• Home
  • /
  • työ
  • /
  • Koreaan töihin? Think again.

Koreaan töihin? Think again.

Kaikki parhaat ajatukset syntyy lämpimässä suihkussa. Niin kävi myös minulle tänään lilluttuani aamusuihkussa ja inspiroiduin siinä nyt pitkästä aikaa taas kirjoittamaan blogiin, sillä koin jonkin sortin valaistumisen. Viimeaikoina minulta on opiskelijoiden toimesta kyselty taas paljon Koreassa työskentelystä ja puheenaiheeksi on noussut nimenomaan korealaisessa firmassa työskentely. Mikäs sen parempaa kuin avata niitä ajatuksia tänne, josko joku eksyisi tänne niitä lukemaan ja saisi mietittävää myös itselleen.

Kävin paikallisen ammattikorkeakoulun tapahtumassa edustamassa firmaa ja tämänkin vierailun aikana tuli useammalta opiskelijalta kyselyjä siitä, millaista työskentely on Koreassa ja miten sinne pääse. Korea on entistäkin trendikkäämpi maa ja houkuttelee tällä nuoria paikan päälle. Valitettavasti minun on sanottava, että tämä trendikkyys harvoin yltää työelämään asti kun kyse on korealaisesta firmasta. Tottakai poikkeuksia löytyy ja erityisesti start-upeissa voi esiintyä aika erilaista ajattelua, mutta erityisesti isot pelialan yritykset Koreassa ovat tunnettuja pitkistä ja uuvuttavista päivistä. Kun kyseessä on nuoret innokkaat opiskelijat, en yleensä pysty suosittelemaan kenellekään korealaisessa yrityksessä työskentelyä, sillä kulttuuriero Suomeen verrattuna on niin massiivinen. Tämän kommentin ei ole mitenkään tarkoitus haukkua korealaisia yrityksiä tai korealaista työelämää, mutta yksinkertaisesti korealainen työkulttuuri vain on helposti liian erilainen suomalaiselle. Korealaiset itsekin ovat täysin tietoisia oman työkulttuurinsa lukuisista ongelmista ja itse ainakin avoimesti yritän Koreassa levittää sanomaa siitä että asioita voi myös tehdä niin ettei ihmisten hyvinvointi kärsi. Innokkaat, lahjakkaat ja luovat suomalaiset opiskelijat taantuisivat korealaisessa hierarkisessa yrityksessä suurella todennäköisyydellä väsyneiksi lampaiksi, jotka alkaisivat harkita alan vaihtoa. Loppuunpalamiset ja masennuskierteeseen valumiset ovat tästä vielä se seuraava huolestuttava askel väärään suuntaan.

Asia joka minua korean työkulttuurissa vaivaa eniten on sen kykynemättömyys nähdä ihmisiä ihmisinä. Ylipäätään tämä tuntuu olevan yleisesti ottaen korealaisen yhteiskunnan iso ongelma ja varmaan johtaa juurensa konfutselaisuudesta ja sodanjälkeisten aikojen ”make more” -ajatusmallista jolloin Korea nostettiin Suomen tavoin kansalaisten kovalla työllä rutiköyhästä valtiosta kehittyneeksi taloudeksi. Kun yrityksessä unohdetaan se tosiasia, että hyvin voivat ihmiset ovat motivoituneita, tuottavat parempia tuloksia ja haluavat aidosti tehdä töitä hyvän tuotteen eteen, ollaan mielestäni erittäin vaarallisilla vesillä. Tiedän vain kourallisen korealaisia firmoja, joissa tämä asia jotenkuten tiedostetaan ja ne ovat kaikki start-uppeja. Isommissa yrityksissä homma menee monesti yötunneille vaikka työntekijällä ei olisi edes mitään järkevää tekemistä. Ennen pomoa on kuitenkin todella hankala lähteä töistä. Tällaisissa yrityksissä ihmisillä on todella vähän mitään omistajuutta tuotetta kohtaan, koska vastuu vieritetään hierarkiassa ylemmällä tasolla olevan harteille. Ja ihan hyvä niinkin, koska rivityöntekijänä harvoin muutenkaan pääsee tekemään minkäänlaisia päätöksiä sen suhteen, mihin suuntaan tuotetta viedään. Tämä on erityisen turhauttavaa silloin, kun työntekijä on oman alansa ammattilainen ja silti esimerkiksi firman toimari voi tulla sanomaan ”en tykkää tästä, tehdään toisin”, vaikka kyseisellä toimarilla ei olisi minkäänlaista kokemusta tai ammattitaitoa työhön liittyen. Nuorena uutena työntekijänä voi joutua helposti simputuksen ja satunnaisten triviaalien nakkikonehommien kohteeksi.

Olen aina jonkin verran ihmetellyt sitä, miksi ihmiset eivät vaan yksinkertaisesti tunnu uskovan, kun heille sanoo ihan suoraan että heidän kuvansa Koreasta ja Koreassa elämisestä on median takia hyvin vääristynyt. Erityisesti kun on kyse Koreassa työskentelystä, ihmisillä on sinne aivan karmea hinku mutta hyvin vähän oikeaa tietoa millaista se on. Tai vaikka tietoa olisikin, se ei vaikuta siihen haluun yrittää päästä Koreaan töihin tai asumaan tekemään ihan mitä tahansa. Olen myös itse yrittänyt ottaa varovaisemman lähestymistavan ihmisten valistamiseen, sillä minusta saa varmasti helposti ylimielisen ja holhoavan kuvan kun alan öyhöttää siitä, miten Koreaan ei mielestäni kannata mennä tekemään tiettyjä asioita. Ei kenestäkään varmaan ole kiva kuulla sellaista puhetta ihmiseltä, jolla heidän silmissään on jo asioita joita itsekin haluaa. Olen itsekin käynyt läpi sen kauden kun Koreaan meneminen tuntui olevan niin must, koska olin halunnut opetella jonkun Aasian kielen niin kovasti ihan lapsesta asti. Myöhemmin kuitenkin Koreassa pari vuotta asuttuani tajusin:

Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle.

Tämä on pitänyt aivan over nine thousand paikkansa minun kohdallani. Vaikkakin uskon etten ikinä ole ollut pahimmasta päästä siinä mielessä että olisin ollut ns. ”koreahörhö”, jolle Korea on yhtä kuin Kpop ja Kdraamat, uskon silti että Koreassa viettämäni aika on saanut minut näkemään Suomen aivan eri valossa. En ole eläissäni arvostanut Suomea niin paljon kuin nyt. Jopa Suomi-100 itsenäisyyspäivänä Finlandiahymniä radiosta kuunnellessani meinasi tulla tippa linssiin kun aloin miettimään kaikkea sitä mitä olen elämässäni saanut suomalaisena.

Tästä päästääkin sitten siihen suureen oivallukseen jonka koin aamulla suihkussa:

Nuoren ihmisen pyrkimykset Koreaan ovat kuin vauvakuume — sillä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa.

Itselläni ei ole ikinä ollut vauvakuumetta ja toivon ettei sellaista ikinä minulle tulekkaan *koputtaa pöytää*, mutta muutamaa tällaisessa tilassa olevaa läheistä kaveria sivusta seuranneena alan hieman ymmärtää mistä on kyse. Maailmassa tuskin on kovin montaa sellaista ihmistä joka pystyisi tyydyttämään omaa haluaan ja kaipuutaan johonkin seuraamalla vierestä ihmistä joka kokee juuri näitä asioita. Ihmiselle on tyypillistä haluta ja tavoitella asioita, joiden hän uskoo tuottavan mielihyvää. Monet saavat tätä tyydytystä työn, perheen, rahan tai statuksen kautta ja Korea näyttäytyy paikkana, joka potentiaalisesti tarjoaa näitä kaikkia, erityisesti statusta. Ulkomaalaisena Koreassa on äärettömän helppoa saada statusta jo pelkästään sillä että ympärillä riittää ihmisiä, jotka ihailevat jet setter elämämäntyyliä tai korealaisia jotka ihailevat ulkomaalaista eksoottisuutta. Jo keskinkertainenkin korean kielen taito kirvoittaa ulkomaalaiselle puhujalle joukon ihastuneita huokailuja miten joku voikaan olla niin fiksu että on voinut oppia korean kieltä (tämä tekaistu kohteliaisuus on allekirjoittaneelle ehkä yksi ärsyttävimpiä piirteitä korealaisissa… Mitä tahans kieltä voi oppia opiskelemalla!)

Syy, miksi vertaan kyltymätöntä Koreaan muuttamisen halua nimenomaan vauvakuumeeseen enkä rakkauteen, on se että mielestäni vauvakuumeella sekä vauva-arjella ja Koreassa asumisella on paljon yhteistä. Sinne menoa edeltävä aika tuntuu pitkältä ja kiviseltä. Sinne menoa odotetaan niin kovasti ja sitä kohtaan on paljon epärealistisia ja kiiltokuvamaisia odotuksia. Sen uskotaan parantavan elämää, tuovan elämään tarkoitusta ja olevan niin mahtavan tajunnanräjäyttävää ja erilaista. Kun joku muu tai henkilö itse kysyy itseltään miksi näin on, pystyy hän lähinnä vastaamaan vain ”En mä tiedä, jotenkin musta tuntuu vaan siltä”. Sitten kun se h-hetki koittaa, kaikki on ihanaa ja euforista. Olo on maailman onnellisin ja ihmisellä on jotain jota haluaa näytellä kaikille. Instagramiin tulvii Souliin tägättyjä ja #livingthedream hästägillä varustettuja hymyileviä selfieitä.

Sitten se iskee. Arki. Tämä voi Koreassa asumisen aikana tulla eteen vasta vuoden-parin päästä kun ulkomaalainen pääsee syvemmälle ja syvemmälle sisälle kulttuuriin. Ulkomaalainen tajuaa, että mitä ikinä hän tekeekään, hän ei tule olemaan oikea osa Korean yhteiskuntaa ihan siitä syystä ettei hän ole korealainen. Hän tajuaa sen, että mitä enemmän hän korealaistuu, sitä vähemmän hän saa anteeksi ulkomaalaisena tekemiään töppäyksiä ja sitä enemmän hänen oletetaan pelaavan korealaisilla pelisäännöillä. Elämästä tulikin yhtäkkiä rutkasti hankalampaa kun eläminen ei ole enää vaihtaribiletystä. Hän tajuaa että ne kaikki imartelevat kommentit isoista sinisistä silmistä, blondeista hiuksista ja hyvästä korean kielen taidosta ovat pinnallista höttöä ja näitä kohteliaisuuksia heittelevillä ihmisillä ei olekaan kiinnostusta tutustua häneen siksi että hän olisi jotenkin kiinnostava persoona, vaan sen takia että hän on jännä erilainen ulkomaalainen jonka kanssa voi harjoitella englantia.

Hän huomaa että vaikka osasi odottaa hankaluuksia ja oli varautunut niihin, se ei silti tarkoita sitä että pystyisi välttämättä jotenkin paremmin olemaan sujut niiden asioiden kanssa. Häntä väsyttää, vituttaa ja kyllästyttää. Välillä hän miettii että olisiko ollut parempi jos hän ei olisikaan tehnyt tätä ja miten paljon helpompaa elämä olisi jos hän olisi tehnyt toisin. Tässä vaiheessa ne aivot tulevat mukaan ja hän alkaa miettiä: ”Mitäs helvettiä? Tarvitseeko tämän homman olla näin perseestä?”. Hän miettii onko hänellä oikeutta valittaa koska loppupeleissähän hänellä on asiat hyvin ja hänhän halusi tätä niin paljon ettei hänen nyt kannattaisi valittaa.

 

 

Silti, kun pahin väsymys ja turhautuneisuus taas väistyy hyvän aterian, yöunien tai oman kullan halauksen seurauksena, hän tajuaa että ei muuttaisi mitään eikä kadu mitään. Hän nauttii silti elämästään vaikka se onkin vaikeaa. Hänellä on paljon hyviä, aitoja ystäviä jotka välittävät hänestä ihmisenä ja persoonana. Vaikka hän nyt palaisikin takaisin menneisyyteen ja kertoisi itselleen käyvänsä nämä kaikki tunteet läpi, hän lähtisi matkaan silti. Toisin sanoen, vaikeuksista huolimatta homma on sen arvoista. Jos nyt kaikille lukijoille ei asia vielä käynyt selväksi, kuvailin juuri itseni. Tämä on kertomus omista kokemuksistani ja siitä tunteiden ja elämän vuoristoradasta, jota täällä ajelen loopilla päivittäin.

Tästä syystä olen tullut siihen tulokseen, että on turha yrittää muuttaa ihmisten mieltä. (haha eipä sen tajuamiseen mennytkään kuin… 7 vuotta?). Vaikka ärsyynnynkin edelleen paljon siitä jos näen ihmisten tekevän mielestäni aivan tyhmiä päätöksiä Koreaan menon suhteen, toinen ihminen tekee aina niin kuin itse haluaa eikä sille mahda yhtään mitään. Se mitä voin ja yritän aina tehdä, on valistaa muita nuoria ja vedota heihin että he ottaisivat todella hyvin selvää korealaisen yhteiskunnan reaaliteeteista ennen mitään isoa päätöstä. Voin luvata, että Suomesta lähteminen liput liehuen ja Koreaan suin päin muuttaminen tulee hyvin suurella todennäköisyydellä ennemmin tai myöhemmin päättymään pettymykseen. Elämässä mikään ei opeta niin hyvin kuin kokemus ja erityisesti siinä jossain epäonnistuminen, koska vaikka päätöksiä voi ja mielestäni kannattaa tehdä järkevästi, harvoin kukaan silti voi epäonnistua toisen ihmisen puolesta. Ihmisen pitää päästä tekemään tämä kaikki itse koska elämä on hyvä opettaja. Niinpä nyt vetoan teihin kaikkiin nuoriin jotka haaveilette Koreaan muutosta ja erityisesti niihin jotka jo kovasti suunnittelette tätä: pyrkikää siitä pahimmasta Koreakuumeesta huolimatta tekemään niitä valistuneita päätöksiä! Netti on pullollaan tutkimuksia ja artikkeleita Koreasta ja erityisesti korealaisen työelämän haasteista. Missään nimessä ei kannata olla älyllisesti epärehellinen itselleen niitä lukiessa ja kuvitella oma lumitähteyden tarjoavan jonkinlaisen immuniteetin hankaluuksia vastaan. Täällä oleminen voi myös olla kulttuurierojen takia todella rankkaa ja Suomeen saattaa joutua joskus palaamaan maitojunalla eikä siinä ole mitään hävettävää. Oma onnellisuus ja hyvinvointi on kaikkein tärkeintä.

Siispä, kaikille Koreaan pyrkiville, haluankin toivottaa:

Onnea yritykseen. Se tulee nimittäin tarpeeseen.
Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri ja teen töitä Koreassa projektimanagerina ja Scrum Masterina kansainvälisessä ohjelmistokehitysprojektissa. Olen ollut Korean kanssa tekemisissä vuodesta 2011 aina tähän päivään asti ja blogaan kokemuksistani nuorena ulkosuomalaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä nuorena naisena perinteisesti miesvaltaisella IT-alalla. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni (sekä tyylilleen uskollisesti usein sarkastisia tai itseironisia) eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

6 Comments

  • Avatar

    Kaisu

    19.12.2017 at 14:52

    Ja sitten vielä lisäyksenä se, että eihän sinne ihan noin vain muuteta… täytyy saada työviisumi ja vaikka näitä tapauksia onkin että mennään korealaisen kanssa naimisiin vain residency permit mielessä niin ehkä tällainen avioliittokaan ei ole ihan suositeltava… oon joskus yövuorossa edellisessä työpaikassa lueskellut Koreassa asuvien/asuneiden suomalaisten blogeja ja kaikkea mahdollista on tullut vastaan. :S Ja jotta voi asua todella erilaisessa maassa kuin Suomi niin varmaan kokeilujakso jossain Euroopan maassa ensin ei liene sekään pahitteeksi – kaikki eivät pärjää yhtä hyvin ilman tuttuja tukiverkkoja.

    Vastaa
    • Pesukarhu

      Pesukarhu

      20.12.2017 at 19:54

      Näinhän se on. Työviiisumin saaminen on hankalaa ja harva yrityskään lähtee siihen hommaan ilman suhteellisen painavia syitä. Naimisiin ryntääminen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen residence permit mielessä tai yksinkertaisesti vaan siinä pahimmassa rakkauden huumassa kun toista ihmistä on hankalaa arvioida kriittisesti, on mielestäni yksi niitä asioita, jotka lokeroituu sinne ”ei-niin-järkeviä-syitä-muuttaa-Koreaan” -kategoriaan. Kun kyse on ihmisistä joilla on aivan erilaiset kulttuuritaustat, on todella iso riski lyödä virallisesti hynttyyt yhteen liian nopeasti.

      Vastaa
  • Avatar

    Gripmode

    19.02.2018 at 21:31

    Hei! Eksyin tänne sattumalta katsottuani First Time in Korea -sarjaa. Sarjan perusteella Koreassa asumisesta sai ihanan kuvan, mutta on hyvä tietää, että asioilla on myös kääntöpuolensa. Itse olen asunut Puolessa ja Ruotsissa, ja vaikka jälkimmäisessä asiat oli ihan ok, päätin kuitenkin palata Suomeen takaisin. Tajusin kaipaavani monia sellaisia asioita Suomessa, joita olin ehtinyt pitää jo itsestäänselvyytenä.

    Kirjoitat muuten todella hyvin ja kiinnostavasti. :) Tsemppiä töihin ja muuhun elämään!

    Vastaa
    • Pesukarhu

      Pesukarhu

      10.04.2018 at 05:47

      Moi! Joo itse olenkin aina painottanut sitä, että melkein kaikki mitä televisiossa näkee Koreasta, on aika huono vertailukohta kun kyseeseen tulee arkielämä täällä. Viihde on viihdettä ja tärkeintä on että sen tiedostaa. Täällä on toki paljon hyviä ja ihania asioita, mutta loppupeleissä haluan itse kuitenkin sitten myöhemmin palata takaisin Suomeen.

      Vastaa
  • Avatar

    Minna Starck

    25.03.2018 at 17:07

    Näitä on aina niin mukava lukea! Itse oon aina lapsuudesta tähän päivään seurannut ensin japanailaisia ja taiwanilaisia, myöhemmin korealaisia ensin piirrettyjä ja sitten teeveesarjoja. Toki paljon muitakin kuin aasialaisia, mutta aasialaisia tuossa järjestyksessä. Mua aina sun kertomuksia lukiessa hämmästyttää kuulla, että kuinka moni luo median ja ohjelmien perusteella jotenkin ihmeellisen unelmamaailman Koreasta. Itse oon aina ollut kaikista eri kulttuureista todella kiinnostunut ja pitänyt mielenkiintoisena sitä, kuinka paljon hyvät ja huonotkin teeveohjelmat ja elokuvat paljastaa eri kulttuurien ihanteista ja arvoista! Ja ihmettelen miten korealaisten elokuvien ja telkkariohjelmien kautta voisi saada HYVÄN kuvan heidän suhtautumisesta ulkomaalaisiin tai muuten poikkeaviin ihmisiin tai heidän työkulttuurista! Joka sarjassa kyyristellään ”pomojen” edessä ja he saa sikailla koko asemansa ja rahakkuudensa edestä, työelämän lisäksi ei vaikuta kellään olevan harrastuksiin aikaa (muuten kuin ehkä juoksulenkille tai salille) ja kokonaiset ”mini-elämät” tuntuu sijoittuvan lähes pelkästään työyhteisöjen sisälle. Jos ei ole töissä (vrt kotiäiti) niin tuntuu olevan älyttömän rajattu käsitys siitä mitä täytyy olla ja osata, kenen kanssa on tultava toimeen ja perkule kaikki sukulaisetkin on nokkimisjärjestetty mmm. verisuhteiden, iän ja avioliittojen ”tuoreuden” perusteella. Siis ihan kauheen kuvanhan noista elämänoloista pitäisi suomalaisen mittapuulla saada, jos leffoja yhtään ajatuksella katsoo. 😂😂

    Vastaa
    • Pesukarhu

      Pesukarhu

      29.04.2018 at 05:15

      Hei Minna!

      Pahoittelut myöhäisestä vastauksesta! Tämä jotenkin jäi minulta huomiotta aikaisemmin. Itse olen aina hämmästellyt samaa sen suhteen, että miten ihmiset voivat oikeasti olla niin hyväuskoisia, että draamat menevät läpi. Tosin olen melko varma että tässä on mukana ihan vanha kunnon ”denial”; ihminen kyllä tietää dramaan olevan fantasiaa, mutta on vaan paljon mukavampaa uskotella sen olevan totta. Tiedän kyllä itse omilta teiniajoiltani sen, miten hirveän jännää oli esimerkiksi animen ja mangan perusteella kuvitella millainen paikka Japani on ja odotin siellä käymään pääsemistä hirveän innoissani. Myöhemmällä iällä siellä käydessäni huomasin että kyllähän niissä jutuissa on totuusperää, mutta tavallisia ihmisiä tavallisessa maassahan sielläkin on.

      Vastaa

Vastaa