellä on liian hiljaista.
  • Olen mietiskellyt viimeaikoina paljon Suomeen paluuta ja myös täällä tapaamaani miestä. Varsinkin kun on tosiaan tullut vietettyä aika paljon aikaa hänen kanssaan tässä menneinä viikkoina. Tyyppi osaa olla välillä joku maailman suloisin ilmestys ikinä. Minua ei ole eläissäni paapottu näin paljon. En ole ihan varma, onko tämä prinsessointi pidemmän päälle hyvä vai huono asia, sillä se oikeastaan vain vaihvistaa täällä syvälle juurtuneita sukupuolirooleja. Nyt kannattaa vain nauttia olostaan niin pitkään kuin se vielä kestää. En vain mahda sille mitään että minulla on lapsuudesta asti ollut joku heikko kohta aasialaisia piirteitä kohtaan. Olen sitä mieltä että paikalliset ovat todella kauniita ja komeita.
  • Korea on edelleenkin kajaanilaisia lainaten “mestapleissi”. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri ja teen töitä Koreassa projektimanagerina ja Scrum Masterina kansainvälisessä ohjelmistokehitysprojektissa. Olen ollut Korean kanssa tekemisissä vuodesta 2011 aina tähän päivään asti ja blogaan kokemuksistani nuorena ulkosuomalaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä nuorena naisena perinteisesti miesvaltaisella IT-alalla. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni (sekä tyylilleen uskollisesti usein sarkastisia tai itseironisia) eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

3 Comments

  • Avatar

    halda

    14.07.2012 at 15:03

    Heippa, tahtoisin privaatisti kysyä yhtä juttua, saako sulle laittaa sähköpostia? Tai niin päin se kai menisi, että voit laittaa mulle postia kun ilmeisesti näät tästä tuon mun meilin. :)

    Vastaa
  • Pesukarhu

    Pesukarhu

    15.07.2012 at 06:55

    Ei ole. Ne typerät pukeutumissäännöt loppuu lukion jälkeen, mutta aivan täysin kreisejä lävistyksiä, hiusvärejä ja kampauksia katsotaan pahalla ihan kadullakin. Täällä vallitsee joku sellainen yleinen “pukeudu siististi” -periaate. Ewhan yliopistolla monet olivat aika laittautuneita ihan normaaliin koulupäiväänkin. Korkokengät, siistit vaatteet ja hiukset hienosti.

    Vastaa

Vastaa