K-draamojen huonoudesta

Tiedän että tämä aihe on monien, ellei suurimman osan Koreasta pitävien ihmisten keskuudessa aikamoinen Unpopular Opinion Puffin, mutta minäpäs aijon kivasti sohaista muurahaispesää kepillä ja kirjoittaa siitä, miksi korealaiset draamat ovat omasta mielestäni erityisen huonoa viihdettä. Olen yleisesti ottaen sitä mieltä, että televisiosta tulee nykyään enimmäkseen tyhmää ohjelmaa, joka on tehty yhtä tyhmälle yleisölle. Tosi-tv ja erilaiset EVVK-lifestyleohjelmat ovat tietysti tämän kuonatynnyrin pohjalla, mutta omana hyvänä kakkosena tulee valitettavasti korealaiset romanttiset draamat. Ennen kuin kukaan loukkaantuu tästä liikaa, haluan sanoa, että mielestäni siinä ei ole mitään pahaa että näitä draamoja katsoo joskus. Ne voivat olla ulkomaalaisille myös kielen oppimisen kannalta hyödyllisiä katsottavia ja kaikki me joskus haluamme yksinkertaisesti vain laittaa aivot narikkaan ja mennä jonnekkin ihan muualle tästä todellisuudesta. Itse olen kuitenkin tullut vuosien saatossa entistä kriittisemmäksi sen suhteen, millaista viihdettä haluan ja vaikka katsonkin joskus niin sanottua hömppää, tuntuu että toleranssini korealaisten draamojen suhteen on erityisen alhainen. Syy on yksinkertainen: 99-prosenttia niistä edustaa niin pahaa cringeworthiutta, etten vaan enää kykene katsomaan niitä. En edes niitä mitä minulle on suositeltu, ihan sitä peläten että petyn kuitenkin.

Lähes kaikissa saman genren korealaisissa draamoissa on sama juoni ja samat hahmot

Olen melkoisen varma, että kuka tahansa draamojen katsomista harrastava on huomannut tämän ongelman: lähes kaikissa korealaisissa draamoissa toistuu aivan sama juonenkaari, jonka pääosassa on aina romanssi. Oli genre mikä tahansa, lähes kaikissa draamoissa on jonkin sortin rakkaustarina, vaikkei se välttämättä olisi relevantti pääjuonen kannalta ollenkaan. Paikallisille draamoille on tyypillistä myös se, että päähenkilö on lähes poikkeuksetta hyvis. Ylipäätään hahmot ovat aika yksiulotteisia ja niihin on jotenkin erityisen hankalaa samaistua. On myös mahdollista että olen katsonut ihan vääriä sarjoja.

Esimerkkejä korealaisten draamojen hahmoista ja juonikuvioista:

  1. Ilkeä äitipuoli – Äiti kuoli, rikas etäinen tai edesmennyt isä meni uudelleen naimisiin ja uusi vaimo onkin sielultaan musta kullankaivaja.
  2. Ilkeä anoppi – Tämä kyseinen hahmo on erittäin yleinen korealaisissa draamoissa, tosin myös ymmärrettävistä syistä. Hankalat anopit ovat kuulema Koreassa surullisen yleisiä. Draamoissa ilkeä anoppi yrittää kaikin puolin sabotoida oman poikansa ja päähenkilön välisen suhteen.
  3. Ilkeä pomo – Jes! Sain vihdoin työpaikan, mutta pomoni onkin aivan karmea ja haluan luovuttaa jo ensimmäisen päivän jälkeen. Käyn vähän juomassa sojua ja teen itsemppausmontaasin ja päätän pysyä tässä työpaikassa. Pomon etäisyys ja ilkeys selittyykin hänen historiaansa liittyvällä henkilökohtaisella tragedialla. Rakkaus parantaa tämänkin!
  4. Tuhkimotarina – Köyhä seinäruusutyttö jostain syystä kiinnittää rikkaan (useimmiten täydellisen munapään) huomion. Karmea soutaa-huopaa rakkausdraama on valmis. Rikkaaseen poikaan ihastunut rikas hemmoteltu tyttö yrittää sabotoida suhteen. Myöskään rikkaan pojan perhe ei hyväksy suhdetta ja päättää loata köyhän seinäruusutytön maineen täysin ja tehdä hänen elämästään mahdollisimman hankalaa.
  5. Mahdottomalta vaikuttava romanssi – Kaksi täysin erilaista ihmistä täysin erilaisissa elämäntilanteissa törmää toisiinsa ja aloittaa tosi absurdin ihmissuhteen.
  6. Muistinmenetys tai vakava sairaus/onnettomuus – Vihdoin ja viimein päähenkilöt tunnustivat rakkautensa toisilleen MUTTA deux ex machina in your face! Toinen päähenkilöistä joutuu pahaan onnettomuuteen/sairastuu/saa muistinmenetyksen ja yhteinen tulevaisuus on murskana sekunneissa. Muistinmenetyksen saanut päähenkilö muistaa kaikki muut ihmiset, paitsi oman rakkaudenkohteensa. Kolmas pyörä tulee kuvioihin ja käyttää muistinmenetystä hyväksi saadakseen muistinsa menettäneen itselleen.
  7. Poikatyttö tai pojaksi naamioitunut tyttö – Yhteiskunnassa, jossa tietyt asiat ovat saavutettavissa vain miehille, itsenäinen ja vahva poikatyttö päättää naamioitua mieheksi saavuttaakseen tavoitteensa. Farssi pysyy aluksi yllä, mutta luonnollisesti tytön rakkauden kohde on se, joka saa aivan viimeisenä tietää asiasta.

Korealaisten draamojen juoni on kuin vauvanruokaa

Tällä tarkoitan sitä, että mielestäni draamojen juoni ja tarinankerrontatyyli on aika lailla valmiiksi pureskeltua sosetta. Korealaiset draamat eivät vaan mielestäni haasta katsojaansa älyllisesti tarpeeksi. Juonet ovat todella ennalta-arvattavia ja monesti katsojaa aliarvioivia. Tämä on itselleni ehkä se yksi suurin dealbreaker korealaisten draamojen suhteen, sillä haluaisin katsoa draamoja jotka vievät minut oikeasti tunteiden vuoristorata-ajelulle. Toki myös Hollywoodia vaivaa aivan sama ongelma, mutta välillä tuntuu siltä ettei korealainen yleisö oikein halua muuta kuin jotain kevyttä. Eipä sinällään ihme kun arkipäivät ovat pitkiä ja sen jälkeen haluaa vaan lösähtää sohvalle lepäämään ja aivot narikkaan hetkeksi.

Korealaiset draamat ylläpitävät ja vahvistavat haitallisia sukupuolirooleja

Vaikka korealaisissa draamoissa on ensivilkaisulta vahvoja ja erilaisia naishahmoja, supistuu naishahmojen rooli liian usein loppupeleissä niin sanottuun damsel in distress -konseptiin, jossa naishahmon asema on olla pelastettavissa. Monia suhteellisen lupaavia draamoja on loppupeleissä pilattu sillä, että vahvalta vaikuttava naisprotagonisti on alennettu lopulta haavoittuvaiseksi neidoksi, jonka kova ulkokuori olikin vain pelkkää esitystä. Hyvin vähän joustoa löytyy vastaavasti myös mieshahmojen kohdalla. Vaikkakin esimerkiksi itkeminen on sallittua korealaisille mieshahmoille, on mikä tahansa normista poikkeava harvinaista. Itseäni harmittaa ehkä eniten ne draamat, joissa mieheksi naamioitunut nainen saa aikaan romanttisia tunteita jossain mieshahmossa. Mieshahmoparka painii jaksotolkulla oman identiteettinsä kanssa ja kyseenalaistaa oman heteroseksuaalisuutensa. Yleensä lopulta hahmo päättää, ettei välitä siitä, mitä muut ajattelevat ja aikoo silti tunnustaa rakkautensa. Lopulta selviää, että kyseessä olikin nainen ja tätä seuraa helpottunut ”huhhuh en olekkaan homo!” -hetki….

Korealaiset draamat romantisoivat seksuaalista häirintää tai jopa väkivaltaa

Tämä on ehdottomasti suurin syy siihen, miksi pidän korealaisia draamoja haitallisina. Korealaiset draamat romantisoivat päällekäyvää käyttäytymistä. Liian monessa draamassa on kohtauksia, joissa mies suutelee naista väkisin. Tätä edeltää usein riita hahmojen välillä, josta nainen lähtee kävelemään. Yhtäkkiä mies ottaakin naista ranteesta kiinni, vetää naisen lähelleen ja suutelee tätä väkisin. Muita yleisiä pakotettuja suudelmia tapahtuu kun nainen on työnnetty seinää tai sänkyä vasten. Monesti nainen vieläpä itkee, on shokissa tai työntää miehen pois luotaan huutaen, jolloin mies vain vetää hänet uudelleen lähelleen ja jatkaa päällekäyvää käytöstään. Lopulta nainen alistuu miehen tahdolle, koska ”kyllähän hän oikeasti tätä halusi ja ei tarkoittaa kyllä”. Itselläni nousee aina ihokarvat pystyyn kun näen tällaista käyttäytymistä korealaisessa TV:ssä. Kyse on seksuaalisestä häirinnästä. Kyseessä on RIKOS, johon tulee suhtautua vakavasti. Päällekäyvyys ei ole seksikästä, molemminpuolinen suostumus on. Ongelmallistahan tästä tekee se, että olen nähnyt ihmisten käyttäytyvän näin ihan tosielämässäkin ja niissä tilanteissa nainen on aivan tarkoituksenomaisesti koetellut miehen rakkautta olemalla jotenkin vaikeasti tavoiteltava. Mietin vaan että miten ihmiset pystyvät tunnistamaan milloin kyseessä on soidinrituaali eikä tositilanne? Jälleen yksi suuri kulttuuriero suomalaisen ja korealaisen kulttuurin välillä.

Monet korealaisten draamojen naishahmot ovat ärsyttävän avuttomia riepoteltavia olkiukkoja

Oletko ikinä nähnyt aikuista naista vetämässä itkupotkuraivareita viisivuotiaan lapsen tavoin? Monet naishahmot ovat niin turhauttavan avuttomia nössöjä että ainakin minun tekee mieli repiä hiuksia päästäni joka kerta kun törmään tällaiseen hahmoon. Kulttuurierot ovat jänniä kun Aasiassa lapsenomaista käytöstä pidetään puoleensavetävänä ja söpönä kun taas Suomessa se on suurimmalle osalle miehistä tosi iso turn off. En ole ikinä oikein pystynyt ymmärtämään tätä kunnolla ja ehkä minun ei tarvitsekaan. Voin vaan suosiolla hyväksyä sen että olen tässä asiassa liian… suomalainen?

hysteerisille naishahmoille

Korealaiset draamat on kuvattu täysin samalla lailla

Ei tarvitse edes katsoa kovin tarkasti niin voi huomata, että suurin osa korealaisista draamoista on kuvattu ihan samalla tavalla. Tähän sisältyy Kauniit ja Rohkeat -tyylisiä zoomauksia kasvoihin ja jatkuvaa kohtauksien toistoja. Ärsyttävin piirre korelaisten draamojen kuvaustyylissä on jatkuvat hidastetut toistetut kohtaukset. Erityisesti suutelukohtauksissa lyhyt pätkä kohtausta juuri ennen suudelmaa saatetaan toistaa kolmesta viiteen kertaa, joka kerta hieman eri zoomilla ja kuvakulmalla. Lisäksi korealaisissa draamoissa on tosi paljon flashbackeja ja ylipäätään paljon samojen kohtauksien toistoa ja kierrätystä. Mielestäni aika rasitavaa katsottavaa ja katsojana tulee jatkuvasti tosi aliarvioitu olo. Ei minun tarvitse nähdä samaa suutelukohtausta joka hemmetin kuvakulmasta viittä eri kertaa. Jos haluan mehustella kohtausta myöhemmin, menen etsimään sen YouTubesta.

Korealaiset draamat ovat järkyttävän ylinäyteltyjä

Erityisesti vanhat naishenkilöt tuntuvat todella usein vetävän aivan överiksi. Seuraavan kerran kun katsot draamaa, kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten naishahmojen käyttäytyminen on usein todella liioiteltua. Erityisesti kun hahmot kiihtyvät, alkavat he hengittää tosi pinnallisesti ja äänekkäästi sekä elehtiä todella suurieleisesti. Alla pieni parodiapätkä aiheesta:

Lähes jokaisessa draamassa on jonkin asteinen romanssi

On lähes sama mikä genre on kyseessä, lähes kaikkiin draamoihin on ympätty se pakollinen rakkaustarina, josta loppujen lopuksi tulee se pääasia. Ilmeisesti yleisö haluaa ihmissuhdesotkuilua, joten sitä sitten myös tarjotaan. Olen kyllä kuullut joistain rikossarjoista, joissa romansseista ei tulisi sitä pääasiaa, joten ehkä minun pitää antaa niille vielä mahdollisuus.

Korealaiset draamat kierrättävät samoja näyttelijöitä, jotka näyttelevät samoja rooleja

Erityisesti antagonistien rooleissa on useimmiten aina ne tietyt samat näyttelijät. Rikkaita vanhempia naisia näyttelee aina vain kourallinen näyttelijöitä ja heidän hahmonsa ovat aina samanlaisia draamasta riippumatta. Lisäksi monet draamat tuntuvat hyvän käsikirjoituksen sijaan luottavan siihen, että tuomalla draamaan suosittuja näyttelijöitä, se saa tarvittavat katsojaluvut. Tämä todennäköisesti toimii aika hyvin, sillä korealaisilla on kova tapa aina tasaisin väliajoin innostua joistain tietyistä näyttelijöistä. Nämä näyttelijät ovatkin sen jälkeen monissa mainoksissa ja uusissa draamoissa.

Korealaisissa draamoissa soi jatkuvasti sama taustamusiikki

Yleensä draamassa on yksi tai kaksi balladia, jotka soivat aina herkissä kohtauksissa sekä jakson lopussa. Jotenkin tuntuu että draamojen ollessa kyseessä, on musiikin repertuaari aika laiha ja monesti kunnon orkesteripörinöiden sijaan käytetään taustalla balladeja. Tämä ei nyt ole pelkästään draamojen ongelma vaan ylipäätään korealaisen musiikin ongelma, mutta lauluihin yritetään vielä väkisin ympätä rikkinäistä englantia. Pahimmassa tapauksessa englanninkieliset lausahdukset musiikin seassa eivät liity lauluun mitenkään. Tätä pahentaa vielä se, että laulaja harvoin osaa lausua kovin uskottavasti näitä pätkiä mikä johtaa siihen että lauluissa kuuluu aivan hulvattoman hauskaa rikkinäistä englantia. Juuri vastikään kuulin jossakin draamassa kappaleenpätkän, jossa laulettiin: ”So much loving you forever”…

”so much loving you forever”

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla apulaistuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

4 Comments

  • Kaisu

    25.01.2017 at 23:00

    xD Onneksi on olemassa myös toisenlaisia draamoja. Suosittelen ainakin Age of youth -draamaa ja sit sarjamurhaajadraamaa I remember you, ovat hyviä. Ja yks jossa näitä kliseitä on mutta joka on silti hyvä on Healer. On aika työlästä löytää hyviä draamoja ja useimmat droppaan itse jossain jakson 2 kohdalla. Mua myös häiritsee, jos näyttelijän naamat ovat liian muoviset, ei pysty keskittymään kun joku ihmispolo on laittanut leukaansa veitsenterävän implantin.

    Itse kun olin just vajaat kymmenen päivää Soulissa katselin jonkin verran televisiota ja musta taas sieltä just tuli vaikka mitä! Johtunee tosin siitä, että asun Ruotsissa ja täällä ei nappaa tv-tarjonta oikein millään tasolla…

    Vastaa
    • Pesukarhu

      Pesukarhu

      05.02.2017 at 03:22

      Moikka Kaisu,

      Olen itse jo niin pahasti menettänyt uskoni korealaisiin draamoihin, etten usko minkään draaman enää olevan aikani arvoinen. Liian monta kertaa käy niin, että jotain alkaa katsoa ja tajuaa parin jakson jälkeen senkin toistavan sitä samaa turhauttavaa kaavaa. Leffoja vielä mielellään katsoo, koska niiden tuotantoarvot vat yleensä niin paljon paremmat ja tarinat syvällisempiä. Korealainen televisio vaikuttaa aluksi todella mielenkiintoiselta, mutta taloudessa, jossa televisio on lähes koko ajan päällä, tajuaa aika nopeasti sen että telkkari on täynnä toinen toistaan kopioivia ohjelmia. Minulla vaan menee niihin hermot, koska jos kyseessä ei ole tuhannes musiikki-talentshow, niin silloin pyörii joko draama tai joku realityohjelma, jossa ihmiset huutavat ihan koko ajan toistensa päälle. Suurkaupungin hälinässä päivittäin liikkuvana, tykkään siitä että kotona on rauhallista ja siihen yhtälöön ei oikein mahdu jatkuvasti kälättävä MC. Sen tosin myönnän että paikallinen TV-peittoaa Suomen telkkaritarjonnan mennen tullen!

      Vastaa
  • Aisu

    26.09.2017 at 09:11

    Kyllä, kyllä, KYLLÄ. Tässä on niin monta syytä miksi lopetin k-draamojen katsomisen! Tämä niin täydellinen postaus. Vielä kun miettii, että näitä seksuaalisen väkivallan romantisoinnilla ratsastavia sarjoja myydään merten taakse toisiin ongelmallisiin yhteiskuntiin kuten Indonesiaan, Filippiineille ja Etelä-Amerikkaan…

    Enää tulee katsottua vain historiallisia sarjoja, koska vaatteet; juonella niissä ei ole niin väliä :D

    Vastaa
    • Pesukarhu

      Pesukarhu

      22.10.2017 at 14:21

      Aisu, joo sepä se. Minua vaan kauhistuttaa millainen vaikutus draamoilla on nuoriin ihmisiin, erityisesti naisiin itseensä. Tärkeintä olisi levittää sanomaa siitä että päällekäyvää käytöstä ei tarvitse sietää. Uskon tosin että korealaiset draamatkin pikkuhiljaa muuttuvat parempaan suuntaan! Se vaatii vain aikaa.

      Vastaa

Vastaa