• Home
  • /
  • työ
  • /
  • Työmatkalla Busanissa – G-Star 2017

Työmatkalla Busanissa – G-Star 2017

Vuosi 2018 alkoi omalta osaltani varsin mukavissa merkeissä. Töissä ei ole joka päivä enää niin kova kiire nyt kun lomat ovat ohi ja ihmiset ovat paikalla ja päivät alkavat myös ehkä pikkuhiljaa muuttua valoisemmiksi. Ennen Koreaan lähtöä tiedossa on vielä yksi työmatka Kiovaan pelialan rekrytapahtumaan katselemaan saisiko sieltä rekryttyä lisää hyvää porukkaa meille, joten tätäkin tulee tietysti odotettua innolla koska en ole ikinä ennen käynyt Ukrainassa. Siellä tuskin tulisi muutenkaan käytyä oma-aloitteisesti sillä kyseessä on itselleni niin tuntematon paikka. Myös miehen pääsy armeijasta lähestyy kovaa vauhtia, sillä tämä päivä meille vihdoin koittaa 11.4.2018. Aivan uskomatonta, että lähes kaksi vuotta hurahti tässä näin äkkiä ohi vaikka ennen hänen lähtöään armeijaan 2016 kesällä sitä kriiseiltiinkiin koska aika tuntui niin uskomattoman pitkältä. Onko tämä joku juttu kun vanhenee ja käy töissä niin aika vaan menee nopeammin? Siltä ainakin tuntuu. Varailimmepas myös miehen kanssa luksusloman Balille toukokuun lopulle juhlistaaksemme hänen pääsyään armeijasta ja minun relokaatiota Koreaan (ja koska minulla on VIHDOIN palkallisia lomapäiviä! Edelliset ketjutetut sopparit ja tietysti myöhemmin korealaisessa firmassa olo varmistivat sen, ettei minulla ole ollut yhtäjaksoista pidempää palkallista lomaa lähes neljään vuoteen. Suuri kiitos nykyiselle työnantajalleni joustavuudesta)

Relokaation suhteen sävelet alkavat pikkuhiljaa selvitä ja lentoliput varaillaan varmaan pian maaliskuun lopulle. Kyseessä siis tosiaan on omalta osaltani ”semi-permanent relocation” eli niin kauan kuin meillä on Korean toimiston päässä toimintaa, minun toivottaisiin olevan siellä. Asetun todennäköisesti asumaan Pangyon alueelle sen verran lähelle toimistoa, että voin kävellä joka päivä töihin. Tämähän on aivan huikeaa luksusta ottaen huomioon millaisia työmatkoja korealaiset yleensä kulkevat. Vuoden 2016-2017 kolmen tunnin jokapäiväisiä metrotuskia en enää halua uudelleen, joten kävelymatkan päässä oleva toimisto kuulostaa aivan täydeltä lottovoitolta. Tällä kertaa myös työsuhde-edut ovat niin rutkasti paljon paremmat että matkaan tulee lähdettyä huomattavasti paljon paremmalla mielellä kuin aikaisemmin, jolloin en saanut korealaista firmaa neuvoteltua maksamaan minulle takuuvuokraa, jotta olisin voinut hommata järkevän kämpän järkevän matkan etäisyydeltä. Tässä tilanteessa sitä taas tajuaa miten älyttömän onnekas sitä onkaan että saa olla nykyisessä yrityksessä mukana ja isojen asioiden äärellä. Tajusin tuossa vuoden vaihteessa sen, että tämän myötä voin sanoa saavuttaneeni unelmatyöpaikkani. Pääsen olemaan Koreassa töissä suomalaisessa yrityksessä ja edistämään suomalaista IT-alan osaamista Koreassa. Seuraava askel sitten onkin yrittää pikkuhiljaa tartuttaa meidän työkulttuuriamme korealaisiin yrityksiin. Tämä on erittäin kunnianhimoinen haave ja tavoite, mutta jos voisin seuraavien vuosien aikana saada edes pienen muutoksen aikaan edes yhdessä firmassa, olisin tyytyväinen. Jos minä jotain todella kovasti haluan Koreassa tehdä niin näyttää, että sille enimmäkseen tehottomalle raatamiselle ja pitkille päiville on oikeasti olemassa vaihtoehtoja. Haaveilen myös vapaaehtoistyön tekemisestä sitten jossain vaiheessa kun arki Koreassa rullaa hyvin ja mies on lähtenyt syyslukukaudelle Jenkkeihin jatkamaan opintojaan. Olen miettinyt esimerkiksi tukihenkilönä olemista jollekin entiselle seksityöläiselle, sillä monet heistä Koreassa ovat nuoria ihmiskaupan uhreja ja täysin muiden ikäistensä hylkäämiä. Koska oma elämäni tuntuu olevan järjestyksessä ja taloudellinen tilanteeni hyvä, olen alkanut tuntea että minun pitäisi olla (oman jaksamiseni rajoissa tietysti) joskus avuksi sellaiselle ihmiselle joka ei ole elämässään ollut yhtä onnekas. Vapaaehtoistyön tekemisestä saisi myös lisää sisältöä tälle blogille antamalla äänen jollekin toiselle ihmiselle ja toivonmukaan voisimme sitä kautta hieman enemmän taas avata Korean eri puolia.

Vuoden 2017 lopulla lähdimme isolla lössillä Busaniin vierailemaan G-Starissa, joka on yksi Korean suurimmista pelialan tapahtumista. Siellä on erikseen B2B konferenssipuoli sekä B2C tapahtumapuoli, jossa kävijät voivat testata uusimpia pelejä. Itse ihailimme enimmäkseen massiivista PUBG -areenaa, jonne osa meistä uskaltautui jopa pelaamaan. Itse jäin muutaman työkaverin kanssa istumaan katsomoon ja voitin kivan läjän PUBG swagia osallistumalla juontajan keksimään kilpailuun. Kilpailun voittaminen oli erittäin helppoa, sillä siinä tarvitsi vain rynnätä ensimmäisenä eturiviin. Minä ampaisin siihen kuin tykin suusta ja sain siitä hyvästä häkeltyneeltä juontajalta kassin krääsää… hän ei tainnut odottaa katsomossa istuvien ulkomaalaisten ymmärtävän mistään mitään.

Oma aikani meni suurimmaksi osaksi kuitenkin käytännön järjestelyiden hoitamiseen, kuten taksikyytien tilailuun ja ruokalistojen kääntämiseen. Olin monesti porukassa ainoa koreantaitoinen, joten luonnollisesti otin kaikessa kielitaitoa vaativassa hommassa ohjat. Reissu meni kaikin puolin mukavasti ja Busaniin ihastui yksi jos toinenkin ihminen, minä mukaanlukien. Joskus olisi tietysti mukava käydä siellä kesällä, sillä molemmilla kerroilla olen ollut siellä talvisaikaan.

BEXCOn edustalla ensimmäisen päivän aamuna

GStarin iltabileet oli kyllä aika 5/7. Tässä yksi baari, johon pääsi vain salaovesta.

Haedong Yonggungsa (해동용궁사)

Vein porukan eräänä aamuna katsomaan Haeddong yonggungsaa, joka on buddhalainen temppeli meren rannalla. Kävin Busanissa viimeksi 2011 ja minulla oli tosi hyvät muistot kyseisestä paikasta. Muistelin sen olleen tosi kaunis ja rauhallinen ja viettäneeni pitkän toven ihan vain merta ihastellen. Pettymyksekseni paikka oli muuttunut todella huonoon suuntaan tässä ajassa. Temppelin pihalle oli rakennettu matkamuistomyymälöitä ja paikka oli aivan täynnä kovaan ääneen kälättäviä kiinalaisia turisteja. Eli aika lailla juuri päinvastaista meininkiä mitä toivoin. Kyseisestä paikasta tuli aika surullinen olo kun näki taas niin konkreettisesti sen mitä turismi tekee monille hienoille paikoille. Olenhan toki minä itsekin turisti minkä takia tästä valittaminen tuntuu todella tekopyhältä, mutta on siinä eroa roskaako ja perseileekö ympäriinsä vai katseleeko paikkoja nätisti sekä paikallista kulttuuria kunnioittaen.

Koreassa pääsi vielä ihailemaan syksyisiä värejä

Kotikulmilla

Ja tietysti kurkkusalaatti tuli parin päivän lomille

Koska mies kuuli että olen menossa Busaniin, piti hänenkin välttämättä saada syödä raakaa kalaa, joten suuntasimme lähimpään Sapporoon

Korotin itseni bisnesluokkaan paluulennolle

Jospa jonakin päivänä matkustaminen olisi aina automaattisesti tätä. Aina saa haaveilla :)

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla tuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

Vastaa