Yöelämää

Seoul on aivan mahtava paikka. Tai oikeastaan voisin eräitä kajaanilaisia kavereitani lainaten sanoa että Seoul on aikamoinen mestapleissi. En ole tuntenut koti-ikävää täällä vielä ollenkaan. Ruisleipä on ainoa asia, jota minulla oikeastaan on ikävä, mutta muuten kyllä paikalliseen elämään olen tottunut erittäin hyvin. Melkein kauhistuttaa että reilut kaksi kuukautta on jo mennyt aivan täysin hurahtamalla. Onneksi minulla on vielä monta kuukautta mahtavaa aikaa edessä. Täältä on tullut hirveä määrä uusia hyviä tuttavuuksia ja olen kyllä varma että tulen ikävöimään näitä ihmisiä kovasti kun osa lähtee jo jouluna pois. Onneksi ”parhaimmat” kaverini täällä ovat myös vuoden verran täällä joten heidän kanssaan ehdin viettää laatuaikaa vielä monta kuukautta.

Seoulin yöelämä on upeaa. Täällä ei oikeastaan ehdi väsähtämään, sillä kaupunki ei tietenkään ikinä nuku. Viime viikonloppunakin juhlimme Hongdaessa kuuteen asti ja tulimme sitten kätevästi aamun ensimmäisillä metroilla takaisin Ewhaan. Jos jotain huonoa täytyy sanoa, niin taksikuskit ovat suoraan sanottuna kusipäitä täällä. Usein he ajavat vain ohi kun näkevät että kyytiin on haluamassa ulkomaalainen. Jos he pysähtyvät, he ajavat ohi kun kuulevat että olemme menossa vain kahden metropysäkin päähän. Heille ei ole kannattavaa ajaa niin lyhyttä matkaa. Asiakkaiden valikointi on muuten laitonta täällä. Viimeksi meidän täytyi itsekin ryhtyä kusipäiksi saadaksemme kyydin Hongdaeen. Saksalainen poika Andre meni kylmän viileästi yhden taksin eteen seisomaan, pakotti sen pysähtymään ja käski meidät kyytiin. Tungimme sitten taksiin ja kuski marmatti koko matkan meille koreaksi siitä miten hän ei halua ajaa meitä Hongdaeen. Noh, ei hän voinut meitä kaikkia uloskaan heittää, joten saimme kyytimme ja maksoimme matkasta noin kolme euroa. Ihanan halpaa.

Hongdaen klubit ovat täpötäynnä viikonloppuisin, mutta viime perjantaina päätimme mennä club Nakediin, jossa olikin sitten ihan sopivasti ihmisiä. Ennen Nakedia kävimme parissakin eri paikassa juomassa hedelmäsojua ja syömässä hyvää ruokaa. Jos tuntuu että haluaa hieman lisää nostetta iltaan mutta on liian pihi juodakseen baarissa, voi vaan kävellä lähimpään markettiin ja ostaa pullon sojua. Yksi pullo maksaa yleensä noin 1000 wonia eli alle euron. Moni suomalainen on tästä hyvin innoissaan. Nakedissa sitten viihdyimmekin lähemmäksi viisi tuntia. Oma iltani sattuikin poikimaan todella kohteliaan ja söpön korealaisen pojan yhteystiedot. Saa nähdä ottaako minuun yhteyttä. En panisi ollenkaan pahakseni tämän pojan seuraa, sillä deittailu on mukavan ajanvietteen lisäksi myös erittäin tehokas keino oppia kieltä ja oppia lisää vieraasta kulttuurista.

Eksoottisena ulkomaalaisena tyttönä täällä saa kyllä aivan liikaa huomiota ja valitettavan usein huomio on humalaista ”beautiful foreigner come with us!” -peräänhuutelua, selvää katseella mittalua tai sitten täysin suoraa ehdottelua. Itse en huomaa sitä aina niin selvästi, mutta Andre sanoo aina meidän tyttöjen kanssa kulkiessaan että todella monet korealaiset miehet tuijottelevat häpeilemättä meitä. Sinänsä aika ahdistavaa kun täällä ei tavallaan missään saa olla rauhassa, mutta ymmärrän kyllä myös paikallisia tässä asiassa. Tuijottelisin minäkin heidän sijassaan. Erityisesti Sinchonissa sijaitseva BarFly, joka on eräänlainen vaihtarien kantapaikka, on rasittava paikka kun siellä ei yleensä saa olla hetkeäkään rauhassa. Noh, monien lähentely-yritykset täällä tyssäävät siihen kun englannin taito ei riitä edes yksinkertaiseen kommunikointiin. Muutaman kerran olen sattunut kuulemaan kun korelaiset ovat puhuneet seurueestamme koreaksi selkämme takana. Säikähtäisivät jos tietäisivät että ymmärsin heidän keskusteltustaan yllättävän paljon.

Tähän väliin on kyllä sitten myös mainittava muutama hassu seikka korealaisten soidinmenoista. Ensinnäkin, hyvin monet korealaiset pojat ovat erittäin hyviä tanssijoita. LFMAON Party Rock Anthem on täällä kova sana ja kun tämä kappale pamahtaa soimaan, alkavat lähes poikkeuksetta kaikki korealaiset shufflaamaan. Tämä on varsin huvittava näky, toivoisin että minulla olisi niin hyvä videokamera, että saisin tämän näyn vielä joku päivä ikuistettua. Tanssitaidot tuntuvat olevan heille tapa tehdä vaikutus tyttöihin. Useat tulevat myös tekemään sellaista ihmeellistä ”pylly vasten pyllyä, pum pum” -liikettä. Muutaman kerran olen meinannut revetä räkänauruun kun joku on ihan yhtäkkiä tullut pylly edellä kylkeen. Jos tällainen joskus yleistyisi Suomessa niin minä lupaan syödä villasukkani kenkälankkikastikkeella… Että tällaisia kulttuurien välisiä eroja tällä kertaa :) Paikallinen muoti on muuten myös täysin yliampuvaa. Pojat ovat oikeastaan pahempia muotihihhuleita kuin tytöt. Aivan kummallisia hiusvirityksiä, legginsejä (kyllä, myös miehillä) ja takkeja. Täällä olen nähnyt myös kireimmät pillifarkut mitä eläissäni voisin kvuitellakkaan näkeväni. Eipä ihme että joillakin korealaisilla pojilla on niin heleät äänet, hehheh. Jättimäiset vahvasankaiset lasit ovat täällä suurinta huutoa. Ja hassuinta näissä vielä on se, että usein näissä ”laseissa” ei ole linssejä ollenkaan! Kaveri kertoi juuri tarinan siitä, miten hän oli metrossa nähnyt jonkun pojan rapsuttavan silmäänsä puuttuvien linssien läpi ja se näytti yksinkertaisesti niin väärältä. Ei näin!

Hongdaessa on muutama aivan mahtava katuesiintyjä, joiden toilailuja olemme käyneet seuraamassa useamman kerran. Eliisa sai viime kerralla muutaman kuvan, mutta ne ovat hieman tärähtäneitä. Videokuvaa olisi näistäkin tyypeistä mukavaa saada joskus, sillä he vetävät aivan mahtavaa showta, niin tunteella!

katuesiintyjät

katuesiintyjät

Mid-term eli puolivälin koeviikko meni hyvin. Yhdeltä kurssilta en ole saanut vielä tuloksia, mutta korean kokeen tulokset kannustavat entistä enemmän parantamaan kielitaitoa. Sain nimittäin jokaisesta osiosta vain muutamaa pistettä vaille täydet pojot. Puhetestin varsinaista arvosanaa en tiedä, mutta opettaja kehui jo koetilanteessa ääntämistäni ja ymmärtämistäni. Taidan muutenkin olla luokallamme yksi aktiivisimmista puhujista. Olen päättänyt panostaa kieleen ja sitä teen nyt ja huomaan että nyt kun puhun enemmän (vaikka välillä se pelottavaa onkin) kehityn todella paljon nopeammin. Olen alkanut myös enemmän ottaa ohjia käsiini kun menemme sellaisella porukalla syömään jossa ei ole muita korean taitoisia kuin minä. Toistaiseksi näillä vähäisilläkin taidoillani olen onnistunut saamaan mitä haluan ja vääntämään jotain hyvin yksinkertaista small talkkia korealaisten kanssa. Näin on ensimmäinen lukukausi puolessa välissä ja nyt vaan nokka kohti uusia haasteita! 안녕~

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla apulaistuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

4 Comments

  • Julius

    08.02.2012 at 20:02

    Mahtava mestapleissihän se Seoul on kyllä. Oispa siistiä jos pääsisi sinne käymään silloin kun sinä vielä siellä olet. Tuntuu vaan, että niin kauas lähtemin on jotenkin vaikea projekti niin ajallisesti kuin rahallisestikin.

    Vastaa
  • Ansku

    11.10.2014 at 22:26

    Löysin sun blogin tässä hetki sitten, ja nyt oon jo melkeen selaillut sun koko blogin läpi, kuten tämäkin on jo hieman vanha postaus :D mutta suunniteilla olisi Koreaan lähtö jonkin ajan kuluttua (ei ole viellä mitään tarkkaa päivämäärää), ja toi yöelämä on yks mikä kiinnostaa mua! Mietin että ootko käynyt esimerkiksi näillä klubeilla koskaa Harlem, NB1 ja NB2, olis mukava kuulla kokemuksia, yms! Ja osoitteita olen etsinyt haukanlailla mutta en ole löytänyt, että jos sulla olis niistä mitään tietoa olisin hyvin iloinen! :) kiitos jo näin etukäteen! :)

    Vastaa
  • Pesukarhu

    Pesukarhu

    11.10.2014 at 22:32

    Hei Ansku,

    Olen käynyt ainakin Harlemissa ja NB1:ssä muistaakseni. En ole ihan varma oliko NB1 vai 2. Henkilökohtaisesti en pidä hiphopista, joka näillä klubeilla aika pitkälti on se juttu. Tuli siis käytyä molemmissa vain kerran, jonka jälkeen totesin ettei ole mun paikkoja ja pysyttelin tiiviisti niissä, joissa soitetaan vain elektronista. Harlemissa on lisäksi kuulemma aika paljon usein amerikkalaisia sotilaita, mikä on yksi iso syy, miksen halua sinne mennä. NB:t on usein todella täynnä. Taisin käydä käännähtämässä vain ovella toteamassa että paikka on tupaten täysi ja siellä soitetaan vääränlaista musiikkia. Omat lempparini ovat kyllä ehdottomasti tosiaan nuo elektroniisen musiikin mestat kuten Answer, Ellui ja M2. M2:een liittyy tietysti kovasti myös nostalgiaa ja suuria tunteita, sillä tapasin poikaystäväni siellä. Soulistakin on niin hankala sanoa kun siellä tuntuu niin nopeasti vaihtuvan nuo menopaikat. 2012 jokin saattoi olla in ja tosi hyvä ja jo 2014 sitä ei ole enää olemassakaan. Mutta hyvää ja rattoisaa matkaa sinulle! :)

    Vastaa
  • Ansku

    16.10.2014 at 13:26

    Kiitos tuhannesti! :)
    Tästä oli suuresti hyötyä, ja saatan miettiäkkin että aijonko sitten vieraillakkaan noissa, (varsinkaan Harlemissa, sillä olen kuullut kuinka huonosti Amerikkalaiset käyttäytyvät Koreassa, en toki tiedä pitääkö paikkaansa mutta näin olen kuullut useaan otteseen!)

    Vastaa

Vastaa