Joulua odotellessa vol. 2

Nyt teen taas tämmöisen lyhyen blogauksen tähän väliin pitääkseni tämän koko höskän semiaktiivisena. Ihan vain kuulumiset ja muutamat erittäin randomit kuvat tähän. Tässä joulua ja Jongzea odotellessa paiskin kovasti töitä ja yritän vääntää graduani vaihtelevalla menestyksellä siinä sivussa. Olen ollut älyttömän kiireinen, sillä teen keskimäärin noin 10 tunnin työpäiviä. Normaali työpäivä on noin 8 tuntia, mutta koska asun ihan väärällä suunnalla Espooseen nähden, menee minulla työmatkaan päivisin pikkasen reipas 2 tuntia. Hirveää ajanhukkaa! Onneksi nyt muutan ihanan kämppikseni Anun (klikatkaa tästä Anun Korea-blogiin) kanssa aivan toiselle puolen Helsinkiä, josta minullakin on lyhyempi työmatka. Olen onnekas, sillä Rovion YT-neuvotteluista huolimatta minulla työt jatkuvat ja olen nyt varmaan ainakin kesään asti siellä töissä! Olen tästä aivan älyttömän kiitollinen ja tiedostan olevani erittäin onnekas tässä suhteessa. Tämä poistaa muutamia isoja stressitekijöitä ja saan taas kerättyä kesäksi matkakassan, sillä suunnitelmissa on mennä koreaan kuukaudeksi-pariksi mikäli mitään huippuja työmahdollisuuksia ei tule täällä Suomessa tai muualla vastaan ennen sitä. Vähän himottaisi taas kielikoulu mutta ei ehkä ole ihan siihen varaa.

Jongzen perhe on kutsunut minut luokseen. Saisin siis tämän Koreassa oleskelun ajan asua ihan ilmaiseksi heidän luonaan Suwonin Yeongtongissa. Siitä on kyllä aika pitkä matka Souliin, mutta saisipa sentään majoituksessa säästettyä rahat. En tosin ole aivan vanha pystynkö pyörimään toisten nurkissa niin kauan, varsinkin kun kyseessä on korealaiset ”appivanhemmat” vaikka he todella mukavia minua kohtaan ovatkin. Kovasti he tuntuvat kyselevän minua kylään aina kun olemme skypessä jutelleet. Keväällä pitäisi aloittaa taas runsas korean pänttääminen ja puhumisharjoitukset etten jäädy siellä sitten ihan täysin… heidän kanssaan olisi kiva pystyä kommunikoimaankin ilman että on koko ajan sydän kurkussa.

asd

Tuli sitten käytyä Nu’est:n keikalla Nosturissa. Vaikka olenkin jokusen hetken Soulissa asunut, niin en ikinä käynyt yhdessäkään konsertissa! Nyt on sitten käyty, vaikken erityisemmin enää jaksa Kpopista innostua ja varsinkaan näistä uusista ryhmistä. Satun tuntemaan My Music Tasten yhden työntekijän, jonka vieraana pääsimme sisään ilmaiseksi. Tuli rehellisesti sanottuna todella syyllinen olo, sillä tiesin että monet fanit olivat odottaneet ulkona kylmässä loskasateessa tuntitolkulla. Jotkut olivat ilmeisesti tulleet jo aamuyöllä.

Minusta on hienoa, että Suomenkin kaltaiseen pieneen pohjoismaahan tulee Koreasta asti artisteja esiintymään. Fanien ansiostahan he tänne tulivat. Suomalaiset fanit käyttäytyivät mielestäni erittäin mallikkaasti. Mitään älytöntä tuuppimista ynnä muuta en ollut konsertissa näkevinäni, mikä sai minut kyllä arvostamaan paikallista faniskeneä todella paljon. Kaikki tuntuivat tulevan hyvin keskenään toimeen ja konsertti sujui hyvässä yhteishengessä alusta loppuun. Monet varmaan löysivät uusia samanhenkisiä kavereita. Tähän varmaan syynä oli myös kävijöiden keski-ikä, joka tuntui olevan jossain 16-ikävuoden pintaan. Monilla oli myös jompi kumpi vanhemmista mukana varmaan juuri sen takia, että oma ikä ei riittänyt tulla paikalle ilman huoltajaa. Älyttömän suuri arvostus näille vanhemmille, jotka jaksavat käyttää nuorisoa tällaisissa konserteissa! Itselläni on keikoista aivan erilaisia kokemuksia, sillä käyn yleensä kuuntelemassa livenä vain joko metallia tai teknoa ja näillä keikoilla pienenä naisihmisenä lähes poikkeuksetta aina saa olla varovainen ettei joudu moshpittiin tai muuten vain satuta itseään. Nu’est:n konsertissa korvatulpat tulivat tarpeeseen fanien ihailevan kiljunnan suodattamiseksi eikä niinkään kovaäänisen musiikin takia :)

asd
Tapasin muuten Don Rosan sillä hän kävi meillä Roviolla pitämässä luennon Suomen vierailullaan. Kannattaa käydä katsomassa kaverini Katjan blogia myös. Hän tuntee Don Rosan hyvin ja kirjoittaa väitöskirjaansa liittyen Roope Setä -sarjakuviin. Mielenkiintoista juttua!

asd

Pahoittelen perunalaatua, skanneristani puuttuu yksi oleellinen johto jolla se kytketään koneeseen. Näin käy kun välttelen gradun kirjoittamista: alan piirtää jotain pikkutuhmaa. Kyseinen poika sanoo ”냐~ 난 좀 놀 줄 아는걸” eli ”Miau~ mä tykkään vähän leikkiä”.

asd
Vaihdoin taas vähän hiustyyliä (ketään ei kiinnosta). Laitoin latvoihin pinkkiä hoitoainetta ja kasvatan etuhiuksia sivulle. Vaihtelu virkistää. Sensuroin työkaverini naaman siltä varalta että hän haluaa pysyä anonyyminä. Olemme käyneet työporukalla muutaman kerran viettämässä iltaa Kallio hipsterbaareissa. Ihmiset, jotka asuvat Kalliossa tai haluavat asua siellä, minulla on teille vain yksi kysymys: miksi ihmeessä?

asd
Jongze on käynyt nyt kaksi kertaa Suomessa, kerran viime jouluna ja kerran kesällä. Tein tämmöisen koosteen molemmista hänen jetlagijumituksistaan :D Taas kuukauden päästä saan varmaan uuden samanlaisen kokoelmaa täydentämään.

Perinteiset ruokakuvat:

asd
Päätimme kämppiksen kanssa tehdä itse peperoita peperopäiväksi ja lähettää ne postilla toiselle puolen maailmaa. Molempien paketit onneksi saapuivat ajallaan ja löysivät tiensä nälkäisiin suihin. Hyvin on kuulemma maistunut ja olivat molemmat kovin otettuja moisista lahjoista. Tulihan noista aika söpöjä vaikka aika itse tehdyn näköisiä ne ovatkin.

asd

asd
Tehtiin kahdenlaista patbingsua (팥빙수) muutamina koreailtamina. Ensimmäisessä oreobingsu ja toisena sekahedelmäbingsu kuten kuvista jo ehkä saattaa arvata.

asd

asd
Meikäläisen tekemää sushia taas jälleen kerran. Hyvää oli ja upposi nälkäisiin suihin hyvin nopeasti.

asd
Tekemäni jjajangmyeong (짜장면). Tuli ihan oikean makuistakin, tosin ruokailusta puuttui sellainen autenttinen kiinalaisen ravintolan paistorasvan haju joka olisi kyllä kruunannut tämän aterian. Melkein autenttista!

asd

asd
Nykyisin Helsingissä asuvana ja palkkaasaavana ihmisenä on tietysti tullut nautittua myös vähän enemmän Helsingin paremmasta ravintolatarjonnasta. Kävimme jälleen kerran Koreasta tutun ystäväni, Annan, kanssa katsomassa Interstellarin ja sen jälkeen Bar Tapasta -ravintolassa syömässä. Scifinörttinä suosittelen Interstellaria erittäin lämpimästi, kannattaa käydä katsomassa! Ja jonkin sortin kulinaristina suosittelen tätä ravintolaa myöskin.

Loppuun vähän Clazziquai projectia

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla tuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

Vastaa