Matka Jeonjuun

Suuntasimme keväiseen Jeonjuun (전주) yhdeksi viikonlopuksi niin sanotulla ”J-crew” -kaveriporukalla. Kyseinen nimi sai alkunsa käytyämme viime keväänä lähes samalla kokoonpanolla Japanissa, jonka seurauksena tämä nimi jäi elämään. Korealaiset kutsuvat tällaista yönylireissua ilmaisulla ”1박 2일”, joka tarkoittaa vapaasti käännettynä ”yksi yö ja kaksi päivää”. Tämä tarkoitti aikaista klo 05.15. herätystä lauantaiaamuna, sillä bussi starttasi Seongnamin bussiterminaalista klo 07 ja aamumetro terminaaliin kestäisi lähemmäksi 40 minuuttia. Hyvä puoli tässä aikaisessa herätyksessä oli se, että nukuin lähes koko bussimatkan ajan, jolloin matka tuntuikin todella paljon lyhyemmältä. Opin taas jälleen kerran kantapään kautta sen että Koreassa ei vaan kannattaisi viikonloppuisin matkustaa millään muulla kuin junalla. Menomatka Jeonjuun kesti kahden ja puolen tunnin sijaan kolme ja puoli tuntia. Tämä ei ollut ollenkaan paha, koska nukuin lähes koko matkan, mutta paluumatka Seongnamiin sunnuntai-iltapäivänä kestikin sitten yli viisi tuntia… Suurin osa matkasta meni madellen alle 20 kilometrin tuntivauhtia aivan järkyttävän tukkoisilla teillä. En oikein vieläkään käsitä sitä, miten ihmeessä korealainen tieinfrastruktuuri (tai paikallisten liikenne-etiketti?) on onnistuttu saamaan tähän jamaan. Aina kun jumittuu ruuhkaan keskellä ei-mitään, tarkoittaa se sitä, että jossain 3-5 kilometrin päässä on huoltoasema tai jokin muu liittymä josta johtuen liikenne vaan jämähtää kaikkien yrittäessä tunkea tielle tai tieltä pois samaan aikaan. Argh asdafghgg!

Jeonju on kuuluisa hanok -kylästään, joka on alue täynnä vanhoja perinteisiä korealaisia taloja eli hanokeja.
Itse seurasin draamaa muutaman penkkirivin päästä huvittuneena.

Bussissa pääsimme heti todistamaan ruuhkien aiheuttamaa draamaa kun joku etupenkillä matkustanut rouva kilaroi, koska oli myöhästymässä jo varaamastaan junasta. Tätä ei tietenkään auttanut yhtään se, että huoltoasemalla pysähdyttyämme yksi pariskunta palasi pysähdystauolta bussiin paikalle sovitusta ajasta 5-10 minuttia myöhässä. Rouva aloitti tästä syystä kovan huutamisen ja jatkoi raivoamistaan enemmän tai vähemmän äänekkäästi koko loppumatkan ajan. Valitus kiihtyi mitä lähemmäksi määränpäätä pääsimme ja lopulta rouva huusi tekevänsä valituksen bussiyhtiölle, koska bussikuski ei ”ajanut tarpeeksi kovaa”. Eipä se kaasun lisääminen liikenneruuhkassa nyt vaan oikein auta. Jeonjussa asuvan kaverini mukaan näitä keuhkoajarouvia on noilla kyseisillä bussimatkoilla aina. Bussikuskit saavat täällä Koreassakin kestää kaikenlaista typerää avautumista.

Meillä kävi hyvä tuuri säiden suhteen, sillä lauantaipäivä oli aurinkoinen ja lämmin. Päätimme vuokrata hanbokit ja osa meistä vuokrasi muita vanhan ajan vaatteita. Vanhoissa vaatteissa kylillä käyskentely toi lisää autenttisuuden tuntua nähtävyyksien katseluun ja antoi myös syyn ottaa paljon valokuvia.

J-crew valmiina turisteilemaan
Sanoin vuokrausliikkeen työntekijälle haluavani jotain sinistä ja mielestäni hän onnistui poimimaan minulle hyvin sopivat värit.
Hiuskoristeet
Huijasin tosin vähän ja jätin lenkkarit jalkaan. Se olikin hyvä päätös, sillä päädyimme kävelemään päivän aikana paljon.
Pakollinen selfie

Jeonjussa oli vähän turhan paljon porukkaa, joka tosin saattoi johtua valitsemastamme ajankohdasta. Kirsikankukkien täysi kukinta oli nimittäin käynnissä ympäri Koreaa, joten kirsikankukat varmasti houkuttelivat paikalle turisteja ympäri maata ja jopa ihan ulkomailtakin asti.

Tänä keväänä kirsikankukat kukkivat erityisen kauniisti
Kuvausjuna

Lauantaipäivän aikana ehdimme käveleksimään ympäriinsä hanok -kylässä, jonka jälkeen suuntasimme Jeonjun eläintarhaan toiveissamme nähdä kirsikankukkien kukinnan loistoa. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että parhaat kukat löysimme matkalla kyliltä eläintarhaan. Eläintarhassa kukinta ei ollut vielä täydessä käynnissä, joten päädyimme kirsikankukkien sijaan vierailemaan eläintarhan yhteydessä olevassa huvipuistossa.

Koko paikka oikein uhkui ysäriä. Käytiin maailmanpyörässä.

Huvipuistosta takaisin pääsy kylille olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä paikalta oli aivan mahdotonta saada taksia, emmekä myöskään mahtuneet bussiin sisään ja seuraavaa olisi pitänyt odotella 40 minuuttia. Lopulta lähdimme kävelemään takaisin kylän suuntaan, mutta onneksi meidät eläintarhaan alunperin tuonut taksikuski sattui kävelemään meidän ohi ja tunnisti minut. Jee! Kerrankin kannattaa olla geneerisestä joukosta erottuva ulkomaalaisblondi! Kuski pysähtyi hihkumaan meille ikkunasta ja kiitollisina änkesimme kaikki viisi taksiin.

Kuten lähes kaikki korealaiset kaupungit tai alueet, myös Jeonju on kuuluisa tietyistä korealaisista ruokalajeistaan. Jeonjun kuuluisin ruokalaji on todennäköisesti Jeonju bibimbap (전주 비빔밥). Itse en suoraan sanottuna oikein välillä ihan ymmärrä näihin ruokiin liittyvää vouhotusta, koska mielestäni ruoka maistuu joka puolella Koreaa enemmän tai vähemmän samalta. Suurin osa paikoista käyttää kuitenkin samoista tehtaista tulevia valmiita maustetahnoja, joten mielestäni maku ei ole mitenkään ratkaisevasti erilainen. Ainakin Soulissa asuessa on tottunut siihen että kaikenlaista ruokaa on jatkuvasti saatavilla. Varsinkin joku niin ”tavallinen” ruoka kuin bibimbap on harvoin mitenkään ison innostumisen arvoinen…

Se kuuluisa Jeonju bibimbap. Hyväähän se oli, mutta en asioikseni lähtisi tätä syömään.
Henkilökohtaisesti nautin enemmän tästä seesamiöljyllä maustetusta raa’asta naudanlihasta (육회), joka syödään kananmunan keltuaisen, vesikrassin ja raastetun omenapäärynän kera.
kevätsipulipannukakku, pavunitukeittoa, bibimbap, tulista kalakeittoa, höyrytettyä kimchiä tofulla jne. Yritys oli kyllä kova, mutta emme mitenkään saaneet kaikkea syötyä.
Ehkä yksi elämäni parhaimmista patbingsuista (팥빙수). Raastettua jäätä, maitosiirappia, punapapuhilloketta ja tahmeita riisikakkuja.
Korealainen ”karkki”. Hiuksenohueen hunajarihmaan käärittyä pähkinärouhetta.
Jeonjun kujia

Yöksi olimme varanneet pienen huoneen ihanasta pienestä korealaisesta majatalosta. Kyseessä oli perinteinen hanok -rakennus, jossa tosin oli modernit mukavuudet, kuten TV, internet, sähköllä toimiva lattialämmitys sekä vessa ja suihku. Vaikka huone olikin pieni, se oli kotoisa ja loi ihanaa reissutunnelmaa. Koko porukka tuntui olevan tyytyväinen majoitukseen ja päivän kävelyjen jälkeen kaikki simahtivatkin aika äkkiä omille nukkumasijoilleen. Nukkuminen huonessa tapahtui normaalisti korealaiseen tapaan siskonpedeillä lattialla, joten perinteistä lattiamajoitusta en välttämättä suosittele kenellekään selkäongelmaiselle. Monesti Koreassa patjan virkaa toimittaa yksinkertaisesti vain paksu peitto, joka levitetään lattialle ja aamulla korjataan ja taitellaan taas nätisti pinkkaan jonnekin huoneen nurkkaan.

Majatalo. Kengät siististi rivissä ulkopuolella.
Aamiaiseksi meille tuotiin mustaa seesamipuuroa. Paljon parepaa kuin suomalainen kaurapuuro!

Kokemukseni perusteella voin suositella Jeonjua matkakohteena erittäin lämpimästi. Parhaimpia aikoja matkustaa lienee kevät ja syksy, jolloin ihanissa väreissä komeileva luonto tarjoaa enemmän nähtävää. Tavoitteeksi reissuun kannattaa ottaa mahdollisimman monen eri ruuan maistaminen. Seuraavat Jeonjuun matkustavat blogin lukijat voivatkin sitten olla minua fiksumpia ja mennä vaan suosiolla paikalle junalla.

Korealaisen hunajarihmakarkin (꿀타래) valmistus

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri ja teen töitä Koreassa projektimanagerina ja Scrum Masterina paikallisessa ohjelmistokehitysprojektissa. Olen ollut Korean kanssa tekemisissä vuodesta 2011 aina tähän päivään asti ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä nuorena naisena perinteisesti miesvaltaisella IT-alalla. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni (sekä tyylilleen uskollisesti usein sarkastisia tai itseironisia) eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

Vastaa