Kpop-fanityttöyden kirous

Aloin kirjoittamaan tätä päivitystä saadakseni hetkeksi mieleni pois opintoasioiden ääreltä. Tänään kaikki purskahti yli äyräiden kun patoutunut koulustressi ja hirvittävä viha ympäristöä kohtaan purkaantui oikein kunnon kiukkuna ulos. Naapurini pitivät minua hereillä eilen koko yön. Menin jo tunnollisesti 22.30 nukkumaan aikeenani parantaa unirytmiäni, jotta saisin asioita aikaan, sillä hommaa riittää ja riittää ja puskee koko ajan vain lisää, gradukin hönkii niskaan painostavasti koko ajan. Joka tapauksessa, naapurit alkoivat soittaa kovaäänistä musiikkia joskus puolenyön aikaan. Sitä ei kestänyt kauaa, mutta tarpeeksi kauan että se herätti minut. Aivoni jostain syystä tulkitsivat sitten nämä vajaat parin tunnin unet päikkäreiksi ja kekkuloin sitten ylhäällä ainakin yli neljään asti. Herätys olisi ollut seitsämältä. Lopulta sain itseni ylös klo: 11 aivan armottomassa ketutuksessa. Jos en olisi valmistumassa noin puolen vuoden sisään, muuttaisin tästä opiskelijaläävästä pois välittömästi. Ympäristö tuntuu jotenkin olevan liian rauhaton tähän elämänvaiheeseen kun opiskelijaelämä ei kiinnosta enää ollenkaan ja silmissä kiiluu vain tuleva työpaikka tai jotain muuta. Tällä hetkellä vaan muutto ei kannata, sillä en ole suunnitellut jääväni Jyväskylään valmistuttuani. Turha lähteä parin kuukauden takia raahaamaan kamojaan jonnekin muualle kun se olisi kuitenkin sitten pian edessä uudestaan. Nyt yritän tässä vain saada leukani ylös, kömpiä tämän vastoinkäymisen yli ja jatkaa (yli?)suoriutumistani. Onneksi usko siihen, että pian tämä on ohi, tuntuu kantavan vielä :D Niin ja se aihekin…

Tästä tulee nyt hyvin pohtiva (ja pitkä!) teksti ja toivon mahdollisesti herättäväni tällä keskustelua tai ainakin ajatuksia. Itseni ainakin pisti miettimään näiden asioiden pyörittely. Ihan ensimmäiseksi sanon, että hyväksyn täysin teini-ikäisten ja sitä nuorempien keskuudessa fanituksen! Tuossa iässä se on mielestäni täysin normaalia ja olen itsekin sitä tehnyt :) Tämä kirjoitus käsittelee ”aikuisia” fanityttöjä ja erityisesti niitä, jotka kovasti ovat muuttamassa Koreaan haaveidensa perässä. Jos nyt tässä vaiheessa tuntuu, että palkokasvin vetäminen nenään tämän kirjoituksen lopuksi on todennäköistä, kehoitan lukemisen lopettamista nyt mahdollisen mielipahan välttämiseksi.

Törmäsin hiljattain mielenkiintoiseen blogimerkintään fanityttöydestä ja siitä, miten sillä on todella negatiivinen leima niiden keskuudessa, jotka eivät tunne kuuluvansa kyseiseen porukkaan. Itseasiassa sosiaalista mediaa käsittelevillä yliopistoluennoillakin on ollut puhetta esimerkiksi fandomista ja sielläkin sitä käsiteltiin ehkä enemmänkin vähän negatiivisena terminä (ainakin valtaväestön suhteen). Kirjoitus pisti todella ajattelemaan, tuomitsenko itsekin esimerkiksi useimmat k-pop fanitytöt heti todellisuudesta vieraantuneiksi haaveilijoiksi välittömästi tuntematta heitä yhtään sen paremmin? Todennäköisesti kyllä. Ja tämän tiedostaminen saa aikaan aikamoisen piston sydämmessäni, sillä eihän sen näin pitäisi mennä. Jokainen on kuitenkin erilainen ja ihmisestä nyt ei käytännössä tiedä mitään muutaman hassun kommentin jälkeen, varsinkin Internetin välityksellä. Lopulta asioista lueskeltuani ja pientä itsetutkiskelua suoritettuani tulin siihen tulokseen, että fanityttöydestä (ja -poikuudesta) puhuttaessa on tärkeää määritellä sen aste. Syy, miksi nyt puhun käytännössä faniTYTTÖYDESTÄ on se, että omat kokemukseni liittyvät nimenomaan heihin. Lisäksi jotenkin uumoilen, että tämä olisi tyttöjen keskuudessa tavallaan rankempi ilmiö.

Ensinnäkin kun mietin fanityttöjä, tulee minulle mieleen vain ne hulluimmat esimerkit ja muutama omakohtainen kokemus aika huolestuttavasti todellisuudesta vieraantuneista nuorista naisista. Ylipäätään minulle sana ”fanityttö” tai ”fanipoika” tarkoittaa vähän höpsöä ihmistä. Siis sellaista ihmistä, joka kieltää kaiken mahdollisen muun todellisuuden, joka ei sovi hänen omaan kehiteltyyn ja kauan muhiteltuun fantasiaansa. Ylipäätään siis sanoilla ”fanityttö” tai ”fandom” on minulle aika negatiivinen konnotaatio. Kun mietin että mistä se johtuu, tulin siihen tulokseen että se johtaa varmaan juurensa vuosien takaa niiltä ajoilta, kun olin vielä todella kiinnostunut japanilaisesta popkulttuurista. Tuolloin törmäsin moneen oikeasti harhaiseen ihmiseen ja ihmettelin jo tällöin miten voi olla mahdollista olla noin syvällä omassa fantasiassaan että kieltää monet elämän tosiasiat. Näiden ihmisten elämä pyöri slash fanfictionin kirjoittamisen ja lukemisen ympärillä, päivät vietettiin kotona töllöttäen animea eikä puheenaiheita löytynyt mistään muusta aiheesta kuin liittyen Japaniin ja siihen miten se on maailman paras paikka ja suomi on ihan paska perähikijä varustettuna inferioorilla kulttuurilla. Näiden ihmisten suurin toive olisi ollut syntyä japanilaisiksi. Vieraannuin aika nopeasti kyseisestä yhteisöstä. En kehdannut sanoa kovin monelle, että pidän japanilaisesta kulttuurista, koska useimpien reaktio oli pilkkaavalla äänellä: ”Ai ootsä sellainen Japanifani vai?”. En yksinkertaisesti halunnut assosioitua siihen yhteisöön, sillä koin sen noloksi. Vain sen takia, että ne muutamat päästään liian pyörällä olevat ihmiset (varmasti suuri vähemmistö) pitivät kovinta ääntä ja näkyivät myös valtavirralle, joka synnytti muissa ihmisissä kovia vastareaktioita.

Nyt näen samantapaista ”hullua” fanitusta liittyen Koreaan ja tämä saa minut oikeasti kananlihalle. On jotenki kammottava ajatus, että itselleni rakkaasta maasta tulisi samanlainen tietynlainen nolouden kohde, kuin Japanista. Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi erittäin kiinnostuneita vaikka aasilaisten kielten opiskelusta. Monesti heiltä on kuullut samaa virttä, että he haluavat sanoutua irti fanituksesta, koska sillä saa jotenkin epäuskottavan leiman muiden ihmisten silmissä. Ymmärrän tämän aivan täysin ja huomaan itsekin painottaneeni sitä, että omalla kiinnostuksellani Koreaa kohtaan ei ole mitään tekemistä maan popkulttuurin kanssa (itseasiassa en oikeastaan ikinä ole ollut kovin viehättynyt esimerkiksi kpopista). Kiinnostus on puhtaasti kulttuuria ja kieltä kohtaan. Tuntuu ikävältä, että miksi sitä pitäisi perustella näin. Huomaan kuitenkin itsessäni samanlaisen ennakko-oletuksen: fanitytöt nyt yleensä on vähän sellaisia että ne lähtee vaan hihhuloimaan eivätkä ota mitään tosissaan ja kailottavat kovaan ääneen omaa ihastustaan jotain maata tai idolia kohtaan. En halua kuulua siihen ryhmään. Todellisuudessa uskon, että moni näistä ”fanitytöistä” on ihan aikuisten oikeasti kiinnostuneita kulttuurista ja valmiita panostamaan kielen opiskeluun aivan samalla tavalla kuin minäkin. Miksi heidän fanityttöytensä siis tekisi heistä yhtään sen vähemmän vakavasti otettavia ihmisiä älyllisesti? Simon ja Martina ”Eat Your Kimchi” -blogissaan ovat myös ruotineet joskus aihetta ja kerran olen saanut heistä vähän sellaisen käsityksen, että he eivät pidä kpopin perässä Koreaan tulleiden ihmisten motiiveja ”puhtaina”. Toisin sanoen nämä ihmiset tavallaan ansaitsisivat vähemmän mennä Koreaan kuin jotkut toiset, joiden kiinnostus on ”aitoa” a.k.a. kielen opiskelu tai työnteko? Itse en ole aivan varma mitä mieltä olen, mutta se on varmaa, etten suosittele kenellekään Koreaan suin päin ryntäämistä popkulttuurihuuruissa, koska siinä on potentiaaliset ainekset pettymiseen.

huhhuh
Ilmeisesti jonkun tytön omalla kuukautisverellään korealaiselle idolilleen kirjoittama kirje. Liekkö totta.

Tässä blogimerkinnässä joku on luokitellut fanityttöjä eri ryhmiin. Kannattaa käydä lukaisemassa. Seoulbeats on muutenkin ihan hyvä sivusto. Vaikka tuo blogikirjoitus jotenkin uhkuu aikamoista vihaa ja antipatioita, itsekin olen sitä mieltä, että fanityttöydestä puhuttaessa on oikeasti syytä määritellä sen aste. On niitä, jotka pystyvät erottamaan todellisuuden fantasiasta ja sitten on niitä, jotka eivät (tai lähinnä eivät ehkä halua). Sama ilmiöhän toistuu muussakin kuin aasialaisessa populaarikulttuurissa, miettikääpä vaikka Justin Bieberiä: jotkut fanit puolustavat häntä henkeen ja vereen vaikka hänet on juuri saatu kiinni alkoholin ja huumausaineiden alaisena autolla kaahailusta. Kuka tahansa ”järkevä” ihminen tässä vaiheessa toteaisi että tuollaista tyyppiä ei ole järkeä ihannoida. Kun johonkin asiaan viehättyy liikaa, arviointikyky hämärtyy. Twilighthan on synnyttänyt myös aivan henkeen ja vereen fanittajia ja muistan Robert Pattinsonin itse jopa sanoneen että hän ei ymmärrä miksi joistakin tulee aivan hulluja kun kyseessä on Twilight. Se on kuitenkin vain fiktiota. Syy, miksi olen joissakin tapauksissa saattanut vastata todella kireän oloisesti esimerkiksi joihinkin saamiini sähköposteihin, on se, että mielestäni tällainen fanitus on yksinkertaisesti vaarallista ja osoittaa ihmisessä ehkä tietynlaista kriittisyyden ja medialukutaidon puutetta. Lisäksi itse Koreassa asuneena ja sitä kulttuuria jonkin verran tuntevana minusta on äärimmäisen turhauttavaa kuunella aivan hirvittävän vääristyneitä käsityksiä siitä, minkälainen se yhteiskunta on, erityisesti niiden suusta, jotka eivät ole ikinä edes käyneet siellä. Se on mielestäni epäreilua korealaisia ja kaikkia Koreassa asuvia kohtaan väittää miten se on muka maailman paras paikka. Miten voi kuvitella tietävänsä paljon jostain yhteiskunnasta jos ei ole päivääkään asunut siellä ja kaikki käsitykset perustuvat television ja Internetin välityksellä nautittuun popkulttuuriin? Kaikkein pahinta on se, kun jotkut ihmiset sanovat miten Suomi on niin karsea paikka ja kaikki olisi paremmin Koreassa (mahdollisesti myös toivovat että olisivat syntyneet korealaisiksi. Believe me, you don’t….) Todennäköisesti näin ei nimittäin ole. Molemmilla mailla on omat ongelmansa, mutta väittäisin että suhteessa niitä on Koreassa enemmän. Erityisesti silloin, kun olet siellä ulkomaalaisena. Ulkomaalaisena et ikinä periaatteessa tule olemaan täysi korealaisen kaltainen osa sitä yhteiskuntaa. Joukosta erottuu jo ulkonäöllisesti ja viimeistään puheesta kuulee, ettet ole korealainen. Sinua kohdellaan välittömästi erilailla ja joskus se voi olla hyvinkin raskasta. Olen kokenut Koreassa syrjintää ulkonäköni ja ulkomaalaisuuteni perusteella ja on turhauttavaa kuunnella joidenkin ihmisten selityksiä siitä, miten he marssivat vielä jonain päivänä liput liehuen Koreaan, menevät SM townille koe-esiintymisiin, rupeavat Koreassa idoleiksi, naivat korealaisen k-pop idolimiehen ja elämä on parasta Koreaidyllissä forevör <3. En rajaa tällaisen tapahtuman mahdollisuutta täysin pois mahdollisuuksien kirjosta, mutta uskon että tällaiset suunnitelmat Korean suhteen tulevat 99,9% todennäköisyydellä epäonnistumaan. sigh

Tätä liiallisen fanityttöyden hyväksymistä ei vaan nyt yhtään helpota se, että olen saanut viimeaikoina viestejä ympäri maailmaa tytöiltä, jotka ovat aivan hullaantuneita korealaisiin miehiin ja kpoppiin. Minulta on kirjaimellisesti kysytty ”Kuinka pääsee asumaan Koreaan jotta voisi naida korealaisen miehen?”. Tämä tuntuu olevan jotenkin jatkuvasti toistuva teema. Ennen kuin joku sanoo, että hyvähän minun on täältä norsunluutornistani huudella kun minulla on jo the bestest korealainen mies, sanon, että mielestäni korealaisen miehen kanssa pariutumisen halu on tavallaan rasistista. En näe sitä, miksi joku toinen rotu olisi absoluuttisesti toista parempi. Erityisesti siinä tapauksessa, kun näillä tätä haluavilla tytöillä ei ole useimmiten kokemusta korealaisista ollenkaan. Länsimaalaisten naisten ja korealaisten miesten kulttuurit ja arvot voivat välillä olla aika kovassakin yhteentörmäyksessä. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. On täysin ymmärrettävää, että miesten ulkonäkö viehättää monia ja useimmiten se kaukaa ihailu perustuu nimenomaan siihen. Ihmissuhteissahan usein vain tuo ulkonäkö ei kanna loppupeleissä pidemmän päälle, minkä takia korealaisten miesten ihannointi ja nostaminen jalustalle on mielestäni typerää, ellei jopa tietynlaista hyperseksualisointia. Kaisu mainitsikin aikaisemman blogimerkintäni kommenteissa, että tällaisissa tapauksissa toimisi hoidoksi jo ihan oman idolin nimi + plastic surgery googletukseksi. Juuri tämän takia fanitus on tavallaan myös surullista, kun tietää mitä idolit ovat todennäköisesti käyneet läpi ylläpitääkseen fanien fantasiaa. Monet korealaiset idolithan ovat teetättäneet kauneusleikkauksia ja vaikka kuinka täydellisiltä he näyttäisivätkin, ovat he silti ihmisiä. Heidän luonteensa ja imagonsa on tarkan käsikirjoituksen tuotosta, jotta se vetoaisi väestöön mahdollisimman hyvin. Harva korealainenhan oikeasti näyttää samalta kuin ne ihmiset, joita näemme musiikkivideoissa tai elokuvissa.

Suora otos erään selvästi leikellyn korealaisen tytön Instagramista:

Ewwww you look plastic! Disgusting!

But I am still human.

Tämä uhkaa venyä hirvittäväksi romaaniksi ja tajunnanvirraksi. Aihekin rönsähti ihan miten sattuu. Ehkä parempi yrittää lopettaa nyt. Loppukaneettina haluaisin sanoa että kaikilla on oikeus tykätä haluamistaan asioista niin paljon kuin haluaa, mutta aina on hyvä pitää jalat maassa! Rakastan Koreaa maana ja kulttuurina. Siellä on paljon sellaisia asioita, joita kaipaan. Myönnän että Suomi kyrpii välillä aivan älyttömästi, mutta tiedostan silti sen, ettei elämä ehkä suhteessa tule olemaan yhtään sen parempaa oli sitten missä päin maailmaa tahansa. Samat arkipäivän ongelmat löytyvät joka paikasta. Syy miksi Suomesta pois lähteminen tällä hetkellä tuntuu kovin houkuttelevalta on karsea ruoan hinta ja huonot säät. Olen jo jokseenkin luovuttanut sen suhteen, että tulisin vielä asumaan pidempiä aikoja Koreassa tulevaisuudessa, koska minulla ei ole rahaa viedä kieliopintojani loppuun. Ikinä ei voi kuitenkaan tietää mitä tapahtuu ja mihin päätyy, joten nauloja arkkuun ei ole vielä lyöty Korean suhteen :)

Kpop Rant; Some of the fans that are just dumb

Pikaisen youtubetuksen perusteella muuten näyttäisi siltä, että vihaaminen toteutuu molempiin suuntiin yhtä lailla. Jotkut vihaa fanityttöjä ja jotkut fanitytöt vihaa niitä, jotka vihaa heidän kiinnostuksen kohdettaan.

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla apulaistuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

14 Comments

  • Silja

    12.02.2014 at 19:28

    Mielenkiintoinen aihe ja kauhea vuodatus tästä syntyikin, tosin vähän aiheen ohi.

    Muiden fanittajien tarkoitusperien ”jalouden” ruotiminen on ollut jo vuosia netin Japani-yhteisöissä pinnalla, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Koreasta en osaa sanoa niin tarkkaan, koska en ole jaksanut seurata eri foorumeja ja yhteisöjä samalla tavalla kuin kymmenisen vuotta sitten, kun aloitin japanin opiskelun. Ei sillä, että olisin kovin ahkera seuraaja Japaninkaan suhteen ollut: törmäsin termiin weeaboo ensimmäisen kerran ehkä puoli vuotta sitten…

    Korea-fanitus (tai siis suuret fanimassat) taitaa olla myös kohtuullisen uusi ilmiö, joten samanlaista muiden tarkoitusperien arvostelua ei ehkä ihan niin paljon vielä ole. Toisaalta Korean pitkäaikaisimmat fanitytöt ja -pojat alkavat pian olla varmasti jostain 7-10 vuoden takaa, joten kyllähän heillä on oikeus syvällä kokemuksen rintaäänellä lausua miten paljon parempia he ovat koska ”olen jo 10 vuotta kuunnellut tätä bändiä / seurannut tätä sarjaa / opiskellut koreaa”. Tämä on kai ihan luonnollista missä tahansa fanitusjutussa, kun ihmiset haluavat korostaa omaa erinomaisuuttaan ja tietämystään: ”MINÄ olin HIM-fani jo ennen heidän ensimmäistä pitkäsoittoaan. Olen nähnyt HIM:in livenä 423 kertaa. Kukaan alle 15 vuotta HIM:iä kuunnellut ei voi olla todellinen fani eikä tajua bändistä mitään”.

    Japanin kohdalla hyväksyttävät fanituksen ja kielen opiskelun syyt ja halveksuttavat syyt tuntuvat menevän jotakuinkin seuraavasti. Näitä voi varmaan soveltaa jossain määrin Koreaankin. Lista on siis kieli poskessa kirjoitettu, mutta osa ihmisistä tuntuu oikeasti ajattelevan näin, itse en ole todellakaan tätä mieltä! ;)

    HYVÄT SYYT
    – Japanin historia, talous ja politiikka (Paitsi kiihkonationalismin fanitus on nounou)
    – Japanin taide (Esimerkiksi puupainanta, keramiikka, kalligrafia, tee-taide, ikebana, muotoilutaide (myös moderni hyväksyttänee)…)
    – Japanin perinteinen kulttuuri (Erityisesti Heian-kausi, Tokugawa-/Edo-kausi, geishat, samurait/bushidou… Nykykulttuuri tietyiltä osin on vähän hiinä ja hiinä. Se on hyväksyttävää, jos kiinnostus ns. akateemista, liiallinen hihhulointi on pahasta.)
    – Japanilainen kirjallisuus (Mielellään oikea kaunokirjallisuus, ei mitkään Harlekiini-pokkarit! Kauhistus! Mitä vanhempi kirja, sitä parempi, koska historiallisen japanin opiskleu ilmaisee syvällistä omistautumista asiaan.)
    – Japanilainen elokuva (Erityisesti perinteinen elokuva, mutta myös nykyajan taide-elokuvat ovat OK.)
    – Perinteinen musiikki (Koto, shamisen ym. Ehkä myös enka, japanilainen iskelmä, lasketaan tähän, vaikka se onkin nykypäivää.)
    – Japanilaiset urheilulajit ja japanilainen urheilu (Budo-lajit, sumo, mutta miksei myös talviurheilu tai vaikka baseball.)
    – Japanilainen tieteellinen ja teknologinen osaaminen
    – Japanilainen henkisyys (Shintoulaisuus, buddhalaisuus ym.)
    – Opiskeluhaaveet Japanissa
    – Työskentelyhaaveet Japanissa
    – Halu oppia japania, että voi puhua japaniksi (mielellään jo olemassa olevan) japanilaisen ystävän kanssa. Uusien japanilaisten ystävien toivominen on soveliasta, jos haluaa keskustella heidän kanssaan yllämainituista aiheista, koska ne ovat hyviä ja yleviä.

    HUONOT SYYT
    – Anime
    – Manga
    – J-Pop ja J-rock
    – (Katu)muoti ja erityisesti se, että pukeutuu ko. muodin mukaisesti (Paitsi haute couture -meininki on OK, koska se menee muotoilun puolelle ja on siksi korkeakyttyyriä.)
    – Japanilaiset TV-ohjelmat (Hyvintuotetut draamasarjat ovat tosin pääasiassa OK tai neutraaleja, aivoton hömppäviihde on taas tuomittavaa, soo soo.)
    – Videopelit (Sinänsä videopelit ovat melko neutraali asia, mutta auta armias, jos joku uskaltaa tunnustaa, että hän opiskelee japania siksi että voi pelata Final Fantasynsä japaniksi eikä hänen tarkoituksenaan olekaan lukea Genji monogataria alkuperäiskielellä!)
    – Porno (Nuf said)
    – Japanilainen teknologia, jos kiinnostus menee liian nörttimeiningiksi
    – ”Omituiset” alakulttuurit (En nyt tarkalleen osaa sanoa mitä nämä voisivat olla, kaikkea otakuista käytettyjen pikkuhuosujen nuuskijoihin.)
    – Japanilaisen tyttö- tai poikaystävän saaminen ja/tai japanilaisten miesten tai naisten ulkonäön ja muun paremmuuden yli-ihannointi (”Keltakuume”)

    Hassua kyllä, yleensä ne suurimpaan ääneen näiden ”huonojen syiden” takia fanittajia mollaavat henkilöt ovat itse aloittaneet japanin opiskelun kiinnostuttuaan jostakin noista listatuista huonoista syistä, mutta ovat sittemmin vaihtaneet kiinnostuksen kohteitaan ”hyviin syihin”. :D Jotain itsehäpeää tai sellaista tuossa on havaittavissa. Itse olen seurannut usean mangan, animen ja pelien takia japania opiskelevan nuoren (miehen) opiskelutaivalta nettisivujeni foorumini kautta ja heistä iso osa on menestynyt ihan hyvin opinnoissaan ja saanut jopa niitä paljon haluttuja japanilaisia kavereita, jotka ovat muuten kiinnostuneet samoista asioista kuin nämä suomalaiset opiskelijatkin. Ehkäpä näissä henkilöissä ärsyttää se, että he ovat saavuttaneet tavoitteensa, kun taas arvostelija ei ole. Mene ja tiedä tästä, ihmiset ovat niin kummallisia veijareita.

    Harhaiseen fanittamiseen en osaa sanoa muuta kuin, että se ei ole missään yhteydessä hyvä asia, ei vain Korean tapauksessa. Sinänsä niistä villeistä unelmista ei ole mitään haittaa, suurin osahan ei ikinä lähde niitä unelmiaan toteuttamaan. Toisaalta, kun se ”haluan naida korealaisen poptähden” -fanityttö menee oikeasti Koreaan käymään, niin hän joko a) tajuaa, ettei hänen unelmansa tule ikinä toteutumaan ja hän luopuu siitä ja hylkää Korea-fanituksensa, b) tajuaa, ettei hänen unelmansa tule ikinä toteutumaan ja hän luopuu siitä, mutta löytää Koreasta muita häntä kiinnostavia piirteitä tai c) elelee edelleen harhaisessa unelmassaan (tässä kohtaa asiat voivat päätyä huonosti, kun totuus iskee vasten kasvoja, jos henkilö on oikeasti onnistunut muuttamaan Koreaan vain mielikuviensa siivittämänä). Optimistisesti toivon, että b-vaihtoehto olisi yleisin. :)

    Vastaa
  • Pesukarhu

    Pesukarhu

    12.02.2014 at 20:08

    Silja, aivan mahtava ja pitkä kommentti! :D Nautin tämän lukemisesta, varsinkin kun sinulla on vuosien kokemukset asiasta ja rutkasti tietoa. Kiitos!

    Olen huomannut aivan saman. On olemassa enemmän hyväksyttävämpiä ja puhtaita syitä tykätä jostain maasta. Tavallaan mitä älykkäämpi se syy on, sitä parempi. Kaikenlainen popkulttuuriin liittyvä kiinnostus nähdään jonkin sortin peeloiluna ja oletetaan välittömästi, että henkilö ei ole tavallaan kunnolla ja tosissaan kiinnostunut kyseisestä maasta. Popkulttuurisyyt ovat ihan liian pinnallisia. Ehkä näissäkin jutuissa piilee se tietty hipster-efekti. Se joka on ollut skenessä pisimpään ja tosissaan, on automaattisesti muita parempi ja ansaitsee kaikkein eniten olla jotain mieltä. Olen itseasiassa kuullut muutaman saksalaisen kaverini suusta, että esimerkiksi kaikki vaihto-oppilaina Koreaan tulevat ihmiset eivät oikeasti ansaitse sitä, koska he ovat niin tyhmiä eivätkä ota mitään tosissaan… Jäin vaan aukomaan suutani ja nyökyttelemään kun olin niin yllättynyt tuollaisesta kommentista. Näitä ihmisiä kyllä tosin yhdisti se, että he olivat luonteeltaan muutenkin todella pessimistisiä (pelottavalla tavalla samanlaisia kuin minä O_o). Kyllä minuakin harmitti sellaiset ihmiset, jotka menivät sinne vain ryyppäämään eikä heitä kiinnostanut millään lailla oppia mitään paikallisesta kulttuurista tai kielestä, mutta ei se silti tarkoita sitä etteivätkö he ansaitsisi tilaisuutta samalla lailla. Ehkä tässä fanityttövihassa on taustalla tietynlainen ylemmyydentunne tai sitten nämä ihmiset koetaan jonkin sortin uhkana. Kuten sanoit, tietynlainen häpeä varmaan näyttelee jotain osaa siellä taustalla. Myöhemmin halutaan todistella itselleen ja muille sitä, ettei aloittanut ”huonoilla syillä”.

    Olen hyvin samaa mieltä tuon harhaisuuden kanssa. Se ei ole hyväksi missään tilanteessa. Onneksi tosiaan suurin osa ei oikeasti lähde toteuttamaan ideoitaan. Olen homannut, että monet henkeen ja vereen fanittajat puhuvat vaan lämpimikseen, ei heillä ole tosipaikan tullen aikomusta esimerkiksi muuttaa Koreaan. Olen kuitenkin saanut yllättävän paljon sellaisia viestejä, joista on paistanut hyvin tosissaan oleva sävy. Nämä ovat onneksi(?) aika nuorilta, jotka ovat todennäköisesti vain siinä iässä että vieras maa kiehtoo kovasti ja iän myötä myös ajatukset kypsyvät. On kuitenkin myös niitä tapauksia, että on täytynyt ihmetellä miten aikuinen ihminen ei ymmärrä sitä, että Koreassa häntä ei odota paratiisi…

    Se on muuten jännä ilmiö, että monet länsimaalaiset kutsuvat itseään mielellään otakuiksi. Eikös Japanissa mene niin päin, että otaku ei ole mitenkään kovin positiivinen termi? Koreassa on vähän sama juttu. Ei kovaa fanittamista sielläkään katsota kovin hyvällä.

    Vastaa
  • Kaisu

    18.02.2014 at 00:38

    Hyvä kirjoitus! Mietin aina välillä, että kaikenlaiseen die-hard fanitukseen liittyy tietty todellisuuden tajun hämärtyminen. Oon itse asunut Suomessa suht hyvän ”julkkistiheyden” alueella suurimman osan elämästäni ja ollut töiden takia TV:stä tuttujen kanssa jonkin verran tekemisissä ja, yllätys yllätys (mitä sen ei kenellekään pitäisi olla!!) idolit sun muut on ihan ihmisiä eikä julkisuuskuva aina välttämättä vastaa todellisuutta millään tavalla.

    Tää kohta ”Tätä liiallisen fanityttöyden hyväksymistä ei vaan nyt yhtään helpota se, että olen saanut viimeaikoina viestejä ympäri maailmaa tytöiltä, jotka ovat aivan hullaantuneita korealaisiin miehiin ja kpoppiin. Minulta on kirjaimellisesti kysytty ”Kuinka pääsee asumaan Koreaan jotta voisi naida korealaisen miehen?”.” on jotenkin pelottavaa luettavaa. :o Kulttuurintutkimusta opiskelleena, johon kuuluu myös kaikki kulttuurien ihannointi jne. olisikin kiinnostavaa tilastotietoa, että kuinka monella tuollaisia kysymyksiä kysyneellä fanitytöllä on esimerkiksi sujuva korean kielen taito?

    Vastaa
  • Pesukarhu

    Pesukarhu

    18.02.2014 at 17:06

    Kaisu: joo, varmasti kulissien takan työskennelleenä sen ymmärtää vielä paremmin, miten julkkiksetkin ovat ihmisiä. Minusta on todella surullista lukea sellaisia uutisia, joissa parisuhteisiin erehtyneet idolit ovat joutuneet julkisesti pyytämään itkien faneiltaan anteeksi sitä, että seurustelevat! Eihän tuossa ole mitään järkeä! Kaikilla pitäisi olla oikeus elää normaalia ihmiselämää, johon kuuluu myös rakkaus. Yksi SHINeen jäsenistä taisi joutua pyytämään julkisesti anteeksi sitä, että oli käynyt treffeillä, sillä monet fanit olivat flipanneet siitä tiedosta täysin. Tässä on kans surullinen artikkeli siitä, miten idoleita vaaditaan pitämään yllä ”neitseellistä” imagoaan fanien takia: http://kotaku.com/5981023/this-isnt-japans-britney-spears-meltdown
    Ilmeisesti osa viehätyksestä on sitä, että kaikki hardcore fanitytöt- ja pojat voivat haaveilla, että heillä olisi joskus mahdollisuuksia pariutua oman biaksensa kanssa niin kauan, kunnes tämä ei virallisesti seurustele kenenkään kanssa… Sairasta, sanon minä.

    Tuo naimisiin haluaminen on tullut aina sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole ikinä käyneet Koreassa, eivät ole opiskelleet kieltä ollenkaan tai ovat opiskelleet sitä vain vähän itsenäisesti. Eli todellakin käsitykset kyseisestä maasta ja kulttuurista ovat aika hataralla ja kyseenalaisella pohjalla. Saattaa ehkä juontaa juurensa siihen, että on palavan ihastunut johonkin idoliin ja sitten se on kehittynyt tällaiseksi haluksi. Mun mielestä nyt muutenkin on tosi outoa se, että ainoa ”standardi”, joka tuntuis riittävän tässä tapauksessa on se, että tyypin täytyy olla korealainen. Kerran eksyin jonnekin Demin foorumeille (älä kysy miten! :’D ) ja siellä joku sanoi että ainoa vaatimus hänen poikaystävälleen on se, että sen täytyy olla korealainen, muulla ei ole väliä…. O_o Todennäköisesti tosin aika nuoren ihmisen suusta, joten en jäänyt sen enempää kauhistelemaan.

    Vastaa
  • Kaisu

    18.02.2014 at 21:13

    Oho, en oo tiennyt että (julkinen)seurusteleminen ei ole jpop/k-pop idoleille sallittua. :( Luulisi, että jos on henkeen ja vereen jonkun fani, niin sitä nimen omaan iloitsisi idolinsa onnellisuudesta ja ajattelisi, että sillä on oikeus parisuhteeseen.

    Jenkkien SNL -ohjelmalla on hyvä recurring scetch just kaikista clueless -osaston j-pop faneista, joka tulee mulle aina mieleen kun luen tälläsiä juttuja: http://youtu.be/uYYHfqeQGUM

    Vastaa
  • Pesukarhu

    Pesukarhu

    18.02.2014 at 21:23

    Kaisu: Joo, tietääkseni monilla julkimoilla on sopimus niiden agencyjen kanssa, etteivät ne saa vaikka ennen vuotta x hankkia tyttö- tai poikaystäviä. Luulisi että fanit olisi iloisia, mutta ilmeisesti joillekin tulee se omimistarve, josta syystä ei voi olla iloinen oman idolinsa puolesta.

    Haha ei jestas tuo SNL pätkä :’D Tuli aika reipas myötähäpeä, vaikka tuo onkin komediashow.

    Vastaa
  • Corea

    26.04.2014 at 19:35

    Kummallista, että törmään nykyään vähän siellä sun täällä negatiivisiin kommentteihin Korea-faniudesta tai tarkemmin K-popin fanittamisesta. En henkilökohtaisesti pahastunut kirjoituksestasi vaikka olenkin sinua vuosia vanhempi kaikenlaisesta Koreaan ja muuhun Aasiaan liittyvistä asioista haaveileva, mutta aikaansaamaton tapaus. :) Tarinoita ja elämänkohtaloitahan on yhtä paljon kuin ihmisiäkin ja faniutta on ollut luultavasti vaikkapa ennen Elvistäkin, mutta ehkäpä sosiaalisen median kasvattamalla nykynuorisolla on sitten todellisuuden taju hämärtynyt monessa asiassa. Oma ns. harhailuni alkoi 10 vuotta sitten itä-aasialaisen pojan tultua tervehtimään minua koulumme iltariennoissa. Seurustelin hänen kanssaan pitkään ja asuimme yhdessä kunnes tuli valmistumisen ja poismuuton aika. Etäsuhdettakin kesti vuosia, mutta loppu on toinen tarina. Kävin Aasiassa parissakin maassa Koreaa lukuunottamatta useita kertoja asuen paikallisessa perheessä. Olin liian pikkupaikkakuntalainen etten osannut hoitaa loppuun aikuisten asioita työ ym. jutuissa. Vielä seurustellessani kiinnostuin enemmän Koreasta elokuvien takia ja nykyään yritän opiskella kielen alkeita ymmärtääkseni vaikkapa laulunsanoja. Olen tavannut korealaisia nuorempia vaihtareita ja jopa kutsunut heidät lomalle lapsuuden kotiini. Kuvittelen tietäväni yhtä sun toista aasialaisista kulttuureista ja omaan ennakkoluuloja. Tiedostan kyllä monet ympäristölliset ja kulttuurilliset ongelmat Itä-Aasian maissa, mutta haluaisin viettää siellä useita kuukausia. Nyt minullakin alkaa rahatilanteen vuoksi olla kohta ainoana keinona mennä vaihtoon, koska en omaa järin erikoisia taitoja työskennellä esim. Koreassa. Suomalaisesta poikaystävästä minulla ei ole kokemusta ja täytyy myöntää, että pidän aasialaisista (en välttämättä nuorista ja superkomeista laulajista). Korealaisista draamoista kyllä näkee romantiikan, muodin ja rikkauksien lisäksi riittävästi varjopuolia, mutta silti olisi jännittävämpää elää siellä jopa kurjuudessa kuin Suomessa perustylsää taviksen elämää. :) Luulenpa, että harvalla nuorella on tietoa mitä kaikkia taitoja Koreassa työskentelyssä voisi tarvita ja mihin ammatteihin kannattaisi kouluttautua. Kuinka moni teini-ikäinen tai edes parikymppinen pystyy vielä kuvittelemaan unelmien elämänsä parinkymmenen vuoden päähän. Minä yritän omalla kohdalla vielä unelmoida vähintään Korean matkoista. Kaikki haaveet vaatii todellakin töitä, aikaa, rahaa, motivaatiota, rohkeutta jne., mutta mahdollisuuksia piisaa. Itse olen googlettanut vaihto, vapaaehtoistyö, au pair, kieltenopettaja, lähetystö ym. asiat mutten ole yksin kyennyt haaveitani toteuttamaan. Haluan muistuttaa, että meitä haaveilijoita löytyy myös toisinpäin nimittäin Lappi pursuu mm. japanilaisia jopa keski-ikäisiä jotka haaveilevat omakotitalosta Suomessa, vaaleasta sinisilmäisestä miehestä, omasta matkailuyrityksestä ym. mutta ovatkin päätyneet vuokralle siivoojaksi, tarjoilijaksi tai kouluun opiskelemaan. Tunnen hyvin japanilaisen joka maksoi välitysfirmalle 30 000 € saadakseen ilmaisen harjoittelupaikan Suomesta vuodeksi ala-asteella. Hänen piti itse maksaa mm. origamipaperit askartelutunneille. Silti hän palasi takaisin Suomeen vuoden päästä. Hän ainakin pyrkii toteuttamaan haaveensa. Itse tässä miettinyt mitä teen Koreavillitykseni suhteen ja koska luovutan. Keskitynkö liikaa sarjojen katseluun jne. Saatan joskus hullaantua asioista kuin pikkutytöt Instagram tykkäyksiä lukuunottamatta en ole lähestynyt idoleitani ja fanfictionit ovat minun kohdallani uppo-outoja. Olenkohan edes tosi K-pop fani kun en tunne ryhmien jäsenistä nimeltä tai edes ulkonäöltä ketään. :) Oli aika jolloin luulin olevani Suomessa lähes ainut korealaisia elokuvia ja artisteja tunteva kunnes törmäsin netissä pariin muuhun jotka taatusti tiesivät enemmän. :D Ja mitä tulee tuohon ylläolevaan kuvaan verisestä kirjeestä, voisin sen kuvitella olevan poikien tai antifanien pilaa, mutta kuudesta miljardista löytyy joka lähtöön. Tämä taitaa olla lähes ainoa kerta kun kommentoin kenenkään blogiin, mutta rakastan bloggaajia joilla on kokemusta Aasiasta ja aasilaisten kanssa seurustelusta. Pidettäköön tätä Koreafanitusta vaikka minun viini- tai fitnessharrastuksenani. Annyeong!

    Vastaa
  • Pesukarhu

    Pesukarhu

    26.04.2014 at 21:33

    Hei Corea! Kiitos tosi pitkästä kommentista! Arvostan sitä kovasti, sulla on mielenkiintoinen tausta :) En edes tiedä mistä aloittaa kun kommenttisi oli niin superpitkä, haha! Jos sinulla on mahdollisuus lähteä vaihtoon niin suosittelen sitä erittäin erittäin lämpimästi. Korea on vaihtopaikkana erittäin mainio ja opiskelijaystävällinen ainakin siinä mielessä että koulun puolesta kustannukset vaihtareille on tehty siedettäviksi (varsinkin jos asuu yliopiston asuntolassa, ovat vuokratkin ihan järkevät). Esimerkiksi Ewha on kiva vaihtoyliopisto ja keskeisellä paikalla *köh mainostus köh*

    Suomessakin kukoistaa ihan selvästi nyt sellainen fanittajat ja fanittajien vihaajat -leirit. Alunperin tämä lähti japanilaisesta popkulttuurista ja on nyttemmin laajentunut esim. kpoppiin. Ei tosin ole täällä vielä niin räikeä kuin muualla maailmassa (mitä nyt joidenkin netin keskustelupalstojen puolesta voisi päätellä). Joillakin palstoilla olen törmännyt tosi voimakkaaseen ”ne jotka tykkää Koreasta koska kpop ei oo truu faneja” -sepostukseen, joka on mielestäni aivan järjetöntä. Se ei ole syynä yhtään sen huonompi kuin mikään muukaan tykätä Aasiasta. Tämä kirjoitus onkin ehkä enemmän oma kädenojennukseni niille ihmisille, joille olen saattanut esimerkiksi sähköpostitse vastata tympeän oloisesti. Itsessäni on pessimistin vikaa, jolloin saatan liian helposti tyrmätä muiden ihmisten unelmat. Tunnen tosin asiasta blogaavana velvollisuudekseni myös vähän palautella ihmisiä maan pinnalle, jos huomaan heidän kommenteissa aivan selkeää hattarahaaveilua. Ehkä juuri siksi, koska tunnistan niistä haaveilukommenteista niin selvästi oman itseni 12-17-vuotiaana :D Ymmärrän oikeasti todella hyvin sen palavan halun muuttaa suinpäin jonnekin jännään maahan asumaan, jota on jo kauan ihaillut kaukaa. Itselläni se oli ohimenevä vaihe, joka myöhemmin tuli taas pintaan. Omat vanhempani tosin toppuuttelivat tuolloin ja nyt näin jälkeen päin huomaan, miten naiivisti ajattelin Aasiasta aikaisemmin ja olen tyytyväinen, että oma perheeni sanoi että minulla on aikaa myöhemmin vähän enemmän ”kypsyttyäni” sitten lähteä. Tosin vaihtovuosi lukioaikoina ei myöskään olisi ollut yhtään hullumpi ajatus! Näin jälkeenpäin pikkasen harmittaa etten tuolloin uskaltanut lähteä, koska pelkäsin sitä että olen liian yksinäinen sen jälkeen kun muut samanikäiset kaverit valmistuu ja muuttaa toisille paikkakunnille opiskelemaan :( Niin varmaan olisinkin ollut. Monella ihmisellä kun oikeasti vaan tuntuu olevan Koreasta sellainen kuva, että elämä siellä olisi jotenkin absoluuttisesti parempaa (riippuu toki miten elämänsä arvottaa ja mistä tykkää), mutta sitä työ- ja opiskelukulttuuria hieman nähneenä ja kokeneena voin sanoa sen aika suurella varmuudella, että suurin osa kuvittelee Korean liian kivaksi paikaksi esimerkiksi tehdä töitä. Opiskelu siellä vaihtarina ja kenties jopa tutkinto-opiskelijana on mahtavaa, mutta se työelämä tuntuu olevan aivan toinen juttu, jos ei sitten satu joku onnenkantamoinen että päätyisi sellaiseen työpaikkaan, jossa esimerkiksi perinteiset hierarkiaongelmat eivät ole niin pahat. Enhän minäkään tietysti voi sanoa tietäväni tarkalleen minkälaista siellä työskentely on, kun on kokemusta vain harjoittelusta, mutta siinäkin sain jo maistaa palan korealaisten kanssa töitä tehdessäni myös niitä epämukavia puolia, kuten naisiin kohdistuvaa seksismiä ja häirintää. Paneuduin muuten tässä vähän aikaa sitten tuohon hierarkiajuttuun ja esille nousi erityisesti prostituutio ja se, miten joissakin firmoissa vielä vanhat pomot saattavat ”pakottaa” alaisiaan lähtemään huoriin. Tästä hirveästä varjopuolesta ja prostituutiosta Koreassa onkin tarkoitus kirjoittaa blogimerkintä kunhan työkiireiltäni ehtisin. Tuli tosi ikävä olo niiden tarinoiden jälkeen ja haluaisin peittää korvani ja ”laalaalaa tämäeioletottaenusko”, mutta useammalta ihmiseltä tätä kysyessäni he myönsivät että kyllä sitä tapahtuu.

    Hei minkäkään en muuten tunne kunnolla kpop-ryhmien jäseniä! Suoraan sanottuna mulla on tosi paljon vaikeuksia muistaa monien näyttelijöidenkään nimiä… Välillä on tosi hauskaa kun nuoret Suomessa puhuu niin tottuneen oloisesti joistakin kpop-jutuista ja itse olen aivan ulalla mistä on puhe :D heillä tuntuu olevan aivan oma termistönsä monille asioille. Välillä tuntuu että olenko minä huono Koreassakävijä, kun ei ole välillä hajuakaan mistään kuuluisuuksista?

    Vastaa
  • Corea

    27.04.2014 at 12:35

    Hyvä, että kirjoitat rehellisesti ja avoimesti mielipiteitäsi ja herätät keskustelua. Minullekin on tullut vuosien varrella paljon yllätyksiä ja shokkeja elokuvien ja draamojen kautta liittyen vaikkapa Korean historiaan, perhe- ja työkulttuuriin tai mainitsemaasi prostituutioon. Monet nuoret luonnollisesti keskittyvät Heirs-tyyppisiin draamoihin joissa kaikki on ruusuista. Aluksi minulle saattoi tulla hieman pettymyksenä että korealaisille julkkiksille on tehty niin paljon kauneusleikkauksia, mutta nykyään pidänkin enemmän persoonallisen näköisistä ihmisistä. Vaikka itse olen aikuisten kirjoissa tykkään silti kiusata vanhempiani, sisaruksiani ja Aasiasta tietämättömiä kavereitani ylistämällä ja kehumalla sitä sun tätä Aasian maista, mutta heiltä tulee heti vastalauseena dokumenteista ja uutisista nähtyjä tosielämän faktoja. :) Enhän tietenkään halua kavereilleni levitellä niitä huonoja puolia. ;)

    Asiasta toiseen. Voi olla, että Korea ja muihin Aasia faniyhteisöihin ajautuu niin paljon erilaisia ihmisiä kuten lievästi autisteja tai Asbergerin syndroomaisia sillä he saattavat innostua esimerkiksi erikoisista kielistä tai jo tuolla ylemmässä kommentissa listatuista asioista tai jollakin tapaa syrjäytyneitä tai sosiaalisia tilanteita pelkääviä ihmisiä, koska he viettävät paljon aikaa netissä, josta helposti löytyy muita viihteestä (elokuvat, pelit, kirjallisuus ym.) kiinnostuneita. Olisin kenties itsekin jossain vaiheessa ”löytänyt Aasian” ilman että olisin tavannut aasialaisia sillä harrastin teininä kieliin- ja kulttuureihin liittyviä juttuja. Minulla on erikoisesti pukeutuva kaveri joka pitää tietyistä K-pop ryhmistä ja paaaljon muusta, jonka voisin tuomita vaikka miksi ensinäkemältä jos en tuntisi paremmin, että hän on paljon positiivisempi, kohteliaampi ja muutenkin ehkäpä aikuismaisempi ja fiksumpi kuin minä itse. Sinun blogikirjoitus voi auttaa kohtaamaan ja ymmärtämään ennakkoluuloja niin monenlaisia ja -ikäisiä Aasia-faneja kohtaan. Söpöt pojat syynä kiinnostua jostakin maasta ei ole ollenkaan poikkeavaa, mutta suosittelen tutustumaan anoppikulttuuriin ja miten suosikkimaassasi kohdellaan naisia. Faniudesta noin yleisesti en ole ymmärtänyt antifanisivustoja miten joku jaksaa vaivautua kirjoittelemaan kommentteja ja tekemään pilakuvia. Antifaniuttakin voi olla kehittävää, humoristista ja taiteellista, mutta ”ne on ihan paskoja”-kommentit on tylsiä. Sosiaalisessa mediassa on ylipäätänsä liian helppo jakaa idoliensa kuvia, harmi kun tilejä avataan, mutta sitten niiden päivittämiset jää vähemmälle. Muutakin sanottavaa olisi, mutta nettiin kirjoittaessa ajatus ei tahdo pysyä itse aloittajan aiheessa. Muita Korea aiheisia postauksia odotellessa toivotan hyvää kesää!

    Vastaa
  • Pesukarhu

    Pesukarhu

    27.04.2014 at 21:16

    Olenkin pyrkinyt tässä blogissa tuomaan esille myös niitä Korean huonoja puolia ja tarkastelemaan sitä eri perspektiiveistä. Niitä Koreaa ihailevia kpop/muoti/draama jne -blogeja löytyy netistä niin pilvin pimein, että otin ihan tietoisesti omaani erilaisen tyylin. Tulee muutenkin suoritettua itsetutkiskelua samalla kirjoittaessa kun pakottaa itsensä kohtaamaan myös ne varjopuolet. Itsekin aikaisemmin olin niin siinä uskossa että Korea on ihana paikka (no on se vieläkin! :D ) ja että haluaisin sinne mahdollisesti pysyvämmin asumaan, mutta loppujen lopuksi sitten reilun 1,5 vuoden siellä asumisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että ehkä erityisesti se työelämä olisi itselleni se ns. dealbreaker. Ehkä juuri siinä vaiheessa kun itse siirtyy opiskelijasta työelämään, se paikka ei yhtäkkiä vaikutakaan niin houkuttelevalta ja sitä osaa katsoa hieman eri kantilta ja tavallaan ehkä realistisemmin kun ei enää elä siinä niin sanotussa ”vaihtarikuplassa”. Tuli esimerkiksi huomattua se, että ystävät todellakin tekevät perheen! Jos en olisi sinne työharjoitteluun mennessäni seurustellut paikallisen kanssa, en varmaan olisi viihtynyt läheskään niin hyvin kuin vaihtarina. Yksinkertaisesti sen takia että siinä ei ollut niitä kaikkia samassa tilanteessa olevia kavereita rinnalla jakamassa kaikkia hienoja kokemuksia. Korealaisia kavereita tietysti on, mutta hekin valmistuivat ja siirtyivä työelämään, joten yhtäkkiä hekin olivat niin kauhean kiireisiä…

    Ulkomailla oppi arvostamaan Suomeakin aivan eri tasolla, esimerkiksi sitä että meillä on täällä laadukas ja ilmainen koulutus! Sydäntä särki katsoa yhtä dokumenttia, jossa korealainen tyttö teki kolmea eri osa-aikatyötä saadakseen kasaan rahat koulun lukukausimaksuja varten… ei sen niin pitäisi mennä! :( Kyllä saa omaa onneaan kiittää että on saanut kasvaa näin vakaassa ja hyvässä ympäristössä ja nauttia kovin huolettomasta lapsuudesta ja nuoruudesta.

    Erittäin hyvää kesää kans sulle! ^_^/

    Vastaa
  • Lotus

    17.05.2014 at 18:52

    Pakko sanoa, että tämä blogi valaisi minun Korea-tietämystä paljon ja sai minut oikeasti ajattelemaan MIKSI haluaisin Koreaan. Pidän todella paljon Korean kulttuurista, varsinkin popkulttuurista :) ja olen nyt ollut vuoden Koreatäpinöissä. Viime aikoina silmät on vasta avautunut kunnolla ja ja tämä sai minut oikeasti miettimään, että vaikka rakastan Koreaa paljon, ei opiskeleminen ja työn tekeminen olisi ehkä minun juttuni rankkojen päivien vuoksi.

    Vastaa
  • Pesukarhu

    Pesukarhu

    18.05.2014 at 00:14

    Heippa, Lotus! Hyvä jos tämä blogi on herättänyt ajatuksia :) siihen pyrinkin. Opiskelu Koreassa on mukavaa ja jos olet korkeakouluasteella niin suosittelen erittäin lämpimästi vaihtovuotta Koreaan! Siinä pääsee tavallaan kokemaan ne parhaat palat Koreassa elämisestä: paljon hauskanpitoa ja jännää uutta kulttuuria, mutta skipattuna se stressi ja kaikenlaiset sosiaaliset velvoitteet ja kiemurat mitä paikalliset joutuvat kestämään. Vaihtarina siellä on oikein mukavaa ja mielenkiintoista kunhan vaan muistaa ettei hämäänny sen vaihtovuoden perusteella ajattelemaan, että normaalin työtä tekevän elämä siellä olisi aivan samanlaista baareissa juoksemista ja jatkuvaa kavereiden kanssa hengailua. Kannattaa Koreassa oleilua kuitenkin käydä kokeilemassa jos kovasti kiinnostaa. Ihana ikimuistoinen kokemus ainakin :)

    Vastaa
  • NoMercy~

    03.07.2015 at 00:48

    Hehe, tiedän tän jutun, sillä ensin olin itse ”piilojapanifani” jonka jälkeen en pystynyt enää piilottelemaan sitä kun joku luokkalaisteni porukka huomasi minun kantavan kirjastosta ihan jäätävää kasaa mangaa. No se sitten levisi kuin rutto, mutta hyvä asia oli, että sain uuden ystävän sitä myötä. Mutta toinen ystäväni ei hyväksynyt sitä ja vältteli meitä. Sen jälkeen tuli ihan hirveä kakkamyrsky siitä, että olin muka ”jättänyt” tämän ystäväisen joka vältteli minua. Yksi luokkamme isoista tyttöporukoista tuli kerran ihan joukolla valittamaan, mutta se tilanne parani ja olimme sen jälkeen oikein hyviä ystäviä kolmestaan.

    2O13 uutena vuotena valvoin hieman liian myöhään,ja kun lähdin vessaan, huomasin että täällä olkkarissa katsotaan vissiin jotain mielenkiintoista. No, jäinpä tuijottelemaan (KYSEESSÄ ON SIIS 2013 MAMA – AWARDS VAI MIKÄ SE OLI..) Ja sieltä minulle pompahti kaksi ensimmäistä KOREALAISTA fanituksen kohdetta – EXO Ja G – Dragon. Se tunne oli kyllä ihan samperin jäätävä, kun tajusin että olin ihastunut EXOn Luhaniin. Voi että, kun sain oman tietokoneeni siinä muutama viikko sen jälkeen, ja ensimmäinen hakuni Googleen oli tottakai ”EXO LUHAN” katselin videoita ja olin ihan innoissani. Mutta sitten se vähän jäi. Korea jäi taakse.

    Mutta sitten tuli Mr. Ihme, eli ajattelin tässä kesäloman (toisena…?) päivänä, että hei, millonka sitä on viimeks tullu katottua K – Poppia. Katselin siinä aikani G – Dragonin ”crooked” ja yhtäkkiä silmätikukseni pääsi videoehdotus ”NU’EST Face – finnish parody” – ja sitten tottakai halusin sen katsoa, ihan kiinnostuksesta. Suunnilleen siinä kohdassa 0:28 katsoin että ”hassua, poikabändiin on mahtunu ihan tyttökin”. Videon katsottuani selailin kommentteja, ja katsoin että tämän ’tytön’ nimi oli Ren, ja – samperi vie – hänhän oli POIKA! ja sieltä se tuli. Uusi K-POP ihastus. Hehkutin heti ensimmäisenä kaverilleni koko NU’ESTIA, varsinkin Reniä.

    Hän sanoi tässä että hänen ensimmäinen reaktionsa tähän bändiin oli, että ”Hyi… en pidä aasialaisista” mutta silti hän kaivautui yhä syvemmälle tämän bändin maailmaan, ja osui vihdoin siihen kohtaan – rakastui NU’ESTiin. Senpä jälkeen me ollaan kahdestaan tuijoteltu NU’ESTia 24/7 (eli kokoajan :) ) ja sitten koitti päivä jolloin me mentiin Tallinnaan. Toiseen maahankaan siirtyminen ei pysäyttänyt. Senkuin käytimme vain hotellimme ilmaista Wi-Fiä (joka oli todella hyvä.. noh. itse hotelli maksoi 400 viideltä henkilöltä!). Sitten siirtykäämme taas Suomeen. Kaverini lähti 27.6 1D:n konserttiin, joten olin tätini kanssa ja sitten olin tätini luota myös yötä. Oltiin siellä Pride festivaaleilla helsingissä. Sitten lähdettiin Pukinmäkeen, missä tätini asuu. Sitä ennen kävimme kaupassa hakemassa iltapalaa. Yleensä vieraissa, olen nirso ja nappaan nuudelipaketin mukaan.

    Tätini K – POPista innostunut ystävä laittoi minulle sm townin mukin ja paidan. Mukista paljastui EXOPLANETIN rannekoru ja B.A.Pin sekä BIGBANGin rannekorut. Olin ihan haltioissani :D

    ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

    Nyt 2015 olen ihan fandomhuuruissa, sillä asustelen asuntoautossa. Sielläpä yksinäni sain kohtauksia ja muuta ihanaa ja samalla meinasin rikkoa ikkunan, siis ihan oikean lasi-ikkunan. En itsekkään uskoisi, mutta olin katsomassa Weekly Idolia, jossa oli vieraana siis B.A.P. Kun MC mainitsi, että Zelolla ja Jonghyunilla on aika huonot välit kuulemma, nämä kaksi joutuivat ’omenapeliin’. tiedäthän sen, kaksi ihmistä, joiden väliin asetetaan omena, ja he yrittävät sen ilman käsiä saada ylös/alas? Kohta, jossa näytti kuin Zelo ja Jonghyun olisivat suudelleet omenan läpi, sain kohtauksen ja aloin hakkaamaan ikkunaa kuin joku mielisairas :’D onneksi ei ollut kone sylissä..

    Samantyyppisiä kohtauksia saan NU’ESTISTA, B.A.PISTA, EXOSTA ja GOT7:stä. Samaisesta syystä poltin nuudelini pohjaan, kun en suostunut syömään serkun äidin tekemää Italianpataa ja hullaannuin, kun katsoin NU’ESTIN Renin ja JR:n JREN tributen (oikein suloinen pari, yksi parhaimmistoa meikäläisen listoilla!) ja siinä ihmeellisissä fandomhuuruissa sitten jäi täysillä oleva kaasuliesi päälle minuutiksi liika ja katsoin että miten voi olla mahdollista, että nuudelit eivät lötsähdä normaaliin tapaan kattilasta lautaselle. Ihanaa siinä oli napsia palanutta nuudelia kun ei ollut muuta syömistä..

    Olen todella hyvä piirtäjä ikäisekseni (vaikka itse sanonkin), kerkesin piirustella Renin, JR:n ja BamBam on luonnosvaiheessa. Olen aika fandomhuuruinen, mutta en nyt rupeaisi ihan verellä kirjoittelemaan, kynä riittää. Verinen viesti on kuin kauhuelokuvasta, luki siinä mitä tahansa.

    ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

    Satutko tietämään, että paljonko vaihtovuosi Koreassa maksaa? Olen vasta kutosella, mutta pianhan tästä sitä vaihtovuotta pääsisi vetämään. lyhyesti: Olen 11 vuotias kuutosluokalle menevä fandomhuuruinen tyttö. Silmätikkuna NU’EST, B.A.P, EXO ja GOT7.

    Vastaa

Vastaa