Muutto Koreaan

Näin siinä sitten kävi. Muutin takaisin Koreaan, tällä kertaa toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi. En oikeastaan osannut kuvitella, että olisin oikeasti vielä joskus töissä Koreassa, erityisesti paikallisessa peliyrityksessä. Maanantai on täällä onneksi ensi viikolla kansallinen vapaapäivä, joten minulla on yksi ekstrapäivä aikaa toipua taas karmeasta jet lagista. En tiedä alanko tulla vanhaksi vai mikä siinä on, mutta tuntuu että nykyään toivun jet lagista entistä huonommin. En saanut taaskaan koneessa nukuttua silmäystäkään, vaikka istuin mukavasti economy comfort -paikalla ja viereinen istuinkin oli tyhjä joten levittäydyimme penkkirivin toisessa päässä istuvan korealaisen pojan kanssa riville oikein mukavasti. Koreaan päästyäni olin aikamoisen väsynyt ja tulin kotiin ottamaan puolen tunnin rynnäkköunet ennen oppaaksi ryhtymistä. Pari dumpparia (Dumppi = tietojärjestelämtieteiden ainejärjestö) Jyväskylän yliopistosta oli käymässä Koreassa, joten lupasin viedä heidät syömään ja näyttää muutamia paikkoja. Tämä osottautuikin nappi-ideaksi, sillä kuljeskelemalla ulkona, pysyin hereillä koko päivän ja pääsin illalla nukkumaan oikeaan aikaan. Nukuinkin sitten aivan todella sikeästi lähes 12 tuntia ja silti herääminen oli työn ja tuskan takana. En muista milloin olisin viimeksi herännyt niin väsyneenä.

Tavallaan Suomesta pois muuttaminen oli surullista. Olin ehtinyt asettumaan Helsinkiin aika mukavasti. Minulla oli todella hyvä kämppä, olin onnistunut rakentamaan sosiaalisen verkostoni uudelleen kaupungissa, jossa minulla oli aika vähän kavereita ylipäätään. Sitten taas lähdin, juuri kun olin tavallaan asettunut aloilleni. Tällainen jatkuva muutos on stressaavaa ja välillä myös yksinäistä kun tuntuu että ihmiset ympärillä muuttuvat vähän väliä eikä elämässä ole kunnollista pysyvyyttä, jotta mitään voisi suunnitella pidemmän päälle. Mutta! Olen myös samaan aikaan todella onnellinen siitä, että minulla on näin hieno tilaisuus tulla takaisin Koreaan. Varsinkin nyt kun Jongze on armeijassa, meillä on jopa mahdollisuus nähdä toisiamme näiden seuraavan 20 kuukauden aikana mitä hänen palveluksensa vielä kestää. Nyt uudet tuulet puhaltaa ja kokeilen miten pärjään täällä paikallisessa työelämässä QA managerina eli pelitestaajana. Sen verran täytyy kuitenkin paukutella henkseleitä ja taputtaa itseään selkään, että tällaisia tilaisuuksia ei tule eteen ihan kaikille ja E-7 -viisumin saaminen IT-alalle ei ole mikään läpihuutojuttu, sillä siihen tarvitsee kuitenkin oikeanlaisen koulutuksen sekä minun tapauksessani ainakin kahden vuoden relevantin työkokemuksen. Nämä kaikki vaatimukset kuitenkin täyttyivät ja viisumi irtosi aika lailla ongelmitta. Kyllä vaan muutamien vuosien ahkera työnteko sekä verkostoituminen tuotti tulosta ja minulla on niin onnellinen tilanne, että toistaiseksi en ole oikeastaan joutunut juuri hiki hatussa etsimään töitä.

Suomesta pois muuttaminen näin käytännön näkökulmasta oli itselleni kuitenkin suhteellisen tuskatonta. Ainakin luulen tehneeni kaikki tarvittavat paperihommat, kuten ilmoittanut muutostani maistraattiin, KELAlle, verotoimistoon sekä hommannut tarvittavat vakuutukset. Soittelin vielä varmuuden vuoksi verotoimistoon ja kyselin että miten verojen maksaminen hoidetaan kun muutan pysyvästi ulkomaille ulkomaalaisen työnantajan palvelukseen ja vastaus kuului – kuten itsekin arvelin – että veroja ei tarvitse maksaa ollenkaan Suomeen kun kyseessä on yli vuoden pysyvä ulkomailla oleskelu. Saa sitten nähdä miten monimutkaista verojen maksamisesta saa täällä paikan päällä tehtyä, sillä tännehän ne sitten pitää maksella. Suurinta väsymystä aiheutti ihanasta kämpästäni luopuminen ja sen pakkaaminen laatikoihin ja siivoaminen samalla töissä käyden. En saanut pitää kerrytettyjä lomiani ollenkaan, joten jouduin järjestämään kaiken lähtövalmiiksi töissä käynnin ohella mikä oli välillä aika rankkaa, mutta selvisin siitä kuitenkin ihan hyvin. Ehdin nähdä about kaikkia kavereitanikin, lukuunottamatta Jyväskylässä asuvia opiskelukavereitani, joita jäi ikävä. Voimani eivät vaan enää riittäneet lähteä reissaamaan Jyväskylään asti siinä kaiken kiireen keskellä. Korean päähän tuleminen oli niin helppoa kuin olla ja voi, sillä minulla oli täällä kuitenkin asunto ja perhe jo odottamassa, joten tässä päässä valmisteluiden tekeminen oli varsin minimaalista. Korean maahantulossa pääsin läpi varmaan nopeiten mitä ikinä olenkaan päässyt. Viisumi ei nostanut ollenkaan virkailijan kulmia ja leima lätkähti siihen välittömästi.

Toistaiseksi Jongzen armeijan alku on ollut suhteellisen helppo meille molemmille. Minä olen ollut todella kiireinen ja tulen olemaan entistä kiireisempi nyt Koreassa, sillä uusi työ tulee taatusti imemään minusta mehut aika tehokkaasti. Jongze sai soittaa minulle lyhyen kolmen minuutin puhelun armeijasta ja kertoi, että hänet on palvelun loppuajaksi määrätty Gyeonggin provinssiin (Soulia ympäröivä alue, jolla itsekin asun) tai Souliin, joten hänen palvelupaikkansa tulee olemaan lähellä! Tämä helpottaa armeijan kestämistä huomattavasti, sillä pystymme näkemään toisiamme useammin. Pelkäsin, että Jongze olisi saattanut joutua suorittamaan koko palveluksensa kaukana Suwonista, jolloin hänen näkemisensä jopa lyhyillä lomilla olisi ollut todella hankalaa. Nyt on mahdollista nähdä jopa joskus arki-iltaisin, jos hän sattuu pääsemään jollekkin palkinto-iltalomalle.

Tässä on ehtinyt tapahtua aika paljon siitä kun viimeksi olen ehtinyt kirjoittamaan mitään. Kävin yhden reissun Koreassa kesällä, kävimme korealaisen perheeni kanssa Malesiassa lomalla, menimme Jongzen kanssa kihloihin, lähetin tuoreen kihlattuni armeijaan ja palasin noin kuukaudeksi Suomeen järjestämään kaikki asiani kuntoon ja nyt tulin takaisin Koreaan toivottavasti vähän pidemmäksi aikaa. Aijon jatkossa pyrkiä kirjoittamaan aina kerran viikossa, eli yleensä lauantaisin tai sunnuntaisin. Tulevina aiheina esimerkiksi Korean armeija. En tältä istumalta jaksa tarinoida enempää vaan annan taas kuvien puhua puolestaan:

Kuvaa laiturilta auringonlaskussa. Tätä tulee ikävä...

Kuvaa laiturilta auringonlaskussa. Tätä tulee ikävä…

Auringonlaskun ihailu saunakaljaa hörppien Vihdin mökillä

Auringonlaskun ihailu saunakaljaa hörppien Vihdin mökillä

Jongze pullistelemassa laiturilla saunan jälkeen

Jongze pullistelemassa vihtiläisellä laiturilla saunan jälkeen. Kiitos Annalle ihanasta mökkireissusta!

Ilmeeni kun pöydässä on anopin tekemää korealaista kotiruokaa

Ilmeeni kun pöydässä on anopin tekemää korealaista kotiruokaa

Hanbok experience kihlauksen kunniaksi

Hanbok experience kihlauksen kunniaksi

Fan swagmaster

Fan swagmaster

Kentällä syömässä ennen Malesiaan lähtöä

Kentällä syömässä ennen Malesiaan lähtöä

Auringonlasku Kota Kinabalulla

Auringonlasku Kota Kinabalulla

Auringonlasku Kota Kinabalulla

Auringonlasku Kota Kinabalulla

Taiteellinen kuva

Taiteellinen kuva

Snorklausta lähisaarella

Snorklausta lähisaarella

Armeijaluukki :(

Armeijaluukki :(

충성! Matkalla armeijan aloitusleirille

충성! Matkalla armeijan aloitusleirille

Vielä lopuksi haluaisin varoittaa erityisesti nuoria, jotka käyttävät erilaisia language exchange -sovelluksia ja palveluita korean opiskeluun. Vaikka sieltä on mahdollista löytää hyviäkin kavereita (eräs parhaista korealaisista ystävistäni on juuri language exchangen kautta tullut tutuksi), pyörii siellä kuitenkin todella paljon ihan täyttä kuonaa. Monet korealaiset rekisteröityvät language exchange palveluihin ihan vain tarkoituksenaan löytää ulkomaalainen tyttö- tai poikaystävä. Vaikkei tällaisessa intentiossa itsessään ole mitään pahaa, toivoisin ainakin henkilökohtaisesti että seuran etsiminen rajoittuisi niille tarkoitettuihin palveluihin eivätkä nämä ihmiset tunkisi language exchangeen jos heidän perimmäinen motiivinsa on löytää yksinkertaisesti seuraa. On rasittavaa jatkuvasti yrittää jutella ihmisten kanssa, jotka eivät ole kiinnostuneita kielen oppimisesta vaan hässimisestä. Jos kerta haluaa löytää seuraa, niin miksei voi olla sen suhteen rehellinen eikä naamioida sitä muka-kiinnostukseksi opetella kieltä? Toki kielen oppiminen ja seuran löytäminen voi kulkea käsi kädessä, mutta itse juurikin näistä jatkuvista randomeista yhteydenotoista johtuen päädyin taas jälleen kerran pettyneenä poistamaan kyseisen sovelluksen enkä varmaan asenna sitä tai mitään muutakaan enää uudelleen… Viime aikoina Korean mediaa kuohuttanut Gangnamin puukotustapaus ja siihen liittyvä misogynia oikein nousi mieleen kun sain eräältä 34-vuotiaalta mieheltä viestin language exchangessa. Alla pari screenshottia, jotka otin keskustelustamme (sori kirjoitusvirheet viimeisessä viestissä)

Naistenmies 10/10 (1)

Naistenmies 10/10

Naistenmies 10/10

Naistenmies 10/10

Mies siis alkoi haukkumaan minulle korealaisia naisia, koska tunnetusti käytännössä koko naissukupuolen haukkuminenhan tekee naisiin tosi suuren vaikutuksen ja ainakin omat pöksyni lensi tällaisesta puheesta välittömästi jalasta Australiaan asti (not). Käytännössä hän tervehti minua ja kysyi mistä olen kotoisin. Sitten hän kehui suomalaisia naisia kauniiksi ja sanoi inhoavansa korealaisia naisia. Hän haluaa suomalaisen naisen kanssa naimisiin, koska suomalaiset naiset ovat kauniita. Ihanko totta? Tosi kiva, että meitä arvotetaan vain ja ainoastaan ulkonäön perusteella <3 Jo tässä vaiheessa tuli sellainen olo että haistappa vaikka esimerkiksi paska T: Kikki Hiiri, mutta päätin ihan mielenkiinnosta jatkaa keskutelua ja pyysin häntä perustelemaan, miksi korealaiset naiset ovat huonoja. Tyyppi sitten alkaa haukkumaan korealaisia naisia perinpohjin ja oikein luettelee kaikki mahdolliset tavat millä lailla he voivatkaan olla huonoja. Sivalsin häntä takaisin toteamalla että taidatpa itse olla aika paska tyyppi, mistä syystä korealaiset naiset tuskin ovat sinusta kiinnostuneita (ja eipä sen lisäksi suomalaisiakaan paljon kiinnosta) ja toivotin hänelle tervemenneeksi jonnekkin kuuseen. Joten ihmiset ja erityisesti nuoret naiset: varokaa näitä turhautuneita ulkomaalaisia ja korealaisia esineellistäviä idiootteja! Älkää haaskatko aikaanne tällaisten sontiaisten kanssa jutteluun. Kyllä etnisen taustan perusteella fetisöinti ja hyperseksualisointi kulkee ihan molempiin suuntiin.

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla apulaistuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

2 Comments

  • Jenna

    18.08.2016 at 20:08

    Ihanan raikas tämä uusi ulkoasu ~ Olen pitkään instan kautta klikkaillut silloin tällöin lukemaan blogiasi, mutta nyt vihdoin löysin/sain aikaa etsiä bloglovinista ja aloin seuraamaan ^^

    Kävin Seoulissa lomalla toukokuussa blondin (naimisissa olevan) kaverini kanssa, ja häneltä tultiin tosi usein kysymään numeroa, yhteiskuvaa ja vaikka mitä :D Itse vältyin todennäköisesti siksi, kun on tummat hiukset ja rillit – karu totuus… Yksi tyyppi kysyi mistä ollaan, kun vaikutettiin kuulemma venäläisiltä. Sanottiin, että Suomestahan me ollaan, johon miekkonen totesi – hyvä, koska vihaan venäläisiä.

    Vastaa
    • Pesukarhu

      Pesukarhu

      21.08.2016 at 10:25

      Moikka Jenna!

      Kiva juttu! Joo kyllä täällä vaaleat hiukset tietysti kiinnittävät erilaisuudellaan ihmisten huomion helpommin. Repesin tuolle venäläisjutulle :’D Miksiköhän miekkonen tunsi tarvetta sanoa noin? Toukokuu oli varmaan ihan hyvä aika vierailla täällä, koska silloin ei yleensä ole vielä niin tukahduttavan kuuma. Tule toki uudestaan! (mutta älä kesällä. Tänne oikeasti läkähtyy…)

      Vastaa

Vastaa