Prostituutio Koreassa

Tästä aiheesta olen halunnut kirjoittaa jo kauan, mutta aina olen kuitenkin jänistänyt, sillä pelkään että aihe on liian negatiivinen ja tulee aiheuttamaan monelle pahan mielen. Ajattelin nyt kuitenkin että ehkä on aika nostaa kissa pöydälle ja hieman tutkiskella tätäkin aihetta, sillä oma tulevaisuudenunelmani olisi joskus olla niin ”rikas”, että minulla olisi varaa ja aikaa tehdä vapaaehtoistyötä ei-niin-onnekkaiden naisten hyväksi. Esimerkiksi auttamalla korealaisia yksinhuoltajaäitejä sekä Pohjois-Koreasta tulleita pakolaisia, jotka ovat joutuneet ihmiskaupan uhreiksi. Ikäviä tarinoita lukiessaan saa kyllä olla niin hirveän onnellinen siitä, että oma elämä on mallillaan ja että on sattunut syntymään Suomeen ja vieläpä toimeentulevaan ongelmattomaan perheeseen. Ensiksi kuitenkin perus kuulumiset ja ynnä muut höpötykset näin alkuun:

Jongze on taas jouluksi tulossa Suomeen, mikä piristää varmasti edessä odottavaa synkkää syksyä kun on taas jotain mitä odottaa. Hihhei! Jongze tykästyi muuten kesällä kovasti Kashmirin Vadelmaveneeseen! Autolla ajellessa piti laittaa volyymi aina kovalle kun biisi pärähti radiosta soimaan. Nyt on kuulemma ihan ladannut biisin kännykkäänsä, että voi Koreassa kuunnella sitä. Kashmirille propsit siitä, että on tehnyt suomenkielisestä laulusta niin kansainvälisen kuuluisen! Gradu on vieläkin kesken (ei puhuta tästä enempää, älkääkä vaan kysykö :D). Helsinkiin muuttaminen työt silmissä kiiluen osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi, sillä katsokaas missä minä olen nykyään töissä:

angry birds
Roviolla! Täällä siis ainakin marraskuun loppuun, mutta mahdollisesti ja toivottavasti myös pidempäänkin ellen sattumoisin tule lähteneeksi Koreaan keväällä.

Tästä se ura urkenee ja elämä lutviutuu! Pari suunnitelmaa Koreaan paluun suhteen on edelleenkin muhimassa, mutta toistaiseksi ne ovat hiatuksella, sillä taloudellinen tilanteeni ei salli paluuta maailman toiselle puolen. Käväisin muuten työväenopiston ”Korea 3” -kurssilla parin hyvän suomalaisen kaverini kanssa. Meidän harmiksemme kurssikuvaus ”sopii pari vuotta opiskelleille” tarkoittikin lähinnä ”ne kaksi aikaisempaa kurssia työväenopistossa opiskelleille”, sillä meille kurssi oli aivan liian helppo. Samaa huttua mitä olemme aikoinaan käyneet Koreassa alkeistason kielikurssilla. Harmillista, että kyseinen kurssi on edistynein vaihtoehto jonka täällä voi valita Helsingin yliopiston ulkopuolelta. Hienoinen pettymys siis siltä saralta koska niin innolla odotin sitä, että olisin päässyt taas käymään edes kerran viikossa opetuksessa. Ihan oma lukupiiri lienee se paras vaihtoehto Suomessa.

Mielenpahoitusvaroitus!

Eli nyt kannattaa lopettaa lukeminen, jos tuntuu siltä ettei halua ikävää fiilistä. Disclaimer: tämäkin juttu perustuu täysin lehtijuttujen, blogikirjoitusten sekä korealaisten kanssa käytyjen keskustelujen kautta kerättyyn tietoon ja kuulopuheisiin. Lisään vielä, että ihmiskauppa ja prostituutio koskee myös miehiä, mutta niin suurelta osin lähinnä pelkästään naisia, että puhun nyt tässä kirjoituksessa naisista!

Monet saattoivatkin huomata muutamia kuukausia sitten Suomenkin uutismedioissa kohutun aiheen korealaisista mummoprostituoiduista. Kaikki halukakaat voivat käydä lukemassa uutisen itse, en nyt rupea referoimaan sitä tässä. Koska tämä uutinen sai niin paljon mediahuomiota Suomessakin, aloin lueskella aiheesta entistä enemmän. Monista hyvistä artikkeleista taas jälleen kiittäminen Annaa, joka on minulle näitä linkkaillut! Tästä kirjoituksesta tulisi aivan tuskallisen pitkä, mikäli alkaisin kertomaan edes lyhyesti mitä missäkin linkatussa kirjoituksessa puhutaan. Varoituksen sana vaan, että pahan mielen saamisen mahdollisuus on suuri ja ainakin noiden muutamien blogauksien kohdalla ei kannata erehtyä lukemaan kommentteja. Siellä on nimittäin sellaista Laasalaisuutta että kylläpä rasautteli lueskella niitä kommentteja.

Se, mikä minua korealaisessa kulttuurissa tämän aiheen tiimoilta kauhistuttaa, on ilmeisesti lähinnä vanhempien miesten suhtautuminen prostituutioon. En yksinkertaisesti ymmärrä, miten moraaliton ihmisen täytyy olla, että pitää säännöllistä (tai vaikka sitä yhtäkin kertaa) seksin ostamista hyväksyttävänä, vaikka on naimisissa tai parisuhteessa. Ymmärrän tietysti sen, että jotkut vanhemmat ihmiset kuuluvat vielä sellaiseen sukupolveen, jolloin on saatettu hyvinkin avioitua enemmänkin järkisyistä tai sosiaalisten tai taloudellisten pakotteiden sanelemana. Ymmärtääkseni tätä kyllä tapahtuu Koreassa edelleenkin jossain määrin, joka näkyy jo esimerkiksi marriage agencyjen eli ”aviovälitysfirmojen” määränä. Tällaisista liitoista seksi ja läheisyys on saattanut puuttua jo alun alkaenkin, jolloin prostituutioon turvautuminen näyttäytyy ymmärrettävämmässä valossa. Joitakin vuosia sitten tehtiin arvio, että noin 1,6 prosenttia Korean bruttokansantuotteesta tulee seksikaupasta ja että joka viides korealainen mies ostaa seksipalveluita keskimäärin 4 kertaa kuukaudessa! Nämä ovat todella suuria lukuja ja valehtelisin, jos väittäisin ettei minua kauhistuttaisi lukea tämmöisiä tilastoja. En osaa ottaa kantaa siihen, miten paikkaansapitäviä nämä tilastot oikeasti ovat. Itse en missään nimessä tuomitse prostituutiota niin kauan, kunnes se on vapaaehtoista ja sitä harjoittavalla ihmisellä on aina vapaus ja mahdollisuus lopettaa sellainen työ heti kun siltä alkaa tuntua. Valitettavan usein tämä ei toteudu ja monet ovat joutuneet kyseiseen ammattiin vasten tahtoaan. Surullisintahan tästä kaikesta tekee se, että tuhansia kotoa karanneita teinejä on päätynyt tällaisiin töihin ja voittekin kuvitella onko kovinkaan monella heistä mahdollisuutta lyödä hanskoja tiskiin…

Toinen asia, mikä saa niskakarvani pystyyn, on korealainen ryhmäpaine. Konfutselaisten perinteiden sanelemana iän, sosiaalisen statuksen ja ryhmän suuri merkitys Koreassa näyttää ylettyvän myös seksin ostoon. Kaikki korealaista kulttuuria kokeneet varmasti ymmärtävät sen, miten hankalaa useimmille korealaisille on kieltäytyä käskystä, joka tulee joltain hierarkiassa korkeammalla olevalta henkilöltä. Olen lukenut ja kuullut tarinoita siitä, miten joissakin yrityksissä pomot vievät vieraitaan tai alaisiaan ”sexy noraebangeihin”, hierontapaikkoihin, host-klubeille tai jopa ihan suoraan punaisten lyhtyjen alueelle. Kieltäytyminen näistä tilaisuuksista voi joissakin tapauksissa johtaa jopa irtisanomiseen tai luoda esteitä uralla etenemiseen. Minulla on jopa tuttuja, joille on tarjottu Koreassa mahdollisuutta lähteä ryyppyillan päätteksi naisiin, kaikki tosin onnistuivat onneksi kieltäytymään. Korean hallitus on yrittänyt varsin tuloksettomasti puuttua näihin bisnesrillutteluihin tarjoamalla rahapalkintoa niille yrityksille, jotka eivät kannusta alaisiaan tai liikekumppaneitaan seksin ostoon. Armeija on ilmeisesti myös jokseenkin surullisenkuuluisa tällaisista tarinoista, joissa ylempiarvoiset upseerit ovat pakottaneet tai painostaneet alokkaita lähtemään mukaan viinanhuuruisiin naisseikkailuihin. Siinä ei ole auttanut selittely vaimoista, tyttöystävistä tai yksinkertaisesti haluttomuudesta ostaa seksipalveluita. Silmätikuksi joutuminen on koettu suurempana pahana tässä tilanteessa. Ymmärrän siis kyllä syyt tällaisen käyttäytymisen takana, mutta homma ei silti muutu sillä yhtään enemmän hyväksyttävämmäksi. Ongelmana on se, että seksin ostaminen on ilmeisesti turhan laajalti jotenkin hyväksyttyä eikä sitä nähdä moraalisena ongelmana, ihmisoikeusloukkauksena tai kumppanin pettämisenä (tai ehkä enemmänkin siitä ei välitetä). Haluan uskoa, että nuorempi sukupolvi suhtautuu prostituutioon aivan eri lailla kuin vanhemmat edeltäjänsä ja että suuri osa vanhemmistakin ihmisistä olisi negatiivisella kannalla tämän asian suhteen.

Prostituutio on suorastaan silmillä Koreassa. Oletteko joskus ihmetelleet niitä lappusia, joita kaduilta löytyy usein yöaikaan? Niitä, joissa on puhelinnumero ja joissain tapauksissa kenties joku vihjaileva kuva? Monesti kadulta löytyy myös jonkin sortin katalogeja, joissa on tyttöjen kuvia ja numeroita joihin voi soittaa. On varmaan sanomattakin selvää, että nämä kaikki ovat seksipalveluita. Prostituoitujahan on tietysti vielä lajiteltu eri kategorioihinkin laadun perusteella. ”도우미 노래방”, ”massage”, ”barbershop” ja joissakin tapauksissa myös ”sauna” ovat kaikki vain tapoja olla sanomatta suoraan ”Hei! Täältä voit ostaa seksiä!”. Vaikka seksin myyminen ja sen ostaminen onkin Koreassa laitonta ja virkavallan mielestä vaikeaa valvoa, on se silti esillä monessa paikassa ja sen ostaminen on helppoa kuin heinänteko. Pro tip on tietenkin ettei kannata jäädä siitä kiinni, mutta lahjomallakin kuulemma tosin voi saada poliisin kääntämään katseensa muualle juuri sopivalla hetkellä.

Korea on hiljattain myös ottanut askelia kohti tiukempia avioitumislakeja postimyyntivaimojen estämiseksi. Tällä lailla on ilmeisesti tarkoitus estää ihmiskauppaa, sillä on kuulemma paljon tapauksia, joissa nainen on lähetetty jonkun välitystoimiston kautta esimerkiksi Filippiineiltä Koreaan, eikä hän ole tavannutkaan miestään ennen naimisiin menoa. Korean hallitus vaatii nykyään, että korealaisen kanssa avioituvalla ulkomaalaisella täytyy olla rapeat kymppitonnin tulot kuluvalta vuodelta sekä tyydyttävä korean kielen taito. Vaihtoehtoisesti voi osoittaa, että osaa kommunikoida tulevan puolisonsa kanssa jollakin toisella kielellä. Näiden testien lisäksi voi joutua käymään myös haastatteluissa, joissa tentataan kuinka kauan on tuntenut puolisonsa jne. Sinänsä hassua, että tämmöistä toimintaa pyritään estämään, kun taas prostituution kitkemisen eteen tehdyt toimenpiteet vaikuttavat aika laimeilta. Tässä tullaan taas siihen klassiseen ongelmaan, että yritetään ”hoitaa taudin oiretta eikä poistaa sen aiheuttajaa”. Prostituutiotahan on aina ollut ja tulee aina olemaan jossakin muodossa, mutta siitä voisi ainakin tehdä kaikille osapuolille turvallisempaa tarjoamalla sen ainaisen kepin sijaan porkkanaa (kuulostipas tämä tässä yhteydessä jotenkin niin väärältä…) Korealaiset prostituoidut ovatkin protestoineet muun muassa bordellien sulkemista vastaan ja marssineet prostituution laillistamisen puolesta. Laillistaminen nimittäin hyvin todennäköisesti mahdollistaisi turvallisemmat työolot, terveydenhoidon ja ylipäätään paremman aseman myös seksityöläisille. Laillistaminen tuskin tulee tapahtumaan, joten ehkä ihan ensimmäinen askel voisi olla asenteiden muutos työpaikoilla ja ihmisten sydämissä.

Eat Your Kimchin tilitys prostituutiosta

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla apulaistuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

3 Comments

Vastaa