• Home
  • /
  • Luonto
  • /
  • Uusi työ, uudet korealaiset kujeet

Uusi työ, uudet korealaiset kujeet

Työviisumi lopulta tuli kuin tulikin hirvittävän paperirumban jälkeen. Tällä kertaa koko prosessiin papereiden lähettelystä Alien Registration -kortin saamiseen kului aika lailla puolitoista kuukautta ja omasta pussistani rahaa noin 200 euroa. Työnantajani tietysti maksoi viisumin käsittelykulut sekä viisumikonsultin palkan, mutta papereiden lähettely kuriirilla Suomeen ja takaisin tottakai oli täysin omakustanteinen prosessi. Nyt olen taas jälleen onnellinen E-7:n omistaja ja tarkoituksena on yrittää vaihtaa se F-2-7, joka on pitkäaikainen oleskelupa (Long term residence permit). Kesäkuussa selviää, joudunko odottelemaan E-7:lla nyt vielä vuoden ennen kuin voin hakea pitkäaikaista oleskelulupaa.

Toistaiseksi käyn töissä taas Suwonista käsin, mikä tarkoittaa taas rankkoja työmatkoja. Joka päivä työmatkoihini kuluu yhteensä 3 tuntia. Matkat on jotenkin kestettäviä aina saadessani metrosta istumapaikan, mutta olen muutamana aamuna joutunut seisomaan koko matkan Suwonista Souliin. Aamuisin istumapaikan saadessani yleensä torkahdan muutamien minuuttien sisällä istualleni ja nukun aina omaa pysäkkiäni edeltävälle pysäkille saakka. Nämä ”extraunet” tulevat usein tarpeeseen ja auttavat jaksamaan koko päivän töissä. Ensi viikolla on tosin tarkoitus lähteä Souliin vierailemaan asunnonvälitysfirmoissa ja etsiskellä sopivaa tulevaisuuden kämppää. Jospa sitä vihdoin muuttaisin oikeasti Souliin! En olekaan asunut siellä sitten vuoden 2013.

Korean kevät oli kaunis ja meni nopeasti ohi. Kirsikankukkien kukinnan aikana vältyttiin pahimmilta saasteiltakin.

Olen nyt ehtinyt olla töissä jonkin aikaa ja sen ajan perusteella olen arvioinut uuden työpaikkani varsin kelvolliseksi. Tarvitsen enemmän aikaa muodostaakseni firmasta enemmän mielipiteitä, mutta toistaiseksi oloni on ollut hyvä ja lähden ilolla töihin joka päivä. Noin kuukauden loma työpaikan vaihdon välissä oli selkeästi todella tarpeellinen ja auttoi minua pääsemään yli pahimmista negatiivisista tunteista, jotka olivat kuukausia aikaisemmin varjostaneet elämääni pahasti. Lisäksi on ollut mukava huomata, että tässä vaiheessa olen jo päässyt kerryttämään uraani ollakseni tekemisissäni itsevarma. Edellisessa työpaikassa kovan koulun läpikäyminen oli tottakai rankkaa, mutta myös varmaan elämäni paras koulu. Uuteen työpaikkaan lähteminen ei tällä kertaa jännittänyt läheskään niin paljon ja tällä kertaa minulla on monesta asiasta sellainen ”Hei! Minähän oikeasti jopa osaan näitä juttuja ihan hyvin!” -olo.

Korean kevään ihailua Seochon-järvellä (석촌호수)
Järven toisella puolella siintävä Lotte World

Jo ensimmäisellä viikolla sain paljon vastuuta. Ensimmäisen päivän lähinnä katselin ympärilleni, tarkkailin ihmisiä ja tutustuin tiimiläisiini. Virallinen nimikkeeni tällä hetkellä on projektimanageri, mutta omalta osaltani se sisältää myös Scrum Masterin velvollisuudet. Toisin sanoen, olen eräänlainen tiiminvetäjä ohjelmistokehitysprojektissa, eli päädyin tekemään uuteen työpaikkaan hyvin samankaltaisia töitä kuin pelituottajana ollessani. Scrum Masterin työtehtävät tulivatkin minulle jo heti toisena työpäivänä ja neljäntenä päivänä päädyin jo kokonaan vetämään suunnittelupalaverit. Esimieheni vaikutti kovin tyttyväiseltä päästessään itse irtautumaan kyseisistä velvollisuuksista, jotta voisi itse keskittyä muihin asioihin. Työkaverini kertoikin minulle, että esimieheni oli kovasti odotellut minua töihin ja oli ollut pettynyt aina kun kuuli viisumin hankkimisen viivästyvän maahanmuuttoviraston lisävaatimusten takia. Tuntuu tottakai mukavalta mennä työpaikkaan, jonne minua on innolla odoteltu!

Lotte World kirsikankukassa

Työssä on paljon haasteita, varsinkin koska osa korealaisista työntekijöistä ei ole tottunut ketteriin ohjelmistonkehitysmenetelmiin, kuten Scrum tai Kanban. Olenkin saanut tehtäväkseni pikkuhiljaa esitellä ketteriä menetelmiä tiimeille, jotka ovat tottuneet työskentelemään perinteisellä vesiputousmallilla. Tehtävä ei ole mitenkään helppo, mutta tästä selvitessäni voin taas olla yhtä kokemusta rikkaampi ja kehittyneempi ammattilainen. Olen päivittäin paljon tekemissä ulkomaalaisten ohjelmoijien kanssa, mutta tiimi johon itse virallisesti kuulun, koostuu pelkästään korealaisista sekä minusta. Palaverit pidetään kaikki koreaksi, joten koreani saa vihdoin kunnolla harjoitusta ja haastetta nyt myös työelämässä! Työhaastattelussa nimittäin koreaksi harmittelin tulevalle esimiehelleni sitä, miten haluaisin käyttää koreaa myös töissä, mutta edellisillä työpaikoillani sille ei ole ollut oikein mahdollisuuksia, joten kielitaitoni ei ole päässyt kehittymään mielestäni tarpeeksi nopeasti. Nyt haastetta piisaa aivan tarpeeksi ja se jää nähtäväksi millainen korean kielen taituri olen vaikka vuoden päästä!

Ihailen tällaisia maisempia pilvenpiirtäjässä sijaitsevan toimistomme ikkunasta joka päivä
Tähän näkymään ei ihan heti kyllästy

Useampi ihminen on nyt kysellyt minulta, miten löydän töitä Koreasta. En oikeasti voi vastata tähän kysymykseen juuri muuten kuin: olemalla itse aktiivinen verkostoituja ja olemalla onnekas. Niin turhauttavalta kuin se kuulostaakin, mielestäni oma urapolkuni on täällä koostunut pitkälti oikeista ajoituksista ja oikeiden ihmisten tuntemisesta. Tottakai taustalla on paljon ihan silkkaa kovaa työtä, mutta valitettavasti näitä työpaikkoja ei löydy mitään JobKoreaa selaamalla. Tämä kyseinenkin työnantaja oli etsiskellyt juuri kaltaistani henkilöä, jolla on kielitaitoa sekä englanniksi että koreaksi, ja sen lisäksi kokemusta kansainvälisen ketterän ohjelmjistokehitystiimin ohjaamisesta. Omalla kohdallani kaikki nämä checkboxit raksiintuivat, joten tässä sitä nyt ollaan. Koko prosessi sujui todella helposti ja nopeasti headhunterin kautta ja haastattelussa käytyäni ei kestänyt kauaa kun headhunter jo soitteli perään tarjouksen kera. Myöhemmin esimieheni kanssa jutellessani selvisikin että heillä oli ollut hankaluuksia löytää kaltaistani työntekijää, sillä ketterä ohjelmistonkehitys ei ole Koreassa vielä ihan niin yleistä, joten tässä tapauksessa kaltaiseni ulkomaalainen kandidaatti olikin yllättäen vahvoilla. Kehitysmenetelmän hyvin tuntevia, kielitaitoisia ja oikealla asenteella sekä persoonallisuudella varustettuja paikallisia työntekijöitä on kuulemma toistaiseksi aika harvassa. Minun onnekseni satuin tippumaan juuri tuohon spesifiin markkinarakoon.

Ensimmäinen firman illallinen (회식) tuli jo koettua

Uudessa firmassa on onneksi hyvin maltillinen kulttuuri. Vaikka kyseessä onkin lähes korealainen työpaikka, työpäivät yleensä pysyvät noin yhdeksäntuntisina ja töistä saa aika vapaasti lähteä ennen omaa pomoa ilman että siitä tulee pahoja katseita. Myös firman tiimi-illalliset on mukavia, sillä ketään ei pakoteta juomaan järkyttäviä määriä viinaa ja kotiin lähdetään yleensä jo yhdeksältä. Toivon toden teolla, että tämä jatkuu tämmöisenä myös tulevaisuudessa ja kyseessä olisi se työpaikka, johon vihdoin saisin sitoutua useiksi vuosiksi ja kehittää osaamistani aivan eri sfääreihin kokeneiden esimiesten opeissa. Ainakin nyt tuntuu siltä, että minulla on juuri oikea määrä vastuuta ja velvollisuuksia ja myös palkka on vastuuseen nähden oikein suhteutettu.

Käyn joskus viikonloppuisin läheisellä vuorella kävelemässä. Korean Azaleat (진달래) on nyt täydessä kukassa.

Seuraava uratavoitteeni onkin tulla todella eteväksi Scrum Masteriksi. Vaikka kyseinen työ vaikuttaa ”helpolta”, se on oikeasti aika kaukana siitä ja roolin täysi omaksuminen on tunnetusti aikaavievää ja hankalaa. Joudun joka päivä toitottamaan itselleni, että sepäksi ei synnytä ja kaikkeen tarvitsee loppupeleissä kuitenkin omien ponnisteluiden lisäksi vain paljon aikaa. Tällä hetkellä en toivo mitään muuta kuin tasaista arkea ja mahdollisuutta sitoutua yhteen paikkaan, jossa ei tarvitsisi jatkuvasti huolehtia omasta jatkumostaan. Omaa tulevaisuutta olisi ihan kiva päästä suunnittelemaan vähän pidemmällä aikajänteellä kuin kuukaudella-parilla. Valitettavasti minusta vähän tuntuu siltä, että muuttuvien markkinoiden luonteen takia oma sukupolveni on tuomittu pätkätöihin ja jatkuvaan epävarmuuteen. Ei mikään ihme että perheen perustaminen kiinnostaa kaltaisiani nuoria aikuisia yhä vähemmän ja vähemmän kun työelämässä on jatkuvasti rasittavassa pyörityksessä.

Työpaikan lähistöllä myydään hirvittävän tulista kanaa (불닭). Yritän haastaa työkavereita tänne syömään joku ilta.

Työasiat sikseen, sillä elämääni on mahtunut myös viikonloppuisin ja viikolla töiden jälkeen paljon kaikkea mukavaa. Useampi kaverini vieraili Koreassa ja muutama viikonloppu onkin ollut aika täyteenahdettua aikaa, sillä olen juossut ympäriinsä Soulissa näkemässä ihmisiä. Souliin muuttaminen alkaa jo kovasti poltella ja en malta odottaa sitä päivää, kun minun ei tarvitse lähteä klo 22.30 kävelemään bussipysäkille ollakseni Suwonissa ennen puoltayötä…

Olen yksi niistä höpsöistä ihmisistä, jotka on kovia laittelemaan ruokakuvia instagramiin, erityisesti omista kyhäämistäni ruoka-annoksista. Tämä on kirvoittanut monia kyselyitä resepteihin, erityisesti korealaiseen ruokaan, jota voisi tehdä vegaanisesti. Vaikka en itse ole vegaani enkä edes kasvissyöjä, kokkaan kotona itselleni yksin ollessani vain ja ainoastaan kasvisruokaa ihan vaan sen silkan helppouden ja edullisuuden takia. Päätin siis alkaa myös pitämään eräänlaista ruokablogia, johon laittelen säännöllisesti reseptejä tekemiini korealaisiin ruokiin. Tarkoitus olisi myös laittaa samaan paikkaan ravintola-arvosteluita ja yleistä korealaisen ruokakulttuurin analysointia. Sivusto on vielä kehityksessä ja sen avaamisessa voi vielä kestää hetki, sillä minulla ei ole työn takia arkena juuri aikaa laittaa sitä kuntoon. Lupaan kuitenkin julkaista sen vielä ennen kesää.

Suomalaisten kavereiden kanssa brunssilla Itaewonissa. Meikäläinen on tuo rillipää.
Itaewonin Summer Lane oli varsin kelvollinen brunssiravintola!
Croissantista tehty köyhä ritari, pekonia, banaania ja höysteet
Päiväjuominen aloitettiin brunssilla ja jatkui Bermudaan mansikkamojitoille

Teen edelleenkin parhaani päivittääkseni blogia aina kerran viikossa, myös enemmän asiapitoisilla aiheilla (joita minulla on jo varastossa muutamia, kun vaan löytyisi aika ja inspiraatio niiden kirjoittamiseen). Toistaiseksi olen joutunut pysyttelemään kevyemmissä, kuulumisiani kertovissa aiheissa, sillä uuden työn aloittaminen on vienyt niin paljon aikaa sekä energiaa. Menee taas hetki että saan arjen täysin rutiininomaiseksi, jolloin myös blogin pitämiseen löytyy se oma aikaikkunansa. Ensi viikkoon!

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri ja teen töitä Koreassa projektimanagerina ja Scrum Masterina paikallisessa ohjelmistokehitysprojektissa. Olen ollut Korean kanssa tekemisissä vuodesta 2011 aina tähän päivään asti ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä nuorena naisena perinteisesti miesvaltaisella IT-alalla. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni (sekä tyylilleen uskollisesti usein sarkastisia tai itseironisia) eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

Vastaa