• Home
  • /
  • Ruoka
  • /
  • Elämää korealaisessa perheessä

Elämää korealaisessa perheessä

Nonnii! Olen vihdoin päässyt hetkeksi takaisin Koreaan lähes kahden vuoden tauon jälkeen. Kaikkein hauskinta tässä on se, etten ole oikeastaan ollenkaan ”innostunut”. Siis en tarkoita sitä etteikö olisi kivaa olla täällä pitkästä aikaa, vaan sitä, ettei minulle tule Koreasta enää sellainen WAU -fiilis. Tämä johtunee ihan varmaan siitä, että Korea on paikkana, kulttuurina, kielenä ja ruokakulttuurina sen verran tuttu, että lähinnä tuntuu siltä kuin olisi palannut toiseen kotiin pitkästä aikaa. Jokseenkin on tosin totuttelemista uuteen ympäristöön, sillä asun anoppilassa Suwonin Yeongtongissa tämän kesän. Suwon on minulle aivan uusi kaupunki ja jo muutamat bussimatkat Souliin (noin tunti per suunta) on alkaneet jo vajaassa viikossa pikkuisen uuvuttaa :D. Todennäköisesti enimmäkseen sen takia, koska busseissa on ällöttävän kuuma vaikka ne ilmastoituja ovatkin. Hauskaa miten suhteellista kaikki on, sillä ramppasinhan monta kuukautta Roviolla työt aloittaessani Viikistä Espooseen töihin jolloin työmatkoihin meni helposti arkisin pahimmillaan kolmekin tuntia päivässä. Olen taas tottunut liian hyvälle vaihdettuani asumusta 20 minuutin työmatkan päähän Keilarannasta. Ehkä täällä matkan pituus vaikuttaa eniten joka saa sen tuntumaan niin pitkältä. Suurin osa matkasta nimittäin taittuu moottoritiellä välillä Seoul – Suwon.

Kaikenlaista jännää on jo ehtinyt tapahtumaan tässä vajaan viikon aikana. Tuumasin että on järkevintä edetä tarinoinnissa kronologisesti kuvien kera, joten täältäpä piisaa:

asd

Saavuin Koreaan yhtä päivää ennen Jongzea, joten tämän ajan vietin suomalaisen kaverini luona Incheonissa. Kaverini on naimisissa korealaisen miehen kanssa ja heiltä löytyi kätevästi yöpymispaikka yhdeksi yöksi. Lentokoneessa en oikein saanut nukuttua, joten ensimmäinen päivä meni aika reippaasti sumussa vaikkakin parin tunnin päiväunet virkisti kummasti. Sitten valvottikin yö neljään asti kun aivot olivat vielä Suomen ajassa. Tässä pari tyhmää pärstäkuvaa Incheonin maisemat takana.

asd

Yökylässä asustaa myös kaksi aivan ihanaa lemmikkiä. Corgia käytimmekin reilun kahden tunnin lenkillä Incheonin maisemia ihaillen. Tuossa tyypissä riitti kyllä virtaa.

Lopulta menin lentokentälle Jongzea vastaan ja istuin siellä reilut puoli tuntia Jongzen isän kanssa jutellen. Jouduinpa heti koville, sillä hän kyseli minulta paljon koreaksi viimeaikaisia tekemisiäni. Onneksi tässä nyt parin päivän aikana olen taas tottunut kieleen ja se on alkanut jotakuinkin sujua. Ymmärrän edelleenkin noin 80% perheen kaikista keskusteluista, mutta oman puheen tuottaminen on hankalaa. Paljon haluaisin sanoa, mutta sanasto on päässyt valumaan aivoista kahden vuoden Koreassa olemattomuuden seurauksena. Onneksi huomasin, että kyllä se alkaa sieltä löytyä pikkuhiljaa ja pystyn käymään ihan järkeviä keskusteluja Jongzen vanhempien kanssa. Kovasti vaan joutuu varomaan ettei vahingossakaan käytä informaalia puhetta vaikka he kyllä ymmärtäisivät että ulkomaalaisena teen virheitä.

Tapasin myös jokin aika sitten Jongzen isovanhemmat. Tätä tapaamista kuumottelin ihan reippaasti jo, sillä jopa Jongzen isä mainitsi minulle, ettei hänen oma isänsä välttämättä hyväksy minua, koska olen ulkomaalainen. Tapaaminen meni kuitenkin todella hyvin ja isoisä hymyili minulle jatkuvasti ja vakuutteli ilmeisesti silmin nähden hermostuneelle minulle, että ei ole mitään syytä pelätä. Tästä nyt ei vaan aina voi päätellä, että onko kyseessä vain normaali kohteliaisuus vai ihan aito tykästyminen. Sen varmaan näkee sitten joskus. Vielä kuulemma pitäisi lähteä Gangneuniin tapaamaan toisenkin puolen sukua ja satavuotiasta isomummoa. Odotan innolla ja kauhulla!

asd

Ehkä yksi eniten ikävää aiheuttaneita ruokia. Kylmät etikkanuudelit eli mulnaengmyong (물냉명). Ilmeeni kun saan ensimmäisen suupalan:

asd

asd

Ravintola nimeltään ”Fukuoka” on ilmeisesti uusi villitys Koreassa, tai ainakin Suwonissa. Pöytään tuodaan naudan jauhelihasta taputeltu pallero kuumalla pannulla. Pallerosta otetaan sitten puikoilla palasia ja ne grillataan tuon kuuman pyöreän kiven päällä. Tosi hyvää! Alla sitten ihan perus vihreä tee patbingsu eli nukjabingsu (녹차빙수). Kyseessä siis vihreällä teellä maustettua raastettua jäätä, johon sekoitetaan tahmeita riisikakkuja, punapaputahnaa ja päälle virheäteejäätelöä. Nami nami!

asd

Korean yksi parhaimpia asioita: minkä vain asian kotiinkuljetus. Jongze halusi jostain syystä syödä hampurilaisia, joten tilasimme niitä kotiin Mr. Bigistä. Täällä lihominen on tehty aivan liian helpoksi kun ei tartte edes mäkkiin asti kävellä… #firstworldproblems

asd

Hampurilaismätön syömisen suoritimme katsomalla Korean Saturday Night Liveä Jongzen vanhempien massiivisesta televisiosta.

asd

asd

Näkymiä asunnon ikkunasta. Taivaanrannassa uhkaavia sadepilviä, jotka eivät kuitenkaan päätyneet meille asti. Sadekautta on povattu alkavaksi jo monta päivää sitten mutta eipä ole kuulunut ja tämähän ei minua ollenkaan haittaa.

asd

Aika perus korealaista näkymää bussin mähmäisen ikkunan läpi kuvattuna.

asd

Kotona rentoutumista.

asd

asd

Kävimme porukalla Myeongdongissa kampaajalla. Kuvan etualan kaunis tyttö on Jongzen pikkusisko, Hyona, johon olen nyt päässyt tutustumaan paremmin. Ylimuokatut selfie siitä todisteena. Minulla joku ihme könötysasento.

asd

Mutta kaikkein parasta tässä alkavassa Korean reissussa on ehdottomasti kotona tehty ruoka. Ihan oikeaa korealaisen äidin tekemää ruokaa. Yritän aina satunnaisesti urkkia keittiössä, miten äiti kokkaa, mutta hän on sellaista tyyppiä joka ei taida kaivata keittiöapulaisia. Olisin varmaan vain tiellä vaikka olenkin aikamoinen kokkailija itsekkin. Yritän kuitenkin aina tiskata tiskit kun muilla silmä välttää. Täällä on jotain vähän liiallista vieraskoreutta ilmassa ja minun ei anneta osallistua liiaksi kotitöihin. En tullut tänne kuitenkaan loisimaan vaan haluan aivan oikeasti olla ”perheenjäsen” siinä missä muutkin. Tähän kuuluu luonnollisesti myös kotityöt.

Kaiken kaikkiaan minut on otettu tosi hyvin vastaan ja toistaiseksi hemmoteltu aivan liikaa. Hyvää ruokaa ja ylitsepursuavaa anteliaisuutta. Jongzen isä halusi jo ostaa minulle kalliit aurinkolasitkin vaikka kuinka yritin kieltäytyä… minusta tuntuu, että tuliaisiksi tuomani Iittalan lasit ja kaikki suomalaiset herkut vaikuttivat heidän mielestään tosi kalliilta lahjoilta, joten pelkään, että heille tuli tavallaan velvollisuus ostaa minulle jotain yhtä kallista vastalahjaksi :( Ajattelin kuitenkin, että ihan kunnollinen lahja on paikallaan, sillä saan kuitenkin asua täällä yli kuukauden ilmaiseksi. Stay tuned for more!

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla apulaistuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

4 Comments

  • nanna

    05.07.2015 at 12:31

    Hei;
    Olen lukenut blogiasi monesti. Seurustelu korealaisen miehen kanssa on todella haastavaa. Kokemusta on :) olisi kiva vaihtaa enemmän ajatuksia. Olen myös Jyväskylästä kotoisin :)

    Vastaa
  • Iiris

    11.07.2015 at 11:12

    Vitsi että tykkään lukea sun blogia! Aina piristävää kun huomaa että on tullut uusia postauksia :) et muuten sattuisi tietämään mitään kivoja korealaisia tyyli-/muotiblogeja? Eipä sillä että kielestä juuri mitään ymmärtäisin :D

    Vastaa
  • Pesukarhu

    Pesukarhu

    11.07.2015 at 16:54

    Moikka Iiris!,

    jee jee, kiva kuulla :) nyt kesällä tulee varmaan aika monta postausta kirjoiteltua kun on jopa jotain sanomistakin, heh. Tiedän aika huonosti mitään tuollaisia blogeja, sillä en ole erityisen kiinnostunut muodista. Tässä kuitenkin yksi sivusto, jonka linkin eräs kaverini kerran antoi: http://blog.naver.com/highkick_

    Vastaa

Vastaa