Matka lähestyy ja stressi kasvaa

Tulinpas siihen tulokseen että on nyt pakko kirjoittaa yksi välietappipäivitys ennen kuin lähden taas Koreaan. Muuten tässä tulisi liian pitkä tauko taas kirjoitusten välille. Lisäksi tämähän on taas mainio gradunvälttelytoiminto :’D Matkani ajankohta varmistui vihdoin tuossa muutama viikko takaperin. Suomesta lähtö on 25.6. ja paluu 4.8. Nämä päivät olivat ainoita vaihtoehtoja, missä oli jäljellä enää järkevän hintaisia lippuja. En uskaltanutkaan odottaa, että Finnair laittaisi heinäkuun lentoja enää tarjoukseen, sillä kuulin eräältä lentokentällä työskentelevältä kaveriltani, että lennot ovat usein korealaisten lomien takia aivan ylibuukatut. Tästä syystä tarjouksia ei siis varmaan tulekaan, joten minun oli ostettava liput. Päädyin maksamaan Finnairin edestakaisesta lennosta 809€, joka on aika edullinen verrattuna siihen että suurimmaksi osaksi suorista lennoista saa pulittaa sen reippaasti yli 1000€. Halvemmillakaan lentoyhtiöillä, joilla matkustusaika on 16+ tuntia, eivät liput olleet mitenkään merkittävästi halvempia. Kaikista kivointa tässä kuitenkin on se, että erittäin hyvä korealainen ystäväni Jyväskylästä sattuu olemaan juurikin samalla lennolla. Kiva pitkästä aikaa lähteä pidemmälle lennolle jonkun kaverin kanssa!

Hauskaahan tässä on se, että minä saavun Koreaan ennen Jongzea. Onneksi eräs suomalainen kaverini on tarjonnut minulle yösijan Incheonissa sijaitsevasta kämpästään siksi aikaa, joten minun ei tarvitse mennä kuumottelemaan Jongzen perheen luokse yksinäni vaikka he sanoivatkin että tottakai voin tulla heille aikaisemmin. Onneksi tällainen järjestely sopi Jongzen vanhemmille ja menen heidän luokseen sitten samana päivänä kun Jongze tulee Koreaan. Joudunki saman tien pyöritykseen, sillä heti seuraavana päivänä pitää ilmeisesti mennä viimein näytille isovanhemmille. Tässä olenkin kuumeisesti miettinyt millaista lahjaa heille vien ja onko se ylipäätään sopivaa jne. Pitäisi saada 존댓말 taas parempaan kuntoon, etten tee mitään kielivirheitä isovanhempien läsnäollessa. Olen alkanut taas katsomaan korealaisia draamoja sillä vähäisellä vapaa-ajalla mitä minulla nykyään on, jotta aivot menisi taas vähän enemmän koreamoodille. Toiselle kielelle vaihtaminen sujuu useimmiten helpommin kun sille altistaa itseään runsaasti. Viimeaikoina on tullut altistuttua ihan liian vähän korean kielelle.

Gradu etenee, mutta aika hupenee vähiin. Täyden työviikon ohella on niin hirvittävän vaikeaa saada kunnolla mitään aikaan mutta olen onnistunut kaikesta kiireestä huolimatta harrastamaan liikuntaa säännöllisesti ja tuottamaan gradutekstiä. Graduohjaajani eivät päästä minua helpolla, sillä he ehdottivat, että tekisin vielä vähän lisää haastatteluja ja lisäksi gradustani tehtäisiin konferenssipaperi. En ole täysin poissulkenut tohtoriopintojen mahdollisuutta joidenkin vuosien päästä, mistä syystä tällainen idea syntyi. Nyt on kuitenkin pari viikkoa aikaa tuottaa 20 sivua valmista tekstiä, mikä on lähes mahdotonta saavuttaa, mutta meinaan yrittää parhaani. Virallisesti en voi kuitenkaan valmistua kuin vasta syksyllä, sillä yliopisto on kesän lomilla.

asd
Kevään tuoreimpien kasvisten innoittamana tein bulgogi bibimbapia.

asd

asd

Olen käynyt Hietaniemessä paljon lenkillä ja siellä tulee vastaan usein tämmöisiä kesyjä söpöläisiä. Seuraavan kerran pitää lähteä liikenteeseen pähkinäpussin kera.

Jaanpas tässä nyt vielä ”hauskan” tarinan siitä, miten kämppikselleni ja minulle tehtiin aika ikävä temppu erään korealaisen pojan toimesta. Kämppikseni oli luvannut tälle ”kaverille” meiltä yösijan joskus huhti-toukokuussa, sillä poika halusi tulla Helsinkiin katselemaan nähtävyyksiä. Tai näin me luultiin. Tosiasiassa Tampereella vaihto-opiskelijana oleva poika oli päättänyt, että käyttääkin meidän hyväntahtoisuuttamme ja kivasti Helsingin keskustan tuntumassa kätevästi sijaitsevaa kämppäämme törkeästi hyväksi. Poika oli herännyt aikaisin aamulla (jopa ennen minua, joka yleensä herää vaille seitsämän töihin) ja vienyt meiltä salaa meidän parvekkeelle oman matkalaukkunsa! Tyyppi oli oikein piilottanut matkalaukun erääseen nurkkaan, josta emme sitä huomanneet, sillä parveke on muutenkin meillä ollut enimmäkseen varastokäytössä talven. Viime viikolla kämppikseni saikin yhtäkkiä mystisen viestin tältä pojalta joka on parhaillaan Euroopassa reissaamassa: ”Hei, milloin tulet takaisin Koreasta? Minun pitäisi saada matkalaukkuni teidän parvekkeelta 26.6.” Tästähän riemu vasta repesikin, sillä emme tienneet mitään koko matkalaukun olemassaolosta tai antaneet tälle pojalle mitään lupaa viedä sitä sinne. Lisäksi kämppikseni muutti pois jo muutama päivä sitten ja on parhaillaan Koreassa ja minäkin lähden 25. päivä. Kukaan ei siis olisi ollut antamassa matkalaukkua takaisin tälle idiootille. Lopulta poika sai jonkun korealaisen tytön hakemaan muutamat kalleimmat tavarat säilöön jonnekkin ja me heitimme matkalaukun ja sen lopun sisällön kylmänviileästi roskiin!

Itselläni meni ainakin ihan täydellisesti hermot, sillä tämä ei valitettavasti omalta osaltani ole ensimmäinen kerta, kun korealainen vaihtari käyttää hyväntahtoisuuttani ja avuliaisuuttani häikäilemättömästi hyväksi. Haluaisinkin antaa pienen heads upin kaikille, että kaikki vaihtarit eivät välttämättä ole teistä kiinnostuneita henkilöinä ja persoonina, vain siitä syystä, että olette ulkomaalaisia/paikallisia ja teiltä on helppoa pyytää palveluksia. Tämä onkin yksi syy, minkä takia en oikein jaksa enää tutustua korealaisiin vaihtareihin täällä Suomessa, sillä tuntuu että ihmissuhteet näiden ihmisten kanssa jää niin pinnallisiksi. Heiltä tulee viestiä useimmiten vain silloin kun halutaan palvelusta ja vaihtarit tuntuvat muutenki olevan jo minua niin paljon nuorempia että täsyin eri elämäntilanteissa ei oikein löydy enää edes erityisemmin mitään yhteistä. Sama pätee Koreassa: monesti tuntuu siltä, että ihmiset ovat kiinnostuneita todella pinnallisista syistä kuten vaikka siitä että olet ulkomaalainen blondi. Ulkomaalaisuus toimii tietynlaisena jäänmurtajana ja varmaan kiinnostuksen sytyttäjänä, mutta itseäni ainakin ärsyttää se, että ainoastaan ulkomaalaisuus liian monesti on juurikin se syy, minkä takia kanssani halutaan hengata. Oletan muilta ja itseltäni sitä, että toisten ihmisten kanssa ystävystytään ensisijaisesti kuitenkin toisen ihmisen takia, ei kansallisuuden tai rodun takia.

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla apulaistuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

Vastaa