Kummastuttavia korealaisuuksia, part 1

Meinasin vähän kirjoitella siitä, mikä täällä Koreassa kovasti yleensä kummastuttaa suomalaisia, tai ainakin minua. Viimeaikoina varsin tiiviisti ”korealaisen perheeni” kanssa eläessä ja uuden työn aloitettuani olen jonkin verran pohtinut asioita, jotka saavat täällä usein suomalaisen rapsuttelemaan päätään. Varsinkin kesäisin tuntuu siltä, että korealaisilla on monia hauskoja ja myös outoja tapoja ja sääntöjä liityen siihen, mitä kannattaa tehdä, mitä ei saa missään nimessä tehdä ja erityisesti siitä, mitä saa ja ei saa syödä kesällä. Korealainen kulttuuri pyöriikin paljon ruokailun ympärillä, joten tämä kirjoitus tulee taas yllättäen sisältämään jonkin verran ruokavouhotusta.

Ehkä eniten itseäni, ja monia muitakin suomalaisia, täällä kummastuttaa jätteenkeräykseen liittyvät asiat. Ehkä oudointa Koreassa mielestäni on se, että roskia ei saa laittaa mihin tahansa pussiin vaan siihen pitää ilmeisesti olla tietynlainen roskapussi, jossa on oman asuinalueen tiedot. Ja mikä parasta, nämä roskapussit pitää ostaa kaupasta ja ne ei ole mitään halpoja! Voi miksi? Miksi miksi miksi ihmeessä? Täällä syntyy niin hirveät määrät muovijätettä muutenkin että miksei vaikka kaupasta mukaan saatua muovipussia voisi hyödyntää roskapussiksi? Nyt kaupastakin saadut roskapussit pitää heittää pois, koska niille ei oikeastaan ole kummemmin käyttöä.

Jätteenkeräyspäivä korealaisittain

Jätteenkeräyspäivä korealaisittain

Ehkä vielä pahempi on joissain paikoissa sääntö siitä, miten biojäte pitää heittää pois. Niitäkin varten pitää ostaa erillinen pussi… Sellainen keltainen, joka ei muuten taatusti ole mitään maatuvaa materiaalia vaan ihan samaa muovia kuin mikä tahansa muukin muovipussi. Repiikö joku ne sitten kaatopaikalla auki vai miten ihmeessä homma oikein hoituu? Lisäksi katujen varsilla on yllättävän harvoin roskiksia, joten yleensä roskia jätetään vaan randomisti lojumaan aina kadulle, josta ne kuitenkin mystisesti aina yöllä häviävät. Outo systeemi mutta ilmeisesti toimii täällä.

Ilmeeni kun

Ilmeeni kun

Jokainen täällä kesällä asunut tietää millaista kärsimystä pyykkääminen kesäisin on. Ei sillä että siinä itse pyykkäämisessä olisi mitään vaikeaa vaan se niiden pyykkien kuivaksi saaminen on se juttu missä kohtaa homma vaikeutuu. Täällä on nimittäin jatkuvasti niin kova ilmankosteus että pyykit eivät välillä meinaa kuivua sitten millään. Erityisesti harmia tämä aiheuttaa silloin kun kyseessä on pyyhkeet. Koreassahan käytetään siis pieniä ”käsipyyhkeitä” itsensä kuivaamiseen. Pyyhkeet pestään lähes aina yhden käyttökerran jälkeen eli suihkun jälkeen pyyhe jätetään kuivamaan ja laitetaan myöhemmin pyykkikoriin. Pyyhkeitä siis pestään jatkuvasti, mutta jostain syystä monet korealaiset tuntuvat pesevän ne aina vain kolmessakymmenessä asteessa. Tämä tuntuu suomalaiselle oudolta, sillä minulle on aina opetettu että pyyhkeet ja lakanat pitäisi aina pestä vähintään kuudessakympissä, jossa niissä pesivät mahdolliset bakteerit yms kuolisivat pois ja samalla myös hajut lähtevät. Koreassa kaikelle pyykille jostain syystä käytetään sitä maagista kolmeakymmentä ja en ole oikein vieläkään löytänyt tähän syytä. Energian säästö tai pelko siitä että korkeampi lämpötila tuhoaa vaatteen? Mikä se sitten ikinä onkaan, se ei aina toimi täällä kesällä. Pyyhkeet haisevat joskus puhtaanakin jo valmiiksi pahalta, tai viimeistään siinä vaiheessa kun kastuvat taas. Luulen että myös korealaisella vesijohtovedellä voi olla oma osuutensa asiaan. Hiukseni ovat jatkuvasti täällä huonossa kunnossa, koska korealaisessa vesijohtovedessä tuntuu ainakin hajun perusteella olevan aika paljon kemikaaleja. Hiukset ovat jatkuvasti kuivaa heinää vaikka kuinka yrittäisin laittaa hoitoainetta ja muutenkin kohdella hiuksiani rakkaudella.

Internet Explorerin käyttöpakko joillakin sivuilla ja sen lisäksi vielä jonkun kammottavan spywaren tai muun paskan lataamisen pakko koneelle. En voi edes sanoin kunnolla ilmaista turhautumistani tähän. Monet korealaiset nettisivut eivät edelleenkään toimi kunnolla millään muilla selaimilla kuin Internet Explorerilla. Ehkä yksi ensimmäisen maailman ongelmista pahin on se, että joutuu käyttämään IE:tä mihin tahansa, sillä se on yksinkertaisesti vain niin huono, hidas ja täynnä turvallisuusongelmia. Esimerkiksi Korean maahanmuuttoviraston nettisivuille mentäessä Google Chrome estää sinne pääsyn varottaen haitallisesta ohjelmasta. Sitä vaan miettii että mitenköhän monille nettisivuille käy sitten kun Microsoft vihdoin ja viimein lakkauttaa IE:n tuen kokonaan? Sitä päivää odotellessa.

Ah niin ihana IE

Ah niin ihana IE

Korealaisten taipumus valittaa säästä. Tai ehkä ei voi varsinaisesti sanoa valittaminen vaan kommentoiminen. Erityisesti kesällä korealaiset kommentoivat koko ajan sitä, miten on kuuma, miten sataa tai että ei halua mennä ulos koska siellä on kuuma. Suomalaiselle tämä tuntuu sinällään oudolta, koska Suomessa oltaisiin tietysti onnellisia samanlaisista säistä kuin täällä Koreassa. Lisäksi suomalaiset eivät tunnu erityisemmin valittavan talvellakaan kylmyydestä, ainakaan samalla volyymilla. Meillä lähinnä todetaan että onpas siellä kylmä, pitääpä laittaa toppahousut jalkaan -tyylillä. Säästä puhuminen tuntuu olevan aika isokin osa korealaista kulttuuria ja täällä on tuntuu olevan aika normaalia ja hyväksyttyä päivitellä sään vaikeudesta usein.

Kesä Koreassa

Kesä Koreassa

Vahva reagointi terveysasioissa. Kaikki varmaan muistavat MERS ”epidemian”, joka oli oikeasti muutamien kymmenien potilaiden keskuudessa sairaalaolosuhteissa leviävä juttu. Siitä syystä täällä suljettiin muutamia kouluja, jengi kulki kaduilla maskit päässä ja normaaliin flunssaankin sairastumista tietysti vähän säikähdettiin. Sinänsä ymmärrän korealaisten kovan halun suojella erityisesti lapsiaan, koska tässä maassa on iso ongelma ikääntyvän väestön ja alhaisen syntyvyyden kanssa, kuten meillä Suomessakin. Väestöntiheys on korkea, joten pisaratartuntana leviävä vaarallinen tauti voisi olla katastrofaalinen. Minä sairastelen suhteellisen helposti flunssaa ja vatsatauteja, joten välillä on niin outoa kun korealaiset kysyvät minulta olenko käynyt sairaalassa. Miksi kävisin sairaalassa normaalin flunssan takia? Ei siihen ole oikein mitään muuta hoitokeinoa kuin lepääminen ja särkyyn tai kuumeeseen joku särkylääke. Eräs ystäväni synnytti hiljattain ja hänen tarinansa synnytyksen hoidosta Koreassa sai oikein ihokarvani pystyyn. Jotenkin suomalaisena välillä tuntuu siltä, että täällä terveysasiat hoidetaan todella prosessinomaisesti ja se inhimillinen ja psyykkinen puoli jätetään täysin huomiotta. Esimerkiksi se, että tuore äiti ei saanut viettää aikaa vauvansa kanssa ja pidellä tätä sylissään jatkuvasti, tuntui minusta aivan uskomattomalta. Ilmeisesti joissakin sairaaloissa ollaan sitä mieltä, että vauvan on parempaa ja turvallisempaa maata lasin takana huoneessa kymmenen muun vauvan kanssa… Sitten taas ihan toinen kääntöpuoli tässä on se, miten monet vanhemmat ihmiset täällä eivät peitä suutaan kädellä yskiessään tai aivastellessaan. Panin tämän merkille ruuhkametrossa, jossa joudun päivittäin istumaan aina tunnin suuntaansa työmatkalaisena. Siinä vaan vieressäni seisonut mummeli köhi ja aivasteli suoraan minua päin suojaamatta pärskähtelyään mitenkään. Itse flunssaisena käytän aina julkisissa kulkuvälineissä maskia ja nyt olen alkanut kallistua siihen suuntaan että pitäisiköhän moista pitää ihan jatkuvasti vain sen takia että muidenkin ihmisten mönjät pysyisivät helpommin loitolla.

Ulkomaalaisten aliarviointi ja tyhjät kohteliaisuudet. Okei, tavallaan ymmärrän sen, että korealaisista on kivaa se, että ulkomaalaiset osoittavat kiinnostusta heidän kulttuuriaan kohtaan. Silti minua edelleenkin jaksaa kummastuttaa se, miten korealaiset monesti tuntuvat olevan vähän sitä mieltä että Korea on jotenkin tosi eristäytynyt paikka, kukaan ei muka tietäisi tästä paikasta mitään, ei olisi ikinä syönyt korealaista tai tulista ruokaa, ei osaisi käyttää syömäpuikkoja tai ei voisi oppia korean kieltä. Nämä kaikki ovat sellaisia asioita, joita voi tehdä ja oppia omistamalla jompaa kumpaa tai molempia seuraavista asioista: 1) rahaa, 2) aikaa. Korean kielen oppimiseen tai ylipäätään mihinkään Koreaan liittyvän asiaan tutustumiseen ei oikeasti tarvita mitään supervoimia vaikka monet korealaiset jostain syystä tuntuvat ajattelevan niin. Ehkä eniten kummastuttaa välillä täysin tyhjät ”kohteliaisuudet” korealaisilta kaikille, jotka osaavat sanoa ihan minkä tahansa sanan koreaksi. Myönnän että minua ärsyttää aika paljon (vaikkei pitäisi) se, että vaikka minut ja joku pari sanaa koreaa ulkoa opetellut/just ja just alkeet osaava ulkomaalainen laitetaan samalle linjalle koreaa puhuessa. Se, että kaveri osaa tilata oluen koreaksi ei ole mikään osoitus kielitaidosta vaan siitä, että kuka tahansa voi opetella muutamat jutut silti ymmärtämättä hölkäsen pöläystä koko kielestä. Tämä ottaa hermoon joskus juuri siksi että itse on kuitenkin panostanut kielen oppimiseen jonkin verran, miksi korealaisten silmissä kahden täysin eri tasoilla olevan ihmisen ”kehuminen” samassa lauseessa on vähän tunteita nostattavaa. En ole suomessa oikeastaan törmännyt samanlaiseen ilmiöön että suomea hyvin osaavaa ja muutenkin suomalaiseen kulttuuriin hyvin sopeutunutta ulkomaalaista toitoteltaisiin samalla lailla kuin täällä.

Joku korealainen: "OMG ulkomaalainen osasi sanoa annyeonghaseyo!" Minä: "¿Que?"

Joku korealainen: ”OMG ulkomaalainen osasi sanoa annyeonghaseyo!” Minä: ”¿Que?”

Syömiseen liittyvät säännöt. Koreassa on aika paljon ruokaan ja ruokailuun liittyviä sääntöjä, jotka saattavat hämmentää suomalaisia. Täällä esimerkiksi kehotetaan ihmisiä välttämään raa’an kalan syömistä kesällä (okei, joo, kuumat ilmat voi aiheuttaa pilaantumisen helpommin) ja sateella. Korealaisten mukaan bakteerit lisääntyvät sateella helpommin joka tietysti voikin pitää paikkansa, mutta miten ihmeessä se vaikuttaa kalaan, joka on ravintolassa ja jonka kylmäketju on hoidettu asiallisesti? Jos kylmäketju on katkennut tai kalaa on muuten vaan käsitelty huolimattomasti niin se lienee aika se ja sama millainen sää on koska pilaantumisen mahdollisuus on silti suuri..?

Täällä on kuitenkin ruokaan liittyviä jänniä kivoja juttuja vaikka kuinka paljon. Kesällä korealaiset tykkäävät harrastaa vaikka minkälaista syöminkiä. Yksi yleisimmistä lienee Kanaa ja kaljaa Han-joen varrella. Koreassahan on maailman parasta fried chickeniä eli rasvassa paistettua kanaa, jota voi sitten lukuisista paikoista tilata suoraan kuljetettuna minne ikinä sitten haluatkaan. Parastahan tässä on se, että kaljat tuodaan myös! Suomessa jo kuolleetkin kukkahattutädit pyörisivät haudoissaan kuin hyrrät jos moinen mahdollisuus saada alkoholia toimitettuna suoraan kotiovelle tulisi mahdolliseksi. Minusta Kanaa & Kaljaa on aivan loistava konsepti ja harmittaa kyllä kovasti ettei tällaista ole Suomessa.

KANAARGBGLBLBNOMNOMNOM

KANAARGBGLBLBNOMNOMNOM

Korealaiset tykkäävät kesän kuumilla helteillä syödä paljon hedelmiä, kuten vesimelonia, viinirypäleitä (sellaisia isoja tosi tummia, jotka maistuu vähän käyneiltä), vihreää melonia, kirsikoita, persikoita, kultaisia kiivejä jne. Ainakin tässä taloudessa on tapana monesti syödä hedelmiä aterian päätteeksi. Hedelmät ovat vaan yllättäen tosi kalliita täällä. Jossain tavaratalossa saattaa joutua yhdestä isosta persikasta maksamaan monta euroa. Olen aina ihmetellyt sitä, mistä ihmeestä hedelmien hinta täällä oikein muodostuu, sillä hedelmät ovat Suomessa aika halpoja vaikka olemme todella pohjoisessa ja varmaan hedelmien näkökulmasta aika vaikeasti tavoitettavissa oleva kolkka. Hedelmistä saadaan varmaan täällä ihan poskettomia katteita tai sitten jostain syystä niiden tuominen ja säilöminen täällä on tosi kallista.

Kuumalla ilmalla suosittuja ruokia ovat erilaiset kylmät ja etikkaiset ruuat, kuten esimerkiksi erilaiset kylmät nuudelit. Myös 삼계탕 (Samgyetang) on täällä suosittu kesäruoka. Ruoka koostuu miedosta liemestä, johon upotetaan kokonainen riisillä täytetty kana. Itse pidän mausteisista ja suolaisista ruuista, mistä syystä en yleensä syö tätä mutta anopin tekemä versio tästä on kyllä varsin maukasta. Kuuman liemen särpiminen hikoiluttaa ja hikoileminen puolestaan viilentäisi kehoa, joka auttaisi kuumalla ilmalla oloa. Itse hikoilen kuin pieni sika, joten kuumalla ilmalla vielä kuuman ruuan syöminen tarkoittaa sitä, että tuolista noustessani on siinä todennäköisesti epäilyttävä märkä läntti…

Korealaiset televisiomainokset ovat mielestäni paljon hauskempia ja kekseliäämpiä kuin suomalaiset. Monesti täällä televisiota katsoessa mainoskatko ei samalla lailla ärsytä kuin Suomessa, sillä mainoskatkoja ei tule ihan jatkuvati ja joka tauolla ei pyöri aina samat mainokset uudelleen ja uudelleen. Lisäksi täällä mainoksissa on enimmäkseen todella kauniita ja komeita ihmisiä, minkä takia mainoksia välillä katsookin ihan mielellään ihan ihastellakseen korealaista nais- ja mieskauneutta.

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla apulaistuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

2 Comments

Vastaa