Lotte Hotel

Tasapaksua arkea

Koronakevät ja -kesä on ollut rankkaa aikaa henkisesti ja fyysisesti. Olo on kuin olisi jumissa kotona. Tällaiselle jonkin sortin extrovertille tilanne on oikeasti tuskallinen, varsinkin kun korona-arkeen kuuluu esimerkiksi kuntosalikielto ja kuukausitolkulla jatkuva etätyöskentely. Kuntosalin jääminen päivärutiineista on ollut ehkä yksi hankalimmista asioista minulle henkilökohtaisesti hyväksyä, sillä kuntosalilla käynnistä tuli minulle stressaavan syksyn aikana oikea henkireikä. Näissä merkeissä on täytynyt yrittää opetella hieman treenaamaan kotona, mutta ei se ole läheskään yhtä tehokasta ja jää helposti tekemättä. Ikävää on myös se, että jatkuva etätyöskentely on jumittanut minut kotiin, joten liikuntaa saa entistä vähemmän kun työmatkoja ei ole. Syksyllä vaivalla tiputettu paino hiipii pikkuhiljaa takaisin ja lihasmassa on hävinnyt. Peilin edessä flexatessa ei näe enää hauista. Lisäksi jatkuva etätyöskentely hieman epäergonimisessa kotitoimistossa aiheutti molempiin käsiini kipua. Tämä pahensi ennestään kaikkea ahdistusta, sillä töiden tekeminen oli kivuliasta ja välillä lähes mahdotonta. IT-alan ammattilaiselle tällaiset vaivat voivat helposti koitua kohtalokkaiksi, jopa niin kohtalokkaiksi että on pakko vaihtaa alaa. Aluksi luulin että kyse on jännetupintulehduksessa molemmissa ranteissa ja peukalonivelissä, mutta kun molemmat kädet alkoivat kipuilla sekä kyynärtaipeista että olkapäistä ja vasemman käden sormenpäät tuntuivat puutuneilta, suuntasin uudelleen lääkäriin. Magneettikuva paljasti, että minulla on lievä välilevyn pullistuma niskarangassa. Kipu aiheutuu hermosta, joka on välilevyn painamana pinteessä. Tilanne onneksi korjaantuu liikunnalla ja fysioterapialla (joka Koreassa maksaa vaivaiset 5 euroa/kerta ja hoitoa saa heti vain kävelemällä suoraan sisään läheiselle ortopedian klinikalle!) Nyt tilanne on onneksi parempi vaikken olekaan 100% toipunut vielä. Etätyöpäivien yksitoikkoisuus ja normaalin sosiaalisen kanssakäymisen puute on myös elämää kurjistavaa, vaikka toki etänä työskentelyssä on myös hyvät puolensa. Joudun jatkuvasti muistuttamaan itseäni että onhan minulla turvallinen koti, perhe, ystäviä, ruokaa ja taloudellisesti asiat hyvin. Elämän perusasiat, ja enemmänkin, on siis kunnossa ja tästä pitäisi olla kiitollinen. On tässä tilanteessa silti ollut hankalaa pysyä mitenkään mieleltään positiivisena. Kyllä täytyy sanoa että tämä kevät ja kesä saa minulta ja varmasti monelta muultakin seuraavan kunniamerkin:

vuosi 2020 pähkinänkuoressa

Tämän kaiken lisäksi Koreassa on tullut nyt viikkotolkulla lähes taukoamatta vettä eikä toistaiseksi vielä loppua ole näkyvissä. Kaatosateet kurittavat meitä nyt kunnolla, mikä on aiheuttanut pahoja tulvia ympäri Koreaa, myös Soulissa. Osa Han-joen vieressä kulkevista moottoriteistä on jouduttu sulkemaan, sillä joen vesi tulvii yli äyräiden teille asti. Tulvissa ja maanvyöryissä on eri puolella Koreaa kuollut jo kymmeniä ihmisiä ja sadat ovat joutuneet lähtemään evakkoon kodeistaan. Ensi viikolla tänne on luvassa taifuuni, joka ilmeisesti tällä kertaa iskee suoraan Koreaan (mikä on siis aika harvinaista) eikä osu ensiksi Japaniin tai manner-Kiinaan, jolloin myrsky tulisi tänne lievempänä. Kaikki täällä kauhulla nyt odotamme tulevaa viikkoa… Jatkuva sade on tietysti entisestään pahentanut jumiutumisen oloa, sillä ei tuonne kaatosateeseen viitsi lähteä edes lenkille, koska kaduillakin on niin paljon vettä ja itseasiassa virallinen ohje aluehallinnolta on pysytellä sisätiloissa mahdollisten maanvyöryjen takia.

Myös Pohjois-Korea kiukuttelee ja on katkaissut puhelinyhteyden tänne etelään. Soulin pormestari teki itsemurhan. Joukko kovan profiilin ministereitä on tarjoutunut eroamaan epäonnistuneen kiinteistöpolitiikan seurauksena jne jne. Ikäviä uutisia siis riitää. Vaikka koronatilanne on onneksi täällä Koreassa hyvin hallussa, tämä 2020 reipas puolivuotinen on tarjonnut kyllä ihan tarpeeksi haasteita. Voisiko tämä tältä erää nyt riittää?

Näköala toimistolta
Näköala toimistolta
Auringonlasku toimiston ikkunasta katsottuna
Auringonlasku toimiston ikkunasta katsottuna

Valitukset olen nyt saanut pois systeemistäni ja voin keskittyä kirjoittamaan pitkästä aikaa hyviä kuulumisiani. Omalta osaltani kuluneeseen kevääseen ja kesään on tottakai mahtunut myös kivoja asioita! Koska nyt vaihdoksesta on kulunut lähes kaksi kuukautta, olen alkanut hiljalleen kertomaan verkostoilleni vaihtaneeni työpaikkaa, tällä kertaa Korean osalta toivottavasti viimeistä kertaa. Toivon olevani tämän työnantajan palveluksessa useita vuosia. Tämä vaihdos on todennäköisesti urani merkittävin saavutus, sillä kyseessä on alansa huippua oleva kansainvälisesti tunnettu firma. Minulla on edelleenkin vaikeuksia uskoa, että olen tällaisessa paikassa töissä ja että onnistuin koronataloustilanteessa ylipäätään vaihtamaan työpaikkaa. Haastattelukierroksia oli useita, ne olivat rankkoja ja suurimman osan niistä tein kokonaan koreaksi. Onneksi edeltävässä työpaikassa esimieheni ”pakotti” minut hoitamaan kaikki meidän tiimin palaverit ja työt koreaksi, jotta kielitaitoni kehittyisi. Kyllähän se kehittyi ja on nyt tarpeeksi hyvä selviytyäkseni tärkeimmistä töistäni korean kielellä. Virallisia raportteja tai teknistä dokumentaatiota en kovin hyvin osaa kirjoittaa koreaksi, mutta se ei ole firmoissa ollut aikaisemminkaan tapana, joten tämän taidon puuttuminen ei ole juuri tekemistä haitannut.

Myös poikaystäväni muutti takaisin Yhdysvalloista Koreaan. Koronatilanne Yhdysvalloissa alkoi käydä liian vaaralliseksi, joten päätimme lennättää hänet takaisin Koreaan välittömästi yliopiston päätettyä opintojen siirtymisestä verkkoon. Sen lisäksi että koronatilanne ei ole Yhdysvalloissa ollenkaan hallussa, on osa aasialaisista joutunut Yhdysvalloissa joko sanallisen tai jopa fyysisen väkivallan kohteeksi. Näistä syistä oli parempi vaan palata kotiin madollisimman pian, vaikkakin kurssit joutuu kuuntelemaan aikaeron takia aamuyöllä.

Lotte Signiel
Lotte World Signielin ikkunasta katsottuna
Lotte Signiel
Lotte Signiel
Lotte Signiel
Lotte Signielin 101. kerros

Juhlimme 8-vuotispäivämme myöhässä. Sen kunniaksi teimme staycationin Lotte Signiel hotellin 101. kerroksessa. Normaalisti nämä huoneet Korean korkeimmassa rakennuksessa maksavat helposti yli 700 euroa yöltä, mutta koronan aiheuttaman turistikadon seurauksena hinnat ovat tippuneet yli puolella. Ajattelimme että tämän parempaa tilaisuutta kokea hulppeaa hotelliyötä hienolla näköalalla tuskin tulee, joten kävimme viettämässä näköalayön tässä hotellissa. Olihan Lotte Signiel hieno, mutta en itse lähtisi tänne enää toista kertaa, sillä mielestäni kokemus ei ole edes sen alennetun hinnan arvoinen. Kotona omassa sängyssä nukuttaa niin paljon paremmin. Tämä jäänee siis ”kerran elämässä” -kokemukseksi.

Sushia ja sashimia
Sushia ja sashimia
July, Sorae maeul
July, Sorae maeul
Terreno, Jogno
Terreno, Jogno

Kevääseen on mahtunut myös erilaisia makulämyksiä. Meillä on tapana muutaman muun täällä työskentelevän ulkosuomalaisen kanssa käydä kokeilemassa Soulin hienoja ravintoloita. Fine dining on asia, johon minulla ei tottakai opiskelijana ollut mitenkään varaa. Nyt työssäkäyvänä nuorena perheettömänä aikuisena rahaa voi käyttää tällaisiin asioihin. Suomessa mahdollisuudet kokeilla tällaisia hienoja maistelumenuja on myös hyvin rajalliset, joten olemme ottaneet Soulin tarjonnasta kaiken irti. Kokeilussa on käynyt tähän mennessä muun muassa: Terreno, Mingles ja July.

Juon alkoholia harvakseltaan ja viimeaikoina erityisesti baareissa käyminen on luonnollisesti jäänyt vähälle koronarajoitusten takia (ei sillä että ramppaisin baareissa joka viikko muutenkaan, oli koronaa tai ei). Viimeaikoina olen kuitenkin uskaltautunut hieman yöelämään, sillä Gangnamin, Cheongdamin ja Jeongjan alueen coctailbaareissa ei alkuillasta ole juuri kävijöitä. Joskus on kiva istahtaa hetkeksi alas työviikon jälkeen nauttimaan lasi tai kaksi viskiä tai lempparicoctailiani capirinhaa, jonka minulle tarjoilee henkseleihin ja rusettiin sonnustautunut viiksekäs mies. Soulissa on erittäin kelpoja coctail- ja sikaribaareja sellaisille ihmisille, jotka pitävät normibaareja hiljaisemmista paikoista. Täällä ei tarvitse huutaa toisten ihmisten puheensorinan yli kaverille. Palvelu on aina ystävällistä ja henkilökohtaista, sillä tarjoilijat myös mielellään antavat suosituksia ja sekoittavat erikoisempiakin drinkkejä jos ainekset vaan löytyy. Nämä paikat ovat tosin normaali katubaareja paljon hintavampia. Coctailin hinta vaihtelee baarin sijainnista riippuen 15 000 – 35 000 wonin välillä (10,5 – 25 euroa) ja service charge liikkuu yleensä 5000 – 15000 wonin välillä (3,5 – 10,5 euroa)

Vuorilla
Vuorilla
Paikallinen sisilisko?
Paikallinen sisilisko?
Kotitekoista tofua
Kotitekoista tofua
Olutta lenkin päätteeksi
Olutta lenkin päätteeksi

Rajoitukset ovat myös tottakai aktivoineet meitä tutkimaan enemmän lähinaapurustojen ulkoilu- ja aktiviteettimahdollisuuksia. Olen innostunut käymään käymään kävelyllä vuorilla ja erityisesti keväällä tuli käveltyä paljon, sillä ilma Koreassa oli yllättävän puhdasta (hah! Ehkä yksi niitä harvoja asioita joka meni putkeen keväällä 2020). Yllä muutamia vuorimaisemia sekä vuorilenkkeilyn jälkeisiä syöminkejä.

Koska tilanteiden pakosta tulee vietettyä niin paljon aikaa kotona, sekä töissä että vapaa-ajalla, ei blogiinkaan kirjoiteltavaa materiaalia juuri synny. Monelle nuorelle Korea näyttäytyy ihmeellisenä maana, jossa on rajattomasti mahdollisuuksia. Opiskelijalle täällä on paljon koettavaa, mutta työssäkäyvälle täällä elämä on kuitenkin 99-prosenttisesti erittäin tasapaksua arkea. Viimeaikoina tämä tasapaksu arki on vaan tuntunut jotenkin erityisen ikävystyttävältä.

Lopuksi paikallista perinteistä musiikkia modernilla twistillä:

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri ja teen töitä Koreassa projektimanagerina ja Scrum Masterina kansainvälisessä ohjelmistokehitysprojektissa. Olen ollut Korean kanssa tekemisissä vuodesta 2011 aina tähän päivään asti ja blogaan kokemuksistani nuorena ulkosuomalaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä nuorena naisena perinteisesti miesvaltaisella IT-alalla. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni (sekä tyylilleen uskollisesti usein sarkastisia tai itseironisia) eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

Vastaa