Huumoria korealaisittain

Noniin. Huomasimpas että onnistuin sitten ilmeisesti poistamaan läjän uusia ottamiani valokuvia. Siirsin kaikki valokuvat kännykästä koneelle muutama viikko sitten, sillä kännykkäni muisti oli alkanut puuskuttamaan ja ajattelin että 2000 valokuvan siirtäminen pois sieltä voisi ehkä vähän auttaa siihen hitauteen. Ilmeisesti en sitten jostain syystä kuitenkaan saanut kansiota kokonaisuudessaan koneelleni tai failasin jotenkin muuten pahasti, sillä nyt en löydä niitä kuvia enää MISTÄÄN. Olen melkein sata varma, että siirsin ne koneelleni D-asemalle. Nyt niitä ei kuitenkaan löydy ja harmittaa kyllä reippaasti. Onneksi suurimman osan olin siirtänyt jo pienemmissä erissä koneelle aikaisemmin. Failandoo, failandoo!

Olen edelleenkin opintojeni ohella yliopistolla töissä osa-aikaisena tutkimusassarina. Minulle maksetaan hommasta kuitenkin niin maapähkinöitä, ettei näin kalliissa maassa kuten Suomi, ole oikeastaan järkeä tehdä töitä tuolla palkalla, sillä tekemättä töitä saisi valtiolta lähes saman summan… On hienoa, että meillä on maailman kuulu sosiaaliturva, mutta olisi vielä hienompaa jos se toimisi oikein. Omaan käsitykseeni ei ainakaan mahdu sellainen tilanne, että töitä tekemällä voisi tulla huonommin toimeen kuin valtion tuilla. Ei sitä ole aikaisemmin ihan niin tosissaan tajunnut, mitä tuloloukku käytännössä tarkoittaa, ennen kuin sellaisen itse henkilökohtaisesti joutuu kokemaan. Voin todellakin kuvitella, että tällainen tilanne pitkitettynä käy todella pahasti jaksamisen päälle enkä ollenkaan ihmettele, miksi niin monet tässä tilanteessa olevat ihmiset ovat masentuneita. Minä en ole enää oikeutettu opintotukeen, sillä olen jo kuudetta vuotta yliopistossa (1,5v ulkomailla pidentänyt tätä urakkaa jonkin verran), joten asumistukikin minulta heti halutaan leikata kun vähänkin tienaan. Näillä näkymin ei siis ole mitään järkeä tehdä töitä, ellei palkka ole reippaasti yli 1000€/kk luokkaa. Yliopistolla saattaisivat ehkä olla vielä halukkaita jatkamaan sopimustani vielä jonnekin kevään loppuun, mutta aijon ottaa sieltä hatkat, mikäli he eivät maksa minulle kunnollista palkkaa jatkossa.

asd
Aiheeseen täysin liittymätöntä, mutta tässä muuten yksi niistä hämmentävistä kuvista, jonka olen vuosien varrella ottanut talteen…

Graduni on edelleenkin pahasti kesken. Siihen on tullut yhtä sun toista viivytystä milloin miltäkin taholta. Eniten viivytyksiä olen aiheuttanut minä itse, sillä 30 opintopisteen edestä muita maisteritason kursseja sekä osa-aikatyöt syövät paljon aikaa ja erityisesti energiaa. Useimmiten koko päivän yliopistolla oltuaan ei vaan yksinkertaisesti jaksa tai huvita kirjoitella enää mitään gradua. On hyvin mahdollista, että pyhitän kesän ihan täysin kirjoitushommille enkä edes yritä ottaa siihen töitä tai mitään muuta hommaa lisäksi. Parempi nyt vaan keskittyä valmistumaan, töitä ehtii tehdä sitten koko loppuelämänsä ajan. Korean kertaaminen on jäänyt todella ikävästi taka-alalle ja täysin ymmärrettävistä syistä. Ei yksinkertaisesti pysty tämän työmäärän lisäksi kertailemaan vaikka kuinka haluaisi.

Kesän suunnitelmat Korean suhteen ovat vielä hyvin auki. Kyttäilen tässä parhaillani Finnairin halpoja lentoja. Jos alle 600€ pääsen, niin saatan lähteä käymään pariksi viikoksi. Saisin kuulemma asua Jongzen perheen luona sen viikon-pari, jolloin majoittumisestakaan ei tarvitsisi maksaa eikä huolehtia. Minun ruokkimisenikin olisi tietysti Jongzen vastuulla. Ainoa huono puoli siellä asumisessa on se, että perhe asuu Suwonin Yeongtongissa, josta saa seikkailla noin 1,5h, että pääsee Souliin. Suurin osa kavereista asuu Soulissa tai sen lähiympäristössä. Onneksi suurin osa kuitenkin eteläpuolella, joka helpottaisi heidän näkemistään. Jongze on suunnitellut tulevansa Suomeen syksyllä noin kuukaudeksi, mutta se taas riippuu monesta asiasta. Lisäksi tänne elokuun lopulla tuleminen on vähän niin ja näin jos haluaa nauttia ulkona olemisesta. Olisin mielelläni halunnut ottaa hänet tänne kesäksi, sillä sateinen joulu oli niin kova pettymys. Jos hän tulee tänne elo-syyskuuksi katselemaan taas jälleen kerran sateista säätä, ei hän varmaan enää ikinä halua tulla Suomeen takaisin. Eipä tosin tuosta kesästäkään voi aina mennä takuuseen että ilmat olisi järkevät.

Koska failasin kuvieni suhteen ja olisi tässä graduhommia tehtävänä, en nyt tältä erää kirjoittele enempää. Halusin vain tehdä lyhyen päivityksen näyttääkseni että olen vielä elossa ja jokseenkin aktiivinen tämän blogin suhteen :) Olen muuten aivan koukussa ”별에서 온 그대” tai lyhyemmin ”별그대” -draamasarjaan. Englanniksi taitaa kulkea nimellä ”My love from the Star”. Useat korealaisetkin ovat aivan hullaantuneita sarjaan. Yleensä en jaksa odottaa, että fansubbaajat tekstittävät uusimmat jatksot (Koreassa ilmestyvät aina ke ja to), vaan ahmin ne ilman tekstityksiä, vaikka en ihan kaikkea tietysti ymmärräkään, mutta yleensä tarpeeksi kuitenkin. Suosittelen lämpimästi. Tämä poikkeaa siitä perinteisestä tuhkimotarinamallista, joka vaivaa hirveän montaa korealaista draamaa.

Sitten mennäkseni siihen itse aiheeseen: alla muutamia youtubepätkiä eräästä korealaisesta komediashowsta. Näille olen joskus oikeasti räkättänyt ihan ääneen. Valitettavasti pätkissä ei ole tekstityksiä, mutta mikäli ymmärrät koreaa noin keskitasolla, ei näiden videoiden ymmärtämisessä pitäisi olla hankaluuksia. Joskus juontajat puhuvat tosin hirvittävän nopeasti. Animaatiot auttavat jonkin verran ymmärtämisessä, ei kannata pelätä turhaan ja jättää katsomatta sen takia. Kyseessä on siis komediashow, jonne ihmiset voivat lähettää hauskoja ja usein noloja sattumuksiaan. MC:t sitten lukevat tarinat höpsöillä äänillä. Melkein parasta noissa tarinoissa on kyllä kuunnella juontajien omaa repeilyä. Tässäpä teille koreaa ymmärtäville siis muutamia hauskoja kuunteluharjoituksia:

컬투쇼 – 짝사랑의 추억

컬투쇼 – 딸기맛

컬투쇼 – 썩은표정할아버지

컬드쇼 – 자취생과

컬투쇼 – 소크라테스

Ja loppuun bonusvideoita:
동물농장 뚱보비글 구리 läski koira

Minä aamuisin. Struggle is hard.

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla apulaistuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

2 Comments

  • -

    10.02.2014 at 23:53

    Moi, ensinnäkin sulla on mahtava blogi, oon lukenu tosi monesti tätä läpi!:)
    Mulla olis pari kysymystä, ja olis kiva jos pystyt edes hiukan avartamaan tätä asiaa mulle!
    Oon nyt kasilla, ja oon toosi kauan haaveillu koreasta, tähän alkuun jo sanon, että en ole siis harhaanjohtavan popkulttuurin tai k-draamojen perusteella päätöksiä tekemässä, eli kyse ei ole siitä. Haluaisin etelä-koreaan lukioon yläasteen jälkeen, ja koska opon kanssa en jostain syystä pääse juuri nyt juttelemaan, niin ajattelin kysyä sulta! Eli minkälaisia kansainvälisiä kouluja seoulista löytyy? Koska englannin kielellä opiskelu olisi helpompaa, kun en ihan täydellisesti ainakaan vielä tuota korean kieltä osaa, ja maksaako ne sitten tonneja vai voiko saada stipendin? Vaihtoon en haluaisi mennä koska sitten joudun olemaan suomessa kauemmin. Ja toinen juttu, koska muuttaisin yksin, niin olisiko mahdollista lukiolaisen asua yliopiston kampuksella? Tai isäntäperheessä, mikä tuntuu kyllä mahdottomalta koska en kuitenkaan vaihdossa olisi, ja eikö yleensä ulkomailla mene niin että jos alaikäinen asuu yksin niin pitää setviä asiat paikallisen viranomaisen kanssa.. yksi vaihtoehto olisi sisäoppilaitos, en tiedä löytyykö seoulista ? Ja ne taitaa olla korealaisia. Mutta sellainen missä olis vapaampaa mutta asuntola. Ja vielä sen verran että tiedän mitä olen tekemässä, olen asunut hetken pariisissa ja lomaillut lontoossa joten osaan lukea suurkaupunkejen karttoja ja opin helposti. Tästä kuitenkin jäi jotain sanomatta, mutta nyt juuri ajatus ei kulje joten toivottavasti ymmärsit jotain tästä!:)

    Vastaa
  • Pesukarhu

    Pesukarhu

    11.02.2014 at 01:08

    Moikka! Tosi kiva jos blogista on riittänyt iloa! :)

    Tuota tuota… nyt pistit hankalia kysymyksiä. Täytyy sanoa kyllä ihan suoraan että minulla ei ole oikeastaan mitään tietoa moisista mahdollisuuksista. Eli menen ihan mututuntumalla ja lue tämä minun vastaus se mielessä pitäen, että nämä on vain minun omia mielipiteitä ja veikkauksia. Jos haluat tietää lukioelämästä tarkemmin, kannattaa lukea lukiolaisten vaihtokokemuksia Koreasta. Googlettamalla löytyy jokunen blogi ainakin.

    Oletko jutellut vanhempiesi kanssa asiasta? Ihan ensimmäiseksi kannattaa jutella heidän kanssaan, sillä voin vähän arvailla että heillä on vähän erilainen näkemys siitä, haluavatko päästää sinut yksin maailman toiselle puolen tuossa iässä käymään vuosiksi kouluja. Mikä on syy, että haluat lukioon Koreaan? Edelleenkin haluan korostaa, että lukiokulttuuri Koreassa on aivan järjetön. Sinua saatetaan kirjaimellisesti pitää koulussa 12 tuntia tai jopa pidempään. Muistan poikaystäväni kertoneen minulle, miten heidät käytännössä lukittiin yöksi kouluun opiskelemaan. Paineet opinnoissa menestymiseen ovat aivan karmivat. En suoraan sanottuna suosittele lukion käymistä Koreassa, jos voit sen Suomessa tehdä. Ymmärrän kyllä, että Suomi tuntuu välillä niin perähikijältä, mutta suoraan sanottuna täällä saa todella tasokasta ja järkevää koulutusta verratuna Koreaan. Oman kokemukseni mukaan yliopistotkaan Koreassa eivät ole yhtään sen kummoisempia kuin täälläkään. Suomessa saat tasokkaan ja ilmaisen koulutuksen, en ihan heti lähtisi täältä mihinkään ellei koko perheesi ole muuttamassa vaikka työn perässä ulkomaille. On tässä vaiheessa sanottava, että olet niin nuori, että tuo kova hinku pois Suomesta voi olla sellainen vaihe joka myöhemmin menee ohi (puhun kokemuksesta, kävin itsekin samanlaisen vaiheen läpi sinun iässäsi). Kokemuksesta voin sanoa, että ruoho ei loppujenlopuksi ole yhtään sen vihreämpää aidan toisella puolen. Samat arkielämän ongelmat ne Koreassakin sinua odottavat.

    En usko, että ulkomaalaisen alaikäisen annettaisiin Koreassa asua yksin melkeinpä missään tapauksessa. Korealaiset ovat holhoavaa sakkia. Isäntäperheeseen sinun todenäköisesti täytyisi mennä ja jotenkin senkin järjestyminen tuntuisi hankalalta, jos olisit oikeasti käymässä koko lukiotutkintoasi Koreassa. Sisäoppilaitoksista en tiedä, mutta niissä opetus on lähes 100% varmuudella koreaksi, joten onko tämä sinulle vaihtoehto? Miten hyvä korean kielen taitosi on? Ymmärrätkö esimerkiksi kaiken, mitä noissa ylläolevissa videoissa puhutaan? En suoraan sanottuna edes tiedä, saavatko ulkomaalaiset mennä täysipäiväisiksi opiskelijoiksi korealaisiin lukioihin. Niihin saatetaan vaatia korean kansallisuus tai pitäisi vähintään olla jonkun Koreassa asuvan expatriaatin lapsi, joka puhuu tyyliin äidinkielenään koreaa.

    IB-lukio voisi olla yksi vaihtoehto. Jotenkin veikkailisin että niihin ei ulkomaalaisena noin vaan kävellä, jos ei jo valmiiksi asu Koreassa. http://www.seoulforeign.org/ <--- tuollainen löytyi pikaisella googletuksella. Liekkö heillä minkälaiset sisäänpääsyvaatimukset. Sitten se rahallinen puoli: yleensä kaikenlaiset ulkomaalaiset koulut Koreassa ovat kalliita. Finprolla ollessani pomoni suloinen tytär kävi jotain kansainvälistä päiväkotia, jonka vuosimaksu oli 20 000 dollaria. Veikkaan että vanhempasi viimeistään tässä vaiheessa sanovat että pysyt Suomessa ja sillä selvä, kun kuulevat minkälaisia summia Koreassa opiskelu vaatii :D kansainväliset koulut ovat varmaan lähes poikkeuksetta yksityisiä, mikä tarkoittaa sitä että niillä on tosi kovat lukukausimaksut. En tiedä onko lukiovaiheessa tarjolla stipendejä, yliopistoihin kyllä on ja olen törmännyt muutamiin suomalaisiin, jotka ovat lähteneet tekemään koko yliopistotutkintoaan Koreaan. Suositteleisin sinulle ehkä tässä vaiheessa samaa. Käy lukiossa vaihdossa Koreassa ja mene sitten yliopistotutkintoa suorittamaan sinne, mikäli saat stipendin. Ilman stipendiä lähtöä en suosittele, mikäli vanhempasi eivät ole valmiita panostamaan koulutukseesi ja elämiseesi noin 20 000 euroa/vuosi ellei enemmänkin. Harvoilla perheillä Suomessa on tuollaisia rahoja... ja suoraan sanottuna minusta on vähän outoa lähteä Suomesta ulkomaille ja pulittaa siitä itsensä kipeäksi, kun se koulutus ei ole yhtään sen tasokkaampaa kuin täälläkään.

    Vastaa

Vastaa