Tourujokilaakso

Fiilistelläkseni vielä Suomen luonnossa ennen lähtöäni, kävin kaverin kanssa eilen kävelyllä Jyväskylän Tourujokilaaksossa. Alue on luonnonsuojelualuetta ja lehtometsää. Koska olen laiskalla tuulella, lainaan tähän vain suoraan Jyväskylän kaupungin ympäristötoimen sivuilta selostuksen paikasta, mikäli ihmisiä nyt ylipäätään tämä kiinnostaa:

Suojelualue on hietamaahan uurtunut 15-20 metriä syvä ja noin 100 leveä kanjoni. Jyrkät rinteet ja laakson pohjat ovat rehevää lehtometsää puustonaan koivu, harmaa- ja tervaleppä, raita ja muut pajut, haapa, pihlaja, tuomi ja vaahtera. Aluskasvillisuuden vaateliaimpia edustajia ovat lehtokorte, kotkansiipi, mustakonnanmarja, lehtotähtimö, lehtopalsami, koiranheisi, lehtokuusama, syyläjuuri ja korpinurmikka. Laakson vakituista pesimälinnustoa ovat mm. rastaat, tiaiset, mustapääkerttu, sirittäjä, peippo sekä kaupungin nimikkolintu pikkutikka, jolle alueen runsas lahopuusto tarjoaa hyviä ruokailu- ja pesäpaikkoja. Alueen läpi on johdettu noin 700 metrin pituinen luontopolku. Polun varrella on yhdeksän laakson luonnosta kertovaa rastitaulua.

Vaikka olen asunut Jyväskylässä jo kolme vuotta, kävin vasta nyt ensimmäistä kertaa koko paikassa. Polku oli ihan hieno, mutta töhrityt kyltit ja maahan heitetyt roskat, pullot, kortsut ja tupakantumpit latistivat kyllä tunnelmaa. Ei vaan ymmärrys riitä niitä ihmisiä kohtaan jotka menevät pilaamaan tuollaiset paikat. Meillä suomalaisilla on sentään vielä mahdollisuus nauttia siitä, että keskellä kaupunkia on kaunista metsää. Ikävää, etteivät jotkut uhmaikäiset teinit näe tässäkään asiassa omaa nokkaansa pidemmälle. Olen varma että tulen arvostamaan tätä metsäistä piirrettä Suomessa todella paljon tulevan vuoden aikana, sillä Seoulista ei noin vain löydy metsää jonne voisi vain kävellä. Asuin koko lapsuuteni sellaisella seudulla, että lähellä oli aina joku pusikko tai pieni metsätilkku, missä kyllä kelpasi rymytä ja rakentaa majoja kavereiden kanssa. Harmi etten ehdi sieneen tai marjaan enää tänä syksynä, mutta enpä minä niitä olisikaan edes syömässä täällä enää :) Koreassa riittää paljon muita herkkuja maisteltavaksi.

silta

mehtää

mehtää

mehtää

mehtää

lampi

silta

Lopuksi kapusimme polulta tähän Tourulan sillalle, joka on olevinaan ilmeisesti joku tekstiilitaideteos. Oli mielestäni lähinnä ruman näköinen, sillä ilman läheisempää tarkastelua silta näytti oikeastaan vain töhrityltä. Erityisesti tuo kuvassakin näkyvä värjätty pyörä joka oli ripustettu puuhun roikkumaan aiheutti minussa lievää kulmien kurtistelua.

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla apulaistuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

3 Comments

  • Takashi

    16.08.2011 at 20:01

    Tajuttoman kaunis paikka! Sääli, että olin ihan nappula kun asuilin siellä päin ja sekin oli lähinnä Muuramen aluetta. Itseänikin harmittaa tuo, kun ihmiset sotkee luonnonsuojelualueetkin surutta roskillaan, eivätkä ajattele esimerkiksi eläimiä mitä siellä asustaa. Ei olisi kerta tai ensimmäinen kun joku lintu löytyy maasta tukehtuneena tupakan tumppiin >A>
    Pitäisi varmaan kunnille joskus ehdottaa, että ottaisivat vapaaehtois työntekijöitä siivoilemaan luonnonsuojelualueita, ennen kuin menevät pilalle.

    Tuosta sillasta ja pyörästä tuli mieleen The Tribe. Samankaltaisia random elementtejä ja värejä vailla järkeä :D
    Seinäjoella joskus provinssialueella oli myös tuollaisia ihme koristuksia ja sen sellaisia tunnelmaa luomassa, ja sekin toi mieleen vain The Triben.

    Vastaa
  • Pesukarhu

    Pesukarhu

    16.08.2011 at 20:49

    Paikka oli kyllä kaunis, tosiaan harmi vain että se oli aika pahasti sotkettu. Voih, The Tribe. Muistoja muistoja <3

    Vastaa
  • Jenni-täti

    10.09.2011 at 12:10

    Kaunis paikka tosiaan, tuollainen lehtometsä on tällaiselle mäntymetsien kasvatille ihan erilailla kiehtova. Ja säälihän se on, etteivät kaikki tunnu ymmärtävän luonnonympäristöjen arvoa.
    Kaupunkien läheisyydessä asialla saattaa olla maailmaa vastaan kapinoivat teinit, mutta ainakin täällä pohjoisessa sotketaan myös ihan oikeasti erämaassa olevia suojelualueitakin. Paikkoja joissa siis ihan vakavastiotettavat aikuiset ihan vakavastiottaen vaeltavat ja retkeilevät – se jos mikä suututtaa. Luontomatkailuluentojen yhteydessä tuli kerran puheeksi, että on iha tieteellisin kokein todistettu, että roskakorien sijoittaminen retkeilyreittien varrelle vain lisää luonnon roskaantumista niiden lähiympäristössä… Siis mitä?! Onko meidän ihmisten käytöksessä yhtään mitään logiikkaa tai järkeä?

    Vastaa

Vastaa