핀란드에 돌아가고싶지 않아 ㅠㅠ

Otsikko käännettynä kuuluu: ”En halua palata Suomeen”. Tämä on tosin vain puoliksi totta. Tavallaan haluan, tavallaan en. Optimitilanne olisi sellainen että menisin Suomeen vain pariksi kuukaudeksi takaisin ja tulisin sitten heti taas tänne. Tämä nyt ei tosin ole mitenkään mahdollista. On kai sitä yritettävä saada opinnot loppuun Suomen puolella ennen kuin sieltä mahdollisesti siirtyy pysyvämmin tänne. Nyt on viisi viikkoa tätä vaihtovuotta jäljellä ja on tosiaan aivan kummallinen ajatus että reilun kuukauden päästä pitäisi palata takaisin Suomeen. Joudun jättämään tänne niin monta mahtavaa ihmistä että tulen varmasti viimeisten päivien aikana itkemään toden teolla. Yritän kuitenkin nauttia kovasti loppuajasta, vaikka tämäkin aika varmaan hurahtaa tehokkaasti opiskellessa. Pääsin nimittäin kolmostason korean mid-termin eli puolivälin kokeet läpi! Minulla on siis mahdollisuus päästä kolmostasokin läpi ellen tyri loppukokeita. Tämä tarkoittaa tosin taas hurjaa opiskelua seuraavat 4-5 viikkoa. Olen tottunut kurssin tahtiin hyvin mutta vaikeaa se edelleenkin on. Tämänpäiväisestä dialogiharjoituksesta ymmärsin ehkä vain puolet… Noh, ainakin opettaja sanoi kokeessa että puheeni on kehittynyt ja että minun pitää vaan jaksaa opiskella ahkerasti niin kokeiden läpäiseminen on täysin mahdollista. Voi olla että viimeisellä viikolla tulee hajotus maximus kun haluaisi viettää mahdollisimman paljon aikaa Jongzen seurassa ennen kuin eron hetki tulee, mutta viimeinen viikko täytyy viettää nenä kiinni kirjassa mikäli mielin sitä läpäisevää arvosanaa korean kokeesta.

En ole vielä miettinyt kovin pitkälle sitä, että miten ja milloin ja millä rahoilla palaan takaisin Koreaan, mutta siitä olen edelleenkin satavarma, että haluan jatkaa kieliopintojani sillä olen jo tullut näin pitkälle. Tästä eteenpäin tie on silti pitkä ja kivinen ja vaatii varmasti muutamien vuosien opiskelun että kielitaidon saa erinomaiselle tasolle. Yritän selvittää ajatukseni Suomeen palattuani tulevaisuuteni suhteen. Mielessä pitää myös pitää se, että toinen kerta ei ole ikinä niin kuin ensimmäinen. Olen varma, että jos tänne palaan, ei elämä tule olemaan samanlaista hauskanpitoa kuin se on vaihtovuoden aikana ollut. Angela on viimeaikoina yrittänyt kovasti taivutella minua ryhtymään laulajaksi täällä. Vaikka olenkin musikaalisesti lahjakas, ei lauluääneni – todennäköisesti edes treenauksella – riittäisi ikinä mitenkään siihen että voisin ryhtyä elättämään sillä itseäni vaikka debytoiminen Koreassa saattaisikin olla helpompaa kuin muualla. Eräs kaverini haluaa kovasti ryhtyä muusikoksi täällä, mutta tosiasiassa minua ei kuuluisuus juuri kiehdo. Erityisesti täällä fanikulttuuri tuntuu olevan todella rajua. Ulkomaalaisena minua tuijotetaan kadulla jo ihan tarpeeksi muutenkin, joten enpä saa erityisemmin kiksejä siitä että kuuluisana tämä tuijotus olisi potenssiin sata.

Pitää myös miettiä, mitä haluan yliopistotutkinnollani tehdä. Jos opiskelisin ahkerasti, voisin valmistua vuoden-parin sisään ekonomiksi. Johonkin IT-alan yritykseenhän sitä pitäisi varmaan yrittää, mutta mihinkään uppoavaan laivaan en ajatellut astua. Suoraan sanottuna, minusta tuntuu, että IT-alan nykyisyys ja tulevaisuus on Aasiassa ja siksipä onkin hyvä panostaa mm. korean kielen opiskeluun. Suomessa on jo ihan tarpeeksi kiinan- ja japaninkielen osaajia vaikka japania taidan minäkin jonkin verran. Korean luokassani on minun lisäkseni vain yksi toinen eurooppalainen (ranskalainen poika), muut ovat kaikki jostain päin Aasiaa. Pidän luokkalaisistani ja kaikki tuntuvat myös pitävän minusta ja auttavan aina jos minulla on ongelmia korean kanssa. Japanilaiset tytöt ovat erittäin mukavia ja kirvoitin kaikilta todella yllättyneen ”HEEEEEEH?!” -älähdyksen kun kerroin heille japaniksi, että osaan myös japania vähän. Tytöt haastelevat aina tauoilla japaniksi ja on hauskaa kuunnella heidän puhettaan, sillä tajusin että loppujenlopuksi ymmärrän edelleenkin Japania aika hyvin, en vaan osaa itse enää tuottaa puhetta juuri ollenkaan pystyäkseni vastaamaan.

Minulla oli tässä kaksi viikkoa sitten elämäni tähän asti karsein mahatauti. Oksentelulta vältyin mutta muut oireet sitten löytyivätkin. Jatkuvaa vessassa ravaamista ja pahoja mahakramppeja kärsin melkein kokonaisen viikon ajan. Koreassa sairastaessa sairastaa aina kaiken monta kertaa pahempana kuin Suomessa. Johtunee erilaisesta bakteeri- ja viruskannasta, johon kehoni ei ole vieläkään sopeutunut? Jouduinkin sitten melkein viikon ajan skippaamaan korean tunnit ja tämä aiheutti aika paljon ongelmia opiskelun suhteen. Yhdeltäkin tunnilta pois jättäytyminen kostautuu, sillä jää kaikesta harjoittelusta paitsi. Mm. kielioppia on aika hankala opiskella itsekseen kotona. Onneksi hyvät ystäväni Angela ja Maria auttoivat minua pääsemään takaisin kärryille. Tytöt olivat myös ihania ja toivat minulle aina välillä ruokaa kun en päässyt sängystä ylös käydäkseni edes kaupassa. Mahani kramppasi liikkuessa yleensä niin pahasti, että käveleminen teki tiukkaa. Söinkin sitten tämän viikon ajan ihme puuroja ja vellejä. Korealainen kurpitsapuuro on itseasiassa erittäin maukasta, mutta kyllä siihen nopeasti kyllästyy.

sekalaisia
Tässä kuva kurpitsapuurosta, jota kävimme syömässä Ewhan lähellä olevassa pienessä ravintolassa. Tällaiset puurontapaisten ruokien uskotaan Koreassa olevan terveysvaikutteisia, sillä ne ovat niin sanottua ”slow foodia”.

Juhlin myös 23-vuotissynttäreitäni maanantaina. Sunnuntai-illan vietin Jongzen seurassa. Hän oli tietysti suunnitellut kaiken viimeisen päälle. Ensiksi söimme Outback Steakhousessa viinien ja kaikkien kera, jonka jälkeen menimme Paris Baguetteen ostamaan synttärikakun. Sanoin että mahani on niin täynnä, että ostetaan vain yksi palanen kakkua ja syödään se yhdessä mutta Jongze halusi ihan välttämättä ostaa minulle kokonaisen kakun kynttilöineen päivineen. Kakkuun ei saanut koskea ennen puoltayötä, sillä Jongze sanoi haluavansa olla ensimmäinen joka onnittelee minua. Kahdeltatoista sitten sytytettiin kynttilät kakkuun, joka oli kannossa vähän kärsinyt. Kakun kummallinen ulkonäkö ei kuitenkaan makua haitannut.

sekalaisia
Outo synttärikakku. Maistui mansikkajogurtilta.

sekalaisia
Jongze oli tietysti mennyt ostamaan minulle hienon lahjan, vaikka yritin kieltää häntä tuhlaamasta rahojaan minuun. Korealaiset ovat vaan niin tottuneita lahjomaan naisiaan että kiellot menivät kuuroille korville. Tuloksena todella kaunis kaulakoru.

sekalaisia
Minä olen tupakointia vastaan, mutta täällä on tullut kokeiltua vesipiippua muutaman kerran ja kyllähän se on ihan mukavaa ajanvietettä jos maku on hauska. Käymme täällä usein ihan vain drinkeillä, sillä kyseisen paikan juomat ovat hyviä ja tunnelma mukava.

sekalaisia
Yhteiskuva samaisesta paikasta.

Maanantaiaamuna laiskotti niin pahasti, että päätin omistaa päivän täysin itselleni ja jättäytyä pois korean tunnilta. Opettaja kyselikin sitten heti seuraavana päivänä että miksen ollut tunnilla. Koreassahan on täysin sallittua olla humalassa ja krapulassa, koska se on tärkeä osa paikallista kulttuuria, joten sepitin opettajalle sellaisen tarinan että synttäreideni takia oli niin hirveä krapula aamulla etten kyennyt tulemaan tunnille. Opettaja vain nauroi ja sanoi ymmärtävänsä. Näin Koreassa.

sekalaisia synttärisyöpöttelyjä

sekalaisia
Ewhan lähellä on Beik -niminen pienenpieni ravintola, josta saa maailman parasta tonkkasua. Tonkkasu on siis japanista (japanissa nimellä tonkatsu) peräisin oleva ruokalaji, joka on siis yleensä porsasta pyöriteltynä suurissa leivänmuruissa. Tämä syödään tonkkasukastikkeen ja yleensä kaalisalaatin kera.

sekalaisia
Perus hedelmälautanen paikallisessa ryyppylässä. Erittäin yleinen side dish juomapaikoissa.

sekalaisia
Läheisestä italialaisesta ravintolasta saa oikein hyvän brunssin jos haluaa. Enpä ollut aikoihin syönyt pekonia tai makkaraa. Maria oli niin onnellinen tätä syödessään, että alkoi melkein kyynelehtiä kun sai maistella kunnollista pekonia pitkästä aikaa.

sekalaisia
Katsottiin Iron sky näiden mättöjen kera. Tytöt halusi juhlia minun synttäreitä koko viikonlopun. Angela yritti vielä jopa eilen maksaa ateriaani sillä verukkeella ”no kun sun synttärit!” mutta sanoin että eihän me nyt voida juhlia koko viikkoa sitä että minä vanhenen ja maksoin puolestani Angelan ruuan.

sekalaisia
Hongdaessa on ihana pieni paikka, josta saa yksinkertaisesti vain täytettyä uuniperunaa nimeltään Kumpir. Ilmeisesti turkkilainen ruokalaji?

sekalaisia

sekalaisia
Monet asiakkaat ovat koristelleet paikan servettejä, jotka onkin sitten kekseliäästi muutettu kivoiksi sisustuselementeiksi.

sekalaisia

sekalaisia
Kävimme sticker photossa ottamassa övereitä kaverikuvia, joista sitten teetätimme kännykkäkorut. Koru on kiva muisto myös vaihtovuoden jälkeen, sillä minusta, saksalaisesta Angelasta ja kanadalaisesta Mariasta on tullut viimeaikoina hyviä ystäviä.

sekalaisia

sekalaisia

sekalaisia

sekalaisia
Viimeisessä kuvassa lukee ”Teresa shopping mall”. Tämän ilmaisun keksimme kun espanjalainen vaihtari Teresa heitti hirveästi vaatteitaan menemään ennen Espanjaan paluutaan. Me kaikki sitten loottasimme tästä kasasta kaiken sopivan. Tässä kuvassa meillä kaikilla on Teresalta saatuja vaatteita päällä.

Tänne onkin muuten tulossa muutamat blogini lukijat täällä viikolla, joille olen jo lupautunut esittelemään Seoulia ja erityisesti paikallista ruokakulttuuria. Mukavaa saada vieraita Suomesta! Itsellekin hyvä syy lähteä käymään joissain paikoissa joissa ei ole tullut vielä käytyä tai joissa en ole pitkään aikaan käynyt.

Loppuun sitten taas ne perinteiset youtubepläjäykset. Ei kannata jättää näitä videoita katsomatta. Erityisesti uusin villitys, Gangam style, on hauska pätkä ja tätä tanssia tulee varmasti näkymään Seoulin klubeilla jo tänä viikonloppuna. Laulussa lauletaan Gangnamista, joka on siis Seoulin hienostokaupunginosia, jossa sijaitsee paljon hienoja klubeja, kauppoja ja ravintoloita (sekä sadottain plastiikkakirurgiaklinikoita).

PSY – Gangnam style (강남스타일)

Viimeaikoina on tullut kuunneltua tätä biisiä aika paljon. Tässä kappale T-Ara:n tyttöjen Roly Poly musiikkivideon tanssiin sovitettuna. Tämäkin biisi kertoo Seoulin hienosto-osasta nimeltään Apgujeon, jossa on myös paljon klubeja ja kalliita kauppoja. Kaikki mallit ja näyttelijät hengaavat yleensä Apgujeonissa.

Apgujeon (처진 달팽이 – 압구정 날라리)

Seuraava kappale on tällä hetkellä suosittu täällä. Sain Marialta Koxxin levyn synttärilahjaksi ja se onkin kyllä ollut kovassa kulutuksessa nyt. Pidän enemmän näiden tyyppien vanhemmasta tuotannosta. Tämä kyseinen kappale on nyt uusinta uutta, mutta heidän vanhemmat kappaleensa ovat parempia kuin tämä kyseinen pätkä. Pidän erityisesti näiden tyyppien syntikkasoundista.

The Koxx – 사랑춤

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla tuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

Vastaa