Vain hullut tulee Suomeen maaliskuussa

Tämäkin kirjoitus tulee hienosti yli kuukauden myöhässä. Viimeaikoina on ollut liian kiire ja lisäksi aika vähän kiinnostusta kirjoitella, joten on jäänyt aika vähälle. Kesän reissulta yritän kyllä kirjoittaa useamman päivityksen sillä tuleehan se olemaan aika erilainen verrattuna aikaisempiin reissuihini. Minut ollaan kuulemma esittelemässä nyt koko suvulle. Jopa Jongzen isoisä, joka aikaisemmin oli niin sanotusti ”meitä vastaan”, on nyt sanonut että tuoppa se ulkomaalainen tyttö näytille tällä kertaa. Ilmeisesti minut ollaan kärräämässä myös Gangneuniin tapaamaan perheen isoisoäitiä, joka on melkein 100-vuotias. Vähän kauhistuttaa että mitenköhän osaan hänelle puhua. Ei ole todellakaan varaa tehdä mitään virheitä formaalin ja epäformaalin puheen välillä. Hankalaa sinänsä, koska suurin osa siitä arkikoreasta mitä käytän täältä Suomesta käsin Jongzen tai kavereideni kanssa, on lähes poikkeuksetta aina sitä puheen vähiten formaalia muotoa. Ei parane kyllä mummon seurassa lipsautella mitään slangia.

En ole viimeaikoina oikein ehtinyt kirjoitella, sillä arkipäivät menee töissä, työmatkoissa ja loput gradua kirjoitellessa (tai lähinnä siinä että istun epätoivon vallassa klo: 19 töistä päästyäni koneelle ja päädyn kolmen tehokkaan gradutyötunnin sijaan selaamaan imguria ja irkkaamaan…) On vain todella rankkaa saada enää mitään koherenttia aikaan sen jälkeen, kun olet ensiksi 8h istunut töissä nakuttelemassa tekstiä koneelle. Pakko tässä on kuitenkin tiristää, sillä pitäisi yrittää valmistua kesäkuun loppuun mennessä.

Tässä suhteellisen todenmukainen kuvaus siitä, miten viikonloppuni menee gradun suhteen:

Perjantai-ilta, kun pääsen vihdoin töistä kotiin:
asd

Lauantaina kaikkien niiden gradun sijaistoimintojen jälkeen (kuten esimerkiksi kämpän siivous, kuntoilu yms.):
asd

Sunnuntaina tajutessani etten ole saanut mitään aikaan koko viikolla:
asd

Jos jotain voin tästä kokemuksesta jakaa: en suosittele kokopäiväisten töiden tekemistä gradun kanssa samaan aikaan, mikäli teillä on varaa valita. Jos opintotukikuukausia on vielä siinä vaiheessa jäljellä, on todella onnellisessa tilanteessa. Itse ”jouduin” tai ehkä enemmänkin halusin mennä töihin taloudellisen tilanteeni takia, sillä en halunnut joutua olemaan sosiaalitoimiston tuilla. Itselläni mielenterveys ainakin kärsii tästä jonkin verran ja stressi syövyttää kroppaa koko ajan. Joillekin tällainen tilanne voi sopia, mutta olen kyllä niin onnellinen päästessäni tästä pian eroon. Vapaa-aika olisi oikeasti vapaa-aikaa eikä jatkuvaa syyllisyydentunteessa rypemistä: ”Ajattele! Voisit olla kirjoittamassa gradua nytkin etkä lepäämässä!”. Gradun kanssa ongelma on juuri se, ettet saa siltä hetkeäkään rauhaa. Se kolkuttelee jatkuvasti jossain aivojen perukoilla painostavana pilvenä. Mutta aikaisemmistakin haasteista olen selvinnyt kunnialla että enköhän minä tästäkin selviä. Tärkeintä on se, että jaksaa aina uskoa itseensä ja omaan kykyynsä selviytyä näistä tilanteista. Minulla on kuitenkin ehkä maailman paras työpaikka tällä hetkellä, joten asioita helpottaa se, että viihdyn toimistolla erittäin hyvin. Työkaverit ovat mahtavia ja luovassa yrityksessä työskentely on silmiä avaava kokemus.

Jongze tosiaan kävi Suomessa pääsiäisen aikoina. Hänen yliopistonsa olisi taas vaatinut 500 dollarin lisämaksua jo maksetun vuokran päälle, että hän olisi saanut kymmenen päivän loman ajan asua koulun asuntolassa. Aika suolainen hinta vajaasta kahdesta viikosta, mutta New York on New York. Hän päättikin ostaa liput Suomeen, sillä Norwegianilla oli hyviä tarjouksia. Lento lähti New Yorkista ajallaan, mutta vaihto Kööpenhaminassa ei mennytkään ihan niin kivasti. Jongze kerkesi muutaman tunnin käydä Köpiksen keskustassa pyörimässä turistina (vaikkakin sää oli kuulemma huono), mutta hän päätti palata lentokentälle ajoissa nukkumaan hieman. Raukalla on ongelmia saada unta lentokoneessa melatoniinitableteista huolimatta, joten valvomista tähän mennessä oli jo tullut yli 24 tuntia. Lento Köpiksesta Suomeen kuitenkin myöhästyi usealla tunnilla jostain selittämättömästä syystä. Lopulta pääsimme lentokentältä kämpilleni noin kolmen aikaan aamuyöstä. Siinä vaiheessa me molemmat olimme kyllä jo aika rättiväsyneitä. Jongze oli kärttyinen mutta piristyi kun yllätin hänet hyvällä aamuyöruualla, joka oli sushia ja rabbeokkia (라볶이). Kummallinen yhdistelmä, mutta upposi kyllä nopeasti.

asd

Seuraavana päivänä lounaaksi piti saada tekemääni doenjangjjigaeta (된장찌개) ja samgyeopsalia (삼겹살). Kuulemma autenttisen makuiset korealaiset ruuat ovat yksi syy siihen, miksi olen ”keeper”. Jongze jaksaa muistutella minua useasti siitä, että minun pitää tuoda Suomesta tiettyjä ruoka-aineita Koreaan, jotta voin tehdä hänen vanhemmilleen kaikenlaisia herkkuruokia. Lihapullia ruskeassa kastikkeessa perunamuusin kera sekä avokadopastaa.

Seuraavana päivänä lähdimme jo heti junaan ja suuntasimme Siilinjärven lähelle korpeen vanhempieni luo hieman rauhoittumaan. Tarkoituksena oli harrastaa hieman talviurheilulajeja laskettelun yms muodossa, mutta räntäkelin vuoksi päätimmekin pysytellä kotipihassa. Tästä huolimatta mielenkiintoista tekemistä kyllä löytyi.

asd

Eksoottinen ravintolavaunu ja karhu piti kokea.

asd

Mehtäreissu

asd

Käytiin jopa pilkillä. Selkeästi huonoon aikaan, sillä kala ei edes nykäissyt kertaakaan.

asd

Helsinkiin palatessamme meillä ei ollut hirveästi tekemistä huonojen säiden takia, joten päätimme käydä Linnanmäen Sea Lifessa. Ironista, että pari päivää ennen Jongzen tuloa aurinko oli paistanut 2 viikkoa putkeen niin kauniisti, mutta koko hänen vierailunsa ajan satoi joko räntää tai vettä tai sää oli muuten vain todella harmaa. Arinkoiset säät palasivat taas hänen lähdettyään. Noh, eikai aina voi voittaa. Sea lifessa huomasin hauskan kulttuurieron jälleen meidän välillämme. Siinä missä minä katselin kaloja ja ihastelin niiden kauneutta ja monimuotoisuutta, Jongze mietiskeli että miltäköhän nuo maistuu :D Tosin päästessämme mustekalaosastolle, alkoi minullakin vesi herahtaa kielelle ja maiskuttelimme molemmat huuliamme mustekalatankin edessä. Menimme tämän jälkeen syömään sushia lounaaksi.

Loman kokkailuita:

asd

Tekemääni lohisushia.

asd

Tonkasua (돈까스)

asd

asd

Viimeisenä iltana nautimme kynttilänvalossa tekemiäni tapaksia. Jongzella oli hankaluuksia käsittää tapas -termiä, joten kuvailin niitä hänelle ”espanjalaisina banchaneina”. Tällä kertaa ruokalajeina oli mansikkasalaattia makealla balsamicoreduusiolla, itsetehtyä aiolia, oliivilajitelma, manchego -juustoa ja kuivattuja viikunoita, paistettua chorizoa ja uunissa paahdettuja rosmariiniperunoita sekä uunissa paahdettuja aurajuusto-punajuurilohkoja. *ruokahifistely*

asd

Ja vielä lopuksi kortti, jonka piirsin 3-vuotis vuosipäivämme kunniaksi. 3 vuotta yhteisiä hyviä ja huonoja hetkiä tuli nimittäin täyteen lauantaina 25.4.2015.

Sitten vielä hyvää musiikkia:

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla tuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

5 Comments

  • Silja

    26.04.2015 at 14:40

    Tsemppiä graduhommiin! Nuo olan yli kurkkivat velvoitteet ovat tuttu vieras täälläkin: Kirjoitin ammattikorkean opinnäytetyöni aikanaan samalla tavalla kuin sinä kokopäiväisten töiden ohessa. Sain se rutistettua parissa kuukaudessa kasaan niin, että menin töihin seitsemäksi ja lähdin kolmen aikoihin pois, mutta en kotiin vaan AMK:n kirjastolle, jossa istuin kahdeksan asti näpyttelemässä. Viikonloppuisin pidin lauantain tai sunnuntain vapaapäivänä, ettei pää räjähtäisi pelkästä työstä ja opiskelusta.

    Auttaisko sullekin tekemisen lykkäämiseen se, että menisit johonkin toiseen ympäristöön kuin kotiin?

    Vastaa
    • Pesukarhu

      Pesukarhu

      26.04.2015 at 15:54

      Kiitos, Silja! Mulle tuo kirjastolle meneminen ei ehkä oikein toimi, sillä se vaatisi oman koneen viemistä mukanani. Koska pyöräilen päivittäin 8km/suunta töihin saadakseni liikuntaa, koneen raahaaminen mukana on liian raskasta, koska kirjastolle olisi mentävä sitten suoraan töistä. Lisäksi olen huomannut, että on mukavampi kirjoittaa niin, että minulla on kaksi näyttöä käytössä, jolloin toisessa on auki gradu ja toisessa artikkelit. Omalta koneelta pääsen kätevästi Jyväskylän yliopiston verkkolevylle ja VPN:n kautta artikkelitietokantoihin, joten kirjastonkin koneelle meneminen vaatisi ehkä turhan paljon säätöä. Minulla on itseasiassa Helsingin yliopiston kirjaston koneille vain kevyttunnukset, joten sekin rajoittaa tekemistä jonkin verran. Kyllä tämä varmaan tästä ;) pitäisi vaan jaksaa tehdä, mutta liian usein sitä löytää itsensä tekemästä jotain aivan muuta kuin sitä mitä pitäisi.

      Vastaa
  • Miia

    31.05.2015 at 00:05

    En tajunnukkaan et sullakin on blogi :D pitää jäädä seurailemaan!
    Tosi jotenki ironista mennä sushille sea lifen jälkeen. (Itseasiassa itelle kävi just samallailla lontoossa, sushia sea lifen jälkeen!)

    Vastaa
  • Pesukarhu

    Pesukarhu

    03.06.2015 at 21:06

    Moikka Miia!

    haha joo onhan tää ollut jo muutaman vuoden :) kesällä varmaan vähän enemmän juttua kun oon sitten taas Koreassa. Sea life jotenkin jännästi aiheuttaa sellaisia kalansyömishimoja :D

    Vastaa

Vastaa