Ystävä Koreasta kylässä

En ole taas jaksanut päivitellä blogia. Sanominen loppuu kesken täällä Suomessa. Haaveita ja suunnitelmia Koreaan paluuhun kyllä on, mutta rahaa ei… Sinänsä ikävää, että jos mulla olisi varaa, käyttäisin sitä nimenomaan itseni kehittämiseen eli siihen, että saavuttaisin hyvän kielitaidon. Kielten osaaminen on mielestäni yksi suurimmista älyllisistä rikkauksista, mitä ihmisellä voi olla ja käyttäisin siihen erittäin mieluusti rahaakin. Se perinteinen sanonta, että rahalla ei voi ostaa onnea kuulostaa mielestäni vähän siltä, että se on sellaisten ihmisten puhetta, joiden ei ole ikinä tarvinnut esimerkiksi huolehtia siitä, miten saavat vuokransa maksettua ja ruokaa pöytään. Rahan puutteestahan kärsii myös sosiaalinen elämä joka on hyvin tärkeää henkiselle terveydelle. Ikävää katsella vierestä kun kavereilla on varaa käydä ulkona syömässä ja leffassa. Itse en nyt ole ihan ollut persaukinen ikinä onneksi ja Suomen sosiaaliturva pitää siitä huolta, ettei kukaan jää ihan tyhjän päälle, mutta kyllä 180e/kk kituuttaminen opiskelijana on sellaista aikaa, jota en todellakaan jää kaipaamaan. Mutta nyt mukavampiin aiheisiin: Jongze tulee jo aivan pian viettämään kesää Suomeen! (nyt niitä parempia ilmoja, perkele!) ja hyvä kanadalainen ystäväni Maria, jonka kanssa hengasin paljon vaihtovuoteni aikana, kävi luonani Suomessa.

Sain houkuteltua kanadalaisen ystäväni Marian käymään myös Suomessa. Hän on jo reilun kuukauden matkustellut Euroopassa ja sain ylipuhuttua hänet koukkaamaan Suomenkin kautta, sillä Euroopasta kun yleisesti ottaen lentää tänne tosi edulliseen hintaan. Kaikkein kierointahan tässä oli se, että Marian junamatka Siilinjärveltä Helsinkiin olisi maksanut kaksi kertaa enemmän kuin hänen lentonsa Helsingistä seuraavaan etappiin, Varsovaan. Päätimme kuitenkin riskeerata ja Maria saattoi vahingossa ottaa minun opiskelijakortin ja mennä sillä :P (tästä ei sitten kerrota kenellekään! Erityisesti kirjoitella internettiin! Hys hys.) Ei minulla ollut sydäntä laittaa häntä lähes 100 euroa maksavaan junaan, sillä hän on kuitenkin opiskelija mutta ei ulkomaalaisena olisi ollut junassa oikeutettu opiskelija-alennukseen. Onneksi ovela juonemme onnistui ja Maria pääsi turvallisesti lentokentälle kohtuuhintaan. Ilmeisesti konnareita kiinnostaa vain opiskelijakortissa olevan lukukausitarran voimassaoloaika tai sitten minun vanha kuvani, jossa minulla oli vielä silmälasit, muistuttaa tarpeeksi Mariaa.

Vajaaseen viikkoon mahtui paljon toimintaa ja ryntäilyä paikasta toiseen. Alkutaival alkoi kahdella yöllä Helsingissä, harmillisesti tosin sateisessa säässä, mikä oli vähän ikävää Marian kannalta, sillä hän oli kiinnostunut monista ulkona olevista nähtävyyksistä. Valokuvia hän silti otti hanakasti. Ihana kaverini Anna antoi meille asunnon käyttöönsä kahdeksi yöksi ja muutenkin jaksoi paapoa meitä ja viettää aikaa kanssamme, vaikkakin joutui käymään molempina päivinä töissä. Annalle superiso kiitos! Marialle reissun yksi kohokohdista oli päästä katsomaan Ateneumiin Tove Janssonin juhlanäyttely. Suosittelen muuten lämpimästi kaikille tätä näyttelyä! Lähes kaikki muumitavara siellä on kyllä Tampereen muumimuseosta tuttua, mutta Tove oli kuitenkin monilahjakkuus ja hän on tehnyt paljon muutakin. Toven tekemät maalaukset esimerkiksi eivät ole yhtään hullumpia. Samalla hinnalla pääsee tietysti katsastamaan myös Ateneumin kokoelmat, joissa on hienoa taidetta esimerkiksi Gallen-Kallelalta.

asd

asd
Herkuteltiin Helsingissä savukalasalaatilla, juustoilla ja viineillä.

asd
Toin Marian vanhempieni luokse maalle katsomaan ja kokemaan suomalaista luontoa. Maria oli aivan haltioissaan ja olisi halunnut viipyä pidempäänkin. Harmi että aikaa on rajoitetusti.

asd
Talviturkit heitettiin vaikka vesi olikin hyytävää. Äiti ei onnistunut ottamaan tärähtämätöntä valokuvaa.

asd
Käytin Mariaa myös Vehmasmäen kotieläinpuistossa sillä ajattelin, että suomalaiseen maalaiskokemukseen voisi kuulua myös herttaiset maatilan eläimet. Kuvassa tosi ystävällinen kissa.

asd
Tämä vuohi yritti puskea aidasta läpi kuin mikäkin hullu.

asd
Söpöt alpakat, joille maistui voikukanlehdet.

asd
Maria tykkäsi erityisesti tilan hevosista, jotka tuntuivat kaikki olevan todella säyseitä.

asd
Kävimme hieman pyöräilemässä ja näytin Marialle läheisen kosken. Täällä riittää kyllä todella kuvauksellisia paikkoja. Mariaa olisi kiinnostanut mennä sisään läheisiin autiotaloihin, mutta niiden ovet oli lukossa.

asd
Rauhallisen maalaiskokemuksen kruunasi lopulta kylpytynnyrissä kylpeminen, jossa jaksoimme istua varmaan lähemmäksi puolitoista tuntia.

On kyllä todella mukavaa päästä tapaamaan niitä ihmisiä, joiden kanssa ystävästyi Koreassa. Vielä kun korealaisilla kavereillani olisi tarpeeksi rahaa ja aikaa tulla käymään Suomessa. Syöttäisin heidät aivan palloiksi täällä. Pian toivottavasti on luvassa myös muutaman hyvän saksalaisen ystävän kanssa tapaaminen, sillä olemme Jongzen kanssa matkustamassa Prahaan ja sieltä Berliiniin heinäkuun aikana. Maria oli haltioissaan voileipäkakusta, jonka tein meille hänen toiveestaan. Hän muisti vielä Regular Ordinary Swedish Mealtimet, joita näytin hänelle Koreassa :D Tämä voileipäkakkujakso oli erityisesti jäänyt hänen mieleensä, joten pitihän sitä kakkua sitten tehdä. Pakkasin hänelle matkaevääksi junaankin vielä ison palan, joka oli kuulemma uponnut aika hyvin viisituntisen junamatkan aikana.

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla apulaistuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

Vastaa