300일

asd
Ystävänpäivän kunniaksi

Säikäytinkö? Saatoin ehkä aiheuttaa pienen sydänkohtauksen muutamille sukulaisille ja kavereille. Minussakin asuu pienenpieni (tai joskus isompikin) trolli. Kuvan sormukset eivät kuitenkaan ole kihlasormuksia vaan korealaisia parisormuksia, joilla ei ole juuri niinkään mitään tekemistä naimisiinmenon kanssa. Täällä nuoremmalla väellä on tapana ostaa sormuksia julistaakseen maailmalle olevansa parisuhteessa. Eli toisin sanoen sormusten suurin ja oikeastaan ainoa funktio on kehuskella kaikille, että on löytänyt jonkun, jonka kanssa kovasti on ja haluaa vastaisuudessakin olla. Sormusta voisi ehkä pitää lupauksena lupauksesta kosia (ööh?). Eli siis korealainen parisormus voisi tavallaan olla kihlasormuksen edeltäjä. Monet parit ostavat parisormuksia sadantena päivänä, mutta minut saatiin taivuteltua tähän vasta nyt, sillä hiljattain meillä tuli 300 päivää täyteen. Koreassahan siis lasketaan sadoissa päivissä seurusteluun liittyvät jutut ja ne ovat aika isoja juhlia pareille. Suomalaiselle ja oikeastaan kenelle tahansa länsimaalaiselle tällaiset tavat ovat kovin outoja, mutta paikallisten elämää seuraavana ja päivä päivältä paremmin ymmärtävänä sisäistän sen, miten tärkeää korealaisille seurustelu ja tapailukulttuuri on. Seurustelulla on kuitenkin niin suuri merkitys sosiaalisen statuksen kannalta, joten ymmärrän sen, että monet haluavat näyttää sen muille jotenkin ilman että tarvitsisi ihan kihloihin vielä mennä.

Nyt kuitenkin tilannepäivitys perheen tapaamisesta. Jotkut ovat ehkä saattaneet lukea edellisen päivityksen siitä, miten Jongzen perhe kutsui minut syömään heidän kanssaan. Tätähän minä kovasti jännitin, sillä korealaiset eivät yleensä esittele tyttö- tai poikaystäviään perheelleen ennen kuin juttu on aika vakava (usein tässä vaiheessa ollaan jo suunnittelemassa jotain suurempaa). Tapasin kuitenkin perheen ja kaikki olivat erittäin mukavia minulle vaikka pelkästinkin aika kovasti aluksi Jongzen äitiä, sillä hän on erittäin vahva persoona. Ylipäätään korealaiset äidit ovat todella suojelevaisia poikiensa suhteen ja mahdollinen vaimomateriaali kyllä arvioidaan kaikilla mahdollisilla kriteereillä kiireestä kantapäähän. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja erityisesti Jongzen isä tuntui kovasti pitävän minusta. Illastimme sattumoisin samassa rakennuksessa Hongdaessa, jossa on Lotte Cinema, joten päätimme illallisen jälkeen mennä Jongzen kanssa elokuviin katsomaan uusimman Die Hardin. Elokuvassa ei ollut mitään muuta hyvää kuin Bruce Willis, joka on iästään huolimatta edelleenkin hyvässä kunnossa.

asd

Ystävänpäivänä kävimme tietysti treffeillä, kuten tapaan kuuluu. Menimme COEX:n shoppailukeskukseen syömään meksikolaista ruokaa, joka oli kyllä parasta mitä ikinä olen syönyt.

asd

asd

asd
Minun tehtäväni oli ostaa Jongzelle suklaata, kuten perinne vaatii. Hänen täytyy antaa minulle sitten vastalahjaksi suklaata tai jotain muuta Valkoisena päivänä eli White dayna, joka on kuukausi ystävänpäivän jälkeen maaliskuun 14. päivä. Koreassa nämä päivät ovat oikeasti isoja juttuja, toisin kuin Suomessa. Mansikkakausi on täällä muuten nyt parhaimmillaan. Edelleenkin jaksaa hämmästyttää minua että mansikoita saa keskellä talvea.

asd

asd
Jongze vei minut eräs päivä Suwoniin, joka on hänen kotikaupunkinsa. Kävimme lounaalla yhdessä hänen lempiravintolassaan. Oli kyllä hyvää ja laadukasta sushia, mutta älyttömän kallista.

asd
Tutustutin Jongzen jälleen yhteen monista lempiravintoloistani Seoulissa. Stay with Kumpir sijaitsee pienellä kadulla Hongdaessa ja on muutenkin hyvin vaatimattoman näköinen paikka. Ravintola on kuitenkin erityisesti nuorten tyttöjen suosima lounaspaikka. Kumpir on turkkilainen ruokalaji, joka on pehmeä uuniperuna erilaisilla täytteillä. Välillä kaiken riisin keskellä tekee kovasti mieli perunaa, joten tänne on hyvä tulla sellaisina päivinä.

asd

asd

300 päivän kunniaksi kävimme kultaisia helikoptereita maksavassa ravintolassa syömässä. Kyseessä oli mereneläväbuffet. Aikamoinen paratiisi meille molemmille, sillä olemme aivan pöhköinä sushin perään. Loppukuukausi sitten syödäänkin pikanuudeleita, sillä tähän meni ainakin parin viikon budjetti…

Töissä on mukavaa ja joka viikko oppii uutta. Täällä työskentely saa minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että haluaisin tulevaisuudessa tehdä töitä viennin ja tuonnin parissa. Kaikkein palkitsevinta työssä on Koreaan vierailulle tulleiden suomalaisten asiakkaiden tapaaminen ja heiltä kiitoksen saaminen. Ei tällaisia asioita kyllä koulussa opi. On hienoa, että pääsee ensikädessä kokemaan miten vientikeskuksessa hommat toimii. Suosittelen kyllä lämpimästi Finpron harjoittelupaikkoja kaikille kiinnostuneille, harmi että halukkaita on paljon ja paikkoja vain rajoitetusti.

Tällä kertaa ei mitään tämän kummempia. Elämäni on hyvin normaalia, jota varjostavat lähinnä rahahuolet, aivan kuten Suomessakin. Olen viimeaikoina jotenkin tajunnut sen, miten hirveän kallis kaupunki Seoul loppujen lopuksi on vaikka ulkona syöminen onkin verrattain halpaa. Kotona ruuan tekeminen säästömielessä kuitenkin ajatuksena failaa todella pahasti, sillä ihan normaalit ainekset tulevat maksamaan ainakin kaksi kertaa enemmän kuin kaupungilla korealaisen ruuan syöminen. Teinpä tässä pari viikkoa sitten jauhelihapullia ja perunamuusia kun Jongze niitä niin kovasti ronkui ja ainekset maksoivat lähemmäksi 20 euroa… Ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä laittaa ruokaa kotona, mutta sekin että on pakotettu syömään ulkona jatkuvasti syö ymmärrettävästi paljon rahaa vaikka ravintolaruoka onkin Suomeen verrattuna edullista. Jotenkin vaihtovuoden aikana tätä ei tajunnut samalla lailla.

Sagging Snail(처진달팽이) – Room Nallari(방구석 날라리)
Samoilta tekijöiltä, kuin Apgujeon Nallari (joka on muuten mahtava biisi). Hauskat laulun sanat kertovat siitä, miten kämpillä tullaan hulluksi kun kukaan ei perjantai-iltana soita ja pyydä mukaan ulos viihteelle. Sitten hypätään taksiin ja tajutaan kesken matkan että lompakko unohtui kotiin.

Girls’ Generation (소녀시대) – Dancing Queen
Tämän ällöttävämpää biisiä ja musiikkivideota en ole vähään aikaan nähnyt Girl’s generationilta. Ensinnäkin apinoitu Duffyn biisi jokusen vuoden takaa, lisäksi video on niin täynnä söpöilyä että se menee aivan överiksi. Vai mitä olette miehet mieltä tästä? Itselläni on hankaluuksia katsoa tätä ilman että oksennus nousee kurkkuun. Hauska yksityiskohta muuten kohdassa 2.05, jossa yksi tytöistä heittäytyy hyvin luonnottoman näköisesti sohvalle pitäen käsiään vyötäröllä. Pitäähän vatsamakkarat peittää, koska ei täydellisille tytöille tule sellaisia. Juuri tämä on se syy miksi välillä Korean kauneusihanteet tursuaa silmistä ja korvista ulos. Kaikki on niin feikkiä. Kauneusleikkauksien lisäksi nämä tytöthän ottavat botoksia jalkoihinsa, sillä se sulattaa lihakset pois –> näyttää laihemmalta. Ei voi muuta sanoa kuin että uskomatonta…

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri ja teen töitä Koreassa projektimanagerina ja Scrum Masterina paikallisessa ohjelmistokehitysprojektissa. Olen ollut Korean kanssa tekemisissä vuodesta 2011 aina tähän päivään asti ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä nuorena naisena perinteisesti miesvaltaisella IT-alalla. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni (sekä tyylilleen uskollisesti usein sarkastisia tai itseironisia) eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

2 Comments

  • Avatar

    Epo

    02.12.2013 at 22:45

    wat :D ei toi Girl Generationin biisi ole edes apinoitu vaan ihan suora cover. Toi botox-juttu oli kyllä aika järkyttävä. Varsinkin kun tämä tuntuu olevan se Suomessakin ihailluin korealaistyttöbändi. Että terveitä kauneusihanteita taas.

    Tosta kyllä puuttuu kokonaan se mikä Duffyssä on parasta eli syvä ja sielukas ääni. Kaikilla on jotenkin tollanen vähän liaan puhtosen kuulonen ääni :D

    Vastaa
  • Pesukarhu

    Pesukarhu

    02.12.2013 at 23:24

    Minä olen sitten varmaan ymmärtänyt lyriikoiden syvemmät merkitykset aivan väärin, kun mun mielestä Girl’s generationin biisin sanat kertoo aivan eri asiasta kuin Duffyn Mercy. Melodia on tietysti sama, mutta mielestäni kyseessä ei ole mikään suora käännöskappale. Tai sitten en käytä sanaa cover oikeassa merkityksessä, kun mun mielestä cover ei ole cover jos siinä ei lauleta samoista asioista kuin alkuperäisessä kipaleessa :D

    Oikeasti toivon että ihmiset tajuaa sen, miten muovisia monet tähdet Koreassa on. Ei ole nimittäin tervettä ainakaan sitten arvostella ”tavallisia” ihmisiä niiden kriteerien mukaan, mitä julkisuudenhenkilöt asettaa :( Korean osalta taitaa olla jo vähän liian myöhäistä kyllä, rima on jo taivaissa. Siellä suhtaudutaan jo niin myönteisesti kauneusleikkauksiin ja rajuihin dieetteihin että kyllä välillä sydäntä särki kuunnella samanikäisten tyttöjen toiveita siitä, miten he haluavat tehdä itselleen sitä ja tätä. Voi ihmiset kun olette kauniita jo omana itsenännekin…

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Pesukarhu Peruuta vastaus