Haikuja Soulin metrosta

Ennen varsinaista asiaa, kerron nopeasti kuulumiseni. Olen edelleenkin tosi kiireinen (no ylläri…), mutta töissä on edelleenkin mukavaa ja on ihanaa olla tehtävässä, johon kuuluu valtaa ja vastuuta. Tein viime viikon 12-14 -tuntisia työpäiviä, koska peli piti saada Applen reviewiin soft launchia varten. Pitkistä päivistä huolimatta, saimme pelin yhteistuumin sellaiseen kuosiin, että pystyimme laittamaan sen Applelle ja nyt odottelemme tuloksia. Mahdollisesti ensi viikolla pääsemme jo julkaisemaan. Sitten ne jännät ajat vasta alkaakin! Erityisesti itseäni jännittää, koska tämä on elämäni ensimmäinen peli, jonka kehitysprosessissa olen ollut intensiivisesti mukana ja jonka laadusta olen vastuussa. Oli hieno tunne päästä antamaan final call sen suhteen, laitetaanko peli Applelle vai ei, vaikkakin tämä hyväksyntä oli lähinnä symbolinen, sillä meillä on tietty aikataulu jonka puitteissa on mentävä.

Koska työmatkalaisena käytän paljon metroa täällä, lähes 3 tuntia päivittäin, olen kokenut yhtä sun toista jännää ja vähemmän jännää häppeninkiä metroissa ja busseissa. Melkein joka päivä julkisissa kulkuvälineissä tulee vastaan jotain sellaista, mikä nostattaa vähän verenpainetta. En edelleenkään ymmärrä sitä, miten lähes 20 miljoonan asukkaan metropolissa ihmiset eivät yksinkertaisesti osaa käyttää julkisia järkevästi. Kaikki tungeksivat päättömästi, joka varmasti hidastaa aivan kaikkien ihmisten matkaa. Nuoret nyt taitavat jokseenkin siedettävästi metroetiketin, mutta keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ihmiset aiheuttava aika reippaasti päänvaivaa. Eniten päähän ottaa se, että jostain syystä vanhemmat naisihmiset ovat aina niin järkyttävässä kiiressä joka paikkaan, vaikka heillä tuskin oikeasti on mihinkään kiire. Tämä tarkoittaa myös sitä, että metroon ängetään sisään jo siinä vaiheessa kun muut ihmiset vielä yrittävät tulla ulos. Tai sitä, että seisotaan itsepäisesti metrossa ovien edessä eikä suostuta astumaan sivuun edes siksi aikaa, että ulos haluavilla ihmisillä olisi kulkuväylä auki. Enkä edes halua aloittaa jupisemaan siitä, mitä vapaiden istuinten kanssa käy… Mummoilla on kyynärpäätaktiikat käytössä ja sitä kannattaa oikeasti varoa. Päätinkin tylsinä työmatkoina alkaa kanavoimaan rageani kehittävällä tavalla sen sijaan että ärsyyntyisin korealaisten päättömästä poukkoilusta. Allapa siis muutamia haikun tyylisiä runoja (tavut 5-7-5), joita olen saanut aikaan pitkinä metron tunteina. Trigger warning runot sisältävät törkeää kielenkäyttöä, koska ne on kirjoitettu aikamoisella tunteen palolla ja perustuvat tositapahtumiin. Välissä olevat kuvat eivät liity runoihin mitenkään, mutta en myöskään keski niille mitään järkevämpää paikkaa.

 

Sieltä se tulee
Humalainen ajussi
Hyi! Sojuröyhtäys*

* ahjussi (아저씨) = yleinen nimitys Koreassa keski-ikäiselle, keski-iän ylittäneelle ja/tai ukkomiehelle
* Soju (소주) = paikallista riisistä tehtyä viinaa, jonka nauttimisen pystyy helposti haistamaan ihmisten hengityksestä

 

Käytiin muutaman työkaverin kanssa kalamarkkinoilla syömässä raakoja herkkuja.

Käytiin muutaman työkaverin kanssa kalamarkkinoilla syömässä raakoja herkkuja.

 

Äh, metron mummot
Sinne meni mun paikka
Mummo perkele!

 

Pari työkaveria on myös suuria meksikolaisen ruuan ystäviä. Ollaan tässä lounaalla.

Pari työkaveria on myös suuria meksikolaisen ruuan ystäviä. Ollaan tässä lounaalla.

 

Yöbussi himaan
Taas jonkun kimchipieru!
Tänne tukehtuu

 

En tiedä kosmetiikasta mitään mutta ostin silti. Kai näitä läträtään naamaan tai jotain.

En tiedä kosmetiikasta mitään mutta ostin silti. Kai näitä läträtään naamaan tai jotain.

 

Joku tuijottaa
taukoamatta kyttää
voitko lopettaa?

 

OLEN TEKKENMESTARI! Kaveri omistaa Bundangin kuuluisimman pelihallin, mikä tarkoittaa minulle ilmaisia pelejä!

OLEN TEKKENMESTARI! Kaveri omistaa Bundangin kuuluisimman pelihallin, mikä tarkoittaa minulle ilmaisia pelejä!

 

Haluan ulos,
ootko vittu tosissas?
Pois edestä nyt!

 

Mies lomilla.

Mies lomilla.

 

Metro be like
Annual Hunger Games
kyynärpäätaklaus

 

Proppeja tarrakuvien ottoa varten.

Proppeja tarrakuvien ottoa varten.

 

mummo aivastaa
suoraan minun naamalle
moikka vaan flunssa

 

Persimonit sinnittelee kylmästä ilmasta huolimatta puissa.

Persimonit sinnittelee kylmästä ilmasta huolimatta puissa.

 

Korean kesä.
Eka kerta metrossa?
Welcome to hell.

 

Roviolta saamani stressipallo on ollut kovassa käytössä.

Roviolta saamani stressipallo on ollut kovassa käytössä.

 

”Next stop: Seoullung”
Ei saatana nytkö jo?
Kuolaa poskella*

* Jään Seoullungissa aina aamuisin pois metrosta ja jos on käynyt niin hyvä tuuri, että olen saanut järkyttävästä ruuhkasta huolimatta istumapaikan, nukun yleensä aivan omalle pysäkilleni asti ja herään yllättäen kuulutukseen.

Kippis kun peli laitettu Apple reviewiin!

Kippis kun peli laitettu Apple reviewiin!

 

Sillit suolassa.
Ängetkää nyt vielä lisää…
yh, oispa kaljaa

 

Family Guy tiivistää jälleen aika hienosti sen, miten jotkut ihmiset täällä käyttäytyvät metroissa:

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla apulaistuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

Vastaa