”I think I’m ugly”

Nyt lienee sopiva hetki kirjoittaa hieman syvällisemmistä aiheista kaiken tämän alkuhulluttelun sekaan. Ajattelin nimittäin hieman paneutua Suomen ja Korean välisiin kulttuurieroihin. Tällä kertaa erityisesti kauneusihanteisiin. Täällä kadut ovat täynnä kosmetiikkatuotekauppoja ja mainoksia, joissa kauniit ihmiset hymyilevät ja esittelevät jotain ihmetuotetta, jotta sinustakin voisi tulla yhtä kaunis kuin mainoksen kuvan tytöstä tai pojasta. Kyllähän tätä näkyy Suomessakin, mutta tuntuu että täällä se on potenssiin kymmenen. Erityisesti naisten yliopistossa kilpailu siitä kuka on kaunein, kenellä on komein poikaystävä ja kuka saa parhaimmat arvosanat on aika hurjaa.

Listaan seuraavaksi muutamia asioita, jotka pistävät täällä silmään:

1) Otetaan vaikka ensimmäiseksi aivan älytön ulkonäkökeskeisyys. Ainakin useat korealaiset tytöt tuntuvat puhuvan aika avoimesti toisista ihmisistä ja siitä, ovatko nämä ihmiset heidän mielestään rumia vai kauniita. Tuntuu että menestymisesi tässä yhteiskunnassa määritellään pitkälti pärstäkertoimesi perusteella. Välillä jopa tuntuu, ettei täällä tunneta käsitettä ”kauneus on katsojan silmässä”, sillä media sanelee aika tiukat ehdot sille millainen ihminen on kaunis ja millainen ruma. Mediaa saakin varmaan syyttää myös siitä, miksi Koreassa tehdään ilmeisesti tälläkin hetkellä prosentuaalisesti eniten kauneusleikkauksia koko maailmassa. En ole aivan varma tämän tiedon paikkaansapitävyydestä, mutta muistelisin, että luku oli noin 15-30 prosentin luokkaa naisten keskuudessa. Ajattelin kyllä tutkia tätä aihetta vähän tarkemmin, mutta hiukan myöhemmin sitten.

Yksi suosituimmista kauneusleikkauksen muodoista täällä on ”silmäluomienkohotusleikkaus”, englanniksi kulkee nimellä east Asian blepharoplasty. Useimmilla aasialaisillahan siis silmäluomi tavallaan roikkuu noin millin tai pari silmäripsien päällä, mikä saa täten silmän näyttämään hyvin pieneltä. Ruoho on tietysti aina vihreämpää aidan toisella puolen, joten erityisesti korealaiset tytöt haluavat nyt länsimaalaisen näköiset silmät itselleen. Olen kuullut tarinoita siitä, että vanhemmat lupaavat tyttärilleen kauneusleikkauksia palkinnoksi hyvistä arvosanoista. Sitten silmiä on menty kiristelemään ja liimailemaan niin radikaalisti, ettei niitä saa enää edes kunnolla kiinni.

Tästä kuvasta saa ehkä hieman paremman käsityksen siitä, mistä silmäluomien muotoilemisessa oikein on kyse:

silmät

Sitten ihan vain vertailun vuoksi muutamia kuvia siitä, mitä meikillä voi saada aikaan:

silmät

silmät

silmät

2) Laihuuden ihannointi. Korealaiset tytöt puhuvat jatkuvasti painostaan ja siitä että ovat muka niin lihavia että heidän pitäisi laihduttaa. Siis anteeksi mitä? Nämäkin painostaan huolehtivat tytöt ovat jo kauniita ja valmiiksi niin solakoita että heillä olisi helposti varaa lihoa viidestä kymmeneen kiloa ja näyttää silti erittäin hyviltä. Itse en nyt muutenkaan ole sitä mieltä että ihmisen kauneus olisi suoraan suhteessa painoon. Pyöreämpikin ihminen voi olla ihan yhtä hyvin kaunis. Sitäpaitsi mitä väliä on ulkoisella kauneudella jos on sisältä mätä?

Laihduttaminen on muotia. Sitä ei tietenkään tehdä mitenkään järkevästi, siis niin että pienennettäisiin annoskokoja ja liikuttaisiin enemmän. Ei ei, korealaiset tytöt alkavat jollekkin paastolle ja juoksevat juoksumatolla. Kyllähän sen tietää mitä siitä seuraa, paino varmasti tippuu ainakin tiettyyn pisteeseen asti, mutta kaikki lihakset liukenevat pois. Tämä ei kuitenkaan haittaa tyttöjä, sillä he haluavat olla mieluummin siroja kuin atleettisia.

Lisäksi ihmiset haukkuvat toisia ihmisiä täysin avoimesti. Tytöt arvostelevat toisiaan läskeiksi ja rumiksi (selän takana tietysti) ja pojat torjuvat treffipyyntöjä sillä perusteella että tyttö on heidän mielestään lihava tai ruma. En ymmärrä miksi aikuiset ihmiset sanovat tuollaisia asioita toisistaan ja vieläpä niin naama peruslukemilla että näyttää etteivät he tunne minkäänlaista pistoa rinnassaan toisen haukkumisesta. Myönnän kyllä että olen varmasti tehnyt tätä itsekin joskus teini-ikäisenä, mutta en voisi kuvitellakaan tekeväni samaa Suomessa nyt. En kyllä suoraan sanottuna halua edes tietää mitä kaikkea korealaiset puhuvat minusta selkäni takana. Onneksi toistaiseksi ainakin päättäväisyyteni oman asenteeni suhteen pitää, nimittäin ”jos en tällaisena kelpaa, niin pitäkää tunkkinne!” :) Ainakin nyt alkaa tuntua siltä, että tuollainen asenne on välttämätön jos haluaa olla välittämästä niistä älyttömistä ulkonäköpaineista mitä täällä tyrkytetään. Enkä muutenkaan näe syytä sille, että minun pitäisi mahtua aasialaisten kanssa samaan muottiin.

laihdutus

3) Kilpaileminen kaikesta mahdollisesta. Ihmisillä on hirvittäviä paineita suoriutumisen suhteen. Koulussa kilpaillaan jatkuvasti siitä, kuka saa parhaimmat arvosanat ja työpaikalla sinulta odotetaan ehdotonta ja täyttä omistautumista työllesi. Toisin sanoen ihmiset uhraavat hirvittävästi vapaa-aikaansa työlle ja opiskelulle. Erityisesti täällä naisten yliopistossa kilpailu on astetta raaempaa. Ystävän selkään puukottaminen ei ole mitenkään ennennäkemätöntä. Täällähän opiskelijat vielä kaiken lisäksi arvostellaan jonkun käyrän mukaisesti. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että jos joku toinen pärjää hyvin, se tarkoittaa sitä että sinä pärjäät huonommin. Arvosanathan sitten tietysti ovat kaikki kaikessa, kirjat opetellaan ulkoa ja ”opeteltu” tieto oksennetaan sitten kokeessa paperille. Onko mitään väliä sillä oikealla osaamisella ja esimerkiksi opitun tiedon soveltamisella? Yhteiskunta tekee kyllä tässäkin asiassa itselleen aikamoisen karhunpalveluksen, kun jokainen asia täytyy kilpailuttaa niin vahvasti että ihmiset kulutetaan loppuun. Tässä vaiheessahan asiaa on tietenkin hyvin hyvin hankalaa lähteä enää muuttamaan. Vaikka voinkin sanoa että olen rakastunut tähän maahan ja täällä on todella kivaa olla, en varmaan kestäisi asua täällä pysyvästi ja työskennellä vaikka korealaiselle firmalle. Yhteiskunnan luoma paine on yksinkertaisesti niin suuri, että kaipaisin varmaan takaisin Suomeen.

Taidan tältä erää lopettaa tähän ja tarinoida muista kulttuurieroista ja -shokeista myöhemmin lisää. Olen edelleenkin kipeä ja tukkoinen nenä aiheuttaa päänsärkyä ja kuumeista oloa jatkuvasti. Taidan nyt vetäytyä siistiytymään, jotta jaksan lähteä kaupungille syömään ja ehkä illalla suomalaisen kaverin synttärijuhliin. Harmittaa että piti sairastua juuri näin viikonlopulle, mutta such is life.

Laitan tähän lopuksi vielä tällä hetkellä täällä hyvin pinnalla olevan laulun, joka sopii erittäin hyvin tämän blogikirjoituksen teemaan: (alla englanninkieliset sanat)

[CL] I’m trying to smile brightly but
I don’t like it
I’m not pretty, I’m not beautiful
Oh oh oh oh x 2

[BOM] I’m trying to sing but
No one is listening
I’m not pretty, I’m not beautiful
Oh oh oh oh x 2

[DARA] Why am I this ugly
What must I do for me to be able to smile brightly like you?

[MINJI] I’m getting angry again, why can’t I ever be perfect
I simply put the blame on my ugly appearance in this broken mirror

[BOM] Don’t look at me, I hate this feeling right now
I want to hide away somewhere, I want to escape
This world is full of lies

[CL] I think I’m ugly
And nobody wants to love me
Just like her I wanna be pretty
I wanna be pretty
Don’t lie to my face tellin’
me I’m pretty

I think I’m ugly
And nobody wants to love me
Just like her I wanna be pretty
I wanna be pretty
Don’t lie to my face cuz I know
I’m ugly

[CL] I think I’m ugly
And nobody wants to love me
Just like her I wanna be pretty I wanna be pretty
Don’t lie to my face tellin’ me I’m pretty

[MINJI] Don’t tell me that you can understand me so easily
My ugly and crooked heart may even come to resent you

[BOM] Don’t force me to talk, I’m not right for you
The cold thorns inside that patronizing gaze suffocate me

[MINJI] Don’t come closer, I don’t even want your concern
I want to leave away to somewhere, I want to shout out
This world is full of lies

[CL] I think I’m ugly
And nobody wants to love me
Just like her I wanna be pretty I wanna be pretty
Don’t lie to my face tellin’ me I’m pretty

I think I’m ugly
And nobody wants to love me
Just like her I wanna be pretty I wanna be pretty
Don’t lie to my face cuz I know I’m ugly

[DARA] All alone
I’m all alone x 2

There is no such thing as warmth
There is no one by my side

All alone
I’m all alone x 2
I’m always alone

There’s no such thing as warmth
Next to my side, there’s not even anyone to embrace me

[CL] I think I’m ugly
And nobody wants to love me
Just like her I wanna be pretty I wanna be prety
Don’t lie to my face tellin’ me I’m pretty

I think I’m ugly
And nobody wants to love me
Just like her I wanna be pretty I wanna be pretty
Don’t lie to my face cuz I know I’m ugly

(sanat apinoitu täältä )

Pesukarhu

Olen kaupallisen IT-alan maisteri, joka päätyi lapsuuden unelma-alalleen – pelialalle. Takana useampi vuosi Koreaa opiskelun ja työn merkeissä. Toimin pelialalla apulaistuottajana ja blogaan kokemuksistani nuorena ekspatriaattinaisena korealaisilla työmarkkinoilla sekä korealaisen perheen asukkina. Blogissa esitetyt ajatukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta minkään yrityksen tai organisaation linjaa! Pesukarhut ovat lähellä sydäntäni.

2 Comments

  • Katja

    12.09.2011 at 10:44

    Huh huh. Luulisi, että tuollaiset universaalit ulkonäköpaineet ilmenevät vain teini-iässä ja jäävät sinne. Mutta jos ihmistä arvotetaan yhteiskunnassa ulkonäön (ja hirvittävän pärjäämisen) takia koko elämän ajan, ei ihmekään, jos aletaan turvautua radikaaleihin keinoihin saavuttaa se täydellisyys.
    Nuo kauneusihanteet varsinkin on välillä niin naurettavia. Länsimaalaiset katsovat aasialaisia ihaillen, kun ne on niin pieniä ja siroja, ja aasialaiset haluaisivat näyttää länsimaalaisilta.
    Ja sitten tulee näitä bändejä, joissa ryhmä pieniä ja siroja nättejä tyttöjä laulavat ”rumuudestaan”. En ole oikein varma, auttaako se ulkonäköpaineissa rypeviä teinejä…

    Vastaa
  • Julius

    14.09.2011 at 22:59

    Aasiassa on kyllä ihan uskomattomat ulkonäköpaineet. Koreassa minunkin mielestäni vielä kaikkein pahiten korostettuna. Ei kyllä käy kateeksi tuota Korealaisten elämää, ei ennen töitä eikä sitten myöskään työelämässä. Korealaiset taitavat tehdä tilastollisesti myös eniten työtä maailmassa. Ainakin aika läheltä liippaa. Mitenköhän tuo meni, että Koreassa tehdään keskimäärin vuodessa 2400 tuntiä töitä, kun jossain Suomessa sama luku on about 1400. Sitä voi sitten miettiä, että onko kivaa vai eikö ole.

    Vastaa

Vastaa