Pienhiukkasten Korea

Osaatteko arvata, mikä on korealaisia sekä Koreassa asuvia ulkomaalaisia viime aikoina kovasti puhuttanut, suututtanut ja surettanut aihe? Ilmansaasteet. Täällä on aivan normaalia nähdä ihmisiä päivittäin kävelemässä kaduilla hengityssuojaimiin varustautuneina. Pahimpina päivinä kännyköihin tulvii viestejä hätäjärjestelmästä ja uutisissa toitotetaan alati pahenevaa ilmansaasteongelmaa sekä kehotetaan ihmisiä välttämään ulkona liikkumista.

Ilmansaasteet on minulle itselleni henkilökohtaisesti jokseenkin intohimoinen aihe, sillä olen kasvanut maassa, jossa on mahdollisesti maailman paraslaatuisinta hengitysilmaa. Täällä tulee nimittäin aika nopeasti koti-ikävä niinä päivinä kun ei vaan pysty menemään ulos harrastamaan mitään eikä myöskään tuulettaamaan omaa kämppää.

Ilmansaasteista varoittavia viestejä hälytysjärjestelmästä

Näitä on nyt taas viime aikoina tullut useampi, kuten kuvasta näkyykin. Lisäksi monilla on käytössään ilmanlaadusta raportoivia mobiilisovelluksia tai nettisivuja. On surullista huomata, että ainakin minulle on muodostunut tavaksi ihan ensimmäisenä aamulla tarkastaa ilman laatu ja tehdä sen mukaan päätös lähdenkö liikenteeseen ilman hengityssuojainta ja kävellen vai suojain päässä ja bussilla.

Mikäli tätä blogia on eksynyt lukemaan joku esimerkiksi Koreassa matkustava tai vaihto-opiskelijana täällä liikkuva, vinkkinä: hankkikaa kunnolliset hengityssuojaimet!

Kunnolliset suojaimet:

  • On tarpeeksi paksuja
  • Istuu kunnolla naamalle
  • On varusteltu kunnollisella filtterillä ja yhdellä tai useammalla venttiilillä
  • Maksaa enemmän
  • Ei yleensä näytä mitenkään muodikkailta

Pilipalisuojaimet:

  • On tehty ohuesta kankaasta tai paperista
  • Laitetaan kiinni korvanlehtien taakse löysillä lenkeillä
  • Tuntuu löysiltä
  • Näyttää muodikkailta

Jopa noissa hälytysjärjestelmän kautta tulevissa viesteissä ihmisiä kehotetaan liikkumaan ulkona ”maskit” (마스크) päässä. Olen itse kuitenkin pannut merkille, että paikallisia on taidettu aika vähän valistaa siitä, mikä on oikeasti kunnollinen maski, sillä kadulla näkee edelleenkin ihan täysin hyödyttömissä paperi- tai kangasrömpylämaskeissa kulkevia ihmisiä. Muotimaskit on asia erikseen (ja myös oma ehdoton top-1 inhokkini itä-aasialaisena muoti-ilmiönä), mutta jos oikeasti haluaa suojautua pienhiukkasilta, kaikenlaiset härpäkemaskit kannattaa jättää kauppaan, sillä niitä kannattaa käyttää vain ja ainoastaan silloin kun on itse flunssassa ja haluaa estää omien pärskeiden lentämisen toisten ihmisten päälle julkisissa tiloissa.

Hyvän kunnollisen maskin tunnistaa siitä, että se ei ensinnäkään vuoda ja istuu hyvin naamalle. Maskin tulisi olla mahdollisimman ilmatiivis, eli jos ilmaa tuntuu pääsevän sisälle muualta tai uloshengittäessä silmälasit jatkuvasti huurtuvat, silloin on vuoto. Monestihan maski helposti vuotaa juuri nenävarren molemmilta puolilta, sillä se on yksi hankalimpia paikkoja sovittaa kohdilleen. Kannattaa siis katsoa, että maskissa on säädettävä nenävarsi joka taipuu painaessa. Hyvä maski myös kiinnitetään joko pään taakse niskaan ja/tai takaraivoon yhdellä tai useammalla elastisella lenkillä. Korvanlehtien taakse pujotettavilla naruilla maskia ei välttämättä aina saa tarpeeksi kireälle, jolloin sen teho ei myöskään ole paras mahdollinen. Jotkut firmat myyvät korvanlehtien taakse pujotettavia maskeja, joissa on kuitenkin sivulla erilliset kiristyslenkit. Nämäkin voinee saada tarpeeksi kireälle, mutta alkavat ainakin itselläni painaa niin pahasti pienen ajan jälkeen että totesin ne omalta osaltani huonoiksi. Kunnollinen maski on useimmiten paksuhko ja siinä saattaa olla yksi tai useampi venttiili. Nämä maskit myös harvoin näyttää mitenkään erityisen seksikkäiltä, joten hyvältä näyttäminen näissä hommissa kannattaa vaan suoraan unohtaa. Todennäköisesti pään taakse vedettävä lenkki myös sotkee hiukset, eli ripperiinos in pepperiinos vaan kaikki hienommat kampauksetkin siinä samalla. Itselläni on tällä hetkellä käytössä muutama kertakäyttöinen maski sekä Respro:n techno.

Pahasti saasteisena päivänä toimiston ikkunasta napattu kuva

Kuvassa näkyvä harmaus on siis nimenomaan savusumua, jota sattui kyseisenä päivänä olemaan ilmassa erityisen paljon. Huonoina päivinä jopa tien toisella puolen olevia rakennuksia ei välttämättä erota täysin kokonaan. Koreassa ongelmana on nimenomaan vaaralliset PM 2.5 -pienhiukkaset, jotka ovat halkaisijaltaan niin pieniä ettei ihmisten normaalien elinten suodatusjärjestelmät (esim. nenäkarvat) pysty enää erottelemaan hiukkasia pois. Sen sijaan ne päätyvät verenkiertoon ja aiheuttavat sieltä käsin kaikenlaisia terveysongelmia. Riskiryhminä on tietysti lapset ja vanhukset sekä sellaiset ihmisryhmät, joilla on perusterveyden kanssa ongelmia. Saasteisina päivinä ulkona liikkuessa huomaan itsestäni erilaisia oireita, kuten:

  • Kurkun käheyttä
  • Ilman tunkkaista tai pahaa hajua
  • Nenän tukkoisuutta
  • Kuumeista tai flunssaista oloa
  • Silmien kirvelyä tai vetistelyä
  • Seuraavana päivänä kurkun kipeyttä tai ärsyttävää yskää

Erityisesti keväällä ilmanlaadun ollessa huonoa monta päivää ja jopa viikkoa putkeen, sai jatkuvasti arvailla onko oikeasti kipeänä vai tuntuuko vaan päässä sumuiselta kaiken tuon ilmansaasteen takia. Ilmansaasteiden lisäksi Kiinan aavikolta lentää keväisin hienojakoista hiekkaa, joka täällä tunnetaan nimellä ”yellow dust” eli keltainen tomu. Keväällä ilma saattaakin siis monesti näyttää hieman kellertävältä tästä syystä.

Rakennusten takana näkyvä utu kertoo että päivä on jokseenkin saasteinen.

Henkilökohtaisena kokemuksena tätä koko kuviota miettiessä ensimmäisenä tunteena mieleen nousee yksinkertaisesti pettymys. Muistan että vielä 2011 ensimmäistä kertaa Koreassa asuessani, tällaista ongelmaa ei ollut. Tuolloin puhuttiin vaan keväisin keltaisesta tomusta, mutta ilmansaasteet ei olleet mitenkään merkittävä ongelma – vai kultaako tässäkin aika muistot? Tutkiskelin hieman aihetta ja löysin uutisia, joissa kerrotaan että Korean energiankulutus on kasvanut ja tarve on jatkuvasti lisääntyvä. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa energian tuottamiseksi etsitään nopeita ja halpoja ratkaisuja. Valitettavasti se on useimmiten kivihiili ja kaasu. Tämän lisäksi keskustelu ydinvoimasta tuntuu myös täällä olevan aika paljon öyhöttävää sorttia: Ydinvoiman lisäämistä ei kannateta turvallisuushuolien takia, mutta kukaan ei myöskään ole valmis tinkimään omasta elintasostaan. Aivan raivostuttavaa siinä mielessä, että fossiilisten polttoaineiden käyttö on ainakin täysin varma tapa savustaa itsemme hengiltä pitkällä tähtäimellä, joten ydinvoimaloiden mahdollisista Pohjois-Korean tai luonnonmullistusten aiheuttamista turvallisuusognelmista valittaminen kuulostaa omaan korvaani vähän saivartelulta

Koreassa tulee olemaan OECD maiden suurin riski kuolla ennenaikaisesti ilmansaasteiden aiheuttamiin terveysongelmiin.

Ihan täysin omien empiiristen havaintojeni perusteella saasteongelma on pahentunut Koreassa huomattavasti viimeisen muutaman vuoden aikana. Jos tilanne menee vaan jatkuvasti huonompaan suuntaan, en itsekään tiedä että kuinka kauan haluan täällä enää olla siinä vaiheessa. Onko kansainvälisessä miljoonakaupungissa kaikista mahdollisuuksista ja tekemisen meiningistä nauttiminen tämän arvoista?

Tältä jokaisen päivän pitäisi oikeasti näyttää…
Puhdasta ilmaa on yleensä niinä päivinä kun kylmä tuuli puhaltaa Venäjältä.

Jo viime vuonna Koreassa oli ilmanlaadultaan heikkolaatuisia päivä aivan liikaa. Tämä ajatus kuristaa kurkkuani ja aiheuttaa myös ison omantunnon pistoksen rinnassani: teenkö minä itse yhtään mitään tämän ongelman lievittämiseksi? Todennäköisesti en juuri. Minähän lentomatkustan omaksi ilokseni, liikun paljon ympäriinsä (tosin julkisilla), kulutan varmaan aika paljon sähköä ja syön mitä haluan. Toisaalta, tämä ongelma on jälleen yksilöä paljon suurempi, joka vaatisi Korean hallitukselta todella paljon aggressiivisempaa ympäristöpolitiikkaa. Voitaisiinko nyt ihan ensimmäiseksi lopettaa Kiinan syyttäminen tästä kaikesta ja edes lopettaa niiden lisähiilivoimaloiden rakentaminen Koreaan?

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla tuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

Vastaa