한국말 잘 못 해요. Ja uusi lukukausi.

”한국말 잘 못 해요, 미안해요. 그럼, 열심히 공부하고 있어요!” Tuota lausetta olen viimeaikoina joutunut käyttämään paljon. Chattailen aika paljon KakaoTalkin välityksellä korealaisten kanssa. Kyseinen lause kuuluu siis: ”Hangukmal chalmotheyo, mianheo. Kurom, yolsimhi kombuhakoissoyo!” suomennettuna siis ”Sori, en puhu koreaa kovin hyvin, mutta opiskelen ahkerasti!”. Ilmeisesti koreani alkaa olla sillä tasolla nykyään että ymmärrän vähän enemmän ja minua ymmärretään paremmin. Kun puhun koreaa jo nopeasti ja ei niin karsealla suomiaksentilla, monet ovat kehuneet minua hyväksi puhujaksi. Tässä vaiheessa pitää yleensä vähän…

Aegyo (애교) ja parisuhteet Koreassa

Voisin taas palata aiheeseen ja kertoa hieman lisää Suomen ja Korean välisistä kulttuurieroista. Tällä kertaa keskittyen tämän maan pariutumisriitteihin. Täällä riittää sosiaalisia kiemuroita liittyen parisuhteisiin ja muutenkin yleiseen käyttäytymiseen. Nostin aegyon erityisesti esille, sillä se tuntuu olevan olennainen osa erityisesti nuorten naisten käyttäytymistä täällä. Aegyolla (애교, ”ekjoo”) tarkoitetaan vapaasti käännettynä söpöstelyä tai hurmaamista. Pyrin havainnollistamaan aegyota muutamalla kuvalla ja lopuksi saatte nähdä *gasp* jopa omat täysin huumorimielessä otetut enemmän tai vähemmän onnistuneet söpöily-yritykseni. Ainakin naaman väänteleminen ja silmien räpytteleminen tuntuu…

Lonkeroita! Lonkeroita kaikkialla! (Tokio, Japani)

Lomaa on käytetty reilu kuukausi ja vielä toinen reilu on käyttämättä. Kevätlukukausi alkaa siis maaliskuun alussa. Sitä odotella kävin Busanissa, joka sijaitsee korean etelärannikolla. Kävin myös suomalaisen kaverini kanssa Tokiossa ja vajaan kahden viikon päästä olenkin menossa tapaamaan vanhempiani Thaimaahan. Busanista en jaksa pahemmin tarinoida muuta kuin sen, että oli oikein mukava paikka. Busanissa ei myöskään ollut niin hyytävän kylmää tuulta kuin täällä Seoulissa. Seoulissa on muuten tällä hetkellä lumet maassa ja aivan karsean kylmää! Joo, tiedän että siellä suomessa…

Taivas, maa ja minä – 한글

Taas on vierähtänyt hetki viimeisimmästä blogimerkinnästä. Nykyisin tulee tehtyä arkenakin niin paljon kaikkea että koneella istuessa joko juttelee kavereiden kanssa, tekee kotiläksyjä tai katsoo korealaista draamaa, heh. Lupaan yrittää päivittää blogiani useammin. Etsin edelleenkin järkevää kuvapalvelua, johon voisin laittaa kaikki kuvani. Bluemelon:sta löytyy edelleenkin muutamia ruokakuvia. Tässä kuvapalvelussa on vain sellainen pienoinen ongelma, että tilaa on varsin rajoitetusti. Esimerkiksi sitten taas photobucket ei tule kyseeseen, sillä se on aakkosiltaan niin rajoittunut ettei hyväksy edes skandinaavisia aakkosia, saati sitten korealaisia. Että…

Yöelämää

Seoul on aivan mahtava paikka. Tai oikeastaan voisin eräitä kajaanilaisia kavereitani lainaten sanoa että Seoul on aikamoinen mestapleissi. En ole tuntenut koti-ikävää täällä vielä ollenkaan. Ruisleipä on ainoa asia, jota minulla oikeastaan on ikävä, mutta muuten kyllä paikalliseen elämään olen tottunut erittäin hyvin. Melkein kauhistuttaa että reilut kaksi kuukautta on jo mennyt aivan täysin hurahtamalla. Onneksi minulla on vielä monta kuukautta mahtavaa aikaa edessä. Täältä on tullut hirveä määrä uusia hyviä tuttavuuksia ja olen kyllä varma että tulen ikävöimään näitä…

Mid-term

Äh, olen niin kiireinen, sillä mid-term lähestyy uhkaavasti ja motivaatio blogaamista kohtaan on aika alhainen. Niin paljon niin kaikkea jännää on tapahtunut, mutta valitettavasti minulla on aikaa kirjoittaa niistä vasta kokeiden jälkeen eli viikon-parin päästä. Tällöin olisi tarkoitus mm. tarinoida reissustamme Andongiin. Andong on siis hyvin perinteikäs pienempi kaupunki noin viiden tunnin ajomatkan päässä Seoulista. Kävimme Andongin kansainvälisillä naamiotanssijuhlilla ja kokemus oli kyllä hieno. Otin paljon kauniita kuvia, jota on tarkoitus tunkea johonkin järkevään galleriaan heti kun kokeet ovat ohi….

Kissakahvilassa

Hui kun siitä on pitkä aika kun viimeksi kirjoitin tänne. Jännästi motivaatio blogin pitämiseen tippuu hieman kun päivät alkavat olla niin kiireisiä ja varsinkin maanantaista torstaihin olen aina niin väsynyt, koska korean kielen tunnit ovat joka aamu 8.00-10.45. Viikonloput täytyy sitten tietysti kunnon opiskelijan tavoin käyttää juhlimiseen, matkustelemiseen ja nähtävyyksien katselemiseen. Opiskelua yritän viikonloppuisin välttää ja pyrin tekemään kaikki läksyt ynnä muut aina arkisin, koska viikonloput hurahtavat ohi tehden jotain muuta. Kotiläksyjäkin tulee tosiaan reilusti, mutta minulla ei onneksi ole…

”I think I’m ugly”

Nyt lienee sopiva hetki kirjoittaa hieman syvällisemmistä aiheista kaiken tämän alkuhulluttelun sekaan. Ajattelin nimittäin hieman paneutua Suomen ja Korean välisiin kulttuurieroihin. Tällä kertaa erityisesti kauneusihanteisiin. Täällä kadut ovat täynnä kosmetiikkatuotekauppoja ja mainoksia, joissa kauniit ihmiset hymyilevät ja esittelevät jotain ihmetuotetta, jotta sinustakin voisi tulla yhtä kaunis kuin mainoksen kuvan tytöstä tai pojasta. Kyllähän tätä näkyy Suomessakin, mutta tuntuu että täällä se on potenssiin kymmenen. Erityisesti naisten yliopistossa kilpailu siitä kuka on kaunein, kenellä on komein poikaystävä ja kuka saa parhaimmat…

Annyeong haseyo! jeneun Salla imnida!

Otsikosta voinette arvata mitä olen tehnyt viime päivät ahkerasti. No opiskellut koreaa! Ja sitä täällä tehdäänkin hirveällä vauhdilla. Hangeulit eli siis korealaiset aakkoset opettelimme käytännössä kolmessa päivässä ja tänään aloimme miettimään että mitenkäs näitä kirjaimia nyt sitten äännetään kun niistä tehdään lauseita. Niin siis niitähän ei äännetä samalla tavalla kuin ne meille yksittäisinä tavuina opetettiin vaan ääntämistapa muuttuu lauserakenteen mukaan. Koukerot kussakin kielessä, mutta otan tämän mielenkiintoisena haasteena. Koreaahan minä tänne tulin opiskelemaan. Kielikylpyä onneksi saa joka päivä liikkui sitten…

Shoppailua, shoppailua, koulua…

Tulin noin tunti sitten iHousen katolta ryypiskelemästä. Tai no ryypiskelemisen jätin enemmän muille, sillä minulla on huomenna herätys kahdeksalta enkä muutenkaan välitä juomisesta erityisemmin. 3/4 pulloa sojua kuitenkin meni ja siltä se tuntuukin. soju maksoi läheisessä FamilyMartissa 1500 wonia. Siis alle euron verran. Suomessa tuollaisesta pullosta saisi pulittaa noin kymmenisen euroa. Ei mikään ihme että vaihtarit tykkäävät ryypiskellä täällä, sillä se on niin halpaa lystiä. Itse lähdin kuitenkin tosiaan hyvissä ajoin kotiin. Törmäsin kotimatkalla (taas) amerikkalaiseen kaveriini Jacobiin, joka oli…

78910