Kohta lähtee, kohta lähtee!

Tämä onkin viimeinen postaus Suomen puolelta jonka tänne teen. Voin sanoa että hiukkasen kuumottaa jo tämä lähtö. Kello on soimassa viideltä aamulla ja puoli seitsämältä lähtee juna Helsinkiin. Ajattelin olla älytön kroisos ja ajella oikein ihka oikealla taxilla asemalle! Siis vau, tätä ei opiskelija pääsekkään tekemään kovin usein. Lento lähtee vasta 17.30 Suomesta, mutta minun täytyy olla Helsingissä hyvissä ajoin, jotta saan sen passini haettua sieltä suurlähetystöstä. Passini on nyt kyllä parasta olla siellä ja kunnossa (tästä surkeiden sattumusten sarjasta voi lueskella edellisestä postauksestani). Helsingistä olisikin sitten ajatus ajella Finnairin lentokenttäbussilla lentoasemalle ja palloilla sekä panikoida siellä sitten.

Jos nyt jotain vinkkejä tässä vaiheessa voisin antaa tuleville lähtijöille niin ainakin se, että hommatkaa kaikki matkustamiseen tarvittavat tärkeät asiakirjat niin ajoissa kuin mahdollista! Eli siis passi, matkavakuutus ja viisumi kuntoon mahdollisimman pian ja tarkistakaa myös viisumin saadessanne että nimenne on kirjoitettu siihen oikein. Itse tosin opin sen, että vaikka asiat hoitaisikin mallikkaasti ja hyvissä ajoin, niin silti moni juttu ehtii vielä kusemaan juuri ennen lähtöä ja vieläpä täysin minusta itsestäni riippumattomista syistä :) Asioiden hoitamisella hyvissä ajoin voi tosin potentiaalisesti ehkäistä samanlaista stressiä kuin mitä minä tässä käyn läpi, sillä silloin on myös enemmän aikaa hoitaa ne kuntoon jos jokin tulee ryminällä alas.

Läksiäiset vietimme Antti Lax:n kanssa pian entisessä yhteisessä asunnossamme. Juhlimme samalla myös kaverimme Sannan läksiäisiä, joka on lähdössä Antin kanssa samaan aikaan Japaniin vuodeksi. Vieraita kertyikin sitten parhaimmillaan varmaan melkein 30. Pienen kämppämme jokainen nurkka käytettiinkin tehokkaasti hyväksi.

ruokaa
Minähän tietysti innokkaana leipurina olin sählännyt pöytään yhtä jos toista makeata ja suolaista syötävää. Päätin leipoa aivan järjettömän määrän syötävää, ettei yhdellekään vieraalle vain jäisi nälkä. Siinä kyllä onnistuinkin hyvin, sillä viemisiä riitti myös maanantaiksi roolipelikerholaisille eivätkä hekään saaneet kaikkia loppuja syötyä. Pöydässä mm. mustikka -ja sitruunamuffineja, kasvispizzaa, taatelikakkua, hiekkakakkua, brownieseja, omenapiirakkaa sekä muutama kavereiden tekemä leivonnainen matalammalla pöydällä.

ruokaa
Lähikuvaa muffineista. Nämä menivät aika hyvin kaupaksi, tosin yli niitä jäi kuulemma pakkaseen asti laitettavaksi.

ruokaa
Eteisen kenkäsekamelska. Tässä ei ole edes kaikkien kengät, sillä jossain vaiheessa niitä oli vielä isompikin kasa.

ruokaa
Pakollinen posetuskuva pääosissa minä ja Julius. Molemmilla näyttää olevan varsin muikeat ilmeet.

ruokaa
Fiilistelyä (ja/tai angstausta) rannassa kera sorsien. Jos Tuomiojärven sorsat ovat muuten tänä vuonna jotenkin erityisen lihavia ja kesyjä niin minä olen ainakin osasyypää siihen. Ihan vain muutaman kerran tuli käytyä rannassa pohtimassa elämää ja ihailemassa kaunista järvimaisemaa. Kotoa lähti ihan vahingossa aina jokunen leivänkannikka tai riisikakku mukaan näille reissuille.

Mutta ei kai tässä nyt muuta voi kuin kiittää ja kuitata. Seuraava tarinointi sitten Korean puolelta. Saa nähdä saanko tänä yönä nukuttua ollenkaan vai joudunko ramppaamaan vessassa jännäkakalla.

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla apulaistuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

Vastaa