한국말 잘 못 해요. Ja uusi lukukausi.

”한국말 잘 못 해요, 미안해요. 그럼, 열심히 공부하고 있어요!” Tuota lausetta olen viimeaikoina joutunut käyttämään paljon. Chattailen aika paljon KakaoTalkin välityksellä korealaisten kanssa. Kyseinen lause kuuluu siis: ”Hangukmal chalmotheyo, mianheo. Kurom, yolsimhi kombuhakoissoyo!” suomennettuna siis ”Sori, en puhu koreaa kovin hyvin, mutta opiskelen ahkerasti!”. Ilmeisesti koreani alkaa olla sillä tasolla nykyään että ymmärrän vähän enemmän ja minua ymmärretään paremmin. Kun puhun koreaa jo nopeasti ja ei niin karsealla suomiaksentilla, monet ovat kehuneet minua hyväksi puhujaksi. Tässä vaiheessa pitää yleensä vähän toppuutella tuolla kyseisellä lauseella etteivät korealaiset vallan innostu ja ala pölöttämään sitten sellaista vauhtia että minulta menee kaikki ihan ohi. Ongelma koreaa puhuessa onkin siinä, että kun osoittaa osaavansa jonkin verran, korealaiset usein olettavat että osaat paljonkin ja tästä seuraa puhetulva ja paljon väärinkäsityksiä. Noh, joka tapauksessa olen huomannut että chattailu on minulle erittäin tehokas tapa oppia kieltä. Koska minulla on vaikeuksia oikeinkirjoituksen ja suppeahkon sanaston kanssa, chattaily on erinomainen keino harjoitella tätä. Opiskelen nykyään useamman kerran viikossa koreaa koulutuntien lisäksi myös kahviloissa. Opiskelua auttaa se, että puhetta kuulee koko ajan ympärillään ja jos tulee jotain ongelmia, voi aina vetäistä jotakuta hihasta ja pyytää apua. Lisäksi asuntolassa jumittaminen on ikävää, joten kahvilaan on mukava mennä.

Uusi lukukausi on alkanut ja täten myös korean tunnit. Nyt siis tasolla kaksi ja koska päätin että jään tänne kesäkouluun, olenkin sitten kesän lopulla suorittanut myös tason kolme. Harmittaa, etten voi Suomeen palattuani jatkaa kieliopintojani. Voi olla että palaan tänne Koreaan aika nopeasti. Ehkä opiskelen vuoden Suomessa todella ahkerasti ja tulen tänne vuodeksi tai puoleksi työharjoitteluun, jotta saan työkokemusta ja voisin taas jatkaa kielen opiskelua. Kakkostason korea on jo selvästi paljon haastavampaa. Opettaja puhuu enää pelkästään koreaa ja normaalilla nopeudella. Ykköstasolla käytettiin vielä englantia apuna ja opettaja puhui tarkoituksella hitaammin ja selkeästi artikuloiden. Nyt nämä kaikki on karsittu ja sen kyllä huomaa. Näin kyllä ainakin oppii tai on pakotettava itsensä oppimaan, sillä kysymyksetkin pitää yrittää esittää koreaksi. Kehitystä näkyy kyllä jo ilmassa, sillä kun lauantaina palasimme Eliisan ja Andren kanssa Aasian suurimmalta klubilta, Elluilta, jutteli taksikuski minulle mukavia lähes koko matkan. Taksikuski oli kovin kiinnostunut meistä (erityisesti minusta koska olin ainoa, joka osasi koreaa). Koin eräänlaisen valaistumisen matkalla, sillä ymmärsin hyvin mitä mies puhui ja osasin vastatakin hänelle. Kuski kävi tyypillisen korealaisen miehen tavoin aika läheiseksi koska hän piti minua niin kauniina ja kosketteli käteni ja hiukseni läpi. Tytöt siis huom! Älkää ikinä missään tapauksessa ajako taksilla yksin yöaikaan! Seoul on turvallinen kaupunki naisellekin kävellä yksinään yöaikaan, kunhan vain käyttää maalaisjärkeä mutta taksit ovat asia erikseen. Eräs kaverini täällä oli jo joutunut vaaratilanteeseen kun taksikuski oli ajanut hänet hotellin pihaan ja kieltäytynyt viemästä Ewhalle. Lopulta kun kaveri oli huutanut kuskille jokusen minuutin, kuski suostui viemään hänet Ewhalle. Jos Eliisa ja Andre eivät olisi olleet mukana matkalla, en tiedä miten läheiseksi kuski olisi saattanut käydä. Vaikka korealaiset ovat Suomalaisia ”koskettelevampaa” sorttia, ei täälläkään ole kohteliasta kosketella täysin tuntemattomia.

Täällä tarvitaankin välillä aikamoista tyttöenergiaa:

Ihan vaan näin sivuhuomiona: seksuaalinen häirintä julkisissa kulkuvälineissä on täälläkin iso ongelma. Itse en ole onneksi ikinä joutunut sen kohteeksi tai todistanut mitään tällaista tapahtumaa, mutta hallitus miettii että Seoulinkin metroihin pitäisi saada pelkästään naisille tarkoitetut vaunut. Tokiossahan tämä on ollut arkipäivää jo kauan. Ruuhka-aikoina esimerkiksi metron kaksi ensimmäistä tai viimeistä vaunua on varattu vain naisille. Ruuhka-aikana metrossa liikkuu paljon ihmisiä, jotka aivan täyteen pakatussa vaunussa yrittävät tunkea käsiään esimerkiksi naisten hameiden alle. Näistä tilanteista on hankala paeta, sillä vaunussa ei mahdu liikkumaan. Usein naiset eivät edes uskalla huutaa, jotkut vain kärsivät nöyryyttävän tilanteen hammasta purren ja mies pääsee kuin koira veräjästä. Onneksi olen kuullut myös juttuja että korealaiset tytöt antavat oikeasti näille perversseille turpaan tästä hyvästä tai lähtevät jahtaamaan näitä miehiä huutaen ”야아아! 변태!” (”YAA! pyonte!” = perverssi) jos he yrittävät paeta metrosta. Jokaisella naisella pitää kyllä olla tuossa tilanteessa oikeus suorittaa niin sanottu ”monkey picks up the peach” jos tiedätte mitä tarkoitan…

Lisää siitä opiskelusta, ennen kuin eksyn sivuraiteille liikaa:
Tällä kertaa olen hieman enemmän tosissani opiskelun suhteen. Viime lukukautena opiskelin enimmäkseen vain Korean kulttuuriin liittyviä juttuja, kuten Korean uskontoja ja keramiikkaa, jotka eivät liity mitenkään pääaineeseeni, tosin olivat muuten todella mielenkiintoisia ja korvaamattomia kokemuksia. Nyt olen korean kielen lisäksi kursseilla ”Business Communication”, ”Mass media and communication” ja ”Understanding computer graphics”. Kaikki vaikuttavat erittäin mielenkiintoisilta ja proffat päteviltä. Kaikki taitavatkin olla joko kanadalaisia tai jenkkejä. Näiden lisäksi menin myös Andren kanssa squash -kurssille. Vaikuttaa erittäin hauskalta ja mukavaa päästä viimein kokeilemaan. Uudet vaihtaritkin vaikuttavat varsin mukavilta ja saan varmasti taas paljon uusia kavereita. Edessä on varmaan taas kiireinen ja mahtava lukukausi, joka menee taas ohi liian nopeasti.

Tähän loppuun vielä piirtämäni sarjakuva korealaisten poikien hiuksista ja komeita Big Bangin poikia puvuissa laulamassa siitä miten rakkaus on niin vaikeaa:

korealaisten hiuksia

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri ja teen töitä Koreassa projektimanagerina ja Scrum Masterina kansainvälisessä ohjelmistokehitysprojektissa. Olen ollut Korean kanssa tekemisissä vuodesta 2011 aina tähän päivään asti ja blogaan kokemuksistani nuorena ulkosuomalaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä nuorena naisena perinteisesti miesvaltaisella IT-alalla. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni (sekä tyylilleen uskollisesti usein sarkastisia tai itseironisia) eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

Vastaa