Koreasta Hong Kongiin ja Macaulle

Tässä nyt taas hienosti gradunvälttelytoimintona ajattelin kirjoittaa paljon kuvia sisältävän postauksen reissustamme Hong Kongiin ja Macaulle. Koreasta voi varsin huokeaan hintaan matkustaa Hong Kongiin ja Macaulle esimerkiksi korealaisella halpalentoyhtiöllä nimeltään Jin Air. Näiden muutaman kokemuksen jälkeen voin kyllä sanoa, että en ehkä itse enää kyseisellä lentoyhtiöllä lähde matkaamaan minnekään. Ensimmäinen lento Soulista Hong Kongiin haisi vahvasti virtsalle ja oli aivan tupaten täynnä todella äänekkäitä kiinalaisia. Lentoemäntien piti käskeä heitä monta kertaa asettumaan aloilleen, sillä jostain syystä omalla paikalla istuminen oli monelle matkustajalle äärimmäisen hankalaa. Korealaiset matkustajat ihmettelivät meininkiä myös kun kiinalaiset kanssamatkustajat pomppivat jatkuvasti ottamaan milloin mitäkin tavaraa säilytyslokeroista ja huutelivat parin rivin päässä istuville kavereilleen jotain. Lento lähti aikaisin aamulla, joten kovin moni olisi halunnut lennon aikana varmasti nukkua, mutta siitä ei oikein tullut mitään ihmisten huudellessa toisilleen. En tiedä sattuiko meille vain huono tuuri vai ovatko kiinalaiset yleisesti ottaen käytöstavoiltaan todella erilaisia verrattuna esimerkiksi korealaisiin ja japanilaisiin, jotka yleensä ovat aika hiljaisia ja huomioonottavaisia muita kanssamatkustajia kohtaan. Mene ja tiedä. Paluumatkalla lento oli todella rauhallinen, sillä lensimme keskellä yötä ja matkustajina näytti olevan lähinnä vain väsyneitä korealaisia. Lento oli puoliksi tyhjä, joten penkeille oli helppo heittää pitkäkseen. Lensimme tosin suoraan ukkospilveen, joten suurin osa omasta alkumatkastani meni salamoiden bongailuun ja jonkin verran sen asian mietiskelyyn, että miteköhän tällaiselle peltikasakoneelle käy jos salama päättää suoraan iskeä koneen runkoon.

Minulla oli menolennon aikana todella huono olo, sillä en ollut syönyt kunnollista aamiaista ja kone sattui vielä kaiken lisäksi olemaan aivan järkyttävän kuuma ja haisemaan virtsalle. Matkan aikana oli paljon turbulenssia ja tuntui, ettei matkustamossa ollut tarpeeksi raitista ilmaa. Suurimman osan matkasta pidättelin lähinnä oksennusta ja haukoin henkeäni, sillä matkustamon ilma ei kiertänyt juuri ollenkaan ja tuntui jo kerran hengitetyltä. Tästä onneksi kuitenkin selvisimme elossa Hong Kongiin asti, jossa meitä odottikin uskomattoman kuuma ja kostea ilma. Onkin muuten tähän väliin pakko kertoa eräs uskomaton tarina, joka juolahti mieleeni tässä kirjoittaessa. Eräänä kauniina päivänä olin menossa bussilla Suwonista Souliin ja viereeni istui joku kovin maalaiselta näyttävä nuhjuinen nainen. Minä jatkoin normaalisti ikkunasta ulos tuijottelua, mutta noin 15 minuuttia tästä alkoi ilmassa leijua aivan kuvottava kakan haju. Sinnittelin sanomatta mitään ajatellen että ehkä joku idiootti vain jossain lähistöllä pieraisi, mutta pian tulin siihen tulokseen että vieressäni istuva nainen oli paskonut housuunsa! Onneksi tässä vaiheessa matkaa ei ollut jäljellä enää kuin noin puoli tuntia, mutta sekin aika tuntui hirvittävän pitkältä oksennusta pidätellessä siinä löyhkässä…

[EDIT] kuvagalleria poistettu uudelle palvelimelle siirtyessä, sillä se kaatoi sivun [/EDIT] Minulla oli onneksi yksi kaveri Hong Kongissa. Joshua, eräs hong kongilainen poika, jonka kanssa kävin 2011 Ewhassa korean ykköskurssin! Otin Joshuaan yhteyttä ja pyysin, voisiko hän yhtenä iltana viedä meidät syömään johonkin sellaiseen paikkaan, jossa paikalliset käyvät. Kuvagalleriaa selaamalla näistä herkuista löytyy muutama kuva. Me emme täysin kantonin kiinaa taitamattomina osaisi mitenkään etsiytyä sellaiseen paikkaan itse, joten oli todella kivaa saada kaveri avuksi.

Jongzen korealainen kaveri sattui myös sopivasti olemaan Hong Kongissa tyttöystävänsä kanssa, joten kävimme yhdessä syömässä Dim Sumeja sekä Lan Kwai Fongin baarikadulla viettämässä iltaa. Lan Kwai Fong on ehkä jokseenkin verrattavissa Hongdaeen tai Gangnamiin. Itse katu on Hongdaemainen täyteen ahdettu katu, mutta monien rakennuksien yläkerroissa on loistokkaita drinksubaareja, joissa yksi coctail maksaa helposti 10 euroa. Näköala kuitenkin maksaa, joten sanoisin, että kyllä ne drinkit ovat suolaisen hintansa väärtejä. Ja koska en ole enää opiskelija, päätin että nyt en enää köyhäile ja jos haluan käydä juomassa jossain sky loungessa kymmenen euron drinkin tai pari niin minähän käyn :D Aivan loistava ilta siitä sitten tulikin ja kumosimme neljään pekkaan pullollisen viiniä, useammat drinkit ja muutamia pieniä naposteltavia. Kotiin lähdimme oikein pirteissä tunnelmissa joskus puolen yön jälkeen.

Hong Kongista Macaulle siirryimme isolla vesijetillä, jolla meni vain noin tunti ajaa tämä väli. Merisairaus meinasi hieman iskeä matkalla, mutta onneksi vene kiihdytti lopulta niin reippaasti, ettei keinuntaa juuri enää tuntenut siinä vaiheessa. Macausta emme erityisemmin tykänneet, sillä siellä pitäisi olla hirvittävät määrät rahaa, jotta voisi käydä kasinoilla. Itseäni lähinnä ällötti se kontrasti eri yhteiskuntaluokkien välillä. Erityisesti loistokkaiden kasinoiden vieressä sijaitsevat piskuiset ja likaiset kiinalaiset kerrostalot aiheuttivat minussa kovia säälin tunteita. Joku kiinalainen kaljamahainen ökyrikas pelaa kymmeniä tuhansia euroja kasinolla muutamassa tunnissa ja sillä aikaa tien toisella puolella joku kuolee nälkään tai sairauksiin… Macauun jotenkin oikein tiivistyi se kaikki mikä on maailmassa vialla. Päätimme sitten sen yhden yön elää jotain fantasiaa, sillä olimme varanneet huoneen Grand Hyatt Macausta. Eipä yhtä yötä pidempään siellä olisikaan ollut varaa nukkua ja oikeastaan yö olisi pitänyt käyttää kasinoilla hillumiseen ja yöelämään, mutta päädyimme kuitenkin nukkumaan hyvät yöunet. Rahaa ei juuri ollut eikä haluttu heittää kasinoilla hukkaan, sillä minimipanoksetkin olivat aivan järkyttävän suuria. Ehdottomasti paras kokemus Macaulla oli kuitenkin Disneyn virallinen Kaunotar ja Hirviö -musikaali, jonka kävimme katsomassa syntymäpäivänäni The Venetianissa. Aivan uskomattoman ihana ja hauska musikaali! Jongze oli aluksi aika epäileväinen musikaalin suhteen, mutta jo muutaman minuutin jälkeen hänkin oli todella innoissaan ja naureskeli ääneen esitykselle. Disneyn näyttelijät olivat kaikki lahjakkaita laulajia ja katsomossa oli hankalaa yrittää pysytellä hiljaa, sillä olisin halunnut itsekin laulaa mukana. Sanat olivat kuitenkin tutut jo kyseisestä piirroselokuvasta. Suosittelen musikaalia erittäin lämpimästi kaikille, mikäli teille joskus tarjoutuu tilaisuus käydä katsomassa!

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla apulaistuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

Vastaa