Harjoittelun päätös ja loman alku

Niin se vaan kuusi kuukautta hurahti aivan huomaamatta ohi. Olisipa ollut kiva, jos Finprolla olisi saanut olla pidempäänkin, mutta valitettavasti sinne ei ole mahdollista työllistyä. Mieltä lämmittää kuitenkin se, että Finpron senior consultant jo kyseli, että olisinko halunnut jäädä projektiluontoisesti vielä töihin siksi aikaa kunnes lähden. Ilmeisesti työni laatu on ollut sen verran mieleen, että hän olisi uskonut minulle lisääkin hommaa. Päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että minun on pidettävä vähän lomaa, sillä tämä on siihen käytännössä ainoa mahdollisuus, ennen kuin syksyllä alkaa taas hulluus koulun ja toivottavasti jonkin sortin osa-aikatöiden muodossa. Toivon todellakin että olin vientikeskuksessa enemmän hyödyksi kuin haitaksi. Tärkeitä kontakteja ainakin tarttui mukaan, joka onkin yksi tärkeimpiä asioita mitä harjoittelusta jäi käteen hyödyllisen opin lisäksi. Monelta taholta onkin tullut mielenkiintoisia ehdotuksia jatkon suhteen, mikä on hienoa asia, sillä näillä nuorisotyöttömyysprosenteilla kaikenlainen apu on aina tervetullutta. Tänään on siis virallisesti ensimmäinen lomapäiväni ja minulla on jo nyt vähän tylsää. On hankalaa tehdä mitään järkevää, sillä ulkona on taas satanut pari päivää putkeen. Kun ei sada, on tietysti tukalan kuuma, jolloin myös tekemiset täytyy miettiä sen mukaan, että mikä on inhimillisellä sietokyvyllä mahdollista. Suunitelmissa siis vaan olla tiiviisti Jongzen kanssa ja käydä Seoulissa vielä sellaisissa paikoissa jossa emme ole vielä käyneet. Ehkä mahdollisesti käymme Jongzen isomummon luona rannikolla vähän riehumassa merimaisemissa. Joka tapauksessa, minulla on enää vajaa kuukausi taas jäljellä aikaa Koreassa…

Perjantaina töiden jälkeen menimme viettämään läksiäisiäni sekalaisella Korea-Suomi porukalla, johon kuului työkavereideni lisäksi myös hyviä korealaisia kavereitani, jotka ovat olleet Suomessa vaihtareina. Menimme viettämään iltaa 따루주막 -nimiseen ravintolaan (Taruchumak) Hongdaeen. Toinen baarin omistajista on suomalainen nainen nimeltään Taru. Hän on asunut Koreassa vuosia ja puhuu koreaa erittäin hyvin (ja erittäin nopeasti). Taru on täällä kuuluisuus, sillä hän on säännöllisesti televisiossa ja radiossa puhumassa kaikesta Koreaan liittyvästä ulkomaalaisen näkökulmasta. Taru on magkeolli-intoilija, joten ravintolasta löytyykin montaa erilaista maistuvaa magkeollia (korealaista riisiviiniä).

asd
Sisäänkäynti Tarun ravintolaan.

asd
Yksi ruuista, jota söimme. Porsaan jalkaa eli 좃발 (choppal).

Olin la-su Jongzen vanhempien luona Suwonissa. Yökin siellä piti ihan viettää. Hieman pelkäsin tätä tapaamista taas, sillä korealaiset vanhemmat ovat mitä on. Lisäksi 98% keskusteluista käytiin koreaksi, joten tämä tietysti oli myös yksi hätäilyn aihe. Sain kuitenkin kehuja kehittyyneestä koreastani ja ymmärsin hyvin suuren osan perheen keskusteluista. Vaikka tiedän Jongzen äidin olevan hyvin tiukka täti, hän tuntuu silti pitävän minusta. Vein perheelle purnukat suomalaista luomu mustikka- ja lakkahilloa tuliaisiksi. Tiedän Jongzen äidin ainakin olevan hulluna mustikkaan, joten ehkä mustikkahilloa osataan arvostaa siinä taloudessa. Lakasta en ole varma. Korealaiset eivät tunnu ymmärtävän sen päälle. Jongzen sisko myös tuntuu pitävän minusta vaikka meillä onkin kommunikaatiovaikeuksia. Ainoa ongelmaa aiheuttava henkilö oli Jongzen minua vain kolme vuotta vanhempi ”täti”, joka ei tuntunut pitävän minusta ollenkaan aivan alkuunsa. Ja tarkoitan siis oikeasti aivan alkuunsa. Hän ei sanonut minulle ensitapaamisella edes terve, ei katsonut minua silmiin lähes koko illan aikana, ei jutellut minulle vaikka on asunut Australiassa vuosia, joten englanti ei varmasti ole ongelma ja ties mitä muuta. Aistin hänen koreastaan sarkastisen ja vähättelevän sävyn tekemisiäni kohtaan. En yksinkertaisesti tiedä mikä meni vikaan, mutta luulen, että mitä ikinä se onkin, en varmaan mahda sille mitään. Tyypillä oli selvästi joku ongelma kanssani, johon tuskin voin vaikuttaa itse millään lailla kun edes alusta asti ei annettu mahdollisuutta.

asd

asd
Maisemia Suwonista.

asd
Kävimme Kyeongbokgung -nimisessä ravintolaketjussa syömässä Suwonissa. Olen kerran aikaisemminkin käynyt kyseisessä ravintolassa ja on oikein herkkua. Hiilten päällä tirisee naudan kylkeä eli galbia.

asd
Obladi on Jongzen perheen suosiossa oleva kakkukauppa, jota kävimme myös ihmettelemässä (ja syömässä vähän suklaakakkua siinä sivussa…)

asd
Paistettua ankeriasta. Erittäin herkullista ja terveellistä. Tämä on kuulemma myös yksi Jongzen perheen lempiravintoloista. Sitten paluumatkalla Seouliin saikin kuunnella penisvitsejä bussissa, sillä ankerias on Koreassa tunnettu mieskunnon kohottaja.

Kävimme Jongzen kanssa muutama viikko sitten Daemyung resort Vivaldi Park -nimisessä lomakylässä (대명리조트 비발디파크) pienellä kesälomareissulla. Saimme huoneistohotellista Jongzen äidin työpaikan VIP-kortilla ison hienon huoneiston aivan pilkkahintaan. Maksoimme yhdestä yöstä 77000 wonia, kun taas normaalisti huone maksaa melkein 500 000 wonia per yö. Muuten kaikki kyseisessä paikassa sitten olikin niin hemmetin kallista, että rahaa kului ihan liikaa. Ruokien hinnat olivat kaksinkertaiset verrattuna Seouliin ja kaikki muu aktiviteetti vaihteli kertoimella kolmesta viiteen… Seoulissa tunti PC-huoneessa maksaa 1200 wonia kun taas tuolla se maksoi 4000 wonia, joka on aivan järkyttävä riistohinta. Reissun tarkoitus oli käydä Ocean World -nimisessä vesipuistossa, joka on siis osa kyseistä lomakeskusta. Satuimme paikalle juuri oikeaan aikaan, sillä heti seuraavana päivänä ihmisiä olikin sitten hirveästi ja edeltävänä päivänä tyhjänä ammottava parkkipaikka oli täynnä busseja ja henkilöautoja. Ocean Worldissa pisin jonotus oli VAIN tunnin, mikä tarkoittaa sitä että olimme hyvin hyvin onnekkaita. Heinäkuussa kaikki huvipuistot ja vesipuistot ovat aivan liian ruuhkaisia ja jonot saattavat olla useita tunteja. Talvella kyseinen paikka toimii laskettelukeskuksena.

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd
Maan alta löytyi lähes kaikkea mahdollista tekemistä. Keilahallit, pingis, biljardi, huvipuistolaitteita, pelihalli, ravintoloita jne. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Me lähinnä tuskasteltiin kun kaikki oli niin kauhean kallista.

asd
Iltasnäksit ja sojut hotellihuoneessa.

Meillä oli muutama suomalainen yritys vieraana Koreassa parisen viikkoa sitten, joiden vierailusta olin vastuussa. Osallistuimme Import Goods Fair -nimisille messuille COEX:n messukeskuksessa, jota varten olin suunnitellut ja teetättänyt meille Suomea mainostavan bannerin ja Team Finland T-paidat. Kyllä täytyy vaan sanoa, että vaikka äiti joskus aikoinaan valitteli että kun nuori tyttö istua kyhnöttää koneen ääressä monta tuntia päivässä, oli siitä loputtomasta Photoshopilla ja vastaavilla ohjelmilla harrastelusta hyötyä. Töissä olen päässyt hyödyntämään kykyjäni graafisen suunnittelun muodossa jo useampaan otteeseen ja jättänyt siitä ihan konkreettisia todisteita jälkeeni.

asd
Tässä siis tekemäni banneri. Banneri yksinkertaisesti mainostaa suomea muutamin referenssein. Ylhäältä alas siis vapaasti käännettynä: ”Maailman vähiten korruptoitunut maa (Corruption perception index(?), 2012)”, ”Maailman koulutetuin maa (Pisa 2009-2012)”, ”Maailman paras maa (Newsweek, 2010)”, ”Yksi maailman johtavista maista kilpailukyvyssä ja kestävässä kehityksessä (World economic forum 2003-2013)”.

asd
Minulla on taas työni puolesta ollut mahdollisuus päästä erilaisiin executive loungeihin ja VIP-tiloihin monissa paikoissa. Tämä maisema avautuu City Hallia vastapäätä sijaitsevan Plaza-hotellin executive loungesta 19. kerroksesta. Ei paha ollenkaan. Kyseisenä päivänä käynnissä oli taas yksi mielenosoitus, joten paikka näytti aika sotkuiselta.

asd
City Hall ilta-auringossa.

asd

asd

asd
Yllä olevat kolme kuvaa taasen ovat sitten City Hallin toiselta puolelta Press center towerin VIP-loungesta, jossa kävimme hyvin vaivaannuttavalla ja pakotetulla wheshikillä (회식) eräänä iltana. Wheshik on siis Koreassa hyvin yleinen riitti ja tarkoittaa ryyppäämistä työporukalla töiden jälkeen. Näköalat olivat hienot, mutta seura meidän toimiston nuorille aika epämieluisaa. Tämä on pitkä tarina jonka jaan ehkä joskus. Kaikille naisille vaan tiedoksi vielä jälleen kerran, että suhtautukaa korealaisiin vanhoihin äijiin aina varauksella. Niille täytyy heti alusta alkaen tehdä selväksi ettei aijo sietää mitään epäsoveliasta käytöstä niiden puolelta tai tulee avokämmentä naamaan tuhannen auringon voimalla niin että läsähtää. Ihan oikeasti.

asd
Pöljäilykuva toisen korealaisen harjoittelijan kanssa. Hän lopetti Finprolla muutama päivä ennen minua, joten päädyimme wheshikin päätteeksi ottamaan yhteisen kuvan muistoksi.

asd
Kävimme työkavereiden kanssa eräänä päivänä taas taidenäyttelyssä ja illallistamassa töiden päätteeksi. Tällä kertaa kävimme katsomassa Gauguinin näyttelin City Hallin lähellä sijaitsevassa taidemuseossa.

asd
Eräänä iltana näimme jonkun idolgrouping Hongdaessa ostamassa jätskiä. Tytöt kiljuivat ja kaikki yrittivät ottaa kuvia. Itse en ole julkkisten perään juuri. Olen nähnyt Hongdaessa muun muassa Big Bangin T.O.P:n, josta syystä muutamat Big Bangia kovasti fanittavat kaverini lähes nirhasivat minut kun suhtauduin asiaan kuulemma liian arkisesti: ”Joo, istuin siellä kakkoskerroksessa viinibaarissa Jerryn kanssa ja T.O.P. käveli siinä kadulla ohi älyttömän fanityttölauman kirkuessa ympärillä. Siellä se mennä käppäili.”

asd
Pomo toi mulle läksiäislahjan toimistolle.

asd
Yritin piirtää Nuuskamuikkusta ulkomuistista konferenssihuoneen taululle pomon tyttären kanssa jokunen viikko sitten. Nailed it. Kaverini ilmaisi asian hyvin osuvasti: ”Hyi! Näyttää ihan joltain puskakyttäriltä!”.

asd
Kävimme eräs päivä Jongzen kanssa Han-joen rannassa piknikillä. Oli kyllä niin hirveän kuuma etten suosittele. Kyllä tuo paikka on paras iltaisin, jolloin kannattaa tilata rantaan uppopaistettua kanaa ja olutta.

asd
Tein meille eväät. Kananmuna-tonnikalavoileipiä, paistettuja nakkeja ja munakasta, vesimelonia ja köyhiä ritareita. Jongze on aivan toden teolla ihastunut köyhiin ritareihin. Näitä hän pyytää minua jatkuvasti tekemään lihapullien ja perunamuusin ohella. Ennen hän ei välittänyt esimerkiksi perunasta ollenkaan, mutta minut tavatessaan hän on kuulemma tajunnut että perunastakin saa tosi herkullista ruokaa. Jongzen äitikin päivitteli meidän käydessään hänen luonaan että poika puhuu vaan perunasta jatkuvasti.

asd

asd

asd
Ja vielä lopuksi tämä. Minulla ei yleisesti ottaen ole tapana morkata minkään maan ruokia, sillä kyllä Suomestakin löytyy aivan ihme säätöjä (kuten mämmi), mutta tämä on oikeasti yksi ällöttävimpiä korealaisia ruokia ikinä. Minä olen hyvin kaikkiruokainen yleisesti ottaen. Popsin ihan mielelläni sisäelimiä, paistettua suolta, verimakkaraa ja porsaanjalkaa, mutta tämä riisivelli on jotain mitä en halua syödä jos ei ole ihan pakko. Kuvitelkaapa hieman pohjaan palanut riisi. Meillä suomessa tuohon lasketaan haaleaa vettä ja jätetään soppa likoamaan tiskialtaaseen, mutta korealaiset raaputtavatkin riisin irti pohjasta ja syövät tämän! Siis oikeasti ihan karsean makuista sotkua, anteeksi vaan. Tähän ei tietenkään lisätä mitään suolaa tms, jotta maun saisi edes jotenkin paremmaksi. Tämä on vain vettä ja kärähtäneen makuista riisiä. Yhhyh. Jos menette kuitenkin jonkun korealaisen kotiin syömään ja tätä tuodaan ruokailun päätteeksi pöytään, syökää mukisematta ja kehukaa herkulliseksi.

로이킴 (Roy Kim) – Love Love Love

버스커 버스커 (Busker Busker) – 여수 밤바다 (Yeosu pam pata = Yeosu night sea)

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri ja teen töitä Koreassa projektimanagerina ja Scrum Masterina paikallisessa ohjelmistokehitysprojektissa. Olen ollut Korean kanssa tekemisissä vuodesta 2011 aina tähän päivään asti ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä nuorena naisena perinteisesti miesvaltaisella IT-alalla. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni (sekä tyylilleen uskollisesti usein sarkastisia tai itseironisia) eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

2 Comments

  • Avatar

    Anna

    11.07.2013 at 15:26

    Kumma se täti ihminen! :<
    Höhöö missä te söitte tota pohjaan palanutta riisiä? Itselle oli tarjolla kun vikaa kertaa syötiin Ryanin vanhempien kanssa :D

    Vastaa
    • Pesukarhu

      Pesukarhu

      11.07.2013 at 16:22

      Anna! <3 Syötiin ihan 명동 jossain 찜닭 paikassa. Siellä oli lounastarjous että saa sitä kaupan päälle. En kyllä halua sitä velliä ees kaupanpäälliseks vaikka kuinka ois ilmasta ruokaa :'D

      Vastaa

Vastaa