Joulua odotellessa vol. 2

Huom: blogauksen kuvat ovat hävinneet bittiavaruuteen blogin siirryttyä uudelle palvelimelle. Nyt teen taas tämmöisen lyhyen blogauksen tähän väliin pitääkseni tämän koko höskän semiaktiivisena. Ihan vain kuulumiset ja muutamat erittäin randomit kuvat tähän. Tässä joulua ja Jongzea odotellessa paiskin kovasti töitä ja yritän vääntää graduani vaihtelevalla menestyksellä siinä sivussa. Olen ollut älyttömän kiireinen, sillä teen keskimäärin noin 10 tunnin työpäiviä. Normaali työpäivä on noin 8 tuntia, mutta koska asun ihan väärällä suunnalla Espooseen nähden, menee minulla työmatkaan päivisin pikkasen reipas 2 tuntia. Hirveää ajanhukkaa! Olen onnekas, sillä Rovion YT-neuvotteluista huolimatta minulla työt jatkuvat ja olen nyt varmaan ainakin kesään asti siellä töissä. Olen tästä aivan älyttömän kiitollinen ja tiedostan olevani erittäin onnekas tässä suhteessa. Tämä poistaa muutamia isoja stressitekijöitä ja saan taas kerättyä kesäksi matkakassan, sillä suunnitelmissa on mennä koreaan kuukaudeksi-pariksi mikäli mitään huippuja työmahdollisuuksia ei tule täällä Suomessa tai muualla vastaan ennen sitä. Vähän himottaisi taas kielikoulu mutta ei ehkä ole ihan siihen varaa.

Jongzen perhe on kutsunut minut luokseen. Saisin siis tämän Koreassa oleskelun ajan asua ihan ilmaiseksi heidän luonaan Suwonissa. Siitä on kyllä aika pitkä matka Souliin, mutta saisipa sentään majoituksessa säästettyä rahat. En tosin ole aivan vanha pystynkö pyörimään toisten nurkissa niin kauan, varsinkin kun kyseessä on korealaiset “appivanhemmat” vaikka he todella mukavia minua kohtaan ovatkin. Kovasti he tuntuvat kyselevän minua kylään aina kun olemme skypessä jutelleet. Keväällä pitäisi aloittaa taas runsas korean pänttääminen ja puhumisharjoitukset etten jäädy siellä sitten ihan täysin… heidän kanssaan olisi kiva pystyä kommunikoimaankin ilman että on koko ajan sydän kurkussa.

Tuli sitten käytyä Nu’est:n keikalla Nosturissa. Vaikka olenkin jokusen hetken Soulissa asunut, niin en ikinä käynyt yhdessäkään konsertissa! Nyt on sitten käyty, vaikken erityisemmin enää jaksa Kpopista innostua ja varsinkaan näistä uusista ryhmistä. Satun tuntemaan My Music Tasten yhden työntekijän, jonka vieraana pääsimme sisään ilmaiseksi. Tuli rehellisesti sanottuna todella syyllinen olo, sillä tiesin että monet fanit olivat odottaneet ulkona kylmässä loskasateessa tuntitolkulla. Jotkut olivat ilmeisesti tulleet jo aamuyöllä.

Minusta on hienoa, että Suomenkin kaltaiseen pieneen pohjoismaahan tulee Koreasta asti artisteja esiintymään. Fanien ansiostahan he tänne tulivat. Suomalaiset fanit käyttäytyivät mielestäni erittäin mallikkaasti. Mitään älytöntä tuuppimista ynnä muuta en ollut konsertissa näkevinäni, mikä sai minut kyllä arvostamaan paikallista faniskeneä todella paljon. Kaikki tuntuivat tulevan hyvin keskenään toimeen ja konsertti sujui hyvässä yhteishengessä alusta loppuun. Monet varmaan löysivät uusia samanhenkisiä kavereita. Tähän varmaan syynä oli myös kävijöiden keski-ikä, joka tuntui olevan jossain 16-ikävuoden pintaan. Monilla oli myös jompi kumpi vanhemmista mukana varmaan juuri sen takia, että oma ikä ei riittänyt tulla paikalle ilman huoltajaa. Älyttömän suuri arvostus näille vanhemmille, jotka jaksavat käyttää nuorisoa tällaisissa konserteissa! Itselläni on keikoista aivan erilaisia kokemuksia, sillä käyn yleensä kuuntelemassa livenä vain joko metallia tai teknoa ja näillä keikoilla pienenä naisihmisenä lähes poikkeuksetta aina saa olla varovainen ettei joudu moshpittiin tai muuten vain satuta itseään. Nu’est:n konsertissa korvatulpat tulivat tarpeeseen fanien ihailevan kiljunnan suodattamiseksi eikä niinkään kovaäänisen musiikin takia.


Tapasin muuten Don Rosan sillä hän kävi meillä Roviolla pitämässä luennon Suomen vierailullaan. Kannattaa käydä katsomassa kaverini Katjan blogia myös. Hän tuntee Don Rosan hyvin ja kirjoittaa väitöskirjaansa liittyen Roope Setä -sarjakuviin. Mielenkiintoista juttua!

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri ja teen töitä Koreassa projektimanagerina ja Scrum Masterina kansainvälisessä ohjelmistokehitysprojektissa. Olen ollut Korean kanssa tekemisissä vuodesta 2011 aina tähän päivään asti ja blogaan kokemuksistani nuorena ulkosuomalaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä nuorena naisena perinteisesti miesvaltaisella IT-alalla. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni (sekä tyylilleen uskollisesti usein sarkastisia tai itseironisia) eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

Vastaa