• Home
  • /
  • työ
  • /
  • Koreaan töihin? Think again.

Koreaan töihin? Think again.

Kaikki parhaat ajatukset syntyy lämpimässä suihkussa. Niin kävi myös minulle tänään lilluttuani aamusuihkussa ja inspiroiduin siinä nyt pitkästä aikaa taas kirjoittamaan blogiin, sillä koin jonkin sortin valaistumisen. Viimeaikoina minulta on opiskelijoiden toimesta kyselty taas paljon Koreassa työskentelystä ja puheenaiheeksi on noussut nimenomaan korealaisessa firmassa työskentely. Mikäs sen parempaa kuin avata niitä ajatuksia tänne, josko joku eksyisi tänne niitä lukemaan ja saisi mietittävää myös itselleen.

Kävin paikallisen ammattikorkeakoulun tapahtumassa edustamassa firmaa ja tämänkin vierailun aikana tuli useammalta opiskelijalta kyselyjä siitä, millaista työskentely on Koreassa ja miten sinne pääse. Korea on entistäkin trendikkäämpi maa ja houkuttelee tällä nuoria paikan päälle. Valitettavasti minun on sanottava, että tämä trendikkyys harvoin yltää työelämään asti kun kyse on korealaisesta firmasta. Tottakai poikkeuksia löytyy ja erityisesti start-upeissa voi esiintyä aika erilaista ajattelua, mutta erityisesti isot pelialan yritykset Koreassa ovat tunnettuja pitkistä ja uuvuttavista päivistä. Kun kyseessä on nuoret innokkaat opiskelijat, en yleensä pysty suosittelemaan kenellekään korealaisessa yrityksessä työskentelyä, sillä kulttuuriero Suomeen verrattuna on niin massiivinen. Tämän kommentin ei ole mitenkään tarkoitus haukkua korealaisia yrityksiä tai korealaista työelämää, mutta yksinkertaisesti korealainen työkulttuuri vain on helposti liian erilainen suomalaiselle. Korealaiset itsekin ovat täysin tietoisia oman työkulttuurinsa lukuisista ongelmista ja itse ainakin avoimesti yritän Koreassa levittää sanomaa siitä että asioita voi myös tehdä niin ettei ihmisten hyvinvointi kärsi. Innokkaat, lahjakkaat ja luovat suomalaiset opiskelijat taantuisivat korealaisessa hierarkisessa yrityksessä suurella todennäköisyydellä väsyneiksi lampaiksi, jotka alkaisivat harkita alan vaihtoa. Loppuunpalamiset ja masennuskierteeseen valumiset ovat tästä vielä se seuraava huolestuttava askel väärään suuntaan.

Asia joka minua korean työkulttuurissa vaivaa eniten on sen kykynemättömyys nähdä ihmisiä ihmisinä. Ylipäätään tämä tuntuu olevan yleisesti ottaen korealaisen yhteiskunnan iso ongelma ja varmaan johtaa juurensa konfutselaisuudesta ja sodanjälkeisten aikojen ”make more” -ajatusmallista jolloin Korea nostettiin Suomen tavoin kansalaisten kovalla työllä rutiköyhästä valtiosta kehittyneeksi taloudeksi. Kun yrityksessä unohdetaan se tosiasia, että hyvin voivat ihmiset ovat motivoituneita, tuottavat parempia tuloksia ja haluavat aidosti tehdä töitä hyvän tuotteen eteen, ollaan mielestäni erittäin vaarallisilla vesillä. Tiedän vain kourallisen korealaisia firmoja, joissa tämä asia jotenkuten tiedostetaan ja ne ovat kaikki start-uppeja. Isommissa yrityksissä homma menee monesti yötunneille vaikka sinulla ei olisi edes mitään järkevää tekemistä. Ennen pomoa on kuitenkin todella hankala lähteä töistä. Tällaisissa yrityksissä ihmisillä on todella vähän mitään omistajuutta tuotetta kohtaan, koska vastuu vieritetään sinua hierarkiassa ylemmällä tasolla olevan harteille. Ja ihan hyvä niinkin, koska rivityöntekijänä sinä harvoin muutenkaan pääset tekemään minkäänlaisia päätöksiä sen suhteen, mihin suuntaan tuotetta viedään. Tämä on erityisen turhauttavaa silloin, kun olet oman alasi ammattilainen ja silti esimerkiksi firman toimari voi tulla sanomaan ”en tykkää tästä, tehdään toisin”, vaikka kyseisellä toimarilla ei olisi minkäänlaista kokemusta tai ammattitaitoa työhösi liittyen. Nuorena uutena työntekijänä olet helposti simputuksen ja satunnaisten triviaalien nakkikonehommien kohde.

Olen aina jonkin verran ihmetellyt sitä, miksi ihmiset eivät vaan yksinkertaisesti tunnu uskovan, kun heille sanoo ihan suoraan että heidän kuvansa Koreasta ja Koreassa elämisestä on median takia hyvin vääristynyt. Erityisesti kun on kyse Koreassa työskentelystä, ihmisillä on sinne aivan karmea hinku mutta hyvin vähän oikeaa tietoa millaista se on. Tai vaikka tietoa olisikin, se ei vaikuta siihen haluun yrittää päästä Koreaan töihin tai asumaan tekemään ihan mitä tahansa. Olen myös itse yrittänyt ottaa varovaisemman lähestymistavan ihmisten valistamiseen, sillä minusta saa varmasti helposti ylimielisen ja holhoavan kuvan kun alan öyhöttää siitä, miten Koreaan ei mielestäni kannata mennä tekemään tiettyjä asioita. Ei kenestäkään varmaan ole kiva kuulla sellaista puhetta ihmiseltä, jolla heidän silmissään on jo asioita joita itsekin haluaa. Olen itsekin käynyt läpi sen kauden kun Koreaan meneminen tuntui olevan niin must, koska olin halunnut opetella jonkun Aasian kielen niin kovasti ihan lapsesta asti. Myöhemmin kuitenkin Koreassa pari vuotta asuttuani tajusin:

Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle.

Tämä on pitänyt aivan over nine thousand paikkansa minun kohdallani. Vaikkakin uskon etten ikinä ole ollut pahimmasta päästä siinä mielessä että olisin ollut ns. ”koreahörhö”, jolle Korea on yhtä kuin Kpop ja Kdraamat, uskon silti että Koreassa viettämäni aika on saanut minut näkemään Suomen aivan eri valossa. En ole eläissäni arvostanut Suomea niin paljon kuin nyt. Jopa Suomi-100 itsenäisyyspäivänä Finlandiahymniä radiosta kuunnellessani meinasi tulla tippa linssiin kun aloin miettimään kaikkea sitä mitä olen elämässäni saanut suomalaisena.

Tästä päästääkin sitten siihen suureen oivallukseen jonka koin aamulla suihkussa:

Nuoren ihmisen pyrkimykset Koreaan ovat kuin vauvakuume — sillä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa.

Itselläni ei ole ikinä ollut vauvakuumetta ja toivon ettei sellaista ikinä minulle tulekkaan (kuumotus!), mutta muutamaa tällaisessa tilassa olevaa läheistä kaveria sivusta seuranneena alan hieman ymmärtää mistä on kyse. Maailmassa tuskin on kovin montaa sellaista ihmistä joka pystyisi tyydyttämään omaa haluaan ja kaipuutaan johonkin seuraamalla vierestä ihmistä joka kokee juuri näitä asioita. Ihmiselle on tyypillistä haluta ja tavoitella asioita, joiden hän uskoo tuottavan mielihyvää. Monet saavat tätä tyydytystä työn, perheen, rahan tai statuksen kautta ja Korea näyttäytyy paikkana, joka potentiaalisesti tarjoaa näitä kaikkia, erityisesti statusta. Ulkomaalaisena Koreassa on äärettömän helppoa saada statusta jo pelkästään sillä että ympärilläsi riittää ihmisiä, jotka ihailevat jet setter elämämäntyyliäsi tai korealaisia jotka ihailevat ulkomaalaista eksoottisuuttasi ja jo keskinkertainenkin korean kielen taito kirvoittaa sinulle joukon ihastuneita huokailuja miten joku voikaan olla niin fiksu että voi oppia koreaa (plz…)

Syy miksi vertaan kyltymätöntä Koreaan muuttamisen halua nimenomaan vauvakuumeeseen enkä rakkauteen, on se että mielestäni vauvakuumeella sekä vauva-arjella ja Koreassa asumisella on paljon yhteistä. Sinne menoa edeltävä aika tuntuu pitkältä ja kiviseltä. Sinne menoa odotetaan kuin kuuta nousevaa ja sitä kohtaan on paljon epärealistisia ja kiiltokuvamaisia odotuksia. Sen uskotaan parantavan elämää, tuovan elämään tarkoitusta ja olevan niin mahtavan tajunnanräjäyttävää ja erilaista. Kun joku muu tai sinä itse kysyt itseltäsi miksi näin on, pystyt lähinnä vastaamaan vain ”En mä tiedä, jotenkin tuntuu vaan siltä”. Sitten kun se h-hetki koittaa, kaikki on ihanaa ja euforista. Olo on maailman onnellisin ja sinulla on jotain jota haluat näytellä kaikille. Toitotat onnellisuuttasi sosiaalisessa mediassa ja postailet paljon selfieitä joissa hymyilet ja kuvailet elämäsi ihanuutta.

Sitten se iskee. Arki. Tämä voi Koreassa asumisen aikana tulla eteen vasta vuoden-parin päästä kun pääset syvemmälle ja syvemmälle sisälle kulttuuriin. Tajuat, että mitä ikinä teetkään, et tule ikinä olemaan oikea osa yhteiskuntaa ihan siitä syystä ettet ole korealainen. Tajuat sen, että mitä enemmän korealaistut, sitä vähemmän saat anteeksi ulkomaalaisena tekemiäsi töppäyksiä ja sitä enemmän sinun oletetaan pelaavan korealaisilla pelisäännöillä. Elämästä tulikin yhtäkkiä rutkasti hankalampaa kun eläminen ei ole enää vaihtaribiletystä. Tajuat että ne kaikki imartelevat kommentit isoista sinisistä silmistäsi, blondeista hiuksistasi ja hyvästä korean kielen taidostasi ovat pinnallista höttöä ja näitä kohteliaisuuksia heittelevillä ihmisillä ei olekaan kiinnostusta tutustua sinuun siksi että olisit jotenkin kiinnostava persoona, vaan sen takia että olet jännä erilainen ulkomaalainen jonka kanssa voi harjoitella englantia.

Huomaat että vaikka osasit odottaa hankaluuksia ja olit varautunut niihin, se ei silti tarkoita sitä että pystyisit välttämättä jotenkin paremmin diilaamaan niiden kanssa. Sinua väsyttää, vituttaa ja kyllästyttää. Välillä mietit että olisiko ollut parempi jos et olisikaan tehnyt tätä ja miten paljon helpompaa elämä olisi jos olisit tehnyt toisin. Tässä vaiheessa ne aivot tulevat mukaan ja alat miettiä: ”Mitäs helvettiä? Tarvitseeko tämän homman olla näin perseestä?”. Mietit onko sinulla oikeutta valittaa koska loppupeleissähän sinulla on asiat hyvin ja halusit tätä niin paljon ettei sinun nyt kannattaisi valittaa.

Silti, kun pahin väsymys ja turhautuneisuus taas väistyy hyvän aterian, yöunien tai oman kullan halauksen seurauksena, tajuat että et muuttaisi mitään etkä kadu mitään. Nautit silti elämästäsi vaikka se onkin vaikeaa. Sinulla on paljon hyviä, aitoja ystäviä jotka välittävät sinusta sinuna. Vaikka nyt palaisit takaisin menneisyyteen ja kertoisit itsellesi käyväsi nämä kaikki tunteet läpi, lähtisit matkaan silti. Toisin sanoen, vaikeuksista huolimatta homma on worth it.

Tästä syystä olen tullut siihen tulokseen, että on turha yrittää muuttaa ihmisten mieltä. (haha eipä sen tajuamiseen mennytkään kuin… 7 vuotta?). Vaikka ärsyynnynkin edelleen paljon siitä jos näen ihmisten tekevän mielestäni aivan tyhmiä päätöksiä Koreaan menon suhteen, toinen ihminen tekee aina niin kuin itse haluaa eikä sille mahda yhtään mitään. Sen sijaan mitä voin tehdä, voin valistaa muita nuoria ja vedota heihin että ottavat todella hyvin selvää korealaisen yhteiskunnan reaaliteeteista ennen mitään isoa päätöstä, kuten liput liehuen sinne suin päin muuttaminen. Elämässä mikään ei opeta niin hyvin kuin kokemus ja erityisesti siinä jossain epäonnistuminen, koska vaikka päätöksiä voi ja mielestäni kannattaa tehdä järkevästi, harvoin kukaan silti voi epäonnistua puolestasi. Sinun pitää päästä tekemään se itse koska elämä on hyvä opettaja. Niinpä nyt vetoan teihin kaikkiin nuoriin jotka haaveilette Koreaan muutosta ja erityisesti niihin jotka jo kovasti suunnittelette tätä: pyrkikää siitä pahimmasta Koreakuumeesta huolimatta tekemään valistuneita päätöksiä! Netti on pullollaan tutkimuksia ja artikkeleita Koreasta ja erityisesti korealaisen työelämän haasteista. Älkää olko älyllisesti epärehellisiä itsellenne niitä lukiessanne ja kuvitelko että olette jotenkin niin erilaisia että kestätte ja koette sen kaiken aivan eri tavalla, vaan pitäkää se mahdollisuus mielessä että se voi myös olla kulttuurierojen takia teille ihan saatanan rankkaa.

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla apulaistuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

2 Comments

  • Kaisu

    19.12.2017 at 14:52

    Ja sitten vielä lisäyksenä se, että eihän sinne ihan noin vain muuteta… täytyy saada työviisumi ja vaikka näitä tapauksia onkin että mennään korealaisen kanssa naimisiin vain residency permit mielessä niin ehkä tällainen avioliittokaan ei ole ihan suositeltava… oon joskus yövuorossa edellisessä työpaikassa lueskellut Koreassa asuvien/asuneiden suomalaisten blogeja ja kaikkea mahdollista on tullut vastaan. :S Ja jotta voi asua todella erilaisessa maassa kuin Suomi niin varmaan kokeilujakso jossain Euroopan maassa ensin ei liene sekään pahitteeksi – kaikki eivät pärjää yhtä hyvin ilman tuttuja tukiverkkoja.

    Vastaa
    • Pesukarhu

      Pesukarhu

      20.12.2017 at 19:54

      Näinhän se on. Työviiisumin saaminen on hankalaa ja harva yrityskään lähtee siihen hommaan ilman suhteellisen painavia syitä. Naimisiin ryntääminen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen residence permit mielessä tai yksinkertaisesti vaan siinä pahimmassa rakkauden huumassa kun toista ihmistä on hankalaa arvioida kriittisesti, on mielestäni yksi niitä asioita, jotka lokeroituu sinne ”ei-niin-järkeviä-syitä-muuttaa-Koreaan” -kategoriaan. Kun kyse on ihmisistä joilla on aivan erilaiset kulttuuritaustat, on todella iso riski lyödä virallisesti hynttyyt yhteen liian nopeasti.

      Vastaa

Vastaa