On tämä saatana työmaa

Yllä oleva kuva Hide the Pain Haroldista kuvaa täydellisesti oloani kun tajuan, että olen jälleen erittäin pahoillani siitä etten ole kirjoittanut blogiin pitkään aikaan. Joka kerta minulla on enemmän tai vähemmän hyvä syy siihen, miksi kirjoitusten välillä on niin pitkiä taukoja. Blogista on muodostunut vähän sellainen työmaa, johon paneutuminen on tuntunut jotenkin uuvuttavalta kiireen takia. Tällä kertaa syy taas on erittäin hyvä, sillä elämääni tuli äkkinäinen ja iso muutos. Eräänä kauniina korealaisena kevätpäivänä LinkedInissä odotti minua viesti eräältä vanhalta yliopistotutulta, jonka pelifirmalle olin joskus opiskeluaikoina tehnyt vähän grafiikkaa. Hän kyseli kuulumisiani ja oli ottanut keskusteluun mukaan erään minulle tuntemattoman henkilön. Tämä henkilö pyysi laittamaan hänelle sähköpostia Koreaan liittyvissä asioissa ja viestittelinkin sitten hänelle kysyen että miten voisin olla avuksi. Päädyimme juttelemaan lopulta ihan Skypessäkin asti hyvän tovin Koreasta ja korealaisesta työkulttuurista ja siitä millaista on olla suomalaisena korealaisessa firmassa töissä. Kävikin niin että muutaman kiemuran kautta, minä päädyin tähän yritykseen töihin ja muutin väliaikaisesti takaisin Suomeen. Lol, oho.

Joku Koreaan muutosta haaveileva voisikin tässä välissä kovasti kyseenalaistaa että miksi ihmeessä muutin näin nopeasti takaisin Suomeen kun minulla kerran oli vakituinen työpaikka Koreassa. Viihdyin kyllä hyvin entisessä työpaikassani ja minusta pidettiin myös siellä. He olivat todella pahoillaan siitä, että päätin lähteä. Syitä lähtööni kuitenkin oli monia ja pari niistä sellaisia, joita en voi ihan vaitiolovelvollisuuden nimissä julkisesti kertoa, mutta tärkein niistä syistä oli kuitenkin oma urakehitykseni. Minulle yksinkertaisesti tarjoutui niin uskomattoman loistava mahdollisuus, että siihen ei voinut olla tarttumatta. Olen kuitenkin innokas kehittymään pelialalla ja onnekkaasti edessäni aukesikin ovi päästä vielä paremmin sisään alalle. Tulin myös siihen tulokseen, että vaikka sattuisikin jotain ikävää tai jostain syystä valinta ei makustelun jälkeen tuntuisikaan oikealta, pääsen kyllä aina halutessani takaisin Koreaan. Näin aluksi ainakin tuntuu siltä että voi jumaleissön miten voi ihmisellä käydäkkin näin älytön munkki että olen tähänkin pisteeseen asti päätynyt. Uusi yritys on tuntunut hyvältä, työkaverit ovat loistavia ja se tunteen palo millä hommia tehdään on uskomaton. Ero on aika huomattava aikaisempiin kokemuksiini verrattuna mistä syystä olen itsekin saanut virtaa ja into kehittyä alalla ja ammattilaisena on kova. Minulla on siis edessäni vuosia kovaa työtä ja aktiivista opiskelua, unohtamatta kuitenkaan haasteita ja epäonnistumisia, joista sitten toivon mukaan opitaan…

Työskentelen siis tällä hetkellä suomalaisessa erittäin superlupaavassa pelifirmassa apulaistuottajana ja tarkoituksena olisi tässä erinomaisessa valmennuksessa opetella oikein nohevaksi tuottajaksi, jotta noin vuotta myöhemmin voisinkin sitten taas palata Koreaan vanhempana ja viisaampana. Näillä näkymin siis olen taas hetken Suomessa, tosin Koreassa tulee varmaan käytyä tämänkin vuoden aikana pariin otteeseen sekä työ- että henkilökohtaisissa asioissa.

En halua sen tarkemmin eritellä nykyistä tai edellistäkään työpaikkaani, sillä haluaisin pitää blogini ja työjutut erillään. Tämän bloginkaan ole tarkoitus millään tavalla sivuta juuri mitenkään työjuttuja eikä edustaa millään lailla minkään yrityksen tai organisaation linjaa, vaikkakin tykkään ja tulen varmasti kirjoittelemaan korealaisesta työkulttuurista ja siitä miltä se suomalaisena tuntuu. Haluan kuitenkin olla mainitsematta mitään nimiä tai sen kummemmin olla erittelemättä mitä teen ja missä. Tästä syystä pyydän myös, että tänne blogiin mahdollisesti eksyvät nykyiset tai entiset työkaverit (ja ylipäätään minut tuntevat) eivät julkisesti kommentoisi mitään työhön liittyvää :) Tämä ihan siitäkin yksinkertaisesta syystä, etten halua että tämän blogin kautta eksyy ihmisiä pommittelemaan nykyisiä tai entisiä työnantajiani sähköposteilla käyttäen minua keppihevosena omassa työnhaussaan. Minulle saa kyllä aina laittaa sähköpostia, mikäli jotain Koreaan liittyviä kysymyksiä tulee mieleen!

En nyt tähän väliin oikein jaksa kirjoitella mitään kummempaa, sillä olen edelleenkin kiireinen töissä ja aivoni ovat päivän päätteeksi aika solmussa. Uudessa työssä on niin paljon opittavaa, että kotona en jaksa arkena juuri uhrata aikaa mihinkään kunnon kirjoitteluun.

Loppuun välillä pelialan fiiliksiä hyvin kuvaava remix, jota on useissa yhteyksissä vitsimielessä viljelty meilläkin

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla apulaistuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

Vastaa