Työviisumi Koreaan

Aikaisempien kirjoitusten kommenttiosioissa muutama lukija on kysellyt, voisinko kirjoittaa Korean viisumi- ja lupakäytännöistä hieman enemmän. Nyt sitä sitten piisaa tuutin täydeltä, sillä olen itsekin työpaikkaa taas jälleen kerran vaihdettuani joutunut käymään uuvuttavaa viisumirumbaa läpi. Joka kerta tätä tehdessäni myös muistan miksi tämä prosessi on aina pyllystä ja miksi semi-pysyvä oleskelulupa on oikeasti tavoittelemisen arvoinen asia, sillä se tarkoittaa vähemmän pakollista asiointia maahanmuuttoviraston kanssa. Artikkelikuvasta muuten crediitit lahjakkaalle Simkayelle, joka piirtelee pesukarhusarjakuvia osoitteessa www.cooncomic.com. Henkisenä pesukarhuna tietysti samaistun kyseisiin sarjakuviin vahvasti, erityisesti tällä hetkellä kun aikuisten ihmisten velvollisuudet tuntuu niin ärsyttäviltä.

Jos nykyinen (toivottavasti) tuleva viisumini lasketaan mukaan, sitten vuoden 2011, olen ollut Koreassa neljällä erilaisella viisumilla. Tässä kirjotuksessa kerronkin, mitä kaikkea omiin kokemuksiini perustuen viisuminhaussa kannattaa pitää mielessä, ja erityisesti miten monta asiaa siinä voi mennä pieleen! Jokseenkin pieleen menneitä yrityksiä ja kommelluksia allekirjoittaneella riittää kuitenkin kerrottavaksi asti. Toivottavasti joku voi hyötyä näistä kokemuksista ja välttää samoja sudenkuoppia.

Uuden toimistoni ikkunasta avautuva näkymä. Ahh! Kirkkaina päivinä ikkunasta näkee jopa Namsan Towerille asti.

Suomalaisille Koreaan töihin meneville ammattilaisille yleisin myönnettävä viisumityyppi on todennäköisimmin E-7. Tästä minulla ei ole mitään tilastotietoa, mutta olen harvoin tavannut täällä ketään ulkomaalaista ei-englanninopettajaa, joka olisi liikenteessä millään muulla kuin E-7 viisumilla. Tämä ”Designated activities (특정활동)” viisumi on tarkoitettu ulkomailta Koreaan tuleville tiettyjen alojen ammattilaisille. Yleisesti ottaen E-7 viisumin saamiseksi hakijalla täytyy olla vähintään alempi korkeakoulututkinto sekä todistetusti 1-2 vuotta oman alansa työkokemusta tai tutkinto korealaisesta yliopistosta. Joissakin tapauksissa maahanmuutto voi harkita viisumin myöntämistä myös ilman korkeakoulututkintoa, jos kyseisellä henkilöllä on enemmän kuin viisi vuotta työkokemusta relevantilta alalta ja työntekijä on kykenevä senioritason asiantuntijatehtäviin. E-7 viisumia varten ulkomaalaista palkkaavan yrityksen täytyy perustella maahanmuuttovirastolle, miksi firma tarvitsee ulkomaalaista työvoimaa ja miksi juuri myös nimenomaan kyseistä henkilöä.

Viisumia hakiessa kannattaa muistaa, että viisumin saaminen on aina loppupeleissä yksittäisen virkailijan harkinnan alainen tulos.

Valitettavasti viisumiasioissa virkamiesmielivalta on karua todellisuutta. Jos nyt viisumi ei ensimmäisellä kerralla irtoa, toivoa ei kuitenkaan kannata heittää heti menemään! Eri maahanmuuttovirkailija voi kuitenkin tehdä ihan erilaisen päätöksen ja tietääkseni viisumeiden yrittämisen grindaaminen ei ole mitenkään laitonta toimintaa, joskin virasto varmaan huomaa sen jossain vaiheessa ja käskee olemaan enää tulematta paikalle. Olen henkilökohtaisesti kokenut käsittelijän mukaan vaihtelevat oudot viisumpäätökset muutaman kerran nahoissani, mistä syystä viisumin hakeminen aiheuttaa minussa samanlaisia tuntemuksia kuin hammaslääkärillä käynti. Se jännittää vähän ja nostattaa pulssia. Tärkeintä on aina toivoa parasta, mutta myös valmistautua pahimpaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki mahdolliset paperit kannattaa koota ja organisoida järkevästi. Olen itse lähestynyt viisumityömaata huolehtimalla että kaikista tärkeistä papereistani on aina olemassa digitaaliset versiot jossain pilvessä. Näiden lisäksi myös alkuperäisten papereiden säilyttämisestä kannattaa huolehtia, kuten meikäläinen pari viikkoa sitten oppi kantapään kautta… (tästä lisää pian, heh)

Paikallisen kahvilan koristeita

Työviisumia varten kannattaa valmistella ainakin:

  • Viisumihakemuslomake
  • Passi, jonka täytyy olla voimassa ainakin seuraavat 6 kuukautta
  • Kopio omasta passista ja Alien Registration Cardista mikäli henkilöllä sellainen jo on
  • Alkuperäiset sekä kopiot korkeakoulun tutkintotodistuksista sekä englannin- tai koreankieliset käännökset kaikesta.
  • Opintosuoritusotteet englanniksi tai koreaksi
  • Alkuperäiset sekä kopiot aikaisemmista työtodistuksista ja suosittelukirjeistä
  • Aikaisempien työpaikkojen palkkakuitit todisteeksi siitä, että henkilö on työskennellyt kyseisissä työpaikoissa
  • Oma päivitetty ansioluettelo englanniksi tai koreaksi
  • Alkuperäiset sekä kopiot kaikista suoritetuista sertifikaateista, esim. TOPIK, TOEFL yms, omaan ammattialaan liittyvät todistukset, vapaaehtoistyö jne
  • Alkuperäinen sekä kopio vuokrasopimuksesta (mikäli henkilö asuu jo Koreassa)
  • Alkuperäinen sekä kopio työsopimuksesta. Huom. vuotuisen palkan suuruus on käytävä selvästi ilmi työsopimuksesta!
  • Viimeisen kuuden kuukauden sisään otettu digitaalinen passikuva tai fyysinen passikuva, mikäli henkilö asuu jo Koreassa

Korealaiset virastot myös rakastavat leimoja! Erityisesti kouluilta ja virastoilta papereita pyydellessä kannattaa pyytää niitä lätäisemään paperiin kyseisen instituution virallinen leima, sillä tämä lisää heti dokumentin uskottavuutta Korean maahanmuuttoviraston silmissä. Koreassahan on hyvin normaalia laitella leimoja papereihin. Myös yksityishenkilöillä saattaa olla omia leimaisimiaan virallisten papereiden allekirjoittamista varten.

Tämän listan lisäksi maahanmuuttovirasto saattaa haluta nähdä ihan mitä vaan maan ja taivaan väliltä. E-7 viisumin hakeminen on lähes aina henkilöä palkkaavan firman vastuulla, joten myös firman täytyy valmistella viisumia varten kasa papereita, joista käy ilmi firman taloudellinen tilanne, laillisuus jne. Aika monessa tapauksessa viisumiprosessi käynnistetään hakijan vielä ollessa omassa kotimaassaan. Tällöin hakija välittää firmalle paperinsa joko sähköisesti tai joissakin tapauksissa alkuperäiset postitse, mikäli tähän tulee tarve. Firma laittaa prosessin alulle Korean päässä ja hakijan ei tarvitse muuta kuin odotella viisumipäätöstä omassa kotimaassaan. Sain oman enimmäisen E-7 viisumini juurikin näin vuonna 2016.

Kirsikankukkien kukinta on alkanut Soulin suurkaupunkialueella

Käsiteltyään viisumin, maahanmuuttovirasto antaa (ainakin suomalaisille) ”Certification of Visa Issuance” -numerosarjan, jonka kanssa hakijan pitää mennä paperipinkkoineen sitten mihin tahansa Korean suurlähetystöön saamaan se virallinen viisumitarra passiinsa. Suomessa kyseisen viisumin käsittely maksaa joitakin kymmeniä euroja ja valmiin viisumin saa useimmiten noin viikossa. Myös lähetystöllä on oikeus pyytää hakijalta lisädokumentteja tai alkuperäisiä todistuksia nähtäväksi, mikäli sen tarpeelliseksi näkevät.

Saadessaan passin takaisin lähetystöstä, hakija on virallisesti työviisumin haltija ja saa lentää huoletta Koreaan. Nykyisin E-7 on ilmeisimmin myös mahdollista saada Koreasta paikan päältä käymättä ulkomailla. On tosin mahdollista, että tätä varten täytyy täyttää joitakin ehtoja, joista minulla ei valitettavasti ole tietoa. Olen itse ollut aina siinä uskossa, että ainakaan turistina Koreassa ollessa statuksen vaihto työviisumille ei ole mahdollista, sillä se on aina aikaisemmin pitänyt hakea jonkun toisen maan Korean suurlähetystöstä. Hyvä vaan jos nykyisin ei tarvitse turhaan lennellä Fukuokaan ja takaisin yhden viisumin takia.

Sunnuntaibrunssiherkkuja Yeonnamdongin Grainissa

Ensimmäinen viisumini Koreaan oli luonnollisesti D-2-6, eli vaihto-opiskelijalle tarkoitettu opiskelijaviisumi. Tämän saamisesta on jo niin pitkä aika, että prosessi on päässyt yhtä kömmähdystä lukuunottamatta unohtumaan kokonaan. Opiskelijaviisumin haku onnistui muistaakseni tuolloin ihan vaan Korean suurlähetystön kautta Helsingissä, mutta valitettavasti nimeni oli kirjoitettu viisumiin väärin. Jouduin lähettämään passini takaisin lähetystöön korjattavaksi, vaikka matkani Koreaan lähestyi vääjäämättä. Soitin lähetystöön useamman kerran varmistaakseni, että viisumi varmasti valmistuu ajallaan, sillä olin menossa hakemaan passiani takaisin lähetystöstä samana päivänä kun lentoni Koreaan oli lähdössä! Lopulta sain oikean viisumin korjatulla nimellä ihan ajallaan ja vaihtovuosi Koreassa sujui loistavasti ilman sen suurempia ongelmia.

Iltapäiväteellä Cheongdamdongissa

Työharjoitteluun Koreaan päädyttyäni vuonna 2013 viisumista seurasikin pieni murheenkryyni, joka kävi myös minulle opiskelijapoloiselle kalliksi. Rikoin tietämättäni Korean maahanmuttolakia, sillä lähetystö oli jostain syystä myöntänyt minulle vääränlaisen viisumin. Siinä missä aikaisemmille harjoittelijoille oli myönnetty normaali E-7, minulle annettiin (muistaakseni!) jostain syystä D-10-1. Kyseinen viisumi on työnhakuviisumi, joka on tarkoitus Koreassa sitten työpaikan saatuaan vaihtaa johonkin E-luokan viisumityyppiin. Oli jo sinällään outoa, että minulle edes myönnettiin tämä viisumi, koska yleensä D-10 viisumia ei voi saada ellei jo ole Koreassa jollain aikaisemmalla viisumilla. Useimmiten viisumi annetaan joko korealaisesta yliopistosta valmistuvalle ulkomaalaiselle tai Koreassa työpaikkansa menettäneelle ulkomaalaiselle työnhakijalle. Jostain syystä lähetystö ei kertonut minulle viisumia antaessaan, että kyseinen viisumityyppi vaatii erikoistoimenpiteitä Koreaan saavuttuani, mistä syystä tietämättäni olin tehnyt rekisteröitymiseni ulkomaalaisena liian myöhään. Tuolloin D-10-1 edellytti rekisteröitymistä maahanmuuttovirastossa 2 viikkoa maahan saapumisen jälkeen, vaikka normaalisti tuo aikaraja on kelle tahansa viisumin haltijalle 30 tai 90 päivää. Yritin etsiä tästä tietoa myös netistä ja soitin hieman vihaisen puhelun myös viisumin myöntäneeseen lähetystöön, mutta tuolloin tietoa (ja varsinkaan englanninkielistä tietoa) viisumista oli saatavilla kovin vähän. Jouduin pulittamaan noin 100 euroa maahanmuuttovirastolle korvaukseksi tekemästäni virheestä. Lisäksi tästä rikkeestä jäi myös maahanmuuttotietoihini merkintä, jonka luulen myös johtaneen outoon lentokentällä suoritettuun erikoissyynäykseen, jonka jouduin käymään läpi vuonna 2015 matkustettuani Koreaan äitini kanssa.

Pitääkseni yllä piirtämisharrastustani, päätin aloittaa bullet journalin pitämisen. Kuvassa taitelemani uni- sekä mielialatrackeri

Olen työskennellyt Koreassa myös eräällä toisella viisumityypillä, jota en kuitenkaan tässä kirjoituksessa halua sen koomin avata, koska en ole varma kuinka luottamuksellista asia on. Varmuuden vuoksi en siis sukella aiheeseen tämän enempää.

Aloin kerämään bullet journaliini muistoiksi myös matka- museo- sekä pääsylippuja. Muutamien viime kuukausien aikana olen ehtinyt käydä useammassa taidenäyttelyssä sekä katsomassa mm. Leijonakuningas- ja Flashdance musikaalit. Myös Lotoon filharmoninen orkesteri tuli kuultua livenä.
Seoul Museum of Artsissa pyörii David Hockneyn näyttely vielä elokuulle asti. Suosittelen! Korkeakulttuurin kokemiseen käytetty raha ei ole ikinä hukkaan heitettyä rahaa. Lisäksi Koreassa musikaaleissa, baletissa tai oppeerassa käyminen on kohtuuhintaista.

Nykyinen tuleva E-7 onkin sitten ollut aikamoista vuoristorataa. Firmoille on normaalia palkata työviisumien hankkimista varten viisumikonsultteja, jotka hoitavat hakijoiden paperihommia työpaikan oman HR:n sijaan. Konsultit tietävät maahanmuuton käytännöt hyvin ja voivat loppupeleissä säästää hurjasti aikaa ja vaivaa kun kaikkea prosessissa ei aina tarvitse oppia kantapään kautta. Olin tietysti jo itsevarmana liput liehuen menossa maahanmuuttovirastoon että sieltä pamahtaa E-7 kouraan välittömästi. Olenhan minä sen saanut jo pari kertaa ennenkin, vieläpä paljon vähemmällä kokemuksella! Oi kuinka väärässä olinkaan!

Ilmeeni kun tapaustani käsittelemään sattunut maahanmuuttovirkailija kysyy monta kertaa mitä ihmeen työtä olen menossa tekemään ja mitä olen tehnyt aikaisemmin. Virkailija kurtistaa kulmiaan eikä meinaa uskoa minua eikä konsulttia. (c) Cooncomic

Virkailija otti lopulta pienen kyselyhetken jälkeen paperipinkkani vastaan, mutta vaati tuomaan näytille alkuperäisen maisterin tutkintopaperini apostillella varustettuna. Miksi ihmeessä? Eihän sitä ole tarvittu aikaisemminkaan mitään työviisumia hakiessa? Skannattu versio alkuperäisestä sekä englanninkielinen käännös on aina aikaisemmin mennyt läpi heittämällä.

??? intensifies kun yhtäkkiä pitäisikin jostain pieraista näitä papereita. (c) Cooncomic

Eikun vaan äkkiä kotiin ja whatsapilla viestiä Suomessa oleville vanhemmilleni että voisivatko tonkia vähän papereita. En ole joskus yliopistoaikoina ollut mitenkään erityisen järjestelmällinen papereiden suhteen ja osa niistä oli vähän hujan hajan muutamassa eri laatikossa, josta sainkin vähän huutista vanhemmiltani. Lopulta isäni onnistui löytämään alkuperäisen kandidaatin tutkintopaperini ja haki siihen saman tien apostillen maistraatilta. Maksoin netin kautta DHL:n kuriirille kultaisia helikoptereita siitä, että paperi tulisi parissa päivässä Koreaan suoraan kotiovelle. Samaan aikaan onnistuin kuin ihmeen kaupalla löytämään alkuperäisen maisterin tutkintotodistukseni yhdestä muuttolaatikosta. Olin Suomesta taas Koreaan muuttaessani 2017 ollut kaukaa viisas ja pakannut sen mukaan varmuuden vuoksi. Olin ehtinyt jo unohtaa sen olleen mukana ja ehdin paniikissa lähettää jo yliopistollekin viestiä kysellen kirjoitetaanko tutkintotodistuksia enää uudelleen hävinneiden tilalle.

Noh, apostillella varustettu kandin tutkintotodistus tuli ja kiikutettiin pikapikaa maahanmuuttovirastoon. Ja taas paukkui henkselit etujassa, sillä maahanmuuttovirkailija halusi edelleenkin nähdä nimenomaan alkuperäisen maisterin tutkintotodistukseni apostillella. Aika harvalla korealaisella tai Koreaan töihin tulevalla on maisterin tutkintoa. Se ei ole Aasiassa eikä maailmalla niin yleistä kuin Suomessa. Maisterin tutkinnon ei siis pitäisi olla mikään edellytys E-7 saamiseen, mutta toki parantaa mahdollisuuksia saada se aika huomattavasti. Virkailija kertoili, että pelkillä kandin papereilla ei viisumi ole mitenkään sataprosenttisen taattu, joten olisi järkevää varmuuden vuoksi hankkia myös siihen maisteriin se apostille.

Tässä vaiheessa alkoi jo vähän jännittää. Miteköhän sille viisumille käy? (c) Cooncomic

Ja eiku vaan kipin kapin lähimpään DHL:n palvelukeskukseen 15 minuuttia ennen sen sulkemisaikaa puhisemaan ja lähettämään alkuperäinen masterin tutkintopaperi taas expressinä Suomeen apostillea varten. Siellä se nyt vieläkin on matkalla ja toivottavasti saapuu turvallisesti perille Suomeen pian, jotta siihen saadaan apostille ja sitten takaisin Koreaan.

Ehdin jo huolestua, että minua palkkaava firma kyllästyy odottelemaan viisumia, koska tottakai he haluaisivat minut töihin mahdollisimman pian. Kävin tästä syystä firmassa tänään lounaalla näyttämässä naamaani, viemässä keksejä ja pyytelemässä anteeksi koska viisumin saaminen näin kovasti viivästyttää töihin tuloani. Molemmat pomoni ovat onneksi kovin mukavan ja ymmärtäväisen oloisia ja sanoivat että eihän maahanmuuttoviraston oudot vaatimukset minun vikani ole. Kyllä siellä firmassa odotetaan ja töihin mennään sitten heti kun viisumi on käsitelty ja olen laillisesti oikeutettu taas työntekoon Koreassa. Vinkkini siis kaikille työviisumia hakeville: kannattaa Suomen päässä yrittää kerätä kaikki alkuperäiset paperit yhteen paikkaan sekä hankkia kaikkiin tärkeimpiin papereihin apostillet valmiiksi. Myös apostilleista kannattaa ottaa skannatut kopiot. Älkää myöskään olettako, että viisumin saaminen olisi mikään läpihuutojuttu vaikka sellainen olisi aikaisemmin irronnutkin.

Tämän kaiken ohellahan minulla on myös pistepohjaisen oleskeluluvan hankintaprosessi taustalla jatkuvasti jollain tasolla käynnissä. Kyseessä on siis F-2-7 viisumi, joka käytännössä antaa ulkomaalaiselle samat oikeudet kuin korealaisen kanssa naimisissa olevalle henkilölle. Sitten kun olen vihdoin saanut F-2-7 viisumini, kerron prosessista toisessa blogauksessa tarkemmin ja luonnollisesti myös tämän viisumin hakuun liittyvistä epäonnistumisista, joita olen tähän mennessä onnistunut kartuttamaan jo kaksi kappaletta.

Näillä näkymin jatkan siis ”lomailua” (lue: työttömänä oloa) Koreassa vielä ainakin viikon verran, kunnes uusi viisumini toivon mukaan tulee prosessista läpi myönteisen päätöksen kera. Yllättävää kyllä, nyt alkaa olla jo ikävä takaisin töihin!

Siihen asti meinaan lähinnä:

Röhnöttää kotona ja tehdä niitä asioita mihin ei ole pitkään aikaan ollut aikaa
Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla tuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

Vastaa