Tilannepäivitys

Blogiin kirjoitteluun tuli taas suunniteltua paljon pidempi tauko. Nyt kun tilanne alkaa olla taputeltu ja olen saanut elämäni taas jonkinlaiseen järjestykseen, uskallan puhua tästä asiasta hieman julkisemmin myös täällä blogissa. Suurin osa kavereistani ja läheisistäni on tiennyt asiasta jo pidempään, joten toivon ettei kukaan mainitsisi kommenteissa nimiä eikä muutenkaan puisi asiaa sen koomin. Viimeinen puolitoista kuukautta oli minulle henkisesti erittäin raskasta aikaa, jopa siinä määrin että aloin vakavasti harkita Suomeen paluuta nopealla aikataululla. Tämä ajatus on kuitenkin nyt laitettu taas hetkeksi sivuun, sillä elämä jatkuu Koreassa… ainakin jollakin mallilla.

Eräänä helmikuisena iltapäivänä töissä istuin palaveriin, joka varmasti nykyään aika monella kaltaisellani nuorella IT-alan ammattilaisella tulee ainakin kerran elämässä vastaan: irtisanotuksi tuleminen. Surullista kyllä, pelialalla olen liiankin tottunut siihen, että haasteellisten markkinoiden takia firmoissa voi tapahtua todella radikaaleja muutoksia mihin tahansa suuntaan ja hyvinkin nopealla aikataululla. Vaikka olen tähänastisella noin viiden vuoden työurallani pelialalla nähnyt firmoja sekä huipulla että kuopissa, oman työn äkillinen menettäminen on monelle länsimaalaiselle ihmiselle yksi elämään kuuluvista isohkoista kriisitilanteista. Täytyy sanoa, että sitä se minullekin oli ja jouduin turvautumaan paljon läheisteni apuun päästäkseni tämän henkilökohtaisen vaikeuden yli. Ajatus pian työttömäksi joutumisesta vieraassa maassa väänsi vatsassani joka ilta palattuani töistä kotiin. Uutiset vastaanotettuani en saanut syötyä mitään kolmeen päivään ja kotona en oikein osannut tehdä muuta kuin istua sohvalla ja tuijottaa lamaantuneena kämppäni seinää. Elämään tuli yhtäkkiä paljon epävarmuutta, lisää ahdistusta ja läjä asioita jotka pitäisi järjestää kuntoon todella nopealla aikataululla. Täällä Koreassa ulkomaalaiset useimmiten eivät ole oikeutettuja minkäänlaiseen työttömyysturvaan ja viisumiasiat yleensä vaikeuttavat uuden työn etsimistä sekä maassa olemista huomattavasti. Ikävimmissä tapauksissa ulkomaalainen saattaa joutua pakkaamaan laukkunsa muutaman viikon varoitusajalla ja poistumaan maasta viisumiongelmien takia. Toki tänne voi suurin osa aina palata turistina, mutta elämä visa runeja tehden ei ole ainakaan omasta mielestäni millään tasolla mielekästä eikä järkevää. Nyt suurin osa epävarmuudesta ja säädöstä on kuitenkin jo takanani, joten valo tunnelin päässä häämöttää mukavasti. Voin taputtaa itseäni taas olalle, sillä tästäkin sitä vaan loppupeleissä selvittiin läheisten tuella ja omalla aktiivisuudella.

Kuvattuja kukkia perinteisen korealaisen talon seinällä

Yksi suurimmista harmituksen aiheista minulle oli tapahtuman ajankohta. Olin kirjaimellisesti puolentoista kuukauden päässä pysyvästä oleskeluluvastani (F-luokan viisumi). Jos tilanne olisi tullut eteen vähän myöhemmin, olisi uuden työn hakeminen Koreassa huomattavasti helpompaa, sillä pysyvä oleskelulupa oikeuttaisi minut työskentelemään missä vain ilman erillistä työviisumia. Erillisen työviisumin hakeminen on aina palkkaavalle firmalle lisäkustannus ja paperihommaa. Osa firmoista ei lähde tähän pyöritykseen mukaan ja palkkaa mieluummin ihmisen, jolla on jo työlupa valmiina. Ikävän ajoituksen takia menetin kuitenkin mahdollisuuteni hakea kyseistä viisumia ja tällä hetkellä en ole suoraan sanottuna varma, olenko oikeutettu kyseiseen viisumiin enää tämän vuoden puolella. Huonoimmassa tapauksessa joudun taas odottamaan yhden vuoden lisää, sillä yhtenä sen perusvaatimuksena on vuoden yhtäjaksoinen oleskelu yhden tyyppisellä työviisumilla. Yritin jo aikaisemmin hakea pysyvää oleskelulupaa, sillä minulla oli jo kaikki tarvittavat pisteet kasassa, huolimatta puuttuvista kymmenestä lisäpisteestä, jotka saa vasta käytyään valtion virallisen integraatio-ohjelman loppuun asti, mutta tuolloinkin ongelmaksi muodostui se vuoden yhtäjaksoinen oleskelu. Se perusvaatimus oli tuolloin 2kk päässä, joten viisumi jäi tuolloin saamatta, vaikka pisteiden puolesta mitään ongelmaa ei ollut. Tästä kaikesta huolimatta, olen nyt suorittanut integraatio-ohjelman viimeistä loppukoetta lukuunottamatta kokonaan loppuun asti. Takana on lähes 5 kuukautta korean kieleen, historiaan ja yhteiskuntaoppiin perehtymiseen käytettyjä kokonaisia viikonloppuja. Erityisesti viimeisen tason kurssit oli uuvuttavaa puurtamista työn ohella, sillä tunnit pidettiin joka la-su 9:00-16:30. Yhteen sessioon mahtui siis aivan massiivisia määriä informaatiota eikä vapaa-aikaa juuri jäänyt.

Korean historia- ja yhteiskuntaopin opiskelua kuvaava tekemäni meemi. Kurssikirjassa oli paljon outoja sanoja, joiden merkityksestä minulla ei ollut pienintäkään hajua.

Viisumivaikeuksien lisäksi jouduin muuttamaan omasta asunnostani pois parin viikon varoitusajalla. Koska asunto oli sidottu firmaan, tarkoitti töiden menetys myös asunnon menettämistä. Omasta kodista äkkinäisesti ulos joutuminen oli yksi puukko lisää rintaan. Toki lohdutin itseäni sillä että minulla on expatriaattina hyvin poikkeuksellisen onnellinen tilanne, sillä minulla on Koreassa sosiaalinen ja taloudellinen turvaverkko johon pudota. Poikaystäväni vanhemmat kutsuivat minut takaisin luokseen asumaan välittömästi kun kerroin heille tilanteesta. Tätä luksusta on hyvin harvalla kaltaisellani nuorella expatriaatilla. Pahemminkin olisi siis voinut käydä!

한국민속촌

Koska ainoa tapa selvitä tilanteesta on turvautua tilanteen positiivisiin puoliin ja nähdä haasteissa vaikeuksien sijaan mahdollisuuksia, opin tästä kriisistä kuitenkin sen että minulla on täysi oikeus olla vihainen, pettynyt ja surullinen. Eikä niiden tunteiden näyttämistä siviilissä tarvitse myöskään koko ajan peitellä. Vaikka tässä ei ollut mitään henkilökohtaista ja bisnes on bisnestä, olen silti ihminen ja valitettavasti ihmisten mukana tulee myös ihmisten ongelmat. Huomaan, että uskoni ihmisiin ja työelämään on taas kerran järkkynyt ja myös uutta työtä etsiessä mukana kulki jatkuvasti epäilys, vainoharhaisuus ja kyvyttömyys luottaa yhtään kenenkään sanomisiin. Tarvitsen todennäköisesti jonkin verran vielä aikaa toipuakseni tästä koettelemuksesta täysin. IT-alan asiantuntijatehtävissä sisäänajo uuteen firmaan ja projektiin kestää helposti useita kuukausia. En haluaisi joutua käymään tätä rumbaa läpi aina uudelleen vuoden-parin sykleissä, sillä se käy jatkuvana olotilana todella kuormittavaksi. Uudella työpaikalla myös jo pelkästään sosiaalisten suhteiden luominen on itsessään stressaavaa ja aikaavievää hommaa. Opin kuitenkin edellisessä työpaikassani paljon ja olen älyttömän kiitollinen niistä kaikista mahdollisuuksista mitä minulle siellä tarjottiin. En olisi vielä muutama vuosi sitten osannut kuvitellakaan tekeväni kaikkia niitä asioita mitä täällä pääsin tekemään. Kaikesta huolimatta olen silti kiitollinen ja voin lähteä taas jälleen kerran jatkamaan elämässäni eteenpäin entistäkin paremmilla eväillä! Vaikeudet kasvattavat resilienssiä ja jatkossa osaan kohdata sekä käsitellä samanlaiset tilanteet jo paljon paremmin.

Olen hoitanut mieltäni luonnon helmassa. Kevään merkkejä!

Ehdin tässä välissä jopa käydä kahden viikon reissun Thaimaassa rentoutumassa Suomesta tulleiden vanhempieni seurassa. Se loma tuli todellakin tarpeeseen ja tuntui siltä että enimmäistä kertaa taas pitkään aikaan pystyin täysin unohtamaan työhön ja elämään liittyvät murheet. Loma meni mukavasti lähinnä rentoutuen, rantakoiria silitellen ja ihanaa thairuokaa syöden. Koreaan palaaminen tuntui hieman masentavalta ja ahdistavalta, mutta alan taas pikkuhiljaa tottua Korean arkeen.

Lomalla on myös Korean päässä hyvää aikaa arkipäivisin katsoa paikallisia nähtävyyksiä

Sitten siihen seuraavaan elämäni lukuun: Headhuntterin kautta järjestynyt haastattelu ulkomaalaisomisteisessa IT-firmassa tärppäsi välittömästi ja jo pari päivää haastattelun jälkeen sain firmasta myöntävän vastauksen. Tämä tapahtui vajaa kuukausi sitten ja olen parhaillani vielä toistaiseksi ”between jobs”, kunnes hakemani uusi työviisumi saapuu ja oikeuttaa minut taas työntekoon Koreassa. Muutamiin viikkoihin on ehtinyt siis mahtumaan aika paljon muutosta! Vanhan työn menettäminen, muutto, uuden työn etsiminen, uuden työn löytäminen, integraatio-ohjelman viimeisen vaiheen läpikäyminen, käynti Thaimaassa ja paluu Koreaan. Ja tässä on kuitenkin vaan pelkästään se osuus, jonka haluan kertoa julkisesti.

Lounas ulkona keväisenä päivänä

Korean maahanmuutto on taas kiristänyt työviisumikäytänteitään, sillä yhtäkkiä minulta vaaditaan maahanmuuton nähtäväksi alkuperäisiä yliopiston tutkintotodistuksia apostillella varustettuna. Pienen panikoinnin ja pitkän etsinnän jälkeen alkuperäinen maisterin tutkintotodistukseni onneksi löytyi täältä Koreasta (olin jo siinä uskossa että se oli päässyt hukkumaan…) ja perheeni Suomessa auttoi minua saamaan apostillen kandin tutkintotodistukseeni. Maksoin sitten kultaisia helikoptereita DHL:n pikakuriirille, jotta saisin nuo paperit Suomesta Koreaan mahdollisimman nopeasti. Ei voi jälleen kerran taas muuta kuin ihmetellä paikallisen maahanmuuttoviraston mielivaltaa tässä viisumiasiassa. Olen saanut aikaisemmin jo kolme työviisumia paljon vähemmällä työkokemuksella sekä apostollittomilla tutkintotodistuksen kopioilla. Tähdet ei olleet näköjään tälläkään kertaa täysin linjassa Saturnuksen kanssa, sillä viisumivirkailija päätti heittäytyä hankalaksi.

Suunnitelmani on nyt yrittää vielä hetki rentoutua, odottaa uuden viisumin tuloa ja aloittaa sitten uudet hommat puhtaalta pöydältä. Sormet ristissä, että tämä uusi työpaikka osoittautuu sellaiseksi, johon pystyn sitoutumaan pidemmällä aikavälillä. Onneksi minulla on aina vaihtoehtona palata Suomeen jos hommat ei mene syystä tai toisesta putkeen Koreassa :) Tästäkin etuoikeudesta pitää aina välillä muistuttaa itseään.

Ja blogiin kirjoittelu jatkuu taas vastaisuudessa kerran viikkoon!

Viime viikkojen tunnelmiin sopiva biisi

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri ja teen töitä Koreassa projektimanagerina ja Scrum Masterina paikallisessa ohjelmistokehitysprojektissa. Olen ollut Korean kanssa tekemisissä vuodesta 2011 aina tähän päivään asti ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä nuorena naisena perinteisesti miesvaltaisella IT-alalla. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni (sekä tyylilleen uskollisesti usein sarkastisia tai itseironisia) eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

2 Comments

  • Avatar

    Pauliina

    01.04.2019 at 14:24

    Kiitos postauksista! Olen seuraillut pidemmän aikaan blogiasi, ja samaistun täysin tähän tekstiisi. Vaikka en työelämään ole korean puolella päässyt käsiksi, olen seurannut siellä vierestä sitä kuinka paljon tuskailua on ulkomaalaisilla niin kuin paikallisillakin työn saamisessa. Mielestäni moni lähtee ajatuksella ’dramaland, löydän työpaikan ja kirjottelen kirjaa joka päivä kahvilassa’. Nööt. Ei aivan.

    Paljon tsemppiä kuitenkin työn ja visojen kanssa. Toivottavasti menee kevät ja tuleva kesä hyvissä merkeissä 🌻

    Vastaa
    • Pesukarhu

      Pesukarhu

      02.04.2019 at 14:08

      Hei Pauliina,
      eipä kestä! Olen täällä oloni aikana nähnyt ja saanut viestejä ihan kaikenlaisilta hiihtäjiltä. On niitä jotka tulevat tai haluavat Koreaan aivan täysin epärealistisilla hattaraodotuksilla ja sitten niitä joita ei kiinnostaisi ollenkaan olla täällä, mutta firma on lähettänyt tänne töihin. Kaikkia tulee kuitenkin loppupeleissä yhdistämään yksi ja sama asia: arki. Se kun ei ole mitenkään ratkaisevasti erilaista oli sitten missä päin maailmaa tahansa. Täällä se tuntuu vaan aika-ajoin paljon vaikeammalta kun asioita ei pysty hoitamaan omalla äidinkielellään ja kulttuurierot välillä ärsyttää.

      Vastaa

Vastaa