Banyan Tree Resort

Pahoitteluni jälleen, että kirjoitusten välille on päässyt taas syntymään näin iso väli. Suomeen palattuani olen ollut niin uskomattoman kiireinen, etten ole juuri kerinnyt miettimään blogiin kirjoittamista. Viimeaikoina olen ollut stressaantunut ja mielialani huono, sillä Rovio julkisti jo toiset YT:t vuoden sisään ja tällä kertaa potku-uhan alla on jopa kolmannes työntekijöistämme eli pahimmillaan 260 henkilöä. Nämä uutiset ovat tietysti jonkin verran masentaneet ja olen joutunut taas kiristämään aikatauluani gradun suhteen, sillä jos potkut on tulossa, en saa olla enää opiskelija. Täysipäiväisesti töissä käyvä opiskelijahan ei ole oikeutettu minkäänlaiseen työttömyystukeen, koska ei ole ”työtön” vaan ”opiskelija”. Minulla olisi mahdollisesti ollut Koreassa odottamassa muutamia kivoja työmahdollisuuksia, mutta niiden toteutuminen näyttää tällä hetkellä aika nihkeältä (minusta täysin riippumattomista syistä) mikä sekin on jonkin verran latistanut tunnelmaa. Lisäksi viimeaikaista elämää hieman varjosti se, että meidän täytyi viedä koiramme lopetettavaksi :( voi minun pikku Ressua! Elämä jatkuu ja arkinen aherrus sitä myötä. Jouduin taas Helsingissä vaihtamaan asuntoa ja nyt asustelen Kallion tuntumassa mukavan venäläisen tytön kanssa tämän vuoden loppuun. Jongze tulee taas jouluksi Suomeen, mikä on tietysti taas aivan ihana piristys pimeään syksyyn.

Ajattelin tässä kirjoituksessa kertoa vain lähinnä kuvien kautta lomareissustani korealaisen perheeni kanssa Banyan Tree Resorttiin, joka sijaitsee Namsan vuoren korkeuksissa. Jongzen vanhemmilla oli ruhtinaallinen pitkä viikonloppu ja ilmeisesti heidän ainoa kesälomansa heinäkuun lopulla. Tulimme siihen tulokseen, ettemme jaksa lähteä mihinkään kauemmaksi, sillä ruuhkat moottoritiellä olisivat olleet aivan liian armottomia, jotta ajamaan olisi ollut mitään järkeä lähteä.

asd
Ihan ensimmäiseksi kuitenkin kuva, jonka nappasimme Sulbing -kahvilassa bingsun äärellä. Kuvassa erittäin hyvä korealainen ystäväni Jinkyu ja hänen venäläinen tyttöystävänsä Dasha. Oli ihan mahtavaa nähdä Jinkyuta pitkästä aikaa ja hän järkytti minua kertomalla, että aikoo muuttaa tämän vuoden syksyllä Vladivostokiin :D sinneppä hän menikin tuossa viikko sitten ja opiskelee siellä nyt venäjän kieltä. Vladivostok on Dashan kotikaupunki, mutta Dasha jäikin Koreaan eikä ilmeisesti aijo aivan heti mennä Vladivostokiin. Minun on selkeästi hommattava joku parempi ohjelma kuvien massapienennykseen, sillä infranview näköjään paskoo aivan täysin kuvanlaadun… Pahoitteluni perunalaatuisista kuvista!

asd
Bingsun jälkeen käveleksimme vain hieman Sinchonin alueella. Jännää kyllä, että nämä kadut ovat täynnä nostalgiaa, mutten saa siitä enää mitään kiksejä. On ihanaa huomata, että osaan nykyisin suhtautua Koreaan erittäin järkevästi enkä enää millään ”Korea on paras over 9000” -ihkutuksella. Voisin sanoa, että mielenterveys on paremmassa kunnossa näin kun ei tarvitse jatkuvasti obsessoitua Koreaan menemisestä. Kaipuu on tietysti takaisin, mutta voin rehellisesti myöntää itselleni, että niin sanotut krebausvuoteni ovat nyt ohi ja minua on alkanut enemmän kiinnostaa uran luonti ja taloudellisen tilanteeni parantaminen mahdollista perhettä varten joka tulee ehkä olemaan sitten jossakin vaiheessa joidenkin vuosien päästä ajankohtainen juttu.

asd
Kävimme myös Jongzen tädin luona, joka oli hiljattain mennyt naimisiin. Täti halusi kokata meille vietnamilaisia kääryleitä ja tässä kuva kaikista mahdollisista täytteistä. Oli oikein maukasta!

asd

asd
Matkalla kylpylään pysähdyimme yhdessä Namsanin kuuluisassa tonkatsuravintolassa, joka on ilmeisesti joskus telkkarissakin näytetty. Taisi olla Infinity challengessa (무한도전) kerran. Ruoka oli hyvää mutta sitä oli aivan järkyttävä määrä! Kuvasta on hankala ymmärtää annoksen kokoa, mutta pihvi oli lähes kaksi kertaa kämmeneni kokoinen. Oli lievästi sanottuna ällö olo tuon jälkeen.

asd
Saavuimme kylpylään vähän liian aikaisin ennen varauksemme alkua, joten päätimme pistäytyä läheisessä modernin esittävän taiteen museossa. Tässä siitä selfie todisteena.

asd
Kylpyläfiiliksissä

asd

asd

asd

asd

asd

asd
Kyltissä luki: ”Jacuzzi for adult”. En ole varma täytimmekö henkisesti tätä vaatimusta, mutta uskaltauduimme silti sisään. Ilman vesileluja tosin.

asd
Näkymiä Banyan Tree Resortilta kaupunkiin.

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd
Isojen altaiden lisäksi, alueella oli yksittäisiä pieniä uima-altaita ja olimmekin varanneet pienen sopin, johon kuului oma lämmin uima-allas sekä pöytä ja pari sohvaa. Tämän lisäksi meille tarjoiltiin kuoharia, muita virvokkeita sekä kirsikkatomaatteja (lol, Korea) Tässä huvituksessa viihtyikin mainiosti neljä tuntia ja erityisesti Jongzen vanhemmat ja Jongzen sisko nauttivat vedessä ilakoimisesta. En ole vähään aikaan nähnyt korealaisia keski-ikäisiä ihmisiä… tai oikeastaan ketään keski-ikäistä leikkivän sellaisella innolla. Oli ihanaa huomata, miten kauhean pitkien työpäivien väsyttämät ihmiset ovat silti täynnä elämäniloa tällaisissa paikoissa. Saatoimme auheuttaa pari hyökyaallon tapaista ja pelästyttää viereisen pöydän oleskelijat, kun Jongzen isä yritti epätoivoisesti kiivetä vesilelun selkään huonoin tuloksin.

asd
wait wat?

Tässäpä viime aikoina hieman kauhistelua seksuaalisuudellaan aiheuttanut musiikkivideo. Laulun symboliikka on aika selvää ja olen hyvin samoilla linjoilla muutamien kommentoijien kanssa siitä, että laulun sanat varmasti tarkoittavat syömistä. Enkä nyt puhu ruuan syömisestä, if you know what I mean…

Stellar – Vibrato

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla apulaistuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

3 Comments

  • camille

    13.09.2015 at 20:18

    hei,
    mukavaa lukea blogiasi taas pitkästä aikaa ^-^ pidän sormia ristissä, että kaikki päättyy vielä sinulle hyvin päin töiden suhteen.
    Itse haöuan vain kertoa, kuinka paljon blogistasi on ollut minulle hyötyä. Olen itse ollut kiinnostunut koreasta suhteellisen vähän aikaa (puoli vuotta), ja blogisi on ollut yksi tapa tutustua koreaan syventävämmin. Teksti on mielenkiintoista, ja tekee hyvää lukea himena kriittisempääkin kirjoitusta näitten pilviunelmien keskellä. Välillä on yllättävän vaikeaa pitää jalat maassa, ja pakostakin mediakriittisyys hölvenee.. silloin on hyvä muistuttaa itselleen, että ei voi tietää mitään maasta, missä ei ole edes itse käynyt. Mielenkiintoa kyllä löytyy lähteä, ja varmasti lähdenkin. Sen takia haluaisin kysyä sinulta muutamia kysymyksiä: kuinka paljon olit opetellut koreaa omatoimisesti ennen vaihtoa? Mitkä olisi sinun henkilökohtaiset mielipiteet oikeista motiiveista lähteä? Kuinka kalliiksi koko vaihtohomma meni kaikkinensa? Onko mitään järkeä lähteä 17 vuotiaana vaihtoon amerikkaan, ja viiden vuoden päästä taas koreaan? Anteeksi sekava viesti näin etukäteen, ja SUURET kiitokset :3

    Vastaa
  • Pesukarhu

    Pesukarhu

    13.09.2015 at 21:50

    Heippa Camille!

    Kiitos kivasta palautteesta :) tosi hyvä jos blogista on ollut jotain hyötyä! Erityisesti viimeaikoina olen yrittänyt kirjoittaa rehellisistä tuntemuksistani liittyen Koreaan, koska huomaan kasvaneeni tässä viimeisten vuosien aikana jonkin verran tämän asian kanssa. On aivan normaalia, että mahtavan vaihtovuoden jälkeen / korealaiseen kulttuuriin tutustuneena musiikin ja draamojen kautta on Koreasta todella innoissaan, mutta jossain vaiheessa on hyvä kohdata todellisuus ja istahtaa miettimään että mitä ihan aikuisten oikeasti elämältään haluaa. Itse en ole vielä tehnyt sitä päätöstä, että kuuluuko Koreassa asuminen tulevaisuuteeni, mutta se jää nähtäväksi!

    Minä lähdin itse asiassa Koreaan aivan nollataidoilla ja sanoisin että siitä huolimatta kieli on mahdollista hioa ihan hyväksi esimerkiksi vaihtovuoden aikana. Se voi tosin vaatia jonkin verran rahaa jos haluaa käydä kielikouluja. Nykyään on niin paljon tarjolla mahdollisuuksia opiskella kieltä ilmaiseksi netissä, että itseopiskelukaan ei ole mahdotonta. Jotkut pystyvät oppimaan kieliä itseopiskelulla tosi hyvin, mutta minä olen huomannut sen, että minun pitää päästä käymään pari kertaa viikossa tunneilla.

    En osaa noihin oikeisiin motiiveihin sanoa oikein mitään, koska minusta vaihtoon voi lähteä ihan vain vaihtoon lähtemisen ilosta tai että haluaa nähdä maailmaa. Vaihtovuosi voi monelle nuorelle olla se ainoa mahdollinen irtiotto omasta maastaan ja tilaisuus nähdä ja kokea uusia kulttuureja. Suosittelen sitä erittäin lämpimästi kaikille, meni sitten mihin maahan tahansa! Tästä syystä sanoisin että jos haluat mennä nyt Jenkkeihin ja myöhemmin Koreaan niin sehän on aivan loistava idea :) Anna mennä vaan! Sen voin myöntää, etten arvosta sitä, että jotkut länsimaalaiset menevät Koreaan huomion perässä. Se on mielestäni pinnallista ja typerää ja silkkaa itsensä huijaamista, koska korealaiset ovat keskimäärin yleensä kiinnostuneita ulkomaalaisista ulkomaalaisten erilaisuuden takia, ei sen takia että he olisivat sinusta välttämättä kiinnostuneita ihmisenä ja persoonana.

    Minulla paloi reissussa melkein joku lähemmäs 10 000 euroa ja tähän en siis ole laskenut opintotukea ja asumislisää. Otin opintolainaa ennen lähtöä ja ne meni kyllä reissussa kepeästi. Tähän pottiin kuitenkin sisältyi viikon matka Tokioon, reissaamista Koreassa, näköni korjauttaminen laserilla, kesäkoulu jne että kyllähän sitä paljon tuli tehtyä ja aikomuksenani ei ollut säästellä. Sanoisin kuitenkin että on mahdollista normaaleilla tuilla ja opintolainalla elellä Koreassa ihan suht. mukavasti kunhan koulu tarjoaa järkevän hintaisen asunnon!

    Vastaa

Vastaa