Työ Koreassa – eka viikko takana

Ensimmäinen viikko töissä Koreassa hurahti aika kovaa vauhtia ja minusta tuntuu siltä että viikoilla voi olla tapana hurahtaa täällä. Työtä on paljon, joten se pitää kiireisenä. Välillä tuli hiljaisempia hetkiä tai minua alkoi jet lagin takia väsyttämään kovasti, joten ensimmäiset päivät oli vähän hankalia ja todella uuvuttavia. Arkisin tosiaan käy niin, että olen kotoa poissa lähes 13 tuntia ja tulen kotiin oikeastaan lähinnä nukkumaan. Työaikani on 10-19, mutta ensimmäisen viikon ajan menin töihin vähän aikaisemmin ja lähdin vähän myöhemmin. Vaikka meidän työpaikallamme ei ole mitään korealaista tiukkaa etikettiä ja sääntöjä siitä että töistä ei voisi lähteä ennen pomoa, haluan silti alkuun pelata varman päälle. Kuitenkin tämän ensimmäisen viikon perusteella voin sanoa että olen saattanut löytää aikamoisen helmen. Työnantajani Suomessa viettämä aika selkeästi näkyy yrityksen rennossa mutta tehokkaassa työkulttuurissa ja tykkään siitä tavasta todella paljon. Meillä panostetaan tehokkuuteen, minkä takia myös ylitöiden tekemiseen ja toimistolla yömyöhään istumiseen ei juuri rohkaista. Työkaverini ovat mukavia ja sosiaalisia ja ovat ottaneet minut vastaan todella hyvin. Lisäksi yritys tarjoaa monenlaisia mukavia etuja tukemalla esimerkiksi rahallisesti korean kielen opiskelua. Tätä mahdollisuutta aion ehdottomasti hyödyntää sitten kun olen asettunut kunnolla aloilleni ja totutellut työhön kunnolla.

Nyt alkuun on ollut hieman hankalaa ja jännittävää, sillä minun on omaksuttava hurjat määrät informaatiota. Testaan nyt vielä toistaiseksi julkaisukelvotonta peliä, josta vielä puuttuu joitakin ominaisuuksia ja toiminnallisuuksissa on tietysti vielä paljon kehitettävää. Kaikkein hankalinta työssä on ehkä ollut se, että minulla menee hetki aikaa omaksua kaikki design dokumentit ja oppia mitä kyseisen syklin pelissä kuuluu olla ja mitä ei yksinkertaisesti ole vielä implementoitu. Toisin sanoen siis sen oppiminen, että milloin kyseessä on bugi ja milloin kyse on puuttuvasta osasesta, ottaa oman aikansa. Olen yrittänyt suhtautua tähän niin, etten turhaan ruoski itseäni oppimaan kaikkea heti koska eihän se ole mitenkään realistisesti mahdollista, varsinkaan jet lagisena. Työnihän siis alkoivat kolme päivää sen jälkeen kun saavuin Koreaan. Ensimmäisinä öinä nukuin vain 4 tuntia/yö, joten olo töissä oli hieman sumuinen.

Töihin pääsen päivittäin kätevästi Bundangin metrolinjalla, joka kulkee melkein ovelta ovelle. Kyseinen linja ei onneksi näytä olevan kovin tukossa ruuhka-aikoina, joten yleensä istumapaikkakin jossain vaiheessa metrosta heltiää. Toistaiseksi metromatkat on menneet lähinnä koomatessa töistä tai huonoista yöunista uupuneena, mutta jatkossa yritän ottaa tavaksi metrossa korean opiskelun tai ylipäätään käyttää metrossa vietettyä aikaa jotenkin kehittävämmin. Joka päivä työmatkoihin kuluu hieman reippaat kaksi tuntia ja koska vapaa-aikaa jää arkisin niin vähän, olisi nämä kaksi tuntia hyvä käyttää jotenkin järkevästi.

Olen kuitenkin tässä viikon aikana ehtinyt jo näkemään kavereita ja tekemään yhtä sun toista perheen kanssa. Onnistuin taas saamaan niin sanotun ilmastointiflunssan, joten yritän nyt tänään ottaa rauhallisesti ja toipua kotona, jotta olisin taas huomenna töissä iskukunnossa. Koreassa on kuulemma kuumin kesä vuosikymmeniin ja siltä se suoraan sanottuna tuntuukin. Tästä syystä nuha ja kipeä kurkkukin pääsi iskemään, sillä jatkuva hikoilu ulkona ja sen jälkeen todella vahvan ilmastoinnin alla seisominen tuskin tekee kenellekkään hyvää. Alkaisipa täällä kohta jo syksy mutta sitä tuskin tulee tapahtumaan vielä ainakaan kuukauteen…

Kuvaa naapurustosta

Kuvaa naapurustosta

Kuvaa naapurustosta

Kuvaa naapurustosta

Tin huoneestani hieman suomalaisemman muumilakanoilla

Tein huoneestani hieman suomalaisemman muumilakanoilla

시골밥상 사랑

시골밥상 사랑

Käytiin Hongdaen Primo Bacio Bacissa syömässä kavereiden kanssa.

Käytiin Hongdaen Primo Bacio Bacissa syömässä kavereiden kanssa.

Jonka jälkeen Sulbingiin patbingsulle.

Jonka jälkeen Sulbingiin patbingsulle.

Pesukarhukahvilan koira.asukit

Pesukarhukahvilan koira-asukit

Ihana söppänä!

Ihana söppänä!

Pesukarhun poikanen yritti pyytää ruokaa

Pesukarhun poikanen yritti pyytää ruokaa

Hello ladies!

Hello ladies!

Kaveriporukalla kahvilassa

Kaveriporukalla kahvilassa

Kameran kauneuslinssi oli sitä mieltä että mulla kuuluu olla kulmakarva keskellä otsaa

Kameran kauneuslinssi oli sitä mieltä että minulla kuuluu olla kulmakarva keskellä otsaa

Jongze pääsi armeijasta ulos pariksi tunniksi, sillä viiden viikon alkuleiri on nyt päätöksessä. Nyt hän soittelee minulle joka päivä kasarmin puhelimesta, koska kasarmilla on kuulemma tosi tylsää. Päivät pitkät he katsovat lähinnä telkkaria ja makaavat sängyillään. Meillä kävi tosiaan hurja tuuri ja Jongze pääsee tiistaina Gyeonggi-do:n provinssin alueelle suorittamaan loput palveluksestaan. Tästä Suwonista kasarmille matkaa on vain alle tunti, joten kunhan alun vaikeuksista on päästy, voin mennä vaikka joka viikonloppu häntä katsomaan. Lisäksi hän pääsee helposti niillä muutamilla harvoilla lomillaan helposti kotiin. Emme oikeastaan olisi voineet parempaa ratkaisua toivoakaan ja armeijan kestäminen näillä eväillä ei enää tunnukkaan niin sydäntäsärkevältä. Joudumme varmaan odottelemaan vielä kuukauden tai pari ennen kuin voimme nähdä ihan kasvotusten. Perhe meni viime torstaina häntä katsomaan viiden tunnin ajomatkan päähän, mutta itse jouduin luonnollisesti jäämään töihin. Pystyimme sentään juttelemaan yhden lyhyen Facetalkin, jotta näimme toistemme kasvoja vähän.

Kuulin taas tarinan Korean armeijan vaarallisuudesta ja järjettömyydestä, sillä yksi alokas oli tuupertunut 20 kilometrin marssin aikana maahan… ja lopulta kuollut lämpöhalvaukseen. Tällainen turha ihmisehenkien vaarantaminen on minua Korean armeijassa aina vähän hämmästyttänyt. Miksi ihmeessä ihmiset pistetään melkein 40-asteen helteessä kävelemään 20kg reppu selässä 20km matka? Periaate? Kuri? Ihan vaan silkka ”koska silloin kun minä olin nuori, niin naiset oli mantelimassaa ja miehet laivanrakennusainetta T: Rauno Repomies” -tyyppinen ”nuoret pullamössöä joten niitä pitää koulia” -mentaliteetti? En tiedä mikä se on, mutta en voi edes kuvitella millaista tuskaa kyseisen pojan läheiset käyvät läpi. Jotenkin äärettömän surullista että joku kuolee tilanteessa, joka olisi täysin vältettävissä silkkaa maalaisjärkeä käyttämällä.

Komistus! Perheen mukaan laittamani suklaa hävisi kuulemma nopeasti nälkäisen alokkaan suuhun.

Komistus! Perheen mukaan laittamani suklaa hävisi kuulemma nopeasti nälkäisen alokkaan suuhun.

Äiti ja poika

Äiti ja poika

Inttileskilaskuri raksuttaa jatkuvasti

Inttileskilaskuri raksuttaa jatkuvasti

Ja koska olen pelialalla, tässä teille lisää pelihuumoria:

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla apulaistuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

4 Comments

  • Humppa

    21.08.2016 at 14:50

    Intin käyneenä olen vaihtoehdon ”periaate” puolella. Sotilaan on yleismaailmallisella ajattelulla kestettävä vaikka ja mitä.

    Toki on hyvin karua, että siellä päin maailmaa annetaan noin vain alokkaan kuolla lämpöhalvaukseen. Suomessa tämmöistä ”ei olisi pitänyt tapahtua,” mutta oman käsityskyvyn perusteella siellä E-Koreassa on sotilaallisesti vähän kriittisempi ajattelutapa naapurinsa vuoksi. On pysyttävä vahvana ja armottomana osoitettava, että heikoilla ei totaallisesti ole tilaa ja pelkkään ”kävelyyn” kuolleen henkilön kuolema toimii siellä varoittavana esimerkkinä ”rohkaisemaan” sotilaita.

    Mutta kiintoisaa toki, että Jongzella on jo tässä vaiheessa saman kuulloista aktiviteettia kuin itselläni oli intissä kahden viimeisen palvelusviikon aikana. Silloin ei todellakaan ollut mitään ohjelmaa ruokailuja lukuunottamatta, mikä oli oudoksuttavaa, kun oli vuoden ajan tottunut siihen, että päivä oli ympätty täyteen tekemistä 8-18 ajaksi.

    Vastaa
    • Pesukarhu

      Pesukarhu

      21.08.2016 at 15:02

      Moikka Humppa!

      Jooh Korealla on pikkaisen astetta arvaamattomampi naapuri, joten kyllähän palvelusajan pituuden ja muutenkin rankkuuden tavallaan ymmärtää. Tosin olen sitä mieltä että sen pakollisen koulutuksen varmaan voisi aivan hyvin käydä läpi kuudessa kuukaudessa. Lähinnä armeija on täällä 2 vuotta palkatonta orjatyötä valtiolle. Jongzella on nyt tylsää, koska alkuleiri on ohi ja hän odottaa siirtoa sinne paikkaan, jossa tulee palvelemaan vielä jäljellä olevat 20 kuukautta :D

      Vastaa
    • Pesukarhu

      Pesukarhu

      20.12.2016 at 06:52

      Tehdään ihmisistä kuuliaisia lampaita määkimään babylonin rattaisiin! On tuossa tosin sen verran seko naapuri vieressä että tarvitsee suhteellisen uskottavan armeijan sitä varten, mutta olen aika varma että ihan kelvollisia sotilaita saisi aikaan neljäsosalla tuosta ajasta…

      Vastaa

Vastaa