Shoppailua, shoppailua, koulua…

Tulin noin tunti sitten iHousen katolta ryypiskelemästä. Tai no ryypiskelemisen jätin enemmän muille, sillä minulla on huomenna herätys kahdeksalta enkä muutenkaan välitä juomisesta erityisemmin. 3/4 pulloa sojua kuitenkin meni ja siltä se tuntuukin. soju maksoi läheisessä FamilyMartissa 1500 wonia. Siis alle euron verran. Suomessa tuollaisesta pullosta saisi pulittaa noin kymmenisen euroa. Ei mikään ihme että vaihtarit tykkäävät ryypiskellä täällä, sillä se on niin halpaa lystiä. Itse lähdin kuitenkin tosiaan hyvissä ajoin kotiin. Törmäsin kotimatkalla (taas) amerikkalaiseen kaveriini Jacobiin, joka oli myös metsästämässä jotain iltapalaa. Menimme sitten yhdessä jollekin katukojulle miettimään että mitä syötäisiin. Jacob otti tteokbokkia ja minä ihan vain friteerattuja katkarapuja. Hyvää oli.

Eilen kävimme kämppikseni Eliisan kanssa Yongsanissa ostamassa puhelimet. Puhelinkaupassa oli aivan järjetön tunku ja kaaos. Jotkut ihmiset olivat kuulemma odottaneet siellä kolme tuntia, huhhuh. Saimme kuitenkin omamme ehkä noin tunnissa, jätimme kaaoksen taaksemme ja pakenimme läheiseen E-Mart -nimiseen supermarkettiin ostoksille. E-martista lähdimmekin sitten ainakin kuuden ison kauppakassin kanssa seikkailemaan metroon ja takaisin Ewhaan. Kämpille takaisin päästyämme oli vähän kuollut olo, mutta nyt meillä on vihdoin esimerkiksi peitot ja jotain ruokaa täällä, jee!. Itseltäni tosin puuttuu vielä ainakin syömäpuikot, aterimia ja muita vielä aika olennaisia juttuja, jotta ei tarvitsisi aina lähteä ulos asti syömään. Asuntolan kitchenettessä ei ole mitään lautasia tai ylipäätään oikein mitään ruokailuvälineitä. Mutta nyt huoneemme näyttää ainakin vähän enemmän asumiskelpoisemmalta kuin aikaisemmin ^_^

huone

Ostin peiton sänkyyni. Se toimittaa myös päiväpeiton virkaa. Täällä Koreassa ei ilmeisesti ole tapana laittaa pussilakanoita ollenkaan. Peitot heitetään ”kokonaisina” pyykiin. Jännä tapa, mutta maassa maan tavalla kai se on mentävä. Pitäisikin pestä tuo peitto sillä se haisee hyvin teolliselle.

huone

Korealaiseen tapaan kuuluu, että vessaan mennään erillisillä vain vessaan tarkoitetuilla läpsyillä. Ostettiin Eliisan kanssa kumpikin omat. Minä kyllä olen ainakin rikkonut sääntöä ja läpsytellyt noilla samoilla menemään myös tuolla asuntolan käytävillä. Nuo vihreät ovat minun.

huone

Kuvaa vaatekaapista, josta tulikin osaksi ruokakaappi. Nuudeleita ja muroja, eiköhän niistä saa aamu- ja iltapalaa. Leipä on tällä tietysti sitä kaikkien rakastamaa ihanaa pullamössöleipää, mutta kyllä siitä paahdettuna saa ihan mukiinmenevää. Paikallinen juusto on tosin aamupalajuuston kaltaista pimeässä kiiltävää jännyyttä, jota en kyllä osta toiste… Löysin myös muutamalla eurolla tuon söpön ison mansikkakuvioisen nuudeli/muro/”minulla on kyltymätön teennälkä” -kupin

shoppailua

Hieman kodikkaamman ja täydemmän näköinen työpöytä (koneella irkki auki tietysti). Paperisotaakin riittää kyllä, varsinkin näin ensimmäisinä päivinä. Baarista lähti ihan ”vahingossa” tuollainen söpö Hello kitty -viuhka mukaan. ”No mutta kun se lojui pitkän aikaa siinä baaritiskillä niin hylätyn näköisenä!”

huone

Ewhan ympäristö on täynnä erittäin halpoja vaate -ja kenkäkauppoja. Lähdettiin Emmin kanssa tänään shoppailureissulle. Mukaan tarttuikin sitten arviolta vajaalla 30 eurolla tavaraa. Tähän kolmeenkymmeneen euroon mahtui siis yhdet kengät, kolme paitaa ja yksi mekko. Ei paha ollenkaan.

Ja sitten niitä ruokakuvia jälleen kerran:
ruokaa

ruokaa

ruokaa

vohvelikahvila

vohveleita

kauppa

kauppa

Joku paikallinen marketti. Puhuimme juuri muiden suomalaisten tyttöjen kanssa tänään siitä, että Suomeen palatessa ruuan hinta kyllä kauhistuttaa varmaan kahta kauheammin. Täällä itseään ei tarvitse maksaa kipeäksi siitä, että saa murua rinnan alle.

Ainiin siitä opiskelusta piti vissiin jotain sanoa. Tein eilen ja tänään kurssivalintani. Lukujärjestyksessäni on nyt siis koreaa maanantaista torstaihin joka aamu 8-10.45. Näistä korean kielikursseista olen kuullut paljon kauhutarinoita, mutta ajattelin kyllä ihan kunnialla selvitä tästä, sillä kieltähän minä tänne tulin pääasiassa oppimaan. Loput kurssit ovatkin sitten enemmän tai vähemmän hyödyllisiä. Korealaista keramiikkaa, maalausta ja ”luokkaretkiä” Korean maailmanperintökohteisiin. Ajattelin nyt ottaa tämän syksyn rennosti ja käydä täällä sellaisia kursseja, joita minulla ei olisi ikimaailmassa mahdollisuutta käydä Suomessa. Kevätlukukaudella saatan ehkä keskittyä enemmän oman alani juttuihin. Toivon todellakin, että pääsen tuonne maalauskurssille. Mikäpäs sen mukavampaa, kuin käydä kurssi jossa ei ole tenttiä ja kotiläksyt sekä tehtävät ovat juuri sitä mitä rakastan tehdä, eli taiteilua. Olen myös miettinyt yhtä verkkokurssia korean uskonnoista tai tietokonegrafiikasta, mutta ehdin käydä ne kyllä vaikka keväälläkin. Jo pelkästään korean kielikurssista ja noista kolmesta muusta tulee jo 15 pistettä, kun maksimi on 18 ja minimi 9. En halua stressata.

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla tuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

Vastaa