Viimeiset viikot Finprolla

Niin sitä on pyörähtänyt viimeiset viikot Finprolla käyntiin. Uskomatonta ajatella, että harjoittelu on lähes pulkassa nyt. Niin sitä aina täällä käy, että aika rientää kun on hauskaa. Minun on ilmeisesti pidettävä lakisääteiset lomani ennen harjoittelun loppua, joten viimeinen viikko ennen sopimuksen virallista loppua on käytännössä lomailua. Melkein tuntuu että voisi olla töissä sen viikon ihan huvikseen, mutta onkai se pakko lomailla kun niin sanovat. Ensi viikolla olemme menossa Jongzen kanssa Ocean worldiin, joka on parin tunnin matkan päässä Seoulista. Jongzen äiti oli mukava ja varasi meille jonkun kivan huoneen sieltä yhdeksi yöksi sekä antoi jäsenyyskorttinsa lainaan, joten reissu tuli meille lähes puoli-ilmaiseksi. Odotan jo innolla ja toivon ettei paikka ole niin kauhean ruuhkainen kuin Caribbean Bay viime kesänä. En muuten suosittele Caribbean Bayta kenellekään heinäkuussa, joka on high season. Tai jos sinne haluaa mennä, kannattaa varautua neljän tunnin jonoihin…

Minulla ei ole oikeastaan taaskaan mitään koherentimpaa aihetta tälle kirjoitukselle, joten mennään taas viimeisimpien kuulumisten ja kuvien muodossa eteenpäin. Viimeaikoina olen saanut tuntea jonkin verran taas Korean huonoja puolia, nimittäin outoja ihmisiä. Muutamia viikkoja sitten joku poika tuijotti minua metrossa taukoamatta. Olin todella vaivaantunut, sillä tunsin tuijotuksen jatkuvasti. Vahingossa loin jossain vaiheessa katsekontaktin ja poika avasi suutaan aivan kuin sanoakseen jotain, mutta käänsin äkkiä katseeni pois, ennen kuin poika ehti sanoa mitään. Pomppasin sitten pystyyn omalla pysäkilläni (olin siis tulossa metrolla töistä kotiin) ja toivoin, että poika ei jää samalla pysäkillä pois. Kävihän siinä kuitenkin niin, että tyyppi lähti seuraamaan minua. Seurasi koko matkan ulos asti metrolta ja käveli perässäni. Tässä vaiheessa minulla alkoi kuristaa kurkkua lievästä pelosta ja ärtymyksestä. Täällä ei nimittäin ole ihan täysin tavattomia ne sellaiset Japanin kaltaiset stalkkerit, jotka seurailevat sinua ja puukottavat hengiltä, jos et vastaa heidän rakkaudentunnustukseensa. Kiertelin sitten hetken naapurustossa, sillä en uskaltanut mennä kotiin ettei tyyppi vaan saa selville missä asun. Lopulta karistin mokoman kyttärin kannoiltani ja menini äkkiä kotiin. Tilanne ei vaikuttanut oikeastaan vakalta missään vaiheessa, sillä poika oli todennäköisesti noin lukioikäinen ja sen verran heiveröisen oloinen, että ei näyttänyt sellaiselta joka hyökkäisi noin vain päälle.

Kuulin kavereilta, että viimeaikoina Koreaan on kiemurrellut kiinalaisen mafian rikollisia. Tämä on suuri ongelma, sillä nämä ihmisperseet (kyllä, ansaitsevat tämän tittelin sataprosenttisesti) ovat sellaisia, jotka kidnappaavat ihmisiä kaduilta, tappavat ja myyvät sisäelimesi. Eli kaikille koreassa liikkujille tiedoksi, olkaa extravarovaisia jos joku tuntematon pyytää teiltä apua! Koreassa katoaa kuulemma keskimäärin muutama ihminen päivässä näiden hirviöiden kynsiin. Usein kidnappaukset tapahtuvat jonkin sortin houkutteen avulla. Kiinan mafian tyypit saattavat vaikka käyttää vanhoja ihmisiä painavine kauppakasseineen houkutuslintuina. Vanha mies/nainen pyytää vaikka auttamaan kantamaan kauppakassit asuntoon tai autoon, jolloin joku tuleekin ja kolkkaa tajuttomaksi takaapäin. Seoul on edelleen hyvin turvallinen kaupunki kokoonsa nähden, mutta on silti hyvä tietää näistä asioista. Maalaisjärki mukana ja turha sinisilmäisyys pois, niin ollaan kaikki turvassa! Kiinalaisethan tarvitsevat viisumin tullakseen Koreaan, jolla ehkäistään tällaisia ongelmia. Kuitenkin Jejun saarelle kiinalaiset pääsevät viisumitta, joten rikolliset ovat ilmeisesti ujuttautuneet Koreaan tätä kautta.

asd
Suomalainen kaverini Anna ja minä lounaalla. Anna joutui jo lähtemään takaisin Suomeen, mutta emmeköhän me päädy Koreaan uudelleen taas pian.

asd

asd
Vientikeskuksen päälliköllämme on supersuloinen kouluikäinen tytär, jonka kanssa olen touhunnut toimistolla. Tyttö on tullut viimeaikoina toimistolle aina iltapäivisin ja olemme touhunneet sitä ja tätä, yleensä piirrelleet tai katsoneet hauskoja eläinvideoita youtubesta. Yllä muutamia tuotoksia. Annoin tytön hieman leikkiä piirtopöydälläni ja sen tuloksena syntyi maailman viilein ilves, jonka nimesin Bob the awesome bobcatiksi.

asd
Sinchon (신촌)

asd
Suomessa tämä olisi sellainen ei-ihan-niin-laillinen katubaari. Näitä näkee Koreassa yleensä suosituilla illanviettoalueilla, kuten Sinchonissa. Semi-pimeä viina kadulta ei ole ikinä hyvä idea, vaikken ole ikinä kuullut kenenkään menettäneen näköään näistä.

asd
Superruuhkainen Gangnam.

asd
Emme keksineet Gangnamissa illallisen jälkeen mitään järkevää tekemistä, sillä Gangnamissa leikkiminen maksaa ihan liikaa, joten päädyimme vaan menemään PC-huoneeseen tahkoamaan League of Legendsiä neljäksi tunniksi.

Kävimme eräs viikonloppu treffeillä Samcheongdongin (삼청동) alueella. Suosittelen aluetta kaikille matkaajille ja Seoulissa asuville. Kyseinen alue on siis ihan Gyeongbokgungin ”vieressä”. Alue ei muutamia vuosia sitten ollut ollenkaan kiinnostava, mutta viime vuosina alueelle on noussut paljon designer -liikkeitä ja hienoja (tosin myös kalliita) ravintoloita ja kahviloita. Alue muistuttaa aika paljon Sinsadongin Garosugiliä tai Apgujeonin Rodeota, mutta on vielä kauniimpi, sillä Samcheongdong yhdistää perinteistä ja modernia. Tällä alueella asuu myös paljon diplomaatteja. Suomen suurlähettilään residenssi sijaitsee myös tällä alueella, joskin reilusti sivummalle näistä shoppailukaduista. Alla muutamia kuvia alueelta:

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd
Nalle ja larvat penkillä. Näitä larva-animaatioita näkee yleensä Seoulin bussien televisioissa. Ihan hauskoja pätkiä.

asd
Söimme ihania kylmiä etikkaisia nuudeleita (물냉명) lounaaksi Samcheongdongissa. Kyllä näitä kelpaa syödä kuumilla helteillä.

asd
Kävimme Jongzen kanssa sitten samaan konkurssiin Gyeongbokgungissakin. Palatsin edustalla on tällainen patsas, joka esittää perinteistä vaarallista korealaista leikkiä, nimeltään 말뚝박기 (malddukpakki). Leikissä siis mennään noin hassusti jonoon ja joku hyppää sitten selkään. Tämä leikki on tietääkseni kielletty monissa kouluissa, sillä jotkut lapset ovat oikeasti taittaneet niskansa tässä pelissä. Patsaan päällä istui nuori poika, joka jatkuvasti tökki sormeaan yhden patsaan pyllyvakoon huutaen ”똥침! 똥침!” (Ddongchim! ddongchim!). Tämä on ”suosittu” pila, joka on hyvin yleinen Aasiassa ja kulkee eri nimillä eri maissa. Koreassa siis tällä nimellä. Pilan ideana on siis muodostaa käsillään ”pyssy”, niin että etusormet sojottavat eteenpäin ja tökätään tällä sitten kaveria anukseen. Kiva pila, eikö? Muistan teini-ikäisenä kuulleeni tämän liikkuvan nimellä ”Thousand years of pain” enkä ihmettele yhtään etteikö olisi nimensä veroinen.

Ja ne perinteiset ruokakuvat:

asd
Ankeriaan uskotaan Koreassa parantavan mieskuntoa. Tässä sitä havainnollistava mainos.

asd
Ootoro sashimi eli raakaa rasvaista tonnikalaa. Menimme suut vaahdossa tähän ravintolaan syömään tonnikalaa, sillä olen maistanut ootoroa Japanissa ja tuolloin makuelämys oli aivan upea. Ootoro on siis yksi parhaista tonnikalan laaduista ja sisältää paljon rasvaa. Muistan, että Japanissa ootoro oli suurin piirtein parasta ruokaa mitä olen ikinä maistanut ja odotukset olivat siksi korkealla. Tämä kuitenkin tuotti pettymyksen. Ei maistunut oikein miltään.

asd
Ja perinteiset sushit samassa paikassa. Tämä setti oli kyllä erittäin maukas ja kalapalat olivat todella paksuja, mikä osoittaa että kyseessä on laadukas paikka.

asd
Kotitekoista ruokaa. Jongze halusi ihan välttämättä ostaa kultaisia helikoptereita maksavan purkin Hyundain tavaratalosta ja vannoi että paistetusta riisistä tulee tosi hyvää kun tätä lisää sekaan. Lopulta paljastui, miksi hinta oli niin kova: tuo keltainen mönjä, mitä riisin seassa näkyy, on siis merisiilin mätiä! Aivan järkyttävän hyvää! Olen aina halunnutkin maistaa kyseistä herkkua ja voin kyllä suositella lämpimästi. Eipä mikään ihme, että yksi purkki maksaa melkein 14 euroa, mutta voi että tulee hyvää ruokaa. Yksi purkki riittää noin kolmeen syöntikertaan kahdelle ihmiselle. Mukaan kun heittää paistettua munaa, seesamiöljyä ja silputtua merilevää niin avot!

asd
Kiireinen lounas toimistolla. Ihan vain gimbapia ja kuppinuudeleita. Näihin alkaa jo kyllästyä pahanpäiväisesti. Gimbapia en meinaa saada enää alas. Sitä tuli vaihtovuoden aikana silloin syötyä aivan liikaa. Korean tuntien jälkeen oli aina liian helppoa vain kävellä Poscoon ja hakea sitä kuuluisaa tonnikalagimbapia. Nyt jo tämän ruuan pelkkä näkeminen melkein alkaa yököttää.

Ja sitten taas pinnalla olevaa K-poppia:

SHINee (샤이니) – Why So Serious?
SHINeen uusin, johon kyllä petyin aika pahasti. Jotenkin ei jää päähän soimaan samalla tavalla, kuin aikaisemmat singlet.

Girl’s Day – Expectation (기대해)

Infinite (인피니트) – Man in Love (남자가 사랑할 때)

K.will (케이윌) – Love Blossom (러브블러썸)

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri ja teen töitä Koreassa projektimanagerina ja Scrum Masterina paikallisessa ohjelmistokehitysprojektissa. Olen ollut Korean kanssa tekemisissä vuodesta 2011 aina tähän päivään asti ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä nuorena naisena perinteisesti miesvaltaisella IT-alalla. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni (sekä tyylilleen uskollisesti usein sarkastisia tai itseironisia) eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

2 Comments

  • Avatar

    Ida

    29.08.2015 at 16:30

    Moikka, olisi kiva lukea enemmän siitä mitä teit FinPro:lla, koitan just etsiä tietoa eri harjoittelijoiden duuneista siellä. Olen itse aivan hulluna Koreaan. Osaatko muuten arvioida miten esteetön Korea on esim. sähköpyörätuolilla kuljettaessa? Millainen siellä yleisesti on ilmapiiri, näkyykö vammaisia kadulla lainkaan, vai olisinko suuri ihmetyksen kohde? Kiitos jos jaksat vastata! :)

    Vastaa
    • Pesukarhu

      Pesukarhu

      29.08.2015 at 23:59

      Moikka Ida!

      Sanoisin että Soulissa on yllättävän hyvin otettu huomioon myös liikuntarajoitteiset ihmiset. Luulen, että siinä vaiheessa kun kaupungin infraa uusittiin urakalla, oli esteettömyys yksi suurista teemoista. Soulin kaduilla on esimerkiksi paljon sellaista rypyläkivetystä risteysalueilla, joka on ilmeisesti tarkoitettu sokeiden ihmisten liikkumista helpottamaan. Muuten kadut ovat ehkä keskimääräistä hankalampia liikkua pyörätuolilla, koska ne ovat usein kapeita, ruuhkaisia ja kaduilla saattaa olla jotain ihme kuoppia tai kumpuja keskellä tietä. Metroon pääsee lähes poikkeuksetta hissillä ja metrossa tietyt vaunut ovat ainakin pyörätuoliystävällisiä ja olen nähnyt paljon sähköpyörätuolia käyttäviä ihmisiä metroissa. Bussiin en pyörätuolilla yrittäisi. Sanoisin, että valitettavasti Koreassa aiheuttaisit varmaan Suomea enemmän ihmetystä sillä ihmisillä nyt ylipäätään on tapana kummastella jotain erilaista (vaikkakin olet varmaan tähän jo tottunut?). Korealaiset eivät ehkä välillä oikein osaa peittää sitä ihmetystään asiaankuuluvasti ja saattavat joissain tapauksissa sanoa ikävän suoraan mielipiteensä esimerkiksi toisten ihmisten ulkonäöstä. Tämä on Koreassa yksi piirre josta en pidä ollenkaan.

      Finpron työtehtäviä en viitsi kovin yksityiskohtaisesti kommentoida, sillä minulla on kuitenkin vaitiolovelvollisuus niiden suhteen. Aika paljon autoin ihan perus toimistotöissä, suoritin paljon tiedonhakua ja arvioin korealaisten yritysten sopivuutta Korean markkinoille haluavien suomalaisten yritysten kumppaneiksi. Olin myös paljon mukana erilaisissa liiketoimintatapaamisissa. En osaa oikein antaa mitään vinkkejä työnhakuun, sillä en tiedä koulutustaustastasi mitään, koska harjoitteluun pääseminen riippuu hyvin pitkälti siitä :)

      Vastaa

Vastaa