Blogista

racoonVaihtovuosi oli ja meni hurahtamalla. Varoitus kaikille vaihtoon lähteville siis kuuluu: vuosi menee todella nopeasti ja käänteisen kulttuurishokin saaminen on mahdollista Suomeen paluun yhteydessä. Vaihto oli kuitenkin tähänastisen elämäni onnellisinta aikaa ja sieltä olen tullut takaisin vanhempana ja ehkä vähän viisaampanakin, toivottavasti. Suosittelen kaikille lämpimästi vaihtovuotta Koreassa tai melkeinpä missä päin maailmaa tahansa. Vaihtovuoden jälkeen puolivuotinen työharjoittelussa Finpron vientikeskuksessa hurahti myös ohi aivan silmänräpäyksessä ja vahvisti haluani toimia tulevaisuudessa kansainvälisissä tehtävissä.

Tämän blogin alkuperäinen tarkoitus oli toimia vaihtoraporttini korvaajana, joka on Jyväskylän yliopistossa mahdollista suorittaa myös pitämällä blogia. Aikaisemmilta vuosilta löytyykin paljon tajunnanvirtaa ja enemmän päiväkirjamaista kirjoittelua ollessani Koreassa aivan ummikkona. Sama pätee 2013 vuonna tehtyyn työharjoitteluun, joten kannattaa pitää mielessä se, että olen näistä ajoista kehittynyt kirjoittajana, ihmisenä ja ammattilaisena ja pyrin nyt kirjoittamaan erilaisista aiheista laajemmin, tukien niitä myös lähdemateriaalilla. Pahoittelen, mikäli vanhemmissa kirjoituksissa on virheitä tai jotain ihan täyttä soopaa!

Nyt blogin tarkoituksena on toimia edelleenkin eräänlaisena julkisena päiväkirjana elämästäni Koreassa expatriaattina. Korea on nyt hyvin trendikäs maa ja on saanut Suomessakin paljon palstatilaa. Korealaisia ravintoloitakin alkaa näkyä ainakin Helsingin kaupunkikuvassa enemmän, korealaisia mausteita löytyy isoimmista marketeista ja yhä useammat ihmiset tuntuvat tietävän mitä kimchi on. Kasvavan kiinnostuksen johdosta, haluankin pitää tätä blogia parhaani mukaan elossa ja pyrkiä tarjoamaan ajankohtaista tietoa Koreasta ja Koreassa asumisesta suomalaisen nuoren ammattilaisen näkökulmasta. Monia nuoria kiinnostaa myös Koreassa opiskelu ja työskentely, joten pyrin antamaan näihin liittyen vinkkejä ja avaamaan omia tuntemuksiani erityisesti liittyen korealaiseen työelämään. Olen aina pyrkinyt kirjoittamaan omista tuntemuksistani rehellisesti ja tähän kuuluu luonnollisesti myös negatiiviset tuntemukset. Haluankin muistuttaa, että blogissa kirjoitetut asiat ovat minun subjektiivisia kokemuksiani ja mielipiteitäni, joita ei kannata pitää universaaleina faktoina eikä missään nimessä loukkaantua niistä. Blogissa kirjoitetut asiat eivät myöskään edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Internetissä on pilvin pimein Koreaa ihannoivia blogeja, mutta tämä blogi pyrkii tietoisesti pois sellaisesta ja keskittyy enemmän kriittiseen tarkasteluun. Ehdotuksia kirjoitusaiheista otetaan mielellään vastaan!

2 Comments

  • Avatar

    Laura

    03.02.2019 at 17:57

    Hei, ensinnäkin kiitos mahtavasta blogista. Luen sun kirjoituksia aina suurella mielenkiinnolla. Itselleni tuli mieleen pari kirjoitusaihetta. Törmäsin tänään youtubessa videoon (https://www.youtube.com/watch?v=3iJge9cipf4) jossa käsiteltiin Hello Councelor ohjelman viimeisintä jaksoa, jota en ehtinyt näkemään (ja ehkä hyvä niin). Tässä on selvästi iso kulttuurinen ero näin länsimaalaisen näkökulmasta. Mua kiinnostais lukea ylipäätänsä lasten asemasta/kohtelusta ja perhedynamiikasta Koreassa. Onko tämä ohjelman viimeisin jakso nostattanut mitään keskustelua Koreassa? Itse ohjelmaa seuranneena olen todennut että suurin osa jaksoista saa mulla karvat pystyyn ja mua edelleen järkyttää miten ne juontajat ei tunnu reagoivan negatiivisesti mihinkään.. Ehkä siinäkin olis hyvä kirjoitusaihe, miksi kevyttä ja hilpeää tunnelmaa halutaan ylläpitää vakavienkin aiheiden edessä. Rupesin miettimään onko Koreassa ollenkaan terapeutteja yms? Miten Koreassa ylipäätänsä nähdään mielenterveyden ongelmat ja saako niihin apua?

    Vastaa
    • Pesukarhu

      Pesukarhu

      05.02.2019 at 09:38

      Hei Laura!

      Kiva kuulla :) Perhedynamiikka, lasten kohtelu, vakavilla aiheilla tehty viihde ja mielenterveytee liittyvät asiat on kaikki todella hyviä ehdotuksia aiheiksi! Olen aika vähän lukenut uutisia viimeaikoina, mutta muistan joskus joitakin kuukausia sitten nähneeni Hello Councelorin jakson, josta syntyi kyllä reippaasti keskustelua netissä. Jos ymmärrät koreaa, niin tässä on pätkä aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=p1UxyFbT5Cw
      Kyseessä oli perheenisä, jolla oli tapana ”helliä” tyttäriään suukottelemalla, tunkemalla väkisin kylpyhuoneeseen tyttöjen ollessa pesulla ja koskettelemalla tyttöjen takapuolia. Ohjelman aikana isä myös sanoi ”mun lapsi, joten myös lapsen vartalo on mun” (wtf?!)

      Tiedän korealaisten olevan suomalaisilla standardeilla aika koskettelevaa sorttia. Täällä perheenjäsenet ehkä muutenkin yleisesti ottaen ovat läheisempiä ja niin sanottua ”skinshippiä” osoitetaan enemmän. Korealaiset vanhemmat myös ”sotkeentuvat” lastensa elämään paljon enemmän kuin Suomessa ja konfutselaiseen perinteeseen kuuluen lapsien on toteltava vanhempiaan. Tämän sivutuotoksena saattaa joskus tulla lapsen elämään puuttumista ihan fyysiselläkin tasolla. Korealaiset televisio-ohjelmat saattavat olla aika rankasti ennalta suunniteltuja ja puhujilla saattaa olla etukäteen sovitut lainit. En itse tiedä mitä ajatella noista ohjelmista ja yleensä katson niitä tosi kriittisesti.

      Vastaa

Vastaa