• Home
  • /
  • Kulttuuri
  • /
  • 부비부비! Kevättä rinnoissa (ja housuissa)

부비부비! Kevättä rinnoissa (ja housuissa)

Taas jotenkin jännästi vierähti kuukausi siitä, kun viimeksi päivitin blogia. Nykyään on vaikeampi keksiä mitään uutta ja jännää sanottavaa kun se pienikin kulttuurishokki on mennyt jo aikoja sitten ohi. Arkea täällä eletään mukavasti. Varoitus! Tämän blogikirjoituksen lopussa on aivan älytön floodi Koreapoppia! Yritän olla fanityttöilemättä liikaa.

Koreassa on tällä hetkellä kevät kauneimmillaan. Kirsikankukat kukkivat. Kampusalue ja sen lähiympäristö on täynnä kirsikka -ja magnoliapuita. Näky on aivan upea. Lähes joka päivä on tunnille mennessä pysähdyttävä napsimaan kuvia. Valitettavasti tämä vaihe kevättä kestää vain sen pari viikkoa. Jo nyt kukkien terälehdet ovat alkaneet karisemaan maahan ja ilmat ovat alkaneet lämpenemään huomattavasti. Nyt kärsii jo kävellä ilman takkia pihalla. Kuluneella viikolla ilmat olivat aivan upeat. Tämä oli sääli, sillä minulla oli tämä koko viikko kokeita. Koeviikko kestää siis ensi viikon tiistaihin, mutta minä sain juuri eilen tehtyä viimeisenkin kokeeni, joten minulle koitti vapaus jo eilen. Ensi viikolla on kokeiden takia normaalit tunnit peruttu, joten saan lomailla ruhtinaalliset kolme ylimääräistä päivää, aijai! Korean koe ei ollut niin vaikea kuin oletin, mutta puheosuus oli odotetusti kaikkein vaikein osuus. Korean kokeemme kesti siis kolme päivää. Ensimmäisenä päivänä kuuntelu, toisena päivänä puhetesti ja eilen kirjallinen osuus. Luetunymmärtämisessä oli muutamia kohtia, jotka olivat aika haastavia, mutta yleisesti ottaen kirjallinenkin osuus meni aika nappiin. Eilisiltainen Business Communicationin koe oli erittäin helppo verrattuna siihen, mitä monivalintakokeet Jyväskylän yliopistossa yleensä ovat. Täällä ei tule miinuspisteitä väärästä vastauksesta tai vastaamatta jättämisestä. Kokeeseen voi siis mennä ihan hyvin pelaamaan sitä kuuluisaa ABBA, AC/DC -lottoa. Olin tosin valmistautunut kokeeseen aika hyvin, joten lotota ei tarvinnut.

kirsikankukkia
Kirsikankukkapuita kampuksella. Tämä tie kulkee ihan meidän asuntolan takaa. Ihana näky.

magnolia
Hakwonin pihan magnoliapuut. Hakwon on tietääkseni Ewhan vanhin rakennus. Minulla on siellä korean tunti neljä kertaa viikossa, joten tätä puuta on tullut ihailtua paljon. Ewhan tytöt muuten huhuavat, että Hakwonin kellarissa kummittelee. Arvatkaa miten paljon minun tekisi mieli hiiviskellä sinne joku ilta katsomaan pitääkö huhut paikkansa? Harmi että hakwonissa on aina vahtimestari paikalla…

kirsikankukkia
Magnoliakukka on näin jättimäinen. Nuuhkaisin, ei tuoksu hyvälle.

kirsikankukkia
Kuvaa ECC:ltä

kirsikankukkia

kirsikankukkia

kirsikankukkia

kirsikankukkia
Kirsikankukkia Sinchonissa.

iHouse roof

iHouse roof

Kiipesin eräänä aurinkoisena päivänä iHousen katolle ”opiskelemaan”. Toisin sanoen menin siis kirjojeni kanssa katolle ja päädyinkin vaan ottamaan aurinkoa Jacobin kanssa. Katolla tuli niin kuuma ettei siinä kauaa pystynyt köllöttelemään. Jacob ylipuhui minut sitten vielä jäätelölle. Pitihän sitä kevään ensimmäistä oikeaa lämmintä päivää juhlistaa jogurttijäätelöllä. Eipä tullut paljon opiskeltua tuona kyseisenä päivänä.

jätskiä

Tämä on taivaallista tavaraa. Minun on ehkä pakko ostaa itselleni jäätelökone kun palaan Suomeen, sillä Suomesta ei taida vieläkään saada jogurttijäätelöä oikein mistään? En oikeastaan pidä jäätelöstä erityisemmin, mutta jogurttijäätelö on poikkeus.

kirsikankukkia

Ostin tällaisen taulun, johon harjoittelen hankalia korean sanoja. Taulussa lukee siis ”hankuko jonsup pootu”, mikä tarkoittaa siis korean harjoitustaulua. Lihaksiaan pullisteleva hahmo sanoo ”hwaiting!” eli siis ”fighting” kirjoitettuna korealaisittain. Tämä on erittäin yleinen kannustus, jota korealaiset käyttävät erityisesti opiskeluun kannustaessa.

Pari suomalaista kaveria käväisi Koreassa viikko sitten. Eliisan veli ja kaverini Erno. Rahaa paloi aivan älyttömästi, sillä kavereille piti tietysti näyttää Koreaa ja maistattaa hyviä ruokia. Sain kaveriltani hyvää täydennystä varastoon, nimittäin paljon ruis -ja saaristolaisleipää. Yhden saaristolaisleivän jo popsin onnellisena suihini tuon viikon aikana.

ruisleipää!

Yritän kovasti säästellä tuota jälkiuunilimppua. Laitoin sen pakkaseen neljään osaan etten ahmisi kaikkea kerralla. Korea on vähän hankala paikka ihmiselle joka ei erityisemmin välitä vaaleasta leivästä.

wara wara

Kävimme eräässä lempipaikassani istumassa iltaa porukalla. Japanilaishenkinen Wara Wara on ketjuravintola, joita löytyy ympäri Seoulia. Erinomainen paikka istua iltaa juoden ja syöden. Juomme yleensä banaanimakgeollia tai kiwisojua. Makgeolli on siis perinteistä valkeaa riisiviiniä ja soju paikallista matalaprosenttista viinaa. Erityisesti soju maistuu paljaaltaan aika karsealta, mutta kun sen sekoittaa hedelmäsoseeseen, tulee siitä hieno drinkki. Näitä voi Wara Warassa tilata kannuittain sopuhintaan. Mainioita seurustelujuomia.

wara wara

Kävimme myös maistelemassa ruokalajia nimeltään ”sannakji”. Suoraan käännettynä siis elävä pieni mustekala. Pöytään tulee siis lautasellinen vielä kiemurtelevia pikkuruisia lonkeroita, joita dipataan seesamiöljyyn, suolaan sekä chilikastikkeeseen ja sitten vain ääntä kohti. Tämä on itseasiassa aika maukas erikoisuus. Tämän ruuan kanssa täytyy olla vain varovainen ettei tukehdu. Jos lonkeroita ei pyörittele öljyssä tai jos niitä ei muista pureskella kunnolla, saattavat ne tarttua kurkkuun kiinni. Lonkeroiden imukupit toimivat vielä nimittäin varsin tehokkaasti. En meinannut saada ensimmäistä lonkeroani pois öljykupista, sillä se päätti tarrata tiukasti siihen kupin reunaan. Tämän ruokalajin kanssa täytyy ehdottomasti juoda sojua.

Siinä oli pakollinen kuvaosuus. Nyt voisin paljastaa miksi tämänkertainen otsikko on ” 부비부비! Kevättä rinnoissa (ja housuissa)”, koska korealaiset näyttävät olevan erityisen rakkaudenkipeitä näin keväisin. Liekkö kukkaan puhkeavilla puilla ja kasveilla tällainen sivuvaikutus korealaisiin. Kaikki ovat tuntuneet jotenkin aktivoituneen ja käyvän ihan ylikierroksilla (eli toisin sanoen, niitä panettaa :P mitäpä tässä asiaa sen kummemmin kaunistelemaan). Kaikilla on hirveä hätä löytää tyttö -tai poikaystävä, sillä korealaisille on erittäin tärkeää se, että seurustelee jonkun kanssa, koska se käytännössä määrittää statuksesi yhteiskunnassa. Olen itsekin saanut osani tästä, sillä minua kysellään kovasti treffeille ja muutamilla olen käynytkin. Baareissa ja klubeilla ei todellakaan saa olla rauhassa. Sinisilmäinen ja punahiuksinen länsimaalainen on korealaisille miehille niin eksoottinen juttu, että yleensä klubeilla joutuu antamaan kylmää olkapäätä monelle lähentelijälle. Korealaisilla miehillä on ikävä tapa lähestyä tanssilattialla takaapäin laittamalla kädet tytön vyötärölle. Opin pari päivää sitten että tämä taktiikka on nimeltään ”부비부비” eli ”pupi pupi”. Älkää kysykö mitä se tarkoittaa, en todellakaan tiedä, mutta ilmeisesti korealaiset tytöt tykkäävät tästä?! Minusta olisi kyllä mukavampaa että minua lähestyttäisiin vaikka niin että tullaan puhumaan eikä kähmimään.

Välillä huomio, vaikka se positiivista onkin, voi käydä rasittavaksi, sillä joskus tuntuu ettei mihinkään tavallaan voi mennä rauhassa ilman että porukka tuijottaa jatkuvasti. Koska minulla on suuret silmät ja olen aikamoinen babyface, korealaiset pitävät minua söpönä. En ole oikein vieläkään tottunut tähän huomion määrään, varsinkin kun Suomessa on ihan tavan tallaaja. Ilmeisesti voisin olla täällä malli ja/tai näyttelijä jos olisin 15 kiloa laihempi. En tosin halua näyttää syömäpuikolta, joten tuollaisiin töihin en varmastikaan päädy. Etsin parhaillani töitä, sillä minun täytyy jotenkin rahoittaa kesäopintoni täällä. Toivoisin pääseväni yksityiseksi tutoriksi opettamaan englantia, mutta tällaisen homman löytäminen on yllättävän vaikeaa, sillä suurin osa haluaa palkata hommaan englantia äidinkielenään puhuvan ihmisen. Noh, tänään kävin sitten ostoksilla ja ostin oikein siistit vaatteet, jotta voin käydä kuvauttamassa itseni ansioluettelon kuvaa varten. Täällä ansioluettelon kuva on erittäin tärkeä osa työnhakua. Kuvat photoshopataan aivan äärimmilleen, mikä ällöttää minua suunnattomasti, mutta kai se on tehtävä maassa maan tavalla. Onko hirveästi järkeä laittaa ansioluetteloon kuva itsestään joka ei näytä itseltään? Laitan tuloksen tänne kaikkien kauhisteltavaksi sitten, kun saan kuvan otatettua.

Ja sitten se lupaamani Koreapoppiosuus:

SHINee – Sherlock

Ihan ensimmäiseksi lempibändini uusin hitti. Tämä julkaistiin vajaa kuukausi sitten. Levyn olen ehtinyt jo tietysti hankkimaan. Tanssi, tyyli ja oikeastaan kaikki muukin tässä biisissä on aivan naurettavaa, mutta viihdyttävää katsottavaa tämä silti on. Lempilaulajani on tuo kaunotar varustettuna silmälaseilla.

Ja tämän jaan siksi, koska ensinnäkin tämä on uusi kappale ja toiseksi tämä on niin naurettava että en pysty katsomaan tätä naamapalmuamatta mitenkään. Ilmeisesti SMTownin mielestä musiikkivideo paranee kun siihen lisää älyttömän määrän efektejä.

Big Bang – Fantastic Baby

Tämä Big Bangin uusi hitti on todella suosittu tällä hetkellä. Ihmiset sekoavat baarissa ihan täysin, kun tämä kappale kajahtaa ilmoille. Jälleen, täysin naurettava musiikkivideo ja liikaa autotunea. Yllättävän koukuttava kuitenkin. Tytöt ovat aivan sekaisin T.O.P:sta, joka on siis tuo sinihiuksinen hurmuri. Saksalaiset kaverini ovat sitä mieltä että hän on komein mies tässä universumissa. Itse en voi olla ihan samaa mieltä mutta ymmärrän kyllä miksi T.O.P:lla on paljon faneja.

B.A.P. – Warrior

Ja jos joku vielä kuvitteli, että aasialaiset miehet ovat pienikokoisia ja kimittäviä, tämä todistaa asian vääräksi. Itseasiassa aasialaisilla miehillä on matalimmat äänet, mitä olen ikinä kuullut. Lisäksi korealaiset miehet ovat yllättävän pitkiä, sanoisinko että ihan yhtä pitkiä, kuin suomalaisetkin. Ei ole mitenkään kummallista nähdä melkein kaksimetristä korealaista. Kiinalaiset ja japanilaiset ovat sitten sitä lyhyempää sorttia. Ei muuten kannata googlata tämän kappaleen lyrikoita, sillä ne ovat nätisti sanottuna täyttä scheisseä. Tuo musiikkivideon otus haiskahtaa kyllä vähän Deadmau5:n matkimiselta…

E.via – Shake!

Ja jotta blogini miespuoliset lukijat eivät jäisi ihan huomiotta, tässä on paikallinen naisräppäri. Ihan hauska musiikkivideo ja yllättävän epäkorealainen. On vaan niin lantiottomia naisia että tekee välillä ihan pahaa katsoa. Miten nuo pystyvät edes synnyttämään? Tämä kyseinen räppäri on muuten korean nopein naisräppäri. Hänellä on muutenkin aika jännä imago, sillä mitä olen hänen biisejään kuunnellut, ne ovat aika tuhmia ja provokatiivisia. E.Viaa on itseasiassa kielletty esittämästä hänen tuhmimpia kappaleitaan. Oma suosikkini on ”오빠, 나 해도 돼?” eli ”Oppa, Can I Do It?”, jonka suosittelen kuuntelemaan täällä. Koreassa tytöt siis kutsuvat poikaystäviään tai itseään vanhempia poikia nimellä ”oppa”. Erityisesti kappaleen alkuspiikki on… aikamoinen. Kappaleen kuuntelemalla – vaikkei kieltä ymmärtäisikään – voi varmasti arvata mistä biisi kertoo. Ei kovin tyypillistä korealaisille naislaulajille. Siksipä kunnioitankin E.viaa artistina, sillä hän rikkoo surutta rajoja.

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri ja teen töitä Koreassa projektimanagerina ja Scrum Masterina kansainvälisessä ohjelmistokehitysprojektissa. Olen ollut Korean kanssa tekemisissä vuodesta 2011 aina tähän päivään asti ja blogaan kokemuksistani nuorena ulkosuomalaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä nuorena naisena perinteisesti miesvaltaisella IT-alalla. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni (sekä tyylilleen uskollisesti usein sarkastisia tai itseironisia) eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

6 Comments

  • Avatar

    halda

    06.05.2012 at 01:14

    Heippa, löysin sun blogin sattumalta ja koukutuin!

    Oon myös pienestä pitäen tykännyt kaikesta japanilaisesta ja oonkin kuluttanut valtavasti mm. mangaa elämäni aikana. Viime syksynä olin sitten jo varaamassa lentolippuja, kunnes jouduin töistä muutamaksi viikoksi sairaslomalle ja törmäsin korealaisiin draamoihin. Siitä asti oon pikkuhiljaa tutustunut Korean kulttuuriin – ja se kolahtaa ja kovaa, vielä paljon enemmän kuin Japan (tosin kpop on jäänyt ainakin vielä kaukaiseksi!). Nyt on kova fanitus päällä, yritän hiukan kieltä opetella aina silloin tällöin ja pyrin aloille, joiden kautta pääsisin jonain päivänä sinne (luen tätä blogia suurella kateudella!! :D). Ihan mahtavaa, että löysin tämän – saan lukea Koreasta suomalaisen abouttirallaa samanikäisen naisen näkökulmasta kirjoitettuna.

    Juttusi ovat mielenkiintoisia, kunpa kirjoittaisit useammin. Täällä yksi koreannälkäinen odottamassa.

    Yksi juttu tuli mieleen tuossa: onko siellä samanlaisia karaokemestoja kuin Japanissa? Jos on, oletko käynyt/aiotko käydä?

    Vastaa
  • Pesukarhu

    Pesukarhu

    06.05.2012 at 06:31

    Halda: hyvä että mun blogista on ollut apua ja innoistusta :) Annan vain tässä vaiheessa varoituksen sanan, ettei kannata missään nimessä ikinä ikinä ikinä hämääntyä siitä mitä korealaisissa draamoissa sun muissa näkee. Voin sanoa ihan sataprosenttisesti että ne on TÄYTTÄ fantasiaa! Täällä ei todellakaan ole samanlaista kuin draamoissa. Ne on siis ihan puhdasta Kauniita ja Rohkeita. Näyttelijät ovat kauneusleikattuja ja rasvaimutettuja. Monet ulkomaalaiset tulevat tänne lomalle, opiskelemaan ja asumaan sen toivossa että kokevat kaikkea jännää ja menevät naimisiin komean korealaisen miehen tai naisen kanssa ja elämä on ruusuilla tanssimista, mutta omasta ja muiden kokemuksesta voin sanoa että tämän tapahtumisen todennäköisyys on hyvin pieni. Korealainen yhteiskunta osaa loppujen lopuksi olla aika sulkeutunut ja rasistinen, tosin muuttuu jatkuvasti. Lomailuun tämä paikka on mainio, jos haluaa kokea suurkaupungin vilskettä ja hyvää ruokaa, mutta mitään sen kummempaa ei kannata valitettavasti odottaa. Jos et osaa täydellisesti korean kieltä, et voi mitenkään olla oikea osa tätä yhteiskuntaa. Edes kieltä osaamalla et oikeastaan voi olla osa tätä yhteiskuntaa, koska olet yksinkertaisesti väärää rotua. Niin se vain menee eikä sille mahda valitettavasti mitään :/ Olen itse jo tehnyt sopimuksen tämän asian kanssa, vaikka haluankin tulla tänne myöhemmin töihin ja jatkamaan kieliopintojani. Varsinkin viimeaikoina korealaiset miehet ovat aiheuttaneet minulle niin paljon harmia että todellakin harkitsen vakavasti uudelleen sitä, haluanko ikinä pariutua paikallisen kanssa…

    Jos haluat työskennellä täällä, varaudu siihen, että työskentelet 14 tuntia päivässä tai enemmän, kuusi päivää viikossa ja omistat itsesi täydellisesti työllesi. Joskus jopa sen neljätoistatuntisen työpäivän päätteeksi sinun täytyy mennä työkavereidesi kanssa ryyppäämään koska sosiaalinen koodi vaatii tätä. Täällä toimivat suomalaiset firmat ovat siis järkevämpiä vaihtoehtoja.

    Ja kyllä, täällä on samanlaisia karaokemestoja, kuin japanissa. Ne kulkevat nimellä 노래방 (noraebang) eli suoraan käännettynä lauluhuone. Käyn ehkä kerran kuussa :)

    Toivottavasti en nyt vaikuta siltä että dissaan tätä maata ja sinun unelmaasi, mutta todellakin täällä asuneena voin sanoa sen, että elämä ei loppujenlopuksi ole yhtään sen kummoisempaa kuin siellä Suomessakaan. Täällä yhteisön paine on aivan älyttömän suuri ja tämä maa on täynnä sosiaalisia ongelmia, jotka polttavat ihmiset loppuun ja ajavat heidät tekemään itsemurhia. Kaikki korealaiset kaverini (ihan oikeasti kaikki) haluavat muuttaa pois koreasta, koska sosiaalinen paine on täällä yksinkertaisesti liian kova. Korealaiset ihailevat länsimaita ja näkevät taas puolestaan Euroopan tai USA:n paratiiseina. Jännää miten aidan toisella puolen ruoho tuntuu aina olevan vihreämpää, eikö? Haluan vaan tehdä tämän selväksi kaikille, jotka haluavat tulla tänne vakituisemmin, koska korealaiset draamat (oikeastaan kaikki mitä näkee televisiossa ja muissa medioissa) on niin kaukana todellisuudesta, etten halua että kukaan tulee tänne suurissa toivoissa pettymään :) Kannattaa tulla ainakin ensiksi vaikka tänne vaihtariksi tai lomalle ja harkita sitten uudelleen mahdollisia muuttamis -ja työskentelemishaluja.

    Yritän kirjoittaa useammin! Saa ehdottaa aiheita jos sellaisia löytyy! Meinaa välillä loppua vähän ideat kesken.

    Vastaa
  • Avatar

    halda

    07.05.2012 at 17:40

    Kiitos varoitteluista, pidän mielessä draamoja katsellessani! Hehe, saatoin kuulostaa hiukan naiivilta ensimmäisessä viestissäni. Onneksi en kuitenkaan ihan totaalisen pilvilinnoissa elele noiden Korea-haaveiden suhteen. :) Uskon, etten tule koskaan asumaan siellä pidempään/varsinaisesti työskentelemään pitkäaikaisesti juurikin tuon valtavan työmäärän takia, minä kun en ainakaan tällä hetkellä koe olevani kovin uraorientoitunut. Haluan nimenomaan tutustua eri kulttuureihin ja saada niistä irti sen mitä suinkin pystyn – draama on aina draamaa, eikä Koreassa minua puoleensa vedäkään mahdollinen huikea rakkaustarina tai mikä tahansa muu juttu, joka draamoissa tuntuu ytimenä olevan. Mua kiehtoo eniten juurikin tavallinen, simppeli arkielämä ja kulttuurierot Suomen ja Korean välillä – plus kieli, johon olen ihastunut ja jota haluan oppia. Yksi syy on myös varmaan juurikin tuo mielikuvien murskaaminen: haluan olla paikan päällä näkemässä ja toteamassa, miltä korealaiset oikeasti näyttävät ja onko meissä ihmisissä loppujen lopuksi enempää eroa. Mun pää on aika helppo kääntää pienelläkin varoittelulla, mutta ilokseni huomasin, että luettuasi viestisi haluan EDELLEEN lähteä sinne, jee! :D

    Mutta joo, uusia tekstejä odotellessa ja huudahdan, jos mieleen tulee ideoita! Vatsan kurinan inspiroimana tuli muuten myös tällainen kysymys mieleen: mitä opiskelijat siellä yleensä syövät? Ruokajutuista on jäänyt mieleen vain nuudelit, ravintoloissa sillä grillillä lihan paistaminen ja kimchi – en tiedä onko opiskelijoilla sitä tapana tosin valmistaa.. Eli mitä ruokaa yleensä kotona laitetaan (lähinnä juuri nuoret ja opiskelijat, varsinaisissa perheissä varmaan vähän eri, vai..?) ja mitä kaupasta ostetaan? Ai joo ja minkä ikäisenä korealaiset yleensä muuttavat pois kotoa vanhempien helmasta?

    Vastaa
  • Pesukarhu

    Pesukarhu

    08.05.2012 at 13:41

    Korean kielen oppiminen on pitkä ja kivinen tie, mutta jos pitää haasteista, niin sitten vaan opiskelemaan tosissaan ;) Olen itse nyt tasolla kaksi ja syksyllä sitten tason kolme käynyt myös. Jo tässä vaiheessa käsiteltävät asiat on aika hankalia. Korea on kieliopin helvettimaa. Saman asian voi sanoa niin monella tapaa että pää menee ihan pyörälle. Eräs kaverini on tasolla viisi ja hän on ihan hajoamassa, sillä vielä silläkin tasolla tulee kielioppia vain lisää ja lisää! Tuntuu ettei se ikinä lopu. Kyllä täällä pitäisi asua useampi vuosi, että kielen voisi oikeasti sisäistää kunnolla.

    No taidanpa vastata noihin sinun ruokakysymyksiin ja sun muihin seuraavassa postauksessa jota varten valkkaan juuri kuvia. Jospa saisinkin sen tänään kirjoitettua jo :)

    Vastaa
  • Avatar

    halda

    08.05.2012 at 18:49

    Onneksi en tavoittele täydellistä koreaa, muuten olisin varmaan hajoamassa jo nyt :D Sen verran kielipäätä löytyy kuitenkin, että sellaisen perusperustason koitan ottaa haltuun – sitäkin saa varmaan piiiitkään takoa päähän, mutta haaste mikä haaste!

    Ja nyt uutta postausta lukemaan :)

    Vastaa

Vastaa