White privilege ja rasismi koreassa

Olen jonkin aikaa halunnut kirjoittaa tästä aiheesta, mutta ajanpuutteen vuoksi sain vasta nyt aikaiseksi. Huomautettakoon taas heti alkuun että tämäkin kirjoitus, kuten kaikki muutkin, perustuu taas täysin omiin havaintoihini ja kokemuksiini Koreassa ulkomaalaisena ja on täysin mahdollista, että muilla on aivan toisenlaisia kokemuksia. Tässä kuitenkin oma analyysini yhdestä Korean kääntöpuolista. Tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus olla mikään maailmanparannushöpinä vaan kokoelma omia ajatuksiani viimeisen kuukauden ajalta. Joko olen tulossa vanhaksi tai olen päässyt yli siitä kuuluisasta kuherruskuukaudesta Korean kanssa, sillä tuntuu että olen tämän viimeisimmän reissun aikana saanut oikein valaistumisen siitä, millainen maa Korea oikein onkaan.

Törmäsin pari viikkoa sitten kirjoitukseen, jossa suomalainen opiskelija oli kokenut syrjintää koreassa ulkomaalaisuutensa vuoksi. Koko juttu on luettavissa Korea Observerin sivuilla, mutta niille, jotka eivät jaksa lukea niin tässä juttu pähkinänkuoressa:

  • Ulkomaalainen opiskelija halusi uusia jäsenyytensä Hongik -yliopiston kyljessä toimivalle salille, jossa oli jo jonkin aikaa käynyt treenaamassa
  • Mentyään uusimaan jäsenyyttään, selvisi, että sali on ottanut käyttöön säännön, jonka mukaan ulkomaalaiset eivät saa käyttää salia
  • Opiskelija hämmästyy ja kysyy syytä
  • Syyksi annetaan hömpsönpömpsön siitä, miten ”jotkut” ulkomaalaiset olivat käyttäytyneet salilla huonosti, joten tästä syystä päätettiin bännätä kaikki.
  • Opiskelija suivaantuu ja nostaa asian esille sosiaalisessa mediassa
  • Julkaisu Facebook -ryhmässä saa paljon huomiota ja kantautuu lopulta toimittajan korviin
  • Opiskelija ja toimittaja menevät yhdessä tutkimaan asiaa salin asioita hoitavalle toimistolle
  • Toimiston työntekijät yrittävät pelastaa nahkansa selittelyillä ja kielto ”kaikille ulkomaalaisille” laitetaan nyt muotoon ”kielto voimassa kaikille Hongik -yliopiston kielikeskuksen opiskelijoille, koska he eivät ole varsinaisia Hongikin opiskelijoita”. Myös fukseille on asetettu kielto salille, koska ”joku fuksi oli kerran tilannut kiinalaisia nuudeleita salille.”
  • Hongik tajuaa että jutusta on tullut aivan liian iso ja mahdollisesti heidän mainettaan tahraava, joten kiellot kumotaan ja kaikki ulkomaalaiset saavat taas käyttää salia normaalisti

Ikävä sanoa, mutta oman kokemukseni mukaan tällaiset yleistykset ja niiden perusteella poikkeussääntöjen teko Koreassa on aika yleistä. Jos Koreassa katsoo tarkasti ympärilleen, on tällaisia rajoituksia ja eksklusiivisuutta hyvin monessa paikassa. Monet klubit ovat bännänneet kaikki jenkkisotilaat heidän huonon käytöksensä vuoksi ja olen törmännyt myös monesti baareihin, joille kaikilla ulkomaalaisilla on porttikielto. Olen myös törmännyt paikkoihin, joihin korealaiset pääsevät ilmaiseksi, mutta minä ulkomaalaisena joudun maksamaan vaikka paikka mainostaa itseään ilmaisena. Busanin kuuluisalle Haeundaen rannalle oltiin jossain kaavailemassa vyöhykkeitä pelkästään korealaisille ja ulkomaalaisille. Ravintoloissa minua ei ole joskus palveltu hyvin ulkomaalaisuuteni vuoksi (tai sitten siitä syystä että kaikki pelkäsivät minua luullen, että minulle voi puhua vain englanniksi). Olen saanut suoria pahantahtoisia katseita kävellessäni Jongzen kanssa kadulla, koska olemme eri ”rotua”. Myös sukupuolen perusteella ihmisten syrjiminen ja lajitteleminen on täällä aivan arkipäivää. Jos tämä ärsyttää, näissä jutuissa on kuitenkin hyvä muistaa se, että tämä toimii myös toisin päin: ulkomaalaiset saavat täällä monissa asioissa paljon helpotuksia verrattuna korealaisiin. Olen päässyt lukuisiin paikkoihin ilmaiseksi tai halvemmalla, lukuisia ilmaisia tavaroita ja drinkkejä vain, koska olen ”sinisilmäinen blondi”. Me myös esimerkiksi pystymme jopa keskinkertaisella koulumenestyksellä maksamaan itsemme sisään korealaisiin huippuyliopistoihin ja täten lunastamaan puoli-ilmaisen menolipun tämän yhteiskunnan yläluokkaan, kun taas suurin osa paikallisista voi vaan haaveilla tällaisesta elämästä. Se, minkä eteen he joutuvat viettämään lukioaikoina unettomia öitä ja paiskimaan takapuoli ruvella töitä, me saamme kahisevalla ja sillä, että korealaiset yliopistot haluavat ulkomaalaisia opiskelijoita boostatakseen kansainvälistä imagoaan. Onko tämä reilua? Ei, ei se ole, mistä syystä olenkin vähän sitä mieltä että kun syrjintä joskus kohdistuu meihinkin, pitää meidän ulkomaalaisten joskus yksinkertaisesti vain:

asd
Vaikka olen sitä mieltä että rasismi on aina perseestä, oli kyseessä kuka tahansa, olen myös sitä mieltä, että meille länsimaalaisille valkeille ihmisille tekee ihan hyvää tulla paikkaan, jossa olemme kerrankin niitä, jotka ovat siinä heikommassa asemassa ja niitä, jotka näyttävät oudoilta ja erilaisilta. En todellakaan sano, etteikö Korean pitäisi muuttua ja päivittää arvojaan, varsinkin sukupuolten tasa-arvon merkeissä, mutta olen myös sitä mieltä ettemme me länsimaalaiset voi marssia joka paikkaan sillä oletuksella, että meidän omat arvomme ovat niitä ”parempia” tai ”oikeita”. Epäkohtiin pitää voida puuttua, mutta yritetään muistaa myös se, että Korea on kehittynyt hirveää vauhtia ja ovien avautumisesta ulkomaalaisille ei ole vielä kulunut kovin kauaa, mistä syystä tälle maalle on myös annettava hiukan aikaa. En edes osaa alkaa kirjoittamaan siitä, millaista Koreassa on olla esimerkiksi tummaihoisena, lähi-idästä tulleena muslimina tai etelä-aasialaisena, sillä olen käsittänyt että nämä väestöryhmät ovat täälläkin kaikkein pahimman rasismin kohteena. Koska itse kuitenkin olen valkoinen, en joudu samanlaisen rasismin kohteeksi, mistä syystä en myöskään osaa enkä pysty kunnolla kuvittelemaan millaista elämä on Koreassa näille ihmisille. Asioiden muuttamiseksi suosittelisin rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua someraivon sijaan, joka esimerkiksi viimeisimmän Suomessa kuuluisuutta saaneen Immos Olli -tapauksen tavoin aiheuttaa ihmisissä helposti jakautumista leireihin ja mielipiteiden radikalisoitumista.

On ihan fakta, että länsimaalainen taloudellisesti itsenäinen valkea heteromies on maailman etuoikeutetuin ihminen ja elämä on tällaiselle yksilölle kuin pelaisi peliä kaikkein helpoimmalla vaikeusasteella. Kun tähän aletaan lisäämään erilaisia muuttujia, kuten joku toinen sukupuoli, etninen tausta, uskonto, seksuaalinen suuntautuminen jne, nousee vaikeusaste heti. Tämä voi kuulostaa todella oudolta, mutta mielestäni välillä meille – maailman etuoikeutetuimmalle ihmisryhmälle – on hyvä joutua rasismin kohteeksi, jotta ymmärtäisimme millaisen uskomattoman epäoikeudenmukaisuusschaiban kanssa hyvin suuri osa tämän maailman ihmisistä joutuu diilaamaan PÄIVITTÄIN. Itse ainakin Koreassa asuessani olen tajunnut sen, miten onnekas olen sen suhteen, että olen sattunut syntymään Suomeen hyvään perheeseen, jolla ei ole ollut taloudellisia tai juuri muitakaan huolia. Vaikkakin muun maailman kurjuus ei voi olla syynä sille, miksei meilläkin voisi olla ongelmia ja miksi niistä ei saisi valittaa, asiani eivät oikeastaan voisi olla kovin paljon paremmin. Minulla on koulutus, rakastavat vanhemmat, sosiaalinen ja taloudellinen turvaverkko, hyvä terveys ja mahdollisuus matkustella. Matkustelukaan ei ole mikään perusoikeus, se on etuoikeus, jota suurin osa maailman ihmisistä ei ikinä pääse kokemaan. Aina kun sorrun itse valittamaan jostain turhasta, tunnen myöhemmin itseni hölmöksi ja noloksi kun mietin sitä että omista ongelmistani valittaminen on loppujen lopuksi aika yhdentekevää, sillä saan sillä vain pahan olon itselleni ja muille. Olen tietoisesti Koreassa yrittänyt laittaa omaa elämääni perspektiiviin ja yrittänyt vähän pyrkiä pois lintukodosta, jossa minua on hemmoteltu ja kasvatettu yltäkylläisyydessä, jotta voisin kasvattaa vähän lujempaa nahkaa. Tästä lähtien pyrin aina miettimään ja tuomaan esille Suomen hyviä puolia, koska for reals ihmiset, Suomessa on asiat oikeasti aika hyvin! Arvostetaan meidän ilmaista koulutusta, eläkkeitä ja sitä, että suurin osa suomalaisista lapsista saa elää lapsuuttaan hiekkakakkuja taputellen eikä yömyöhään koulun penkillä pänttäämässä. Arvostetaan sitä, että suurin osa meidän vanhemmistamme voi tulla viideltä arkisin kotiin ja viettää aikaa läheistensä kanssa. Arvostetaan sitä, että Suomessa perheen ja uran yhdistäminen on mahdollista ja että lapsen saaminen naiselle ei ole ammatillinen itsemurha. Arvostetaan sitä, että Suomessa ja maailmalla suurin osa meistä kuuluu juuri siihen ihmisryhmään, joka ei joudu syrjinnän kohteeksi ja jota tullaan kohtelemaan jotakuinkin oikeudenmukaisesti. Autetaan niitä, joilla asiat eivät ole näin hienosti.

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla apulaistuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

8 Comments

  • Faith

    09.08.2015 at 14:38

    Do you konw Candy? ^O^mg~ That is 1970’s anima.. You have really versatile talents. As personally I thought You look like pipi(삐삐) more than Candy. ^ㅋ^

    Vastaa
    • Pesukarhu

      Pesukarhu

      10.08.2015 at 08:55

      Hello Faith,

      yes I know Candy. It is one of my favorite childhood series :) I remember asking my mom to make me a dress like Candy but never got one. Finally I had a chance to make myself one haha. I used to cosplay quite a lot years ago when I was still a teenager. This was a nostalgic moment for me.

      Vastaa
    • Pesukarhu

      Pesukarhu

      08.09.2015 at 11:54

      Why do you want a Korean wife? Judging by your questions, you haven’t even been to Korea. Do you have any idea what having a Korean wife would mean in practice? It is not guaranteed that you will be accepted by her family and on top of that, there are many cultural and language barriers you have to overcome. If you are aiming to have a Korean wife just because of having a fantasy of these super pretty and skinny kpop stars, I recommend a huge reality check right now. Normal people aren’t like that and dating somebody just because of their race or nationality is extremely shallow and will most likely eventually lead to a series of failed relationships.

      Vastaa
  • Juho

    23.01.2016 at 15:59

    Hyvä kirjoitus. Korea on erittäin homogeeninen kansakunta jolla on muista erottuva kulttuuri, joten on on hyvin ymmärrettävää, että nationalismi ja ”rasitisuus” on vallitseva asioiden tila.

    Sanoisin lisäksi sen, että jos joku väittää Suomea tai länsimaita rasistisiksi, niin sopii kertoa, että mistä päin maailmaa löytyy vähemmän rasismia. Toisekseen länsimaat sietävät ulkomaalaisten normienvastaista käytöstä ja tarjoavat näille useimmiten ilmaisen ylläpidon, eikä sekään ole kovinkaan yleistä muualla maailmassa.

    Vastaa
  • Pesukarhu

    Pesukarhu

    24.01.2016 at 16:16

    Moi Juho,

    en voi oikein ottaa kantaa tuohon Suomen rasismiin, koska luulen että suurinpaa osaa suomalaisista, minä mukaanlukien, vaivaa sellainen homma että katsomme maailmaa valkeiden lasien läpi. Emme huomaa rasismia samalla lailla, koska emme itse ole sen kohteena. Samalla lailla esimerkiksi viimeaikoina esillä ollut seksuaalinen ahdistelu toimii – tavallinen kunnollinen suomalainen mies ei välttämättä huomaa sitä, koska hän ei itse yleensä ole tällaisen ahdistelun kohteena (millään lailla vähättelemättä sitä että myös miehet joutuvat ahdistelun kohteeksi). Veikkaisin, että Suomi on aika rasistinen maa, sillä myös Suomi on Korean tapaan aika homogeeninen kansakunta, jossa epäortodoksisille tavoille kurtistellaan pahasti kulmia ja ihmisten ulkonäön perusteella tehdään rajuja olettamuksia heidän kansallisuudestaan ja oikeudestaan olla täällä. Ihan yhtä lailla Korea sietää ulkomaalaisten normienvastaista käytöstä, ei siellä muuten kukaan meistä saisi olla.

    Vastaa

Vastaa