Ensimmäiset päivät

Pääsin turvallisesti ja mukavasti (niin mukavasti kuin turistiluokassa voi istua) Korean puolelle. Nyt on ensimmäinen ja kohta toinenkin päivä takana. Tappelin oikeastaan vain tämän toisen päivän ajan jet lagin kanssa, koska se ei päässyt ensimmäisenä päivänä iskemään niin pahasti vielä päälle. Onneksi DaSol ja Minsun olivat pitämässä minulle koko päivän seuraa ja kierrättämässä minua ympäri kampusta ja Seoulia, niin en ehtinyt potemaan väsymystä kuin vasta myöhään iltapäivällä. Menimmekin lopulta Minsunin kämpille katsomaan elokuvaa, jonka aikana torkuinkin aika tehokkaasti, jonka seurauksena sain sitten ensimmäisenä päivänä vasta kahden aikaan yöllä unta. Tai no unen saamisesta ei oikeastaan voi puhua, sillä siinä vaiheessa kun maltoin lopettaa irkkaamisen suomen kavereideni kanssa, tilttasin ihan täysin vaikka huoneessa oli kirkkaat valotkin vielä päällä. Heräsin ensimmäisenä aamuna vasta kahdentoista jälkeen, valvoin muutaman tunnin ja neljän jälkeen menin uudelleen torkuille. Nyt on ihan hyvä olo ja tuntuu siltä, että saan illallakin vielä unta. Eiköhän tämä rytmi tästä pikkuhiljaa tasoitu.

Heti ensimmäinen asia, minkä huomasin korealaisissa oli se, että kaikki näpläävät kännyköitään koko ajan ja joka paikassa. Heti kun koneemme laskeutui, lähes jokainen korealainen matkustaja kaivoi kännykkänsä esiin ja alkoi räpeltämään sen kanssa. Tästä minua olikin jo ”varoiteltu” etukäteen, että kaikki ovat omissa maailmoissaan kännyköidensä kanssa. Päätin sitten heti tehdä maassa maan tavalla ja kaivoin omanikin valitakseni oikean operaattorin ja tehdäkseni soitonsiirron. DNA:lla on ihan ok roaminghinnat paikallisen SK Telecomin kanssa. Kännykkälaskuni taitaa silti olla aikamoinen tässä kuussa, sillä olen täältäkin joutunut soittamaan ja lähettämään jokusen tekstiviestin suomalaisille ja korealaisille ystävilleni. Onnistuin jo vähän eksymäänkin Seouliin kun etsin guesthouseani, jossa yövyn. Jouduin sitten soittamaan DaSolille ja kyselemään että mihin minun pitää mennä. Pääsin kuitenkin puolen tunnin harhailun jälkeen onnellisesti perille.

Yövyn siis Hongsi guesthouse nimisessä hostellin kaltaisessa paikassa neljä yötä, sillä pääsen yliopiston asuntolaan vasta 29. päivä. Ehkä me suomalaiset kutsuisimme tätä enemmänkin leirikeskukseksi kuin hostelliksi, sillä täällä on useamman ihmisen huoneita. Yövyn itse kymmenen hengen huoneessa, jossa on tosin minun lisäkseni vain neljä muuta tyttöä tällä hetkellä. Olin alunperin menossa kuuden ihmisen huoneeseen, mutta kymmenen ihmisen huone oli paljon tyhjempi ja siellä oli enemmän tilaa. Huoneet ovat varsin mukavia, sillä jokaisessa on ilmastointilaite ja hyvin siistit vessat sekä suihkut. Huonekaveritkin ovat mukavia ja hiljaisia. Täällä on enimmäkseen vaan taiwanilaisia ja kiinalaisia, mutta törmäsin eilen indonesialaiseen tyttöön, josta sain heti mukavan juttukaverin, sillä hän puhui erittäin hyvää englantia. Sääli tosin että hän lähti kotiinsa jo tänään aamulla. Tänään tänne tuli sveitsiläinen mies, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan. Hän luuli minua aluksi jostain syystä korealaiseksi. En kuulemma näytä kovin suomalaiselta… noh, ehkä tällä vältän sen, ettei minua tuijotettaisi joka paikassa niin paljon. Tosin punainen tukkani ja siniset silmäni kielivät aika nopeasti ulkomaalaisuudestani. Mukavaa tosin kun täällä on vihdoin joku joka puhuu sujuvampaa englantia kuin minä. Jospa saisin miehestä jonkin verran juttuseuraa tuleviksi päiviksi, sillä näiden taiwanilaisten ja guesthousen emännän kanssa en oikein osaa kommunikoida kuin niillä muutamilla korealaisilla sanoilla joita osaan. Guesthousen emäntä tosin kehui jo korean ääntämistäni täydelliseksi ja ihasteli punaisia hiuksiani. Hän halusi sitten ottaa kännykällään minusta ja hänestä oikein yhteiskuvankin kun minulla oli niin hänen mielestään niin kauniit hiukset. Emäntä selitti, että hänen hiuksensa ”only black always boring boring” :)

Eilen pääsin heti koneesta tultuani ajelemaan korealaisella bussilla DaSolin kanssa Ewhan kampukselle. Busseissa on myös englanninkieliset kuulutukset, mikä on erittäin hyvä juttu. Englanninkielinen kuulutus tosin tulee vasta japaninkielisen ja kiinankielisen kuulutuksen jälkeen, joten joskus voi käydä niin, että seuraavan pysäkin kuulutus tulee englanniksi vasta noin viisi sekuntia ennen kyseistä pysäkkiä, joten aikaa reagoimiseen jää niukasti. Korealainen liikenne on välillä aika kaaottisen oloista. Täällä ei ole mitään kummallista siinä, että jotkut saattavat vähän ajella päin punaisia tai joku jalankulkija ryntää suojatielle heti kun autoletkassa on pienikin väli, josta ehkä ehtii juoksemaan lävitse. Tällaista meininkiä olen tosin ennenkin nähnyt ja kokenut Thaimaan Bangkokissa, jossa meno oli vieläkin hektisempää. Ei siis mitään varsinaisia yllätyksiä tällä rintamalla. Seoul tuntuu muutenkin olevan aika ulkomaalaisystävällinen kaupunki julkisten kulkuneuvojensa suhteen. Bussipysäkeillä en toistaiseksi tosin nähnyt kuin koreankielisiä karttoja ja opasteita. Tämäkin asia tosin korjaantuu sitten kun opin lukemaan hanguleita (korealaisia aakkosia) sujuvammin.

Julkinen liikenne pelaa tunnetusti erittäin hyvin täällä ja ihmisillä on tietysti kiire aina joka paikkaan. Bussiin meneminen ja sieltä poistuminenkin on hyvä suorittaa niin ripeästi kuin mahdollista. Täällä on todella kätevää se, että sama ”kortti” toimii kaikissa julkisissa kulkuneuvoissa, myös taxeissa. Minun ”korttini” on itseasiassa Hello kitty -kännykkäkoru, jota piipataan busseissa ja muissa kulkuneuvoissa samalla lailla kuin suomessakin. Tässäpä siitä huonohko kuva:

kännykkä

paikalliseen tyyliin kuuluu myös se, että kännyköissä saattaa roikkua aivan naurettava määrä sälää. Itse pyrin pitämään omani noissa neljässä… katsotaan onnistunko, olen vähän heikko söpöjen asioiden edessä. Kiitos muuten Harrille näistä ihanista kännykkäkoruista!

Seuraavaksi vähän kuvia kampukselta ja sen läheisyydestä:

ecc

ECC-rakennus (Ewha Campus Complex). Kyseinen rakennus on jonkun kuuluisankin ranskalaisen arkkitehdin suunnittelema ja kuulemma Ewhan ylpeys. Tosin lähes kaikki tuon kyseisen rakennuksen sisällä on todella kallista verrattuna normi supermarketteihin ja kahviloihin.

kännykkä

Jotain yleiskuvaa ECC:n edestä katsottuna kampukselta poispäin. Korkeita on nuo kerrostalot täällä päin.

kännykkä

Katunäkymää aivan kampuksen pääsisäänkäynniltä(?) katsottuna. Kaduilta löytyy paljon kenkä -ja vaatekauppoja. Eli siis toisin sanoen hyvin taktisesti sijoiteltuja kauppoja naisten yliopiston läheisyyteen. DaSolkin sanoi vähän siihen malliin, että ihan Ewhan kupeesta löytyy ”everything girls want”. Hinnat ovat useimmissa katukojuissa varsin halvat. Laatu tosin sitten on sen mukaista, sillä suurin osa tuotteista on valmistettu halvan työvoiman maissa.

kännykkä
Kuvaa Student Union -rakennuksen sisältä. Minulle kerrottiin, että kaikki klubit kokoontuvat useimmiten tässä rakennuksessa. Loistavilla päättelytaidoillani arvailisin, että bannerit lienevät kunkin klubin mainoksia.

kännykkä

Aivan Ewhan pääsisäänkäynnin läheltä löytyy ”Bab” -niminen ravintola. Bab tarkoittaa koreaksi riisiä, mutta korealaiset puhuvat babista ilmeisesti myös yleisenä ruoka-annoksena/ateriana. Itse söin tällaista kuvassa näkyvää Bibimbapia eli vapaasti käännettynä sekoitettua riisiä. Tätä tein itse Suomessa jo ennen lähtöäni ja tykkäsin kovasti. Korealaiset kasvikset tosin ovat varsin erilaisia ja jännän makuisia. Minulla oli hiukan vaikeuksia nauttia ruuasta, sillä mahaani koski koko päivän ajan johtuen lähinnä jännityksestä, stressistä, matkan rasituksesta ja yleisesti ottaen huonosta syönnistä matkan aikana. Ylipäätään minulla ja mahallani on paljon totuttelua paikalliseen ruokaan, sillä suurin osa ruuasta on erittäin hiilihydraattipitoista. Erityisesti vaalea leipä tuottaa minulle aika paljon vatsanväänteitä ja ilmavaivoja. Suomessa minulla on ollut tapan syödä leipää aika vähän. Ehkäpä tähänkin tottuu tai sitten välipaloina pitää vaan suosia leivän sijaan hedelmiä ja jotain muuta. Tuonne ravintolaan täytyy kyllä mennä useamman kerran nauttimaan ruoasta oikein kunnolla. En muistanut ottaa kuvaa maustetuista lootuksenjuurista, mutta niistä pidin paljon. Niitä ilmeisesti ruukataan tarjota yhtenä monista lisukkeista aterian aikana. Lootuksenjuuret olivat siirappimaisen makeita.

Tytöt kehuivat minun puikonkäsittelytaitojani kun ongin tofunpalasia keitosta. Minsun jopa tokaisi, että osaan melkein käyttää puikkoja paremmin kuin hän, sillä jän tyytyi tonkimaan tofut keitosta lusikalla.

kännykkä

Aterian jälkeen menimme jälkkärille pieneen kahvilaan. Otimme ison annoksen raastettua jäätä mukaan. Raastettu jää on täällä suosittu kylmä herkku kuumalla säällä. Harmi etten muistanut ottaa itse annoksesta kuvaa, mutta eiköhän sitä tule syötyä muulloinkin, sillä se oli sen verran hyvää. Olin maistavinani jäässä miedon teen aromin. Jääraasteen päällä oli pallo vaniljajäätelöä sekä makeita punaisia papuja(?) ja joitain tapiokan tapaisia värillisiä palloja. Erityisesti pavut olivat hyvin maukkaita ja muistutivat maultaan hieman suklaata.

This just in: Taiwanilaiset kysyivät minultakin, että haluaisinko tilata heidän kanssaan uppopaistettua kanaa. No kyllähän minä halusin ja seurasin pitkän tovin tässä vieressä (istutaan siis yhdessä tällaisessa common roomissa kukin omalla tietokoneellaan) kun yksi näistä parhaiten koreaa puhuvista tytöistä yritti selittää puhelimessa mitä halutaan ja minne annos pitää tuoda. Taksikuskeillakin oli vaikeuksia löytää tänne guesthouselle, joten selittäminen ei tuntunut olevan helppoa, sen minkä tuosta keskustelusta siis ymmärsin. Noh, ehkä me kohta saadaan kanaa :)

Ajattelin huoemnna hieman lähteä katselemaan Seoulia yksinäni, jos en saa täältä guesthouselta ketään kaveriksi. Jospa en ihan hirveän pahasti eksyisi…

EDIT//

No laitanpas kuvia ilta-ateriastakin nyt tänne saman tien. Kana saatiin siis perille asti ilman suurempia ongelmia.

ruokaa

ruokaa

ruokaa

Tämä oli jotain kylmää retiisikeittoa. Vähän hassun makuista, muttei oikeastaan pahaakaan.

ruokaa
Nämä lienevät jotain jauhomykyjä tai todella paksuja nuudeleita. Näiden nimi mainittiin minulle kerran, mutta enhän minä sitä enää muista.

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla tuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

6 Comments

  • Katja

    26.08.2011 at 15:33

    Hei, mahtavaa, että olet onnistunut pääsemään ehjin nahoin perille asti. Ja jo nyt näin paljon kuvia!
    Toivottavasti pahin aikaerorasitus menee piakkoin ohi ja pääset nauttimaan paikallisesta rytmistä.
    Tätä lukiessa tulee vain itselle yhä suurempi himo päästä taas reissuun ulkomaille. Ehkäpä sitten jos ja kun se apuraha vaikka sattuisi osumaan kohdalle.
    Toivottavasti myös kaiken uuden ja hienon äärellä jaksat myös päivitellä ahkerasti blogia ja tuut moikkaamaan meitä irkkiinkin. :)

    Vastaa
  • Pesukarhu

    Pesukarhu

    26.08.2011 at 16:39

    Katja: irkki mulla on jatkuvasti päällä silloin kun konekkin on :) Tälläkin hetkellä irkki päällä.

    Täällä Seoulissa kannattaa kyllä ehdottomasti käydä jos vaan aikaa, rahaa ja innostusta on. Olen nähnyt tästä paikasta jonkun tuhannesosan. Kunhan vaan riittäisi innostus ja uskallus lähteä huomenna yksin seikkailemaan. Ajattelin käydä vaikka jossain temppelissä, museossa tms. Eläintarhakin voisi olla mukava.

    Vastaa
  • Äiti

    26.08.2011 at 21:13

    Olipa mukavaa lukea ensimmäisten päivien kokemuksistasi! Toivottavasti mahakipusi ovat jo ohi! Nappaile maitohappobakteereja vielä niin kauan kuin niitä riittää. Siellähän on ne mm-kisatkin tulossa. Saattaa olla melkoiset hulinat seuraavat pari viikkoa! Seikkaile turvallisesti!

    Vastaa
  • Erppa

    26.08.2011 at 22:18

    Nämä sun blogikirjoitukset pelastaa mun tylsät päivät. Oon niin kateellinen noiden ruokien takia.
    Enemmän ruokakuvia kiitos. :)

    Vastaa
  • Pesukarhu

    Pesukarhu

    27.08.2011 at 09:57

    Äiti: vähän meinaa tuo hiilihydraattipitoinen ruoka vääntää mahassa, mutta ehkä siihen tottuu jonkin ajan päästä. Joutuu väkisinkin syömään jotain nuudeleita tms. kun ei ole mitään keittiötä missä laittaa ruokaa.

    Erppa: mites sulla nyt niin tylsää on? Ahkeran lukiolaisen pitää käyttää päivät opiskeluun, ainakin niin kaikki täällä tekee ;D Ne mun korelaiset kaveritkin opiskelee tällä hetkellä hulluna, joten niillä ei oikein ole aikaa nähdä minua. Noh, onneksi on oma kone ja nopea netti niin saan nämä pari päivää kulumaan. En oikein yksin ihan vielä uskalla lähteä tuonne metroon seikkailemaan vaikka kartat on varsin selvät. Tässä Hongdaen alueella olen liikuskellut yksinäni, mutta kaikkea jännää löytyisi enemmän toisista kaupunginosista, jonne ei ihan vielä rohkeus riitä lähteä yksikseen.

    Vastaa
  • Äiti

    29.08.2011 at 21:54

    Jokos olet majoittunut yliopiston asuntolaan? Laittelet varmaankin kuvia siitä ja huonekaveristasi. Järkevästi olet siellä yksin liikuskellut. Täälläoli todennäköisesti tämän kesän viimeinen helleviikonloppu. Sinä onnellinen saat nauttia siellä vielä ihanasta lämmöstä!

    Vastaa

Vastaa