Balilla

Tätä kirjoitusta naputtelen työkoneellani, jonka otin viikonlopuksi mukaan kotiin. Oma kotikoneeni on ollut viimeiset 2 kuukautta rikki epäonnistuneen Windowspäivityksen takia. Kone vaatisi aivan täydellisen formatoinnin ja sitä varten pitäisi ladata Windows 10 image, hankkia USB tikku ja ja ja… ei jaksa. Huomaa että työ syö aika lailla kaikki henkiset varani, sillä en jaksa oikeasti kotona päätäni vaivata millään tietokoneen korjaamisella. Töissä tulee niin paljon tuijotettua ruutua että kotona tekee mieluummin jotain muuta. Pangyossa asumisessa on se ihana puoli, että tästä pääsee tosi helposti joen rantaan (탄천), jota sitten riittääkin kilometritolkulla kunpaankin suuntaan. Lähellä on tosi paljon luontoa ja jopa ihan muutama vuorikin jonne voi lähteä päiväksi vaeltelemaan. Olen edelleenkin kovin tyytyväinen asuntooni ja ylipäätään Pangyoon asuinalueena sillä tästä pääsee nopeasti Suwoniin miehen perheen luokse tai Gangnamin hälinöihin tapaamaan kavereita. Työ täällä Koreassa on ollut stressaavaa, johtuen projektin vaativuudesta ja työn määrästä. Huomaan pyöritteleväni työasioita aika paljon myös vapaa-ajalla ja yritän tällä hetkellä saada elämääni sellaista rutiinia, jonka avulla pystyisin täysin jättämään työjutut toimistolle ja olemaan rauhassa kotona. Välillä se on hankalaa, sillä olen asemassa jossa minulla on suuri vastuu sekä projektista että tiimistä. Sitä aika luonnollisesti silloin murehtii asioita joissa ei ihan onnistunut hyvin tai töitä jotka jäivät tekemättä. Onneksi omalta osaltani Koreasta löytyy sosiaalinen turvaverkko joka tukee kiireisinä aikoina.

Työn kiireellisyyden takia myös korean opintoja on ollut hankala aloittaa uudelleen. Koska yritämme synkata mahdollisimman paljon Suomen kanssa, olen yleensä töissä arkisin 10-19, joten niinä päivinä jää tosi vähän aikaa opiskelulle. Toinen iso ongelma opiskelussa on se, ettei oikein mistään meinaa löytyä minulle sopivaa tasoa. Kokeilen todennäköisesti nyt Lexis Koreaa, joka on vähän kalliimpi yksityinen akatemia, mutta tällä hetkellä ainoa joka pystyy tarjoamaan minulle aikatauluuni sopivan edistyneen tason kurssin. Aloittelijoille ja keskitasolle kursseja riittäisi ihan tässä lähimaastossakin, mutta mitään ylemmästä keskitasosta edistyneeseen ei ole Gangnamia lähempänä ja sielläkin aika huonosti. Paras tapa olisi mennä ihan yliopiston kielikoulun kurssille, mutta epäilen että sellainen järjestely on nykyiseen elämäntilanteeseeni aivan liian tiukka ja loisi vaan lisää suorituspaineita. Yksityinen akatemia on tähän paljon parempi, sillä heillä ei ole mitään rankkoja kokeita eikä liian vaativia kotitehtäviä.

Olen päättänyt ottaa tämän vuoden tavoitteeksi vihdoin ja viimein TOPIK-kokeen tekemisen ja toiveissani on saada sieltä taso 5/6. Tämän jälkeen todennäköisesti käynnistelen Long-Term Residence Permit -viisuminhakuprosessia, johon on monenmoisia vaatimuksia. Yksi niistä on tietysti korean kielen taito ja mitä korkeampi pistemäärä TOPIKista on saavutettu, saa viisumihakemuksessa korkeammat pisteet. Monet muut vaatimukset, kuten Koreaan maksettujen verojen määrä, täällä vietettyjen vuosien määrä, maisterin tutkinto, aikaisemmat työviisumit ja nykyinen työnkuvani edesauttavat aika hyvän pistemäärän saamisessa viisumiin. Laskin kokeeksi omat pisteeni ja niitä pitäisi kertyä tarpeeksi ollakseni oikeutettu hakuprosessiin… kaikki loppuhan on sitten ihan täysin Korean maahanmuuttoviraston käsissä. Sieltähän voi tulla vastaukseksi ihan mitä vaan, koska näiden viisumeiden myöntäminen on aina harkinnanvaraista, jopa silloin kun pisteet riittävät kirkkaasti viisumin myöntöön.

Kävimme miehen kanssa viikon reissun Balilla lötköttelemässä luksushotellissa nimeltään Sofitel Nusa Dua. Minä sain vihdoin ja viimein ensimmäisen kunnollisen palkallisen lomani vuosiin ja otin siitä kyllä kaiken irti. Tein itselleni lupauksen olla käyttämättä kännykkää kovin paljon reissun aikana ja se lupaus onneksi piti aika hyvin. Otin tavoitteekseni lukea enemmän kirjoja ja lomalla tulikin luettua muutama mielenkiintoinen kirja joista on varmasti hyötyä myös nykyisessä työssäni.

Pina colada altaan reunalla antoi stressille kyytiä

Altaassa löllöttelyä

Vietimme siis viikon Balilla Nusa Dualla suljetulla ökyhotellialueella. Loma oli oikein rentouttava, tosin aiheutti minussa jonkin verran pahaa oloa nähdessäni millainen kontrasti paikallisen elintason ja suljetun hotellialueen välilä on. Onhan tämä epäreiluus ollut tiedossa mutta aina eri lailla se koskettaa kun sen näkee silmiensä edessä. Onneksi Balin luonto oli vielä ihan hyvässä kunnossa. Pelkäsin kovasti että merivesi olisi kauhean roskaista ja sumeaa sekä korallit kuolleita. Elävää koreallia ja värikkäitä uteliaita kaloja oli onneksi vielä jonkin verran. Balilla käynti taas vahvisti haluani tehdä jonkinlaista vapaaehtoistyötä Koreassa, esimerkiksi naisten turvatalossa tai kodittomien palvelutalossa. Halua olisi tehdä vaikka mitä, mutta oma jaksaminen epäilyttää. Viikonloppuisin ja iltaisin pitäisi jättää aikaa ihan itselleen rentoutumiseen ja kaikkeen muuhun.

Club Millesimen antimia

Ostimme hotellihuoneen lisäksi myös pääsyn Club Millesimeen, joka on vain eri nimi executive loungelle. Millesimessä tarjoiltiin aamiaista, iltapäivätee ja iltadrinkit. Kävimmekin siellä joka ilta nauttimassa coctailit ja otimme tavoitteeksemme käydä koko drinkkilistan läpi reissumme aikana. Tässä hotellissa drinkit olivat laadultaan aika hyviä, tosin kovin kalliita altaalla tai hotellin baareissa. Keskitimme tissuttelumme siis Club Millesimeen koska siitä olimme maksaneet könttäsumman etukäteen jolla saimme juoda ja syödä niin paljon kuin mieli teki.

Hotellin aulan drinkki

Hotellin aulasta

Nusa Duan näkymiä

Lembongan island

Uluwatu temple

Garuda Vishnu temple

Kopi Luwak eli sivettikissakahvi

Minä en edelleenkään ole mitenkään kovin aktiivinen kahvinjuoja, mutta kävimme silti pyörähtämässä kahviplantaasilla jossa valmistetaan maailmankuulua sivettikissakahvia. Eli siis kissanpaskakahvia. Kyllä tämä kahvi maistui hyvältä siitä huolimatta että se on jo kerran syöty.

Ilmeeni kun

Ilmeeni kun Suomen ja Korean välinen aikaero tosiaankin vaikuttaa tähän päähän pahemmin. Suomen toimistolla ollessani tietysti pyrin tulemaan itse aina aikaisin töihin juuri sen takia, että minulla olisi mahdollisimman paljon yhteistä aikaa Korean kanssa, erityisesti talvisin kun Korea on 7 tuntia edellä. Siellä päässä homma tuntui kovin helpolta mutta täällä työpäivät tuntuvat työaikojen ajoituksen takia pidemmiltä, sillä kotiin pääsy venähtää iltaan. Vähän turhan usein tulee katseltua töihin liittyviä viestejä myöhään Korean aikaa kotona, koska ihmiset ovat vielä Suomen toimistolla siloloin töissä. Työkaverit kiusoittelivat siitä hyvästä tällaisella meemillä. Terveisiä kaikille mursuille sinne Suomeen! T: Koreahessu.

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla tuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

Vastaa