Tirehtöörinä Koreassa

Yrityksenäni palata taas säännölliseen blogaamiseen, kirjoittelen tätä ehkä ei-niin-viisaasti sunnuntai-iltana kymmenen aikoihin. Tiedän että huomenna on kiireinen päivä töissä, mutta erehdyimme miehen kanssa käpertymään lusikkaan sängylle päiväunille, joten tämä yö menee todennäköisesti harakoille unien suhteen. Olen vihdoin asettunut Koreaan, saanut kämpän ja melkein kaikki kalusteet. Työhommat on lähteneet aika hyvin käyntiin vaikkakin pari ekaa viikkoa meni sumussa kaikenlaisisten asumiseen liittyvien juoksevien asioiden hoidossa sekä jet lagia vastaan taistellessa. Nyt kuitenkin mukavaan kämppään asettautuneena ja haastavaa työtä Koreassa suomalaisessa firmassa tekevänä, voin istua alas ja taputtaa itseäni selkään. Teen ”unelmatyötäni” alle kolmekymppisenä ja minulla on elämässä asiat hyvin. Minulla ei sinällään ole ikinä ollut mitään kovin konkreettista unelmaa uran suhteen siinä mielessä että olisin tarkalleen tiennyt mitä haluan tehdä, mutta joitakin vuosia sitten tajusin haluavani tehdä kansainvälistä hommaa. Lapsena kasibittistä Nintendoa pelatessani haaveilin olevani pelitestaaja ja sitäkin tuli täällä Koreassa tehtyä vajaan vuoden verran. Koreaan vaihtoon tullessani 2011 uratavoitteet tarkentuivat hieman: Koreassa kansainvälistä työtä suomalaisessa firmassa, suomalaisilla työehdoilla, palkalla ja työajoilla. Roviolla aloittaessani Suomessa oivalsin vielä sen, että alani voisi ihan oikeasti olla peliala. Olen nyt saavuttanut yhden ison uratavoitteeni ja voin oikeasti sanoa tekeväni asioita, jotka asetin itselleni tavoitteeksi ja joita kohti aloin tekemään tuolloin töitä. Työskentelen siis tällä hetkellä Koreassa nimikkeellä Development Director, suomeksi ihan vain tuottaja. Minulla on ollut roimat annokset tuuria matkassa, koska olen onnistunut tapaamaan oikeita ihmisiä oikeaan aikaan ja sattunut saamaan sellaista työ- ja elämänkokemusta joka on avannut minulle mahdollisuuksia. Tottakai olen myös tehnyt reilusti töitä tämän kaiken eteen, mutta en voisi hyvällä omallatunnolla väittää, että tämä kaikki olisi jotenkin omaa saavutustani, sillä elämä on aina sattuman kauppaa ja ihmiset ovat olosuhteidensa kasvatteja. En usko jumalaan enkä mihinkään muunkaan yliluonnolliseen, joten osoitan kiitokseni tästä etuoikeudesta ja mahdollisuudesta olla täällä elämässäni vaikuttaville ihmisille ja sille lottovoitolle joka on syntyä terveeksi valkoihoiseksi suomalaiseksi rakastaville vanhemmille.

Tässä sitä mennään.

Iso elämänmuutos vaati mielestäni hieman seremoniollisemman lähdön Suomesta, joten korotin itseni siis businessluokan lennolle ja nautin suhteellisen mukavasta matkasta. En minä edelleenkään saa lentokoneessa jostain syystä nukuttua vaikka tuolin saakin kokonaan makuuasentoon. Lentäminen on vaan epämukavaa teki sitä missä asennossa tahansa, koska mahani menee joka kerta lennolla sekaisin ja muistuttelee olemassaolollaan jatkuvalla nipistelyllä. Vinkkinä kuitenkin matkustelijoille: jos mielii matkustella mukavammin, kannattaa Finnairin sivuilla tehdä tarjous luokkakorotuksesta ennen lentoa. Se todennäköisesti hyväksytään jos paikkoja busineksessa on vapaana reippaasti. Myös noin viikko ennen matkaa saattaa tulla sähköpostilla korotustarjous yleensä varsin edulliseen hintaan.

Mies viimeisellä lomallaan

Ja niinhän siinä sitten kävi että vajaa kaksi vuotta meni ohi hurahtamalla. Kihlattuni pääsi armeijasta 11.4.2018 ja yllä siitä todisteena kuva että inttileskilaskuri on laskuttanut nollaan. TJ0.

Upgreidatut kamat TJ0 kunniaksi.

Kotona Suwonissa miehen perheen luona herkutellaan terveellisellä ruualla

Tekemääni avokadopastaa itsetehdyllä basilika-pinjansiemenpestolla sekä mozarellasalaattia. Upposi kuin häkä.

Vaihdoin hieman tyyliä. 2011 Koreassa tekemästäni LASEK-leikkauksesta huolimatta näköni huonontui viimeisen parin vuoden aikana ihan siihen pisteeseen että lasit oli taas pakko hankkia.

Myrkyllistä ilmaa

Nyt keväällä Korean ilmanlaatu on ollut taas aivan järkyttävän huono. Suosittelen kaikkia Koreassa oleskelevia suomalaisia lataamaan 미세미세 applikaation Google Playsta ja tarkkailemaan ilmanlaatua. Viimeaikaisen myrkyllisen ilman innoittamana hankimme toimiston väen kanssa itsellemme kunnolliset Respro -saastenaamarit. Onhan tämä kovin epämukava kapistus, mutta sentään ehkä jokseenkin toimiva toisin kuin korealaiset vastaavat. Korealaisia näkee pahimman saasteen aikaan kävelevän kaduilla sellaisissa sairaalamaskin tapaisissa. Mikä tahansa maski joka ei ole ilmatiivis ja jossa ei ole kunnollista filtteriä jonka kautta kaikki hengitysilma kulkee, on ihan yhtä tyhjän kanssa jos haluaa suojautua pienhiukkassaasteelta. Suosittelenkin siis kaikkia panostamaan suojuksiin joko ostamalla rautakaupasta kunnon remonttimaskin kunnon filtterillä tai sitten maksamaan vähän ekstraa ja tilaamaan Respron Englannista.

Asetuin asumaan Pangyon Techno Valleyn kylkeen. Kyseessä on siis Korean Silicon Valley. Täällä sijaitsevat kaikki Korean isot IT- ja BioTech -firmat. Kaikki isot pelifirmat ovat myös täällä, joten tottakai mekin asetuimme tänne. Kämppäni on oikein mukava 1.5 room studio apartment aivan aseman kupeessa ja töihin menen päivittäin kävellen. Työmatka kulkee suurimmaksi osaksi joenvartta pitkin ja siihen kuluu noin 15-20 minuuttia suuntaansa, joten matkan pituus on aivan täydellinen. Pangyo on upeaa uutta ja modernia aluetta, joka on täynnä hyviä ravintoloita ja kahviloita. Tämä on aivan silkka toimistokaupunki, joten hulina ja ihmiskuhina täällä tapahtuu arkisin, mutta viikonloppuisin täällä on ihanan rauhallista. Monet ravintolat ovat jopa viikonloppuisin kiinni, koska heidän asiakaskuntansa koostuu Techno Valleyn toimistotyöläisistä, jotka ovat tietysti paikalla enimmäkseen vain arkisin. Suwoniinkin täältä pääsee kätevästi bussilla tai metrolla reiluun puoleen tuntiin, Gangnamiin 20 minuutissa. Ei ollenkaan huono paikka asua!

Ensimmäinen kotona kokattu illallinen

Muumimukit lähti mukaan toiselle puolen maailmaa. Pitäähän sitä saada juoda mustaherukkateetä tyylillä täälläkin!

Iittalan viinilasit ja Ultima Thulet viskinjuontia varten raahasin myös mukanani jotta tissuttelu olisi sopivan hienostunutta.

Keittiö on pieni ja kompakti mutta kyllä tässä kimchijjigaet keittelee.

Suomesta mukaan lähti myös kaikki jääkaappimagneetit

Näkymä ovelta kämppään.

Työpöytä ja pieni pala Suomea seinällä Vallilan koivukujan muodossa.

Makkari, jonka saa erotettua muusta kämpästä lasisella liukuovella.

Minulla on vihdoin sänky. Sitä sain odotella monta viikkoa. Kuljetusfirma panttasi sängyn kuljetusta jo toista viikkoa ja joka kerta sinne soittaessani lupasivat toimittaa sen ”huomenna”. Aina kun huominen tuli, ei sänkyä kuulunut ja kun sen perään soiteltiin, vastattiin sieltä todella ärsyyntyneellä äänensävyllä tai ei ollenkaan. Kun olin nukkunut kaksi viikkoa lattialla korealaisittain, eli tuhonnut selkääni kyhjöttämällä lattialla, johon on taiteltu yksi peitto ”patjaksi”, loppui sänkyepisodi siihen kun minä pimahdan huonosti nukutun yön jälkeen kyllästyttyäni kuljetusfirman kohteluun ja soitan sinne vihaisen puhelun ja käsken lähettien koreaksi painua sinne minne aurinko ei paista. Työkaverini soitti puolestani Hansemiin, josta sängyn alunperin tilasin ja sai tilaukseni peruttua ja rahat takaisin. Samalla kyselimme sohvan perään joka oli myös tilattu muutama viikko sitten eikä siitä ollut kuulunut yhtään mitään ja sekin oli samalla kuljetusfirmalla limbossa. Hansemin työntekijä lopulta päätyi soittamaan itse kuljetusfirmaan ja ilmeisesti se vihdoin toimi koska sohva tuli heti seuraavana aamuna. Lähetti tosin kirjaimellisesti heitti sen ovestani sisään ja olin myös kuulevani hänen haukkuvan minut puhelimessa jollekin kaverilleen :D Toivottavasti en enää ikinä joudu kyseisen firman kanssa toimimaan. Lannistuneena marssin Hansemin kivijalkakauppaan Suwoniin mieheni kera ja ostin sieltä suoraan sängyn joka tulikin sitten alle viikossa. Maksoihan se kaksi kertaa enemmän kuin internetissä, mutta kylläpä on nyt paremmat yöunet ja maailmassa taas kaikki hyvin. Enpä tosin olisi uskonut että Koreassa joka on internetistä tilaamisen ja nopean toimituksen ihmeemaa, joutuisin odottelemaan perus huonekalua viikkotolkulla. Nyt on tämäkin sitten koettu!

Tältä erää minulla ei ole aikaa kirjoitella enempää, mutta lupaan taas yrittää ottaa tavaksi kirjoittaa ainakin pari kertaa kuussa. Tässä välissä on tietysti tapahtunut taas älyttömästi kaikkea mistä voisi kertoa jos vain jaksaisi. Kävimme työkaveriporukalla Tokiossa katsastamassa tämän kevään kirsikankukat ja tulipas käytyä myös alkuvuodesta Ukrainassa työmatkalla ja Chernobylissa. Nämä molemmat reissut ansaitsevat edottomasti omat päivityksensä sitten myöhemmin.

Näin pari päivää sitten korealaisen miehen jolla oli takatukka. Nyt kun ysäri ja kasari on taas muodissa, aloin pelkäämään että tuo muodin ja karvojen pimeä keskiaika taas tulee tosissaan muotiin uudelleen ja alamme nähdä karmeita takatukkia ja kalapuikkoviiksiä joka puolella. Please no! Teemaan liittyvä musiikkivideo.

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla tuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

2 Comments

  • Hattivatti

    27.04.2018 at 17:13

    Onpa mukavaa, että palaat takaisin kirjoittelemaan! Tätä blogia on ollut hauska lukea vuosien varrella etenkin omien Itä-Aasian matkailujen aikana, kun jotkin asiat turhauttaa tai naurattaa, ja voi saada vertaistukea muiden pohjoismaalaisten kokemuksista ^^ Off-topic, mutta taas lähestyy reissu Koreaan ja pakko kysyä, miten saat suomalaisen hiuksen pysymään jotenkuten hallinnassa siellä kosteassa ilmastossa? En sitten tiedä onko sulla samaa vai onko hiuslaatuni jotenkin erityisen suomielovenaohutsuora-hässäkkä, mutta itselläni ainakin aamulla kiharrettu kiva kampaus on 15 minuuttia ulos astuttua suoristunut epämääräiseksi takkuiseksi hiirenhännäksi. Ihan kuin ei olisi hiusharjaa nähnytkään! Vai oletko huomannut samaa ongelmaa?

    Vastaa
    • Pesukarhu

      Pesukarhu

      30.04.2018 at 07:23

      Moi Hattivatti!
      Olen huomannut sen, että vertaistuki on täällä äärimmäisen tärkeää :) ilman sitä elämä olisi aika hankalaa. Tietäisinpä vastauksen tuohon sinun hiuskysymykseen, koska olen itse etsinyt ratkaisua samaiseen ongelmaan! Olen tullut siihen tulokseen, että Aasian kesä ei vaan ole paikka länsimaalaiselle kalkkilaivan kapteenille jolla on ohut länsimaalainen hiuslaatu. Minulla on auttanut jonkin verran hiusten suoristaminen suoristusraudalla. Suoristamisen lisäksi olen sivellyt niihin arganöljyä tai jotain vastaavaa hiuksille hyvää öljyä joka pitää ne jokseenkin kurissa. Se on auttanut jonkin verran siihen ettei hius aivan välittömästi muuttuisi karmeaksi kähäräksi hevosenhännäksi kosteudessa. Kiharoiden suhteen olen luovuttanut aivan täysin…

      Vastaa

Vastaa