• Home
  • /
  • Luonto
  • /
  • Sukulaisten tapaamista Gangneunissa

Sukulaisten tapaamista Gangneunissa

Matkustimme Jongzen kanssa taas synttäreideni aikaan, tällä kertaa Hong Kongiin ja Macaulle. Tästä reissusta jaksan ehkä jossain vaiheessa kirjoittaa, jos aikaa riittää, mutta haluan nyt toistaiseksi keskittyä kertomaan vain Koreaan liittyvistä asioista. Tässä parin viimeisen viikon aikana minulle on tapahtunut kaikenlaista jännää ja olen tavannut paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Mikäli kaikki menee nappiin, saatan olla täällä töissä aika pian, mutten vielä uskalla elätellä liikaa toivoja. Muutamasta paikasta on vähän vilauteltu töiden mahdollisuutta. Joka tapauksessa olen vähän harkinnut, että mikäli saan palkoista tarpeeksi rahaa säästettyä, tulen tänne 2016 keväällä takaisin käymään muutaman tason lisää kielikoulua. Olen tullut siihen tulokseen, etten ole valmis luovuttamaan korean kielen suhteen, sillä suhteellisen sujuvan kielitaidon saavuttaminen ei enää olisi kovin kaukana. Opiskeluun kun täällä pitää vaan olla aika reippaasti rahaa… Kielikoulut pystyisin jo ahkeralla säästämisellä kustantamaan, mutta Soulissa eläminen on yksinkertaisesti liian kallista ilman töitä.

Lyhyen Hong Kongin ja Macaun reissun jälkeen voin rehellisesti myöntää sen, etten oikein pitänyt kiinalaisista ja hong kongilaisista. Koreaan verrattuna porukka siellä päin maailmaa on töykeää ja käytöstavat tuntuivat olevan aika hukassa, ainakin näin länsimaalaisilla standardeilla. Jos jo Hong Kongissa minulle tuli vähän ikävä olo, en edes halua kuvitella millaista meininki on mainland-Kiinan puolella…. Ymmärrän välinpitämättömän asenteen tosin siinä mielessä, että Kiinassa on niin paljon populaa ja ympärillä tapahtuu jatkuvasti niin paljon ikäviä asioita, että energiaa ei riitä kuin oman itsensä ja omien läheisten hyvinvoinnin turvaamiseen. Omasta selviytymisestään pitää todennäköisesti taistella. Oli miten oli, en todennäköisesti eläissäni tule muuttamaan Kiinaan ja sinne reissaaminenkin todennäköisesti jää aika vähälle. Ei ole mun juttu eikä paikka.

Lähdimme koko perheen voimin heti reissusta palattuamme ajamaan Soulista Gangneuniin. Gangneun on pieni rannikkokaupunki Korean itäosissa ja kuuluisa pehmeästä tofustaan, maissistaan, perunoistaan, männyistään ja tietysti merestään ja sieltä tulevista merenelävistä. Mikäli jotakuta kiinnostaa elämä Gangneunissa suomalaisena ja Gangneun paikkana ylipäänsä, kannattaa käydä katsomassa Terhin Jalalla Koreasti -blogia.

Lähdimme reissuun lauantaiaamuna ja onnistuimme onneksi välttämään suurimmat liikenneruuhkat, joten matka taittui noin kolmeen tuntiin. Perillä odottikin heti noin 15 sukulaista, joiden kummastelun ja ihastelun kohde tietysti olin. Poikaystäväni on koko suvun vanhin poika, joten osalle sukulaisista on varmasti tullut aika isona järkytyksenä se, että näytille tuodaan ulkomaalainen tyttö. Kaikki kuitenkin tuntuivat pitävän minusta kovastikkin ja sain jopa reissun päätökseksi Jongzen isoisältä rahaa kuten tapaan kuuluu yleensä antaa lapsenlapsille. Tämä ele tavallaan myös osoittaa sitä, että minut on otettu vastaan perheenjäsenenä. Suurin osa heistä on asunut koko ikänsä maaseudulla, joten blondi länsimaalainen oli aika eksoottinen näky. Erityisesti pienet lapset osoittivat minua kohtaan todella suurta kiinnostusta, mutta eivät ujosteluiltaan oikein uskaltaneet minulle jutella. Lopulta kun he uskaltautuivat juttelemaan, oli minulla hankaluuksia ymmärtää, sillä lasten lausuminen on sen verran takertelevaa. 3-vuotias poika tosin näytti sangen tykästyneen minuun, sillä minä olin pöytäseurueen ainoa, jolle hän kiikutti karkkeja. Ennen lähtöäni poika halusi antaa minulle pusun poskelle ja hänen pari vuotta vanhempi siskonsa halusi samaan autoon viereeni istumaan ja pitää kädestäni kiinni.

Jongzen äidin äiti oli erityisen topakka ja aktiivinen tapaus. Hänen puheestaan oli välillä hankalaa saada selvää, sillä hän puhuu murteella, todella nopeasti ja käyttää paljon sellaisia sanoja, jotka eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja. Onnistuin kuitenkin joten kuten kommunikoimaan hänenkin kanssa vaikkakin tosin Jongzen tätien kanssa kommunikointi sujui paljon paremmin. Tädit älysivät, että minulle kannattaa puhua vähän hitaammin ja selkeämmin artikuloiden, jotta ymmärrän helpommin.

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

asd

Lootuksenkukat olivat kauniissa kukassa. Lopussa jopa lyhyt kuvaamani videonpätkä tältä kyseiseltä lammelta.

asd

Kaikenkarvaiset nuoret rivissä katselemassa merta

asd

asd

asd

Harmillisesti sää oli hieman sateinen ja kylmä joten meressä ilakointi jäi tällä reissulla väliin. Kävimme kuitenkin Jongzen siskon kanssa kokeilemassa tuon slingshot -höykytyksen. Hauska oli, mutta minulle jäi siitä muistoksi migreeni :(

asd

asd

asd

asd

Perinteinen ravintola, jossa söimme pehmeästä tofusta tehtyä muhennosta. Todella hyvää!

asd

Illalla herkuttelimme vielä simpukoilla ja mustekalalla

asd

asd

Vietimme Jongzen tädin ravintolassa paljon aikaa suvun kesken. Jos päädytte Gangneuniin ja haluatte syödä italialaista tai käydä ihan vaikka vain kahvilla, menkää tänne! Paikan nimi on ”Pan & Fan”, kuten kuvastakin näkyy, N-kirjaimen puuttumisesta huolimatta.

Jos kuitenkin jostakin asiasta olen saanut täyden varmuuden viimeistään tämänkertaisen Korean reissun aikana, niin siitä, etten todellakaan halua viettää Koreassa loppuelämääni. Minusta tuntuu, että se niin sanottu kuherruskuukausi Korean kanssa on viimeistäkin tippaa myöten ohi ja pystyn tarkastelemaan tätä paikkaa aika kriittisesti. Tässä tarkastelussa olen tullut siihen tulokseen, että mikäli satun ikinä perustamaan perhettä, se ei tule tapahtumaan todennäköisesti missään muualla kuin Suomessa. Tai jos tulee, se ei tule ainakaan tapahtumaan Koreassa. Olen käynyt monia keskusteluita korealaisten kanssa ja erittäin monet ovat oikeasti hirvittävän turhautuneita tähän yhteiskuntaan. Jopa monet Jongzen sukulaisista suunnittelevat ulkomaille muuttoa, koska eivät halua lastensa joutuvan käymään läpi tämän maan helvetillistä koulutusjärjestelmää ja täysin absurdeja kauneusihanteita, puhumattakaan stressaavasta työelämästä. Ymmärrän aivan täysin näiden vanhempien päätöksen ja kovan halun suojella lapsiaan. Tämän takia onkin niin huvittavaa välillä kuunnella suomalaisten nuorten puheita siitä, miten he haaveilevat Koreaan muutosta ja korealaisesta miehestä/vaimosta. Yrittäkää ihmiset oikeasti muistaa, että koreassa opiskelu ei ole sama asia kuin Koreassa eläminen oikeasti itsensä elättävänä aikuisena. Jos tänne on ihan tosissaan tulossa töihin, kannattaa sitten ihan aikuisten oikeasti olla varma siitä, mihin on ryhtymässä. Tämän perheen työntekoa seuratessani on oikeasti välillä ollut lähes tippa linssissä, kun katson miten kovasti töitä perheen isä tekee. Hän joutui sunnuntai-iltana suoraan Gangneunista palattuamme lähtemään saman tien töihin ja nukkui työpaikallaan seuraavan yön myös. Onko tällainen elämä oikeasti Koreassa elämisen arvoista? Minulle se ei ole. Sitten keski-ikäisenä perheellisenä todennäköisesti haluan, että minulla on työn lomassa myös aikaa perheelleni, harrastuksilleni, ystävilleni ja ennen kaikkea itselleni.

Lootuksenkukat parhaimmillaan

판소리
Perinteistä korealaista kansanmusiikkia, jota Gangneunissa tuli kuultua useammassakin paikkaa

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla apulaistuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

Vastaa