Ihmissuhdegrilli

Ihan ilmoitusluontoinen asia näin alkuun: tämäkin blogikirjoitus perustuu vain ja ainoastaan omiin kokemuksiini sekä samassa tilanteessa olevilta ihmisiltä kuultuihin tarinoihin. Ajattelin hieman avautua siitä, että minkälaisia ongelmia ja iloja kulttuurierot aiheuttavat seurustelusuhteissa keskittyen enemmän nimenomaan korealainen mies + ulkomaalainen nainen -yhdistelmään sillä se on niin paljon harvinaisempaa kuin toisin päin. Tämä kirjoitus tulee siis olemaan mutuilua siitä miksi juttu joko toimii tai ei toimi. Tähän voi tulla jotain siirappista, joten vihaajat vihaa ja lukeminen kannattaa lopettaa nyt jos ei kestä katsella pinkkejä yliphotoshopattuja tarrakuvia. Ihmiset kuitenki kyselevät usein minulta että miltä tämä tuntuu ja eikö ole aika hankalaa. Lyhyesti: Kyllä, on tämä joskus hankalaa, mikä johtuu siitä että kaksi eri kulttuuria, maailmankuvaa ja tottumusta kolaroivat keskenään. Miksikö juuri nyt tällainen kirjoitus? Koska olen huomenna menossa tapaamaan Jongzen perhettä, mikä kielii siitä että tämä ei ole enää ihan pelkkää käsien heiluttelua.

Erilaisilla keskustelupalstoilla pyöriessäni olen huomannut yllättävän yleisiä harhaluuloja suomalaisten nuorten miesten ja naisten keskuudessa liittyen aasialaisiin ja korealaisiin. Monet aasialaisesta popkulttuurista kiinnostuneet nuoret ovat luonnollisesti viehättyneitä aasialaisista myös seurustelumielessä. Itseäni hieman huolestuttaa useiden länsimaalaisten kykenemättömyys tietynlaiseen mediakriittisyyteen, kun he katsovat esimerkiksi korealaisia televisiodraamoja. Jostain syystä monet länsimaalaiset nuoret (ja japanilaiset yksinäiset kotirouvat) unohtavat välillä sen, että aasialainen viihde on aivan samalla tavalla viihdettä kuin länsimaalainenkin. Salatut elämät ja Kauniit ja Rohkeat eivät tunnetusti kuvaa kovin hyvin meidän yhteiskuntamme normaalia tosielämää, miksi sitten mikään aasialainen vastaava ohjelma olisi yhtään sen todenperäisempi?

Kaksi suurinta harhaluuloa korealaisten ollessa kyseessä:

Luulo 1:Korealaiset miehet ovat kohteliaita, koska kaikki aasialaisethan ovat.
Oikein ja väärin. Täällä täytyy aina muistaa se, että korealaisetkin miehet ovat ensisijaisesti miehiä ja sitten vasta korealaisia. Ei siis kannata todellakaan tuudittautua siihen, että korelainen mies olisi jonkinlainen korealaisissa TV-sarjoissa esiintyvän prinssin kaltainen fantasiaolento, jolla ei olisi kova halu päästä sänkyyn kanssasi aika nopeasti. Klubeilla ja baareissa miehet erittäin usein hakevat seksiseuraa ja kadulla harrastetaan joskus niinsanottua ”metsästystä”. Länsimaalaiset naiset nähdään seksuaalisesti vapaampina ja seikkailunhaluisempina kuin korealaiset, joten länsimaalainen nainen voi olla korealaiselle miehelle oiva mahdollisuus yrittää kokeilla jotain sellaista, johon useampi korealainen tyttö ei kovin helposti suostuisi. Ja mitä kohteliaisuuteen tulee, korealaiset ovat yleisesti ottaen kohteliaampia kuin suomalaiset, mutta sekin vaihtelee. Oman kokemukseni perusteella tuo kohteliaisuus ei kuitenkaan ylety ainakaan yöelämään.

Luulo 2:Haluan korealaisen vaimon koska aasialaiset naiset on muuten vaan parempia ja ne ei ole niin hirveitä tossuttajaemäntiä kuin suomalaiset naiset
Jälleen oikein ja väärin. Korealaiset naiset ovat itseasiassa aikamoisen temperamenttisia ja vaativia. Olen todistanut kadulla tappelua, jossa pieni kiltin näköinen tyttö potkaisee korealaisen miehen maahan, istuu hänen päälleen hajareisin ja lyö häntä nyrkeillä kasvoihin monta kertaa. Tämä todennäköisesti vain siksi, että mies kävi hänen hermoilleen. Olen todistanut näkyä, jossa tyttö paiskaa poikaystävän ostaman lahjan itkien ja huutaen maahan, koska lahja ei miellyttänyt häntä. Erityisesti keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset eli niin sanotut ”ajummat” ovat pelottavinta täällä. Jopa korealaiset miehet pelkäävät heitä. Nämä naiset eivät kuuntele mitään vikinöiltä keneltäkään ja puskevat kyynärpäät edellä metroon vapaita istuinpaikkoja kohti ennen kuin metrosta ulos haluavat ovat edes ehtineet ottaa askeltakaan laiturin suuntaan. Toive siitä, että täältä saisi sellaisen vaimokkeen, joka tekee hyvät ruuat ja kuuntelee nätisti, voi siis jäädä toteutumatta. On varmasti niitä todella kilttejä ja kuuntelevaisia tyttöjä (kuten missä tahansa muuallakin maailmassa), mutta suurimmaksi osaksi korealaiset tytöt tuntuvat olevan suomalaisten tavoin vahvoja persoonia. Minusta on itseasiassa hienoa huomata, että nuoret tytöt yrittävät irtautua perinteisistä sukupuolirooleista esimerkiksi tekemällä entistä enemmän uraa kuin jäämällä kotiäideiksi. Tällä on tietysti hieman ikäviä sivuvaikutuksia yhteiskuntarakenteeseen, mutta tässä kirjoituksessa en ota siihen asiaan enempää kantaa. Mistään aasialaisnaisten absoluuttisesta paremmuudesta en osaa sanoa. Kaikki tykkää mistä tykkää, tämäkin makuasia.

asd

Eli miltä se nyt sitten tuntuu? No ihan normaalilta mutta pienillä mutkilla. Tietyistä syistä länsimaalaisten naisten ja korealaisten miesten väliset suhteet ovat aika paljon harvinaisempia kuin toisin päin. Uskon tähän olevan muutamia syitä ja yksi niistä on se, että korealaiset miehet uskovat, etteivät he ole länsimaalaisten naisten mielestä puoleensavetäviä ulkonäöllisesti. Luulen, että myös monilla miehillä on jotain komplekseja miehuuden mittansa kanssa, sillä yleinen uskomus täällä on se, että länsimaalaisilla miehillä on jättikalut. Tästä syystä korealainen mies ei siis ikinä voisi olla tarpeeksi. Täällähän on kyllä tilastollisesti maailman pienimmät penikset maailmassa ja miehet tietävät sen kyllä itsekin.

asd

Korea noudattaa edelleenkin kungfutselaisia perinteitä, joissa korostuvat tietyt roolit, erityisesti sukupuolten kesken. Vaikka perinteet ja vanhanaikaiset ajattelutavat ovatkin hälvenemään päin nuorten keskuudessa, istuvat kungfutselaiset juuret silti yllättävän tiukassa tässä yhteiskunnassa. Tämä voikin olla yksi ongelma, miksi länsimaalainen nainen + korealainen mies ei toimi niin hyvin yhdistelmänä. Meitä ei ehkä nähdä kovin potentiaalisena vaimomateriaalina. Länsimaalaiset naiset ovat ehkä enemmänkin sellaisia seikkailuja, joita käydään jonkin aikaa, mutta jotka eivät kuulu suunnitelmiin enää siinä vaiheessa kun on aika asettua aloilleen. Puhumattakaan siitä, että edelleenkin monet korealaiset vanhemmat eivät hyväksy ns. rotujenvälistä avioitumista, erityisesti silloin kun kyseessä on perheen vanhin/ainoa poika. Tämäkin on onneksi hyvin muuttumaan päin, mutta ymmärrän kyllä täysin korealaisten vanhempien kannan. Omalle lapselleen tietysti haluaa aina vain parasta ja ulkomaalainen kumppani voi yksinkertaisesti tuntua liian uhkaavalta. Tietämättömyys toisen kulttuurista on aina sellainen asia, josta aiheutuu vastareaktio. Rasismiasiaa olen jonkin verran ruotinut jo aikaisemmissa blogauksissani. Tavallaan mitä pidempään täällä asun, sitä paremmin ymmärrän syitä sen takana miksi korealaiset ovat esimerkiksi niin xenofobisia enkä oikeastaan osaa enää edes tuomita heitä siitä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Ehkä kuitenkin hyvä esimerkki korealaisten sisäsiittoisuudesta on koreanamerikkalaisen kaverini suusta kuultu juttu siitä, miten hänen vanhempansa pelkäävät että hän päätyy vielä länsimaalaisen kanssa naimisiin, koska hänen kaikki kaverinsa ovat länsimaalaisia. Ja tämä perhe siis asuu pysyvästi Amerikassa ja silti pelätään sitä että jos tytär meneekin länsimaalaiselle eikä korealaiselle.

asd

Monen korealaisen miehen mielessä myös istuvat perinteiset sukupuoliroolit aika tiukassa. En yhtään ihmettele tätä, sillä tämä yhteiskunta kyllä aika hyvin painostaa sellaiseen ajatteluun. Länsimaalaiset naiset saatetaan kokea ehkä liian itsenäisinä, räväköinä ja muutenkin liian erilaisina mennäkseen siihen tiettyyn muottiin. Esimerkkejä löytyy ihan omasta takaa tässä asiassa. Minulta toivotaan joskus, että käyttäytyisin tyttömäisemmin. Tämä sisältää siis aegyota (애교) eli söpöilyä ja tietynlaista käyttäytymistä. En tunne itselleni luonnolliseksi käyttäytyä kuin Girls generationin tytöt, joten minulle tämän puolen toteuttaminen jää vähemmälle.

asd

Tässä on siis todellakin ilonsa ja harminsa. Ehkä tähän on paikallaan muutama omakohtainen esimerkki, niin eroja on helpompi ymmärtää. Poikaystäväni saattaa minut lähes aina kotiin, sillä häntä pelottaa jos kävelen pimeän aikaan myöhään yksin kotiin. Kotikatuni on kuulemma niin pimeä, että on parempi että hän saattaa minut aina ovelle asti. Minun pitää usein antaa kuulua itsestäni missä menen ja mitä teen tai muuten hän saattaa soittaa huolestuneena perään ja kyselee olenko kunnossa. En mielellään saisi käydä illallisella kahdestaan jonkun miespuolisen kaverin kanssa, koska se näyttää liikaa siltä että olen miehen kanssa treffeillä, ellei mies sitten ole myös Jongzellen sen verran tuttu että hän ymmärtää tilanteen. Hän ei halua minun menevän klubille jos hän ei ole mukana. Tästä lähes kaikki korealaiset motkottavat, sillä klubit ovat täällä niin puhtaasti iskupaikkoja. Hän haluaa hankkia minulle kalliita lahjoja vaikka olen yrittänyt saada hänet ymmärtämään että ajatus on aina hintaa tärkeämpi enkä edes odota minkäänlaista lahjontaa. Minun pitää osoittaa selvästi mahdollisimman monessa paikassa, että seurustelen hänen kanssaan, sillä oman statuksen näyttäminen on niin tärkeää. Hän esimerkiksi pyysi minua vaihtamaan profiilikuvani facebookiin niin, että se olisi yhteiskuva meistä. Kieltäydyin ja meni todella pitkään selittää että miksi minusta se ei ole fiksua. Lopulta hän ymmärsi syyt siihen, miksen näin halua tehdä, mutta loukkaantui selvästi. Osa näistä piirteistä ei varmastikaan päde kaikkiin korealaisiin miehiin, mutta olen huomannut tällaisen käytöksen olevan aika normaalia ja olen kuullut muilta länsimaalaisilta tytöiltä aivan täysin samankaltaisia tarinoita. Tämä lista jatkuu vielä, mutta ehkä tästä saa käsityksen siitä että juttu ei todellakaan mene niin, että aletaan vaan seurustelemaan ja pelisäännöt olisivat molemmille osapuolille selvät ja käyttäytymissäännöt itsestäänselvyyksiä. Tähän liittyen ehkä hämmentävin kommentti jonka olen kuulut kenenkään ikinä Koreassa käymättömän länsimaalaisen suusta ”Olen niin kateellinen sulle kun sulla on korealainen poikaystävä!”. Ilmeisesti tämä on siis joissakin piireissä tosi tavoittelemisen arvoinen asia ja sillä saa paljon skeneuskottavuutta…? Vaikkakin täytyy myöntää että aluksi korean kielen harjoittelemisen helppous osasyynä houkutti ”hankkimaan” korealaisen poikaystävän. Näin jälkeenpäin tajuan että se on aika huono veruke, sillä vaikka koreaa olenkin oppinut, on tästä jäänyt käteen kuitenkin paljon arvokkaampia asioita kuin se pelkkä kielitaito. Henkilökohtaisesti minua inhottaa aina kuulla tuollaisia kommentteja, sillä näillä kommentoijilla harvoin on minkäänlaista hajua siitä, miten paljon todellisuus ja mielikuva eroavat toisistaan. Eli kun kyseessä on kahden aika erilaisen kulttuurin omaavan ihmisen suhde, vaatii homma aika paljon enemmän panostusta, joustavuutta ja valmiutta antaa periksi omista periaatteistaan. Tärkeää on kuitenkin myös pitää oma päänsä, sillä omaa kulttuuritaustaansa ei kuitenkaan voi pyyhkiä pois ja myös toisen osapuolen on ymmärrettävä tämä. Oma neuvoni tässä tilanteessa onkin, ettei kannata välttämättä ottaa mitään liian henkilökohtaisesti, sillä kulttuuri sanelee täällä paljon käytöstä. Olen erityisesti tämän puolivuotisen aikana oppinut ymmärtämään sitä, miten erilaisia suomalainen ja korealainen kulttuuri ovatkaan vaikka niissä on myös hämäävän paljon samankaltaisuuksia. [muokattu 12.7.2013]

Erityisesti huominen perheen tapaaminen on tapahtuma joka hermostuttaa minua ja ihan syystäkin. Yleensä korealaiset vievät tyttö- tai poikaystävänsä näytille vasta siinä vaiheessa kun suunnitellaan oikeasti yhteistä tulevaisuutta. Jongzen isä oli kuitenkin pyytänyt että minut tuotaisiin näytille, joten tässä on tuskin syytä suurempaan paniikkiin. Luulen, että perhe on ihan aidosti kiinnostunut minusta ja toivon etten joudu aivan kaameaan grilliin. Kommunikaatiovaikeudet myös tulevat aiheuttamaan ongelmia, sillä minun tulisi puhua mahdollisimman paljon koreaa. Tuollaisessa tilanteessa virheiden tekemistä pelkää vielä enemmän kuin normaalisti. Seuraava kirjoitus sitten taas joskus viikon-parin päästä mikäli olen vielä elossa korealaisen äidin kysymyskäsittelyn jälkeen (yikes!).

Lopuksi teemaan liittyviä nyt pinnalla olevia kappaleita:

글램 GLAM – I Like that

2NE1 – I Love You

Girls’ Generation 소녀시대 – I got a boy

Casker 캐스커 – Wonderful

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri ja teen töitä Koreassa projektimanagerina ja Scrum Masterina paikallisessa ohjelmistokehitysprojektissa. Olen ollut Korean kanssa tekemisissä vuodesta 2011 aina tähän päivään asti ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä nuorena naisena perinteisesti miesvaltaisella IT-alalla. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni (sekä tyylilleen uskollisesti usein sarkastisia tai itseironisia) eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

4 Comments

  • Avatar

    Kirafi

    12.02.2013 at 08:59

    Moikka!

    Kiva lukea näitä sun juttuja, toivottavasti jaksat kirjoitella jatkossakin, vaikka muutakin tekemistä siellä varmasti on :)

    Itse tykkään lukea myös näistä parisuhdeasioista, itse olen nimittäin vähän samassa veneessä, seurustelen siis korealaisen miehen kanssa. Ei tosiaan liikaa ole näitä pariskuntia joissa on nimenomaan korealainen mies ja länsimaalainen nainen, joten hauska saada ”vertaistukea” tätä kautta :)

    Kulttuurieroja tosiaan löytyy ja jos ei niissä ole tarpeeksi haastetta, niin meillä ainakin ulkopuolelta tulee vielä lisää niitä haasteita…

    Tsemppiä teille!

    Vastaa
  • Pesukarhu

    Pesukarhu

    13.02.2013 at 04:15

    Tsemppiä myös sinne! Saanko udella oletteko kuinka kauan olleet yhdessä? Meillä tulee pian vuosi täyteen. Suoraan sanottuna aluksi en olisi ikinä uskonut, että näin käy mutta tässä sitä vaan ollaan. Ulkoiset paineet (+ kahden vuoden pakollinen armeija!) ehkä suurin ongelma ja molempien epävakaa elämäntilanne kun kumpikaan ei tiedä missä päin maailmaa on seuraavan vuoden-parin sisään. Itse kyllä nautin kovasti elämästäni Seoulissa enkä ole varma haluanko pysyvästi asettua Suomeen töihin, sillä tähtään todellakin kansainvälisiin hommiin. Eipä täälläkään hirveästi työmahdollisuuksia ole ellei osaa koreaa niin hyvin että pystyy ammattilaistasolla puhumaan. Katsotaan minne elämä vie.

    Vastaa
  • Avatar

    Kirafi

    15.02.2013 at 16:20

    Kiitos!

    Meillä tulee myös tuossa ensi kuussa vuosi täyteen. Tavattiin tosiaan viime vuonna molempien ollessa vaihdossa, ja kun kyse ei ihan mistään rakkaudesta ensi silmäyksellä ollut, niin kovin kauan ei ehditty edes seurustella ennen kuin kummankin oli pakko häipyä kotimaahansa. En tosiaan itsekään uskonut siinä vaiheessa, että tästä tulisi yhtään mitään, mutta ainakin toistaiseksi olen ollut kovin väärässä :)

    Heh, tuo Etelä-Korean armeija tuo myös omat haasteensa… Ilmeisesti ihan täysin korealaisten pariskuntienkin elämään. Me ollaan kyllä oltu siinä mielessä onnekkaita, että poikaystäväni parhaillaan suorittaa tuota palvelusta, mutta siviilipalveluksena (tai jonain vastaavana), joten yhteydenpito ulkomaailmaan onnistuu helposti.

    Itselläni ei tosiaan ole kokemusta Koreasta asumisesta, joten olen tässä pohdiskellut vaihtoehtoa tähdätä sinne opiskelemaan kieltä edes pariksi kuukaudeksi, kunhan nyt ensin itse saan yhden tutkinnon valmiiksi. Ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että me emme ainakaan Koreaan ole asettumassa, mutta ihan kivahan sitä olisi toisen kotimaahan tutustua vähän paremmin ennen kuin mekin keksitään minne sitä sitten pidemmäksi ajaksi haluaisi.

    Ai kauhee, mikä romaani tästäkin tuli :D

    Vastaa
  • Pesukarhu

    Pesukarhu

    16.02.2013 at 04:36

    Jos olette tosiaan tavanneet vaihdossa, en kyllä välttämättä suosittelisi asettumista kummankaan kotimaahan (ainakaan Koreaan, sillä täällä yhteisön paine on niin eri luokkaa kuin Suomessa. Lisäksi sulla taitaa valitettavasti olla aika huonot työnsaantimahdollisuudet täällä kun et ole täällä asunut etkä osaa kieltä hyvin). Se on jokseenkin huomattu juttu, että ns. neutraalilla maaperällä ”rotujenväliset” suhteet toimii kaikista parhaiten, sillä molemmat on tavallaan samassa lähtöpisteessä. Jos menee toisen kotimaahan niin toisella on siellä kaikki sosiaalinen verkosto valmiina ja silloin voi se toinen osapuoli tuntea olonsa aika yksinäiseksi. On kuitenkin paljon esimerkkejä siitä miten tällainenkin järjestely on toiminut. Korea ei tosin maana ehkä ole se kaikein helpoin mennä asumaan ihan noin vain, no ei kyllä Suomikaan. Menkää jonnekiin kivaan lämpöiseen paikkaan ;D (ps. kannattaa kokeilla asumista ja oikeasti pitkään seurustelemista Korealaisen miehen kanssa ennen kuin tekee mitään maailman toiselle puolen muuttopäätöksiä. Korealaiset miehet on surullisenkuuluisia siitä että ne muuttaa käytöstään tietyn ajan jälkeen, jolloin todellisuus paljastuu…) Kaikkea hyvää teille!

    Vastaa

Vastaa